Uusi kuvakulma

Sain Nauran auringolle -blogista haasteen kuvata uuden ennen näkemättömän kuvakulman kodista. Kiitoksia hauskasta haasteesta Matkatar! Päätin valita kohteeksi makuuhuoneemme tapettiseinän, jota en aiemmin makkaripostauksessa ole näyttänyt, koska silloin seinää vielä rumisti taulutelevisio, joka ei ollut vielä päässyt varsinaiseen arkiolohuoneeseen/"leffahuoneeseen" kellarikerrokseen. Tykkään tuosta tapetista (Laura Ashleyn´ Erin Linen´, ei vissiin enää mallistossa) todella paljon ja siitä, ettei se ole sängyn takana, vaan tässä tapauksessa sitä saa ihailla aamulla ensimmäisenä suoraan sangystä. Yhtään ei vielä kyllästytä eikä mitään muita härpäkkeitä tee mieli seinälle ripustaa näkymää pilaamaan

 Kuva on otettu sivuseinän peilin kautta. Peili oli alun perin lahjaksi saatu vanha kuvataulu, jota ei oltu saatu ripustettua seinälle heti muuton jälkeen. Niinhän siinä tietenkin kävi, että se joku kerta kellahti seinustalta kumoon ja lasi rikkoutui:( . Sattumalta mulla oli myös kaatiskuormaan lähdössä ollut ei-niin-vanha peili, josta taas oli puolestaan mennyt kehys rikki muuttovarastoinnin aikana. Peili oli juuri oikean levyinen tuohon taulun kehykseen. Vähän sitä lyhensin vain lasileikkurilla.

 Seinustalla olevat tuolit ovat Lyyti-mummoni peruja. Silloin ekana avioliittovuotena entisöity vuonna -96... eli aikas monta vuotta sitten. Kankaan vain vaihdoin viime keväänä. Mallinuken päällä on raskausajan juhlamekoksi ostamani silkkimekko, jota ei sitten tullut kertaakaan pidettyä, kun pikkuprinsessa päättikin syntyä ennen kevätjuhlia. No tuohon se on jäänyt liian suurena vain somisteeksi...

Laitoin peilin kautta näkyneen näkymän myös parvekkeen ovelle päin, koska siihen liittyy äitiyteen liittyvä tarina... toivottavasti ei tunnu liian henkilökohtaiselta. Nimittäin silloin kun meidän ensimmäinen tyttö syntyi pian 14 vuotta sitten, mulla oli imetyksen tueksi  sellainen unelmien "euforiamielikuva", jolla sain maidonherumisrefleksin toimimaan. Laitoin silmät kiinni, hengitin kymmenen kertaan syvään, ja näin mielessäni avaran valoisan huoneen, johon auringon säteet siivilöityivät kauniisti ohuiden verhojen läpi. Verhot lepattivat rauhallisesti tuulessa. Ensimmäisenä kesänä uudessa kodissa juniorin ollessa pieni vauva joku kerta oivalsin, että tämän huoneen näkymähän oli täysin sama kuin mielikuvissani vuosia aikaisemmin! 

Tämä haaste on alunperin lähtenyt Kotila-blogista , ja se alunperin kuului näin:

Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.

- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).

- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

Toivottavasti haaste ei näitä blogeja ole vielä tavoittanut. Haastan mukaan seuraavat blogit:

Kuulasta ja kepeää

My Villa May

Ruusutapetilla

Kaunis pieni elämä 

Pink Pionies

Toivottavasti tartutte haasteeseen!

Vielä on tämä päivä aikaa osallistua arvontaan, jonka tulokset julistan sitten sunnuntaina, jotta saan paketin hetimmiten maanantaina postiin, eli mukaan vaan! Nyt kun se syksy päättikin tulla kertarysäyksellä niin toivon, että siellä suunnalla, jonne arpa osuu, ei ole vielä maa ihan roudassa. Uskossa siis mennään, että sipulien istutuspäiviä on vielä monta ennen joulua:)

Rantouttavaa syysviikonloppua teille kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Koti Katri Lehtolan kuvin 2/2

Kuva: Katri Lehtola

Pieni kierros vielä yläkerrassa Katri Lehtolan kuvin.

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kehto makuuhuoneessa toimii nykyisin päiväpeiton laskupaikkana.

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

 Hannin tekemä pöllö

Kuva: Katri Lehtola

Tyttöjen ompeluksia

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

 Tällaisia makupaloja tällä erää. Jäätelöt ovat tyttöjen ompeluksia. Jos jokin tietty yksityiskohta tai kuvissa esiintyvä tuote kiinnostaa, niin kysykää ihmeessä. (Jotenkin musta ei edelleenkään tunnu luontevalle ruveta luettelemaan kotini tuotteiden alkuperää tai merkkejä tänne erikseen, kun en vain osaa ajattella kotiani, blogiani tai juuri muutakaan ostamisen tai tuotemerkkien kautta. Vastaaminen ei silti ole ongelma, kun en varsinaisesti halua tietoja myöskään pantata. Musta ei vaan taida saada hyvää mainostajaa, mut voin tietty yrittää alkaa tsempata, jos joku tietoja ylipäätään kaipailee;) )

Kiitokset myös kaikista arvontapostaukseen tähän mennessä tulleista kommenteista. Niitä on ollut mukava lukea. Kommentteja on tullut vain niin paljon, että en ehdi nyt jokaiselle erikseen vastata, vaan taidan käyttää sen ajan seuraavan postauksen tekoon. Tervetuloa myös uusille lukijoille, jotka olette tänne löytäneet!

Arvontaan voi osallistua edelleen oikeassa sivupalkissa olevan linkin kautta tai skrollaamalla ruutua alas pari postausta taakse päin.

Tämän postauksen kaikki kuvat

Katri Lehtola

Tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

VillaVaahtokarkki

Viikkokatsaus

Taas on viikko vierähtänyt vauhdilla. Täällä on sairastettu koko porukalla neljän seinän sisällä pienimmästä suurimpaan. Tuntui, ettei viikkoon ole muuta mahtunutkaan, mutta kun rupesin kameran muistia selailemaan, niin löytyihän sieltä yhtä ja toista juttua, joilla päiviin on tullut vaihtelua.

Naistenpäivänä MrA muisti meitä naisiaan tulppaanikimpulla. Silloin olin vielä itse kunnossa, ja ehkä sille päivälle osunut Me&I-blogitapahtuma oli sopiva piristys arkeen juuri tätä sairasviikkoa ennen. Tapahtumaa emännöivät  Me&I:n edustajat sekä viisi blogistia pääkaupunkiseudulta. Vieraina oli joukko kyseisten blogien lukijoita, joista osalla myös blogin kirjoittaminen on harrastuksena. ( Kuvia tuli ladattua koneelle nyt vain muutamia, kun koneen muistikapasiteetti lähes täynnä...)

"Malja ihanille naisille!" Kuvassa vasemmalla Tuire, jonka lukijana naistenpäivää lähdin viettämään. Toukokuun tytön Hannis, joka oli myös yksi illan emännistä, tuli myös samalta suunnalta, joten koko blogisiskojen  porukka mahtui Tuiren kyytiin (kummankin blogit ovat olleet ensimmäisten joukossa, joita rupesin seuraamaan). Tuireen ja Hannikseen on ollut ilo tutustua blogiharrastuksen myötä.  Tuiren postaus tapahtumasta löytyy täältä.
Jokainen tapahtumaan osallistunut sai kivan yllätyspussin, jossa oli käsi- ja vartalovoide, keväinen pipo ja kaunis servettipaketti. Oikealla Me&I-edustaja Turun suunnalta esitteli kevään malliston ja uutuudet (mukavan kotoisaa murretta puhui:)). Paikallaolijoiden oli tietenkin mahdollista tehdä ostoksia. Sen verran tiukka aikataulu illassa  kuitenkin oli, että kun pöytäseurueen mukavat jutut tempasivat mukaansa, en itse ehtinyt  mallistoon sitten kunnolla tutustuakaan. (No, asian pystyi korjaamaan täällä). Aika meni itsekeskeisesti itselle skinny jeanseja sovittaessa:) Annettakoon se anteeksi näin naistenpäivänä... Olivat muuten tosi hyvät ja pehmeät farkut, sekä kokoluokitukseltaan suorastaan imartelevat... en ole hetkeen mahtunutkaan koon 26 farkkuihin;).
 

Ennen ohjelmaosuutta nautimme ruokaisan salaattipöydän herkullisista antimista. Jälkiruokana kahvia, macaronseja ja minituulihattuja.  Ilta oli oikein mukava --- kiitos järjestäjille ja "emännille"!
Kotona blogitapahtuman päätteeksi jaetut keväiset narsissit pääsivät naistenpäiväkimppua piristämään.

Viime viikonloppuna aloitimme myös projektin, joka on jo kolme vuotta odottanut tekijäänsä. Kylpyamme-reppana on jo kaksi talvea ja kesää makoillut parvekkeellamme. Hyvin on muuten siellä pärjäillyt ankarat säänvaihtelut ja säilynyt moitteettomassa kunnossa suojamuoveineen. Silloin muuttoa ennen se oli ollut tarkoitus saada paikoilleen, mutta työmiehenkin piti päästä joulunviettoon. Ammeen asennus jäi odottamaan saunatilojen valmistumista, koska MrA ei halunnut käydä suihkussa kylpyammeessa. Olin kyllä valinnut ammeen sen perusteella, että siinä oli riittävän leveä ja tasainen pohja myös suihkussa seisomista varten, mutta silti homma ei ole saanut aiemmin oikein tuulta alleen... on tullut prioriteettilistalle kaikkea muuta tärkeämpää. Säilytysolosuhteet huomioiden oli varmasti hyvä, että amme löytyi edulliseen hintaan Bauhausista. A hoiti ammeboxin paikoilleen, josta minä sitten jatkoin etulevyn laattojen asennuksella.

 
 No eihän se ammeen asennus tietenkään riittänyt, vaan piti minun sitten nuhaisena vielä ruveta saumojakin uusimaan... Lattian saumat nimittäin olivat kuluneet yllättävän nopeasti, koska rakennussiivoojat käyttivät ennen muuttoa liian voimakashappoista pesuainetta kylppärin lattiaan pestäkseen putkimiehen kengistä tulleita ruostetahroja. Lattiasaumat eivät olleet ilmeisesti silloin vielä tarpeeksi kovettuneet. Saumojen poisto noin neljän millimetrin syvyyteen kävi ihan näppärästi tällaisella harrastelijadremelillä. Hyviä timanttiteriäkin sai lähibiltemasta edulliseen 8.90 euron hintaan. Koneen pistin välillä jäähtymään parvekkeelle, ettei olisi leikannut kiinni. Valmiita kuvia kylppäristä sitten ensipostaukseen...

Jottei homma sairastellessa olisi mennyt ihan pelkästään pöntön ääressä vessan lattialla kykkien, vaihdoin välillä makkarin silkinhohtoisiin tunnelmiin...

 

 Makuuhuoneen silkkiverhot nimittäin olin muuton jälkeisenä talvena ripustanut paikoilleen tekemällä niihin vain pikataitokset Ikean silitettävän liimanauhan avulla. Nyt piti verhot pelastaa vuorittamalla. Silkki on sen verran herkkä materiaali, että aurinko polttaa sen lyhyessä ajassa huonoksi. Onneksi vahinkoa ei vielä ollut ehtinyt tapahtua. Verhojen vuorittamiseen olen löytänyt ideaalin materiaalin, vieläpä edullisen sellaisen, nimittäin Ikean Knoppa-lakanan. Ja sattuneesta syystä, jonka löydät täältä, minulla oli niitä muutama varastossa;)

Väliaikaisesti laskostetut verhot ylsivät sentin päähän lattiasta, nyt jätin ne ylipitkiksi.

Sängyn viereen sopivan korkeat yöpöydät löysin Ikeasta, nupit vaihdoin vain lasisiin Laura Ashleyn nuppeihin.

 Tällaisia juttuja siis tältä viikolta. Nyt laitan kylpyammeen silikonit vielä paikoilleen, ja sitten vietetään kellarissa tyttöjen iltaa. Pojat lähtivät katsomaan säbää.  Ihanaista viikonloppua toivotan teille kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Yläkerran aulassa ja vähän makkarissakin

Hei taas ja tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! Rakentamisen jälkiterapiana kuvauskierrokseni kotimme yläkerrassa jatkuu. Viimeksi taidettiin piipahtaa perhoshuoneessa, josta näkymä aulaan päin on tällainen. Vasemmalla on ovi makuuhuoneeseen, oikea ovi vie kotiäidin konttoriin. Yläkerran aulan seinät ovat kermaisen vaaleansiniset. Sävy on Sadolinin maailman värit -kartan Tobago pehmeä muistaakseni --- ei liian ällö muttei liian varman päälle pliisukaan. Sävy muistuttaa siitä, että yläkerta on kotimme "taivas", jossa levätään ja leikitään. Varsinainen candyland vaahtokarkin sävyineen. Yläkerran miellän makuuhuoneineen yksityisemmäksi alueeksi kuin alakerran, joten siellä on helpompi leikitellä väreillä. Keskikerroksessa on enemmän beigeä, joka ei jaa niin vahvasti mielipiteitä ja tuskin siten häiritsee vierastakaan, vaikka en minä tietenkään yleisesti ottaen kotiani rupea muiden mieltymysten mukaan sisustamaan. Aivan beige-valkoista sisustusta minun on vaikea saada aikaiseksi, koska pidän väreistä, mutta eipä se ole tarpeenkaan. Kevään ja kesän aikana valmistuneessa kellarikerroksessa liikutaan enemmän rouheammissa harmaan sävyissä. Ehkä sinnekin vielä jossain vaiheessa ehdin kuvailemaan, kun siellä on sisustus siinä mallissa, että on jotain kuvattavaa:) Yleisesti ottaen värien kontarastit syntyvät kodissamme lähinnä huonekalujen tummista puuosista vaaleaa taustaa vasten.

Yläkerran aulan halusin mahdollisimman pieneksi, koska vapaa-ajan oleskeluun tarkoitetun arkiolohuoneen suunnittelin kellarikerrokseen. Niinpä aula on lähinnä läpikulkupaikka ja yläkerran neliöt on saatu käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Suoraan edessä kylpyhuone/WC, jonne kurkattiin jo aikaisemmin. Oikealla makuuhuoneen ja kodinhoito/pukeutumishuoneen ovet. Vasemmalla tyttöjen huoneet.

Aulan seinään olen saanut ripustettua jopa pari pientä taulua :) Niiden ripustelu kun on ehdottomasti heikoin lenkkini sisustuspuuhissa. Grafiikkatyöt ovat Riitta Ylisen käsialaa.

Makuuhuoneen sävyt ovat puuterisen pehmeät ja lämpimät, mutta ei kuitenkaan kelmeällä tavalla. Sinisen sävyt rauhoittavat, mutta itselleni tulee sinisessä ympäristössä viluinen olo, joten en en osaa ajatella makuuhuoneeseeni sinistä tai muutakaan viileää sävyä. Toki kaikista väreistä on sekä lämpimät että kylmät sävyt olemassa. Seinissä on Sadolinin maailman värit -kartan Kenia vaalea vai oliko se pehmeä... Sängyn vastakkaisella seinällä on tapetti, mutta olen rajannut seinän pois kuvista, koska seinustalla asuu hirviö, joka ei ole muuttanut vieläkään kellarin arkiolohuoneeseen. Hirviö on nimeltään Ruma Musta Taulutelevisio:) Sänky on mieheni isän lapsuuden kodista peräisin olevasta sivusta vedettävästä sohvasta tehty. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että sängyn päädyn koristeosasta puuttuu sorvattu keskikoriste. Se pitäisi teettää, kun en itse sorvin ääreen nyt kerkeä... Hyviä osia sängyn tekemiseen sai edullisesti Ikeasta. Ikea myi ainakin aikaisemmin kaikki sängytkin osissa, joten tarvittavat komponentit sängyn rungon rakentamiseen löytyi sieltä. Kävin ensin näyttelypuolella katsomassa sopivan metallisängyn rungon mallin, josta valitsin sopivat tarvitsemani osat. Hintaa osille kertyi muistaakseni huimat 25e :).

Jugend-lipaston MrA huusi huutokaupasta 5-vuotishäälahjaksi.

Käännös ympäri ja takaisin aulaan. Tyttöjen huoneiden ovet näkyvät toisella puolella aulaa.

Aula ei jatku takana olevaan ikkunaan saakka, koska siinä säästetyillä neliöillä saimme keittiön erkkeriin lisää pituutta kriittiset 30 cm. Portaikon kaiteen taakse syntyi siis koko keski- ja yläkerroksen korkuinen noin kuuteen metriin kohoava kapea tila. Muuta korkeaa tilaa en kaivannut, koska aikaisemmassa asunnossamme oli neljän ja puolen metrin korkeuteen kohonnut yläkerta, mikä toi ihanasta avaruudestaan huolimatta mukanaan akustiset ongelmat. Portaikon kaiteisiin en halunnut perinteisiä pinnoja, koska ne olisivat tehneet tilasta mielestäni vankilamaisen. Etäisyydet portaikossa ovat jotenkin niin pieniä ympäröiviin seiniin. Toteutimme kaideosat itse, tosin ne eivät vielä vastaa alkuperäistä visiotani "leijuvista" kehyksistä, vaan tarkoitukseni on ollut vielä laittaa kaiteiden lasiosiin valkoiset kehykset. Nyt on ollut asiassa vain pohdintatauko, kun on ollut monia tärkeämpiäkin juttuja meneillään. Ajavat asiansa noinkin, vaikken lasien pidikeklipsujen näkymisestä pidäkään. Oikeassa reunassa tuo matalampi pinnakaideosa kuuluu turvaporttiin, jota ei juuri tällä hetkellä tarvita, mutta jota ei voi vielä poiskaan ottaa. Tyyliltään visiotani portaikosta voisi luonnehtia ehkä modern countryksi, eli hain jotain perinteisen ja modernin tyylin välimuotoa. Valoisuuden ja avaruuden säilyttäminen portaikossa ja eteisessa ohjasi pitkälti valintoja ja suunnittelua. Itse portaat tulivat Hovinikkarit oy:ltä, jota lämpimästi voin suositella narisemattomien portaiden valmistamisesta.

Korkeaan tilaan laitoin siron ja kevyen kristallivalaisimen, joka ei ulosnäkyessään ole liian massiivinen, koska on niin lähellä yläikkunaa.

Portaikon tukirakenteeksi piti muurata korkea harkkopylväs kellarikerroksesta asti. Vedimme pylvään sisään sähköjohdon, jotta saimme pylvään päähän lasipallon portaikkoa  valaisemaan.

Nyt lähden tyttöjen kanssa pihalle leikkimään omasta lapsuudestani tuttua maanvalloitusta. Muistatteko sen leikin, jossa piirreltiin jalkojen kuvioita hiekkaan? Mukavaa sunnuntaita ja alkuviikkoa teille kaikille!

VillaVaahtokarkki