torstai 1. marraskuuta 2012

Häähössöttäjän jälkipuinteja



Sulhanen ja morsian saivat onnellisesti toisensa. Häähumun jälkimainingeissa on täällä otettu pääosin rennosti lepäillen. Vähän on puutarhan syyslaittoa vielä ollut. Loput rakennusjätteet kellarikerroksen jäljiltä sain siivottua pois autokatoksen päädystä, eli kaikkea sellaista tekemistä, johon ei ole ollut aikaa aikaisemmin. Tarkoitukseni oli kuvailla tänne seuraavaksi kotiäidin konttoria, mutta ymmärrettävästä syystä se ei ole ollut oikein kuvauskunnossa juhlaviikonlopun jäljiltä. Kahdeksasta yövieraasta jälkipyykkiä riittää hetkeksi omien pesemättömien pyykkien lisäksi. Onneksi kone pesee puolestani :) Yleisesti ottaen juhlien aikaan on ollut ilo huomata, että siskoni seitsemänhenkinen perhe sekä muut sisarukseni mahtuvat kotiimme hyvin majoittumaan. Suurempiakin perheitä on mukavaa vastaanottaa vieraiksi, kun tarvittaessa jostakin talon nurkasta löytyy myös yksityisyyttä. Puutalon eduksi on laskettava se, että aiempaan kivitaloomme verrattavaa häiritsevää kaikuisuutta ei isolla porukalla ole. 

Laitoin tähän postaukseen muutaman lähinnä omiin hääpuuhailuihini liittyvän kuvan. Jonkinlaiseksi kotiäidin puuhaportfolioksi tämä blogi on alkanut muodostua. Voi olla, että joku saa tämän perusteella vääristyneen käsityksen, että olisin koko ajan jotai hääräämässä ja häsyämässä, mutta se ei suinkaan pidä paikkaansa. Kyllä välillä pitää osata vaan ollakin ja ottaa rennosti. Omaan kameraan tuli yllättävän vähän räpsittyä häistä kuvia, koska kuvaus oli muuten hyvin järjestetty. Enemmän tuli keskityttyä häätunnelmasta nauttimiseen ja seurusteluun. Kiitos M ja P, teillä oli kauniin lämminhenkinen hääjuhla, jonka parasta antia olitte luonnollisesti te päivän päätähtinä!


Malja sulhaselle ja morsiamelle!



Hääaamun hässäkkään liittyi iso operaatio nimeltään verhojen vaihto. Jo juhlapaikkaan tutustuessa olin morsiamen kanssa ollut samaa mieltä siitä, että juhlasalissa olleet verhot näyttivän lievästi sanottuna arkisilta ja kulahtaneilta. Paikka oli kuitenkin ainoa järkevä hääpaikka noin suurelle häävierasjoukolle, joka oli saatavissa parin kuukauden varoitusajalla Helsingistä. Halusin  ehdottomasti vaihtaa verhot hääjuhlaa varten ja ompelin 24 uutta verhoa Ikean Knoppa-lakanoista. Ompelussa ei ollut muuta kuin yhden alareunan taitteen ompelu, mutta silitykseen tarvittiin useamman henkilön apua. Kiitokset kaikille silitysurakkan osallistuneille! 

Hääpaikalle pääsi koristelemaan ja verhoja ripustelemaan vasta hääpäivän aamuna, mikä toi omat haasteensa juhlapaikan kuntoon saattamiseen. Varsinkin kun vähäisiksi jääneiden yöunien jälkeen olimme tunnin myöhässä hääpaikalta. Peräkärryyn oli pitänyt aamulla vielä pakata käsittämättömän paljon erilaisia koristeluun liittyviä yksityiskohtia ja muistilistasta huolimatta morsiusneidoille sitomani kimput jäivät kellarikerroksen jääkaappiin! Oikeastaan eniten aikaa kului pöytien järjestämiseen paikoilleen, jonka olin jostain syystä luullut kuuluvan pitopalvelun tehtäviin. Onneksi talkooväkeä oli paikalla ja pöydät löysivät paikkansa. Opin itsestäni sen, etten ole parhaimmillani "työnjohdollisissa" tehtävissä silloin, kun itsellänikin on paljon askarreltavaa. Tai varsinkaan silloin, jos en ole edes tajunnut olevani jonkinlainen työnjohtaja. Jotenkin en pysty silloin järkevästi ohjeistamaan muita. Paineen alla toimin itse kyllä tehokkaasti, jos saan keskittymisrauhan. Olen huono "käskyttämään" muita, mistä olisi stressitilanteessa monesti hyötyä, koska muut ovat silloin alttiita palvelemaan. Olin laatinut jonkinlaiset kirjalliset ja kuvalliset koristeluohjeet juhlapaikan eri alueista, mutta en tiedä minkä verran niistä lopulta oli apua. Verhot saatiin paikoilleen, vaikka verhojen pitsiset sivupidikelenkit unohtuivat kotiin. Kauniisti suorinakin laskeutuen ne kyllä muuttivat salin heti juhlavaksi ja valoisaksi, eikä tehty työ ollut turhaa.




Avioliittoonsiunaaminen tapahtui juhlasalin lavalla. Somisteeksi pääsi mm. opiskeluaikana takomani viisihaarainen kynttilänjalka, joka näkyy lyhdyn takana. Koukeroineen oikein passeli romanttiseen juhlaan:)


Siskoni tytöt S&S morsiustyttöinä


 
Morsiustytöt S, E, M ja S

Koska minua jäi harmittamaan, että morsiustyttöjen kimput unohtuivat hääpäivänä kotiin, tytöt pukivat pukunsa päälleen vielä juhlien jälkeisenä päivänä, että saatiin kuvat tytöistä myös kimppujen kanssa. Hiuksia ei tosin enää juhlakampauksille jaksettu laittaa. Samalla juhlimme isojen tyttöjen 13-vuotispäiviä, jotka olivat jääneet yhdessä vielä juhlimatta.



Kimput sidoin reilunkaupan ruusuista ja neilikoista. Pohjalehdiksi olin onnistunut pelastamaan puutarhasta nukkapähkämönlehtiä juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä.




Pienimmästä morsiusneidosta ei kameraani ollut tullut tämän parempaa kuvaa, joten mukana pällistelee mukana oma naamakin. Pääkoristeensa morsiusneito on huitonut jo perempaan talteen. Tältä näytin juhlien alussa, kun tyttöjen mekkoihin paremmin mätsäävä mekko ei ollut vielä päälläni. Miksi ei, niin se onkin jo toinen pitkä ja monivaiheinen stoori, etten taida sitä tänne jaksaa nyt kirjoittaa. Sillä ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä täysimeväisen puklujen kanssa... Asuni vaihtui tosiaan vielä juhlamuodollisuuksien jälkeen. Morsiusneito sai muuten maistaa ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa vasta häistä seuraavana päivänä, eli helpolla pääsin häähössötyksistä yltiötyytyväisen täysimeväisen kanssa:)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki









10 kommenttia:

  1. Voi miten mukava kuulla, että kaikki järjestelyt sujuivat hienosti. Upeat mekot tytöillä, upea kynttilänjalka ja varmasti upea hääparikin ;) Ja entäs tämä pienin morsiusneito sitten - niin tyytyväisen näköinen tyttö ♥ Mitäs neiti tykkäs ensimmäisestä lusikkaruuasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sally - tyttö on tosiaan käsittämättömän tyytyväinen. Hän ei ole tullut tänne maailmaan turhista narisemaan:) Moni useamman lapsen äiti on kanssani ihmetellyt, että mistä ne kolmannet, neljännet, viidennet jne. vauvat tietävätkin, että asiat sujuvat paljon paremmin hymyssä suin... Olisi prinsessa syönyt useammankin lusikallisen heti ensimmäisellä maistokerralla, jos vain olisin antanut. Ja morsiuspari oli kerrassaan upea ilmestys, vaikkei näissä kuvissa näykään;)

      Poista
  2. Hääjärjestelyihin kuuluu melkein aina jokin kommellus. Harmi silti, että noin kauniit kimput jäivät pois juhlasta. Morsiustytöt pienintä myöten niin suloisina :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommelluksia on varmaan mahdotonta täysin välttää. Itse juhlissa ja morsiussaattueessa kimppujen puuttumista ei lopulta edes huomannut, kun puvuissakin oli kukat koristeina. Noi on lopulta tosi pieniä ja merkityksettömiä juttuja kokonaisuuden kannalta katsottuna. Pääasiahan oli että morsiuspari sai toisensa:)

      Poista
  3. Onnittelut kauniista js lämpimistä hääjuhlista, ensiksi hääparille ja sitten OIKEIN SUURET myös sinulle , suuren järjestelyvastuun kantajalle kuin myös kaikille muillekin ! Tietäen , kuinka paljon sinulla todellakin oli tehtävää ja muistettavaa nuo pikkukommellukset vaan `maustoivat´ inhimillisesti kokonaisuutta ! Morsiustytöille varmaan myös päivä jäi ihanimpiin muistoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M-L, välitän vielä onnittelut tuoreelle avioparille. Epäilemättä päivän morsiustyttönä muistaa vielä aikuisenakin. Hyvää pyhäinpäivän iltaa sinne!

      Poista
  4. Ihania tunnelmia täällä! Kiitos mukavasta kommentista sivullani, ja ihanaa viikonloppua ja pyhää!

    Kamomilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kamomilla ja samoin vielä pyhäinpäivän illan toivotukset sinulle!

      Poista
  5. Löysin vasta Seychelleillä tänne sun blogiin :) Niinpä myöhäisesti kommentoin, että onneksi vaan en tiennyt hääpäivänä, kuinka myöhään teillä meni valmisteluissa edellispäiv... eikun yönä. Teit ihan hurjasti töitä häiden eteen. Ja noi kimput oli niin kauniit, että oisin ottanut tuollaisen itsellekin. Kyllä tässä ajassa häät näköjään voi järjestää, mutta tuntui se varmaan vähän jäsenissä itse kullakin :) Me taidettiin saada suurin väsymys koko syksystä viimein karistettua matkalla pois.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Pauliina ja se oli tavoite, ettet olisi saanut ollenkaan tietää, kuinka myöhään edellisenä yönä meni, mut jossain vaiheessa myöhemmin se taisi inhimillisyyttäni lipsahtaa. Onneksi sentään hääpäivän sait olla autuaan tietämätön ja muutenkin sillä ei todellakaan ollut väliä, että valvomista tuli...sehän kuuluu asiaan! Teillä oli epäilemättä unohtumaton häämatka :) Kuulumisiin!

    VastaaPoista