Kesätunnelmia / Summer Moods

 

 Mulla on taas tyypillinen tähän vuodenaikaan kuuluva kesähaikeus päällä, jota työstän sullomalla  kasapäin kuvia tänne blogiin. Jälkijunassa, kuten tavaksi on tullut. Eilisen tuulessa oli jo syksyn sointi. Mulle kesä kestää silti ainakin elokuun loppuun, joten miksi sitä yhtään lyhyemmäksi liudentamaan, kuten siskoni sanoi ;) Kesäistä viikonloppua teille kaikille!

I feel a little bit wistful. Summer was too short. But happily I have plenty of  photos reminding me about the beauty of this summer :). Have a nice summery weekend for everybody!

***

Mari

Villa Hattara

Tervehdykset kaikille. Nyt tulee tekstia ilman aan pilkkuja, koska kirjoittelen tata talla hetkella New Englannin kauniista maisemista koneella, jossa on englannin nappaimisto. Paivat huitelevat taalla lomalla sellaista vauhtia, etta kuvia reissusta tulee vasta sitten joskus, kun olemme taas kotiutuneet. Mutta nyt laitan nama lupaamani kesaiset juhlakuvat, jotka olin ennen reissua sentaan ehtinyt bloggeriin ladata. Kiitokset viela edellisista kommenteistanne, joihin tuossa juuri kavin vastaamassa yhteisesti kaikille.

Heinakuun alussa sisustin muumimokin niin makoisaksi, etta se sai nyt nimekseen Villa Hattara.

Paiva oli heinakuun 4., jolloin oikeastaan alkoi tama kesa kunnolla Suomessa. Kuvassa olevat pienet tuolit ovat minun ja mieheni ala-astevuosina tekemat. Kunnostin ne ja maalasin ohuella pellavamaalikerroksella.

Tarjoilupoydalla oleva hauskannakoinen vaaleanpunainen ja kukallinen sailytysastia tuli hankittua laheisesta Reilu Koti -kaupasta. Se on oikeasti itamailla kaytettava evasrasia, johon alimpaan pakataan riisi, keskimmaiseen kasvikset ja paalimmaiseen kerrokseen kastike. Mun pitaa kylla korjata naa aan ja oon pilkut tahan tekstiin sitten myohemmin, kun tata on niin hassu kirjoittaa saatika lukea...

Unohdin vallan ottaa kuvat parven sisustuksesta... siella on pojan valtakunta automattoineen. Alkukesan mokki oli isojen tyttojen valtakuntaa, mutta koska lahdin heidan kanssaan reissuun, on kiva, etta mokki on nyt loppukesan enemman pienten mieltymyksien mukainen. Vaikka kylla isotkin tytot aika innoissaan ovat siella pienten kanssa viihtyneet :)

Pikkukeittion siirsin pienten huoneesta. Keittion olen tehnyt silloin joskus vuosia sitten. En loytanyt sen ohjetta enaa, joten mulla on sen ohjeiden laittaminen tanne edelleen jaanyt ja jaanyt, mutta laitan mittoja sitten joku kerta, kun kerkeen.

Lapset osallistuivat kekkereiden valmisteluihin pujottelemalla mansikoita ja vaahtokarkkeja grillivartaisiin.

Kuppikakkujen popcorn-kuorrutteen ohje oli muistaakseni Unelmien Talo&Koti -lehden kesaliitteessa. Litra popcorneja sekoitettiin 200 g:aan sulatettua valkosuklaata. 

Ei kai taa juhliminen sentaan niin rankkaa ole, etta ihan meinaa kesken nukahtaa?

Ja kenelle tuo rouva tuolla nyt poseeraa?

Taalla tais olla joku muukin kameran kanssa liikenteessa, koska mun kuvat ei ole otettu jalustalla...

Kuppikakkujen kerrosvati on laheisesta Country White -liikkeesta.

 

Kemujen jalkeen kukka-asetelmista saikin sitten nauttia viela seka sisalla etta ulkona. Nyt toivottelen sinne Suomeen aurinkoisia kesapaivia ja palaan asiaan taas jahka olemme reissusta kotiutuneet. Jatkossa taidan ruveta kirjoittelemaan englanninkielisia referaatteja jutuista, koska nyt meidan perhekunta alkaa olla jo siina maarin kansainvalinen, etta tuntuisi kurjalta, jos en jakaisi juttujani kaikkien minulle rakkaitten ihmisten kanssa. Hyvaa englannin kielen harjoitusta siis tiedossa minulle monien vuosien jalkeen...

Heipat ja see you soon!

Mari

Koti Katri Lehtolan kuvin 1/2

Kuva: Katri Lehtola

Ilona Pietiläinen ja Katri Lehtola tekivät toukokuussa jutun kodistamme Kodinrakentaja-lehteen, joka löytyikin jo heinä-elokuun lehtihyllystä. Lupailin aiemmin laittaa Katrin kuvia tänne blogiin, ja tässä niitä tulee ensimmäinen erä. Katso vain kuvat ja fiilistele, jos et halua lukea tarinoita kuvien takaa!

Kuva: Katri Lehtola

 

Kuvia katsellessa tulee itselleni hyvä mieli. Takana oli älyttömän hektinen kaksi viikkoinen pergolan rakentamisineen ja pikkuprinsessan 1-vuotissynttärijuhlineen (yli kymmenen yövierasta mukaan lukien). Voitte varmaan vaan arvata, mikä homma oli saada paikat kuvauskuntoon, kun intensiivisesti oltiin tehty töitä ulkona pergolaa rakentaen, ja sisällä ei oltu siivon eteen ehditty laittaa tikkuakaan ristiin. Suuret kiitokset Panulle ja Netalle, jotka ehditte tulla viime hädässä auttamaan pihan siivouksessa, sekä Raimolle, Leenalle, siskon perheelle ja veljille aiemmasta avusta! 

Jotenkin sitä miettii, että eikö sitä vaan osaa suhtautua tällaisen jutun tekoon tarpeellisella vakavuudella, vai mistä se johtuu, kun ei osaa ajoissa miettiä siivousta, "stailausta" tai mitä päälleen laittaisi, vaan puuhailee ihan jotain muuta, ja päättää aloittaa vielä uuden projektin  just kuvauksia ennen. Kai se on vaan yleinen elämän asenne, etten niin jaksa murehtia, mitä päälleni pukisin tai suuhuni laittaisin, tai missä järjestyksessä ne tekisin... hyvinhän kaikki sujui siitä huolimatta, mitä sitä stressaamaan;)

 

Kuva: Katri Lehtola

Voin kertoa, että sama viime tingan kuvio toistui loppukesän kotikuvauksista, eli mitään en ollut oppinut kuvausvalmisteluiden organisoinnista, mut täällä asiat meneekin muun elämän ja projektien ehdoilla... Joku toinen saattaisi paneutua asiaan rauhassa päivä tai viikko tolkulla miettien tarkasti, että kaikilla on tukka hyvin, kello näkyy, statuskoodit on kohdallaan jne., mut ei vaan tällä huvikumpumeiningillä... ei yllä prioriteettilistan kärkeen;)

Kuva: Katri Lehtola

Edellisenä iltana tajusin, että meillähän ei ole sopivaa mattoa työhuoneeseen, kun toinen suurista valkoisista villamatoista oli mennyt pesussa pilalle. Miten saatoinkin unohtaa! No, silloin alkoi pikainen maton metsästys tulevaa tytön huonetta varten, mitä varten sain Espoon Mattokympistä pari mattoa kokeiltavaksi, eli suuret kiitokset sinne! (Tää ei ole mikään maksettu mainos tai yhteistyö). Matot näkyvät kuvissa milloin missäkin järjestyksessä.  Tuo vihreä näyttää näissä paljon kivemmalle, kuin itse ottamissani kuvissa viime viikon postauksessa, jossa samat matot olivat kokeiltavana uudelleen mukanaan violettikin matto. Ja lopulta saatiin myös sopiva matto päätettyä, eli tuon verran tuli stailattua viime tingassa noitten Reilun kaupan ruusujen kera.

Kuva: Katri Lehtola

 Juttuhan alkoi niin, että tämä emäntä avasi aamulla oven Ilonalle just sen näköisenä kuin olisi sängystä noussut (aamuyöllä alkanut migreeni oli pitänyt pedissä viimeisille minuuteille), ja päälle laitettiin just sitä, mitä kaapista löytyi. Kovasti yritin vielä ylipuhua, ettei mun tarttis näkyä kuvissa, mutta Ilona ja Katri saivat suostuteltua mut mukaan sittenkin. Kunhan sain viiden minuutin pikaehostukseni tehtyä... Päälleni löysin kaapista sentään vaahtokarkkimaisiin väreihin sopivan hempukan tunikan. Keskimäärin en ihan noin hempukoissa vaatteissa kulje, mutta näihin tunnelmiin toi vain sopi. Mitään itteni kuvaajaa musta ei ikinä tulis (eikä ole tarpeenkaan), kun en sellaiseen jaksa/halua, viitsi/ehdi aikaa käyttää, mutta kyllä tänne jonkun muun ottaman kuvan voin laittaa... Olen huomannut, että äidit näkyvät ylipäätään perheen arkikuvissa liian harvoin. Omasta äidistänikin olisin toivonut jäävän vähän enemmän kuvamateriaalia näin jälkeen päin katseltavaksi, että olisi ollut enemmän muisteltavaa... Eli sen puoleen musta ei ole niiden blogistien paheksujaksi, jotka itseään kuvaavat.  Tykkään, jos blogisti joskus vilahtelee lukemieni blogin kuvissa, niin ei tule ihan sellainen olo, että jotain satuhahmoa seurailen.

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

 Juniori veti ihan ylikierroksilla kumpanakin kuvauspäivänä. Siitä johtuen kuvissa punaiset posket ja hikinen tarhapöllön tukka (ei puhettakaan, että oltais minnekään kampaajalle keritty istuskelemaan, minä tai muut!)  Kuvia otettiin kahtena päivänä, koska ekana päivänä satoi ja sisäkuvienkin ottaminen jäi vielä keittiön osalta tekemättä. Toisena päivänä sentään mies tajus ottaa töistä vähän vapaata, etten ole ihan helisemässä koko ajan pienten kanssa. Mutta kuten huomaatte, lievän kaoottiset fiilikset eivät kuvissa näy, eli jälleen tuli taas tältä " medialukutaidon profeetalta" vähän lisää valoa noiden kuvien katseluun. Nauru johtuu varmasti juuri siitä helpotuksen tunteesta, että vaikka kaikki ei menekään niin kuin strömsössä, niin hauskaa silti oli!
Kiitokset päivästä Ilonalle ja Katrille!

Kuva: Katri Lehtola

Postauksen kaikki kuvat

Katri Lehtolan

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja muistakaahan vielä tuonne arvontaankin osallistua!
(Laitoin linkin vielä sivupalkkiin.)

XXX

VillaVaahtokarkki