Tässä taitaa mennä koko kesä vain kylpiessä, jos en malta nyt pysähtyä päivittämään. Kaikkea muutakin olisi pitänyt tänne blogiin tähän mennessä laittaa, mutta niin se taitaa vaan olla täälläkin niin kuin monella muullakin, että kesäaika huidellaan pihalla ja nautitaan kesästä. Ja syksyllä sitten muistellaan kesää ennen kuin aletaan haikailla joulun perään... eli nyt vielä kylvetään!
Täydellinen kylpyhetki... juu oli kyllä. Mutta kotiäidin täydellinen kylpyhetki keskellä päivää?... Ehhehei, dream on!
Kylpyyn pulahtamisen sijaan lasten nukkuessa innostuin räpsimään hurmioituneena kuvia
etsien sitä "täydellistä" kuvakulmaa.
Kameran kortille oli tallentunut myös sopivan utuinen vahinkolaukaisu.
Arjen realismi palautti minut kuitenkin haaveiluhetkestäni nopeammin maanpinnalle kuin olin kuvitellutkaankaan, kun kamerani tähtäimeen ilmestyivät...
... pienet kädet.
Mitäs äiti räpsit vain kuvia, etkä mennyt sinne kylpyyn!
Kai minäkin pääsen tuonne!
Viherpeukalot tietävät todellisuuden: pioneissa piileskelee lähes aina pieniä mustia veijareita.Tähän
mennessä olin saanut vasta pionin kukat ripoteltua
vedenpinnalle. Niinhän siinä sitten kävi, että juniorikin heräsi ennen aikojaan päiväuniltaan ja alkoi metsästää näitä otuksia äidin "täydellisestä" kylvystä. Kuinka hämääviä kuvat ovatkaan. Kuinka paljon ne kertovat, mutta kuinka paljon ne jättävät myös ketomatta! Ja minä typerys menen taas paljastamaan totuuden kuvien takaa ja pilaan juuri luomani illuusion täydellisestä kylpyhetkestä... mokomakin totuudentorvi!
Viime
postauksen kuvien tarinaan kuului, että poimin orvokkeja puutarhasta. Oikeasti nuo orvokit päätyivät ammeeseen sen seurauksena, että juniori
oli oma-aloitteisesti välipalan jälkeen mennyt tekemään äidille vähän
"salaattia" ja silpunnutt yhden kesäkukkalaatikollisen orvokkeja
pikkuämpäriinsä. Mistä lie sakset saanut. Silmät sädehtien hän tuli aikaansaannostaan äidille esittelemään. Huvittavinta oli,
etten osannut siitä edes suuttua, kun mieleeni tuli heti, että voinkin lisätä ehjäksi jääneet kukat kylpyveteen...
No, sielläpä ehtivät lillua siihen asti, että ilta hämärtyi ja lapset taas nukkuivat.
Silloin hipsin uudelleen kylpyhuoneeseen...
Kukat olivat päivän aikana antaneet huumaavan tuoksunsa kylpyveteen ja koko huoneeseen.
Tunnelmaan tietysti kuuluu kynttilänvalo ja lasi kuohuvaa...
... sekä tietenkin tuoreet mansikat.
Tunnelmavalaistuksen kanssa kikkailin vielä näpsäyttämällä katon tähtitaivaan päälle ja himmentämällä kristallilampun valoa ... tai more is more -periaatteella laittamalla kaikki mahdolliset vaihtoehdot päälle yhtaikaa.
(Innostuinkohan tämän kylppärin valojen suunnittelussa silloin jo ehkä vähän liikaa?)
Kylpyhetken kruunasi ihana kylpyvaahto...
... ja lopultakin: ihanan rentouttava ja rauhallinen kylpyhetki.
Nautinnollista kesäpäivää kaikille toivotellen
XXX
VillaVaahtokarkki
P.S. Sattuiko joku jo bongaamaan lehtihyllystä jo viimeisimmän 6/ 2013 Kodinrakentaja-lehden? Nyt en taidakaan olla "totuudentorvi". Sen verran ammattimaisesti
Ilona ja
Katri olivat 10 sivullista juttua rakennustarinastamme ja kodistamme loihtineet;) Kiitokset heille! Tästä jäi mukava muisto.
