Varjohäät/ Shadow wedding

 Torstaina vietettiin lasten oikeuksien päivää. Lapsella on oikeus leikkiin ja lapsenmielisellä äidillä ja teini-ikäisillä isosiskoilla myös, joten koko perheen leikin aiheeksi valikoitui veljeni ja kihlattunsa Chelsean häät. He nimittäin saivat viimeinkin toisensa torstain ja perjantain vastaisena yönä noin kolmelta Suomen aikaa! Heidän seikkailurikasta rakkaustarinaansa olette saaneet seurata alkusyksyllä täällä ja täällä. Koska emme päässeet paikan päälle häitä juhlimaan (syystä, että se kesäinen kenraaliharjoituskierros tuli verrattain hintavaksi), saatoimme työstää tätä pettymystämme samalla leikin keinoin. Tämä oli mukavaa valmistautumista yön häävalvojaisiin. Saimme osallistua seremoniaan sentään web-kameran välityksellä.

It was Universal Children's day yesterday. Children have rights to play, so we played all together a Wedding play because finally my brother and his bride Chelsea got married at 4pm on Thursday on California time. I have written about their love story before here and here. We couldn't participate the wedding so we got through that disappoinment with our play. Fortunately we saw the wedding ceremony via a web camera.

 

 Poika 4v. oli innokkaasti mukana omalla Ken-nukellaan...

Our four-year-old son was exited to play with his own Ken...

 

Häntä kyllä suunnattomasti stressasi, että Kenin kengät olivat kadonneet (tai löytyihän niitä useampi pariton...) ja suorastaan kriisi tuli siitä, voiko Ken (bestman) osallistua hääseremoniaan näin rennossa asussa. Yritin parhaani mukaan vakuutella, että rentoihin puutarhahäihin Kaliforniassa voi kyllä tulla paljainkin jaloin ;)

He took a little bit stress about that Ken (the bestman) had to take participate the wedding ceremony wearing too casual shorts and without shoes (I found only some pairless shoes..). I tried to convince him that it's ok if Ken comes without shoes because it's this is about a casual California garden wedding ;).

Ja totta maar näissä Kalifornialaisissa puutarhahäissä piti olla mukana ripaus skandinaavista muotoilua.

Noita kierrätysmateriaalista valmistettuja tuoliprotoja (toinen höyryttämällä taivutettu vaneri ja toinen ihan taiteen sääntöjen mukaan puuviilukerroksista tehty) oon värkkäillyt pari, ja pitäis tehdä oikein kunnonkin versioita vielä tehtailla lähiaikoina...

Surely there were also a hint of scandinavian design among the wedding decorations :). I made those recycled material 'design chairs' by myself.

 Morsian puettiin isoisoäitini lähes sata vuotta vanhaan silkkityllihuntuun (siis oikeesti, mut ei tässä leikissä) sekä joskus vuonna nakki ja muusi ompelemaaani silkkisatiiniseen hääpukuun (ei oikeesti, mutta tässä leikissä. Oikeasti morsiamella oli kauniisti laskeutuva vintagehenkinen pitsihääpuku). Seremoniapaikan tausta oli koristeltu kauniisti mehikasveilla (oikeesti oli, mutta tässä rahapuu ajoi tuon asian).

The bride was wearing almost a hundred years old wedding veil which was my grandgrandmother's silktull wedding veil (in real life, but not on this play) and a silky wedding dress I made years ago (not in real life but on this play. In real life she was wearing a beautiful vintage style lace wedding dress). Notice the succulent decoration behind the ceremony place :). (In real life Chelsea had made a gorgeous succulent wall behind the ceremony place.)

 Häävieraat odottivat jännittyneinä seremonian alkamista.

The wedding guests were very exited and waited the ceremony to start.

Pukeutumiskoodi oli varsin monipuolinen. Mitenköhän mahtoi tälle vieraalle käydä Kalifornian helteessä suomihenkisessä villapaidassaan?

The dressing code was very versatile. What do you think, did this lady sweat a little bit with her finnish lambwool pullover there in California? :)

 Poika toi hääpöydän kattaukseen pari hodaria, jotka tosin päädyttiin tyttöjen kanssa yhteistuumin poistamaan visuaalisen häiriön vuoksi vielä seremonian ajaksi. Hääkakussa (tyttöjen väkertämä) oli häiden teemavärien mukaisesti laventelia ja vihreää...

Our son thought there must be also a couple of hot dogs in the wedding dinner... We girls thought that those cause too much visual disturbance :). There were lavender and green theme colours on the cake decoration (the girls made the cake).

Tyttöjen ensimmäiseksi ehdottama pappi tuntui hieman liian friikiltä tapaukselta, joten hänetkin jouduimme siirtämään syrjään (voi mitä syrjintää!). Nää on tän parin kohdalla tarkkoja juttuja... Konservatiivisempi pastori vei voiton.

The first pastor in this play showed to be a little bit too freak, so he was fired (what a prejudiced discrimination! ;)). The couple preferred a bit more conservative pastor...

 

 No vihdoin saattoi seremonia alkaa. Joku vieras näyttää suorastaan kaatuneen liikutuksesta. Seremoniapöydän askarteluvinkki löytyy täältä.

Finally the ceremony started. There was a lady (behind) who was so emotionally touched that she fell down.
You can find a guidance to that DIY-table here.

 

Finally married!

Pitääkin kysyä vielä pariskunnalta, saanko kertoa täällä vielä pari yksityiskohtaa siitä, mitä tapahtui ennen kuin heistä viimeinkin tuli mies ja vaimo... Tämän jutun saan kyllä kertoa ilman lupaakin:

Kaliforniassa ei ole satanut 3.5 vuoteen, mutta tämä pari toi hääpäivällään onnen pisarat ja siunauksen sateet tullessaan. Päivällä oli satanut hieman, ja  puoli tuntia ennen kuin hääpari lähetettiin avioparina matkaan, alkoi sataa! Paljon onnea ja rakkautta heille!


There are still a few details before they became a husband and a wife I wanted to share with you, but I have to ask their permission first... But this one  I can tell you: There has not rained in 3.5 years in California but this couple got the rain of happiness and blessings on their wedding day! I wish luck and lots of love for them!

♥♥♥

Pyöröpuikot matonkuteelle DIY

Valmistin joskus ajat sitten pitkät pyöröpuikot ottamalla bambuisista pyöröpuikoista ohuemman muoviputken pois ja laittamalla sen tilalle paksumpaa putkea (pari euroa Biltemasta). Paksumpaa putkea varten veistin vain puukolla vähän bambupuikon tyveä sopivammaksi. Niillä voi neuloa paksummasta lankasta vähän leveämpiäkin töitä ainakin sitten joskus. Monia ideoita on ainakin hautumassa :).

Palmikkoneuloksen tein tavallisilla suorilla puikoilla, mikä osoittautui yllättävän raskaaksi, joten idea kevyemmistä pyöröpuikoista hautui mielessä. Neuloksen malli omasta päästä.

Lopultakin tämä ikuisuuprojektina ollut istumatyyny tuli päätökseen! Kesken se jäi ehkä jo yli puolitoista vuotta sitten, kun alunperin vaaleanpunainen matonkude loppui, enkä saanut enää samaa väriä lisää. Tein toisen puolen siis valkoisella trikookuteella neuloen.

 Tyyny seikkailee vuorotellen yläkerran kummassakin lastenhuoneessa.

Pikkuprinsessa vetää näppärästi nukkekodin tavaralokerikon tuolikseen. Lokerikko on Ikean vanerilokerikko, jonka olen maalannut valkoiseksi ja laittanut siihen Hemnes-kalusteista poisvaihdetut nuppivetimet.

 Olipa aika pikainen leikkituokio :). Minneköhän tyttö jo karkasi?

Joskus taannoin esittelemäni kirpparilta löytämäni kultakehyksinen peili vaihtoi väriä valkoiseksi. Vikatikki vai ei, mutta jotenkin se tähän huoneeseen istuu paremmin valkoisena. Antiikkipeilistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka se ilmeisesti aika vanha olikin. Nyt taitaa olla viisasta mennä nukkumaan, mutta voin jo valmiiksi toivotella:

Mukavaa sunnuntaita ja uutta viikkoa teille kaikille!

***

VillaVaahtokarkin Mari

The piano

Viime kesänä maalasin entisessä kirjasto-/työhuoneessa olleen ruman kellastuneen pianomme suhumaalilla valkoiseksi. Se päätyi valmistuttuaan takaisin samaan huoneeseen, eli nykyiseen tytön huoneeseen, koska tyttö sitä eniten tällä hetkellä soittaa. Pariovien takaa pianoa saa helposti hyödynnettyä myös perhejuhlien musiikkiesityksiin ja muuhun yhteiseen musisointiin.

Tässä vielä kuva vanhasta lookista päällään seinälle asentamaton taulukollaasi. (aargh!)

Muodonmuutos oli melkoinen ja mielestäni varsin onnistunut.

Paikkana talon ulkoseinä ja terassin oven läheisyys eivät ole pianolle aivan parhain, mutta vanhalla pianon paikalla on tytön peilauspöytä, joka sopii sille seinälle vain niin hyvin, ettei raaskittu sitä siirtää pianon tieltä.

Pieni klaffilipasto sai siis siirtyä pois pianon alta. Itse asiassa juuri eilen siirsin sen takaisin entiselle paikalleen olohuoneen puolelle, kunhan olin ensin roudannut sen tieltä yhden kirjahyllyn kellarikerroksen arkiolohuoneeseen...

Nyt sitten vähän ohjeita, jos vastaavaan tuunausoperaatioon lähdette. Ja varmistakaa sitten ihan oikeasti, ettei pianolla ole markkina-arvoa sellaisenaan. Tästä yksilöstä eroon pääseminen olisi teknisesti ollut vaikeampaa kuin uuden ostaminen, joten ei ollut mitään hävittävää. Ja koska ei ollut mitään hävittävää, lähdin kokeilemaan juttua kutakuinkin edullisimmalla maalilla, mitä kaupasta sai, koska sitä palkitsevampaahan homma on, mitä vähemmän rahaa kuluu. Käytössä olivat siis Motonetin alkydipohjaiset maalit,  3,90 €/plo.

Tarvikkeet:
n. 12 pulloa mattavalkoista suhumaalia
n. 12 pulloa maalarin valkoista (antique white) maalia

n. 3 kpl hiomasieniä  2€/ kpl/ Motonet. Pari karkeampaa pohjustushiontaan ja yksi hienompi välihiontoihin. Tällainen kulunut yksilö toimi oikein hyvin välihionnoissa.

- hyvä hengityssuojain.

- suojahanskat

 - riittävästi suojapahvia ja maalarinteippiä
- mikrokuituliinoja pölyn pyyhkimiseen
- edullisia pressuja "maalaushuoneen" tekemiseen (itse kiinnitin pressut takaterassin tolppien väliin)

 Pohjatöihin päätin käyttää aikaa tasan kaksi tuntia ja aloittaa suhuttelun sen jälkeen. Hioin siis rivakasti vanhan lakan pinnan rikki irrotetuista pianon levyosista ja rungosta. Mitään sen perusteellisempaa hiontaa en tehnyt. Ihan älytöntä olisi lähteä kaikkea vanhaa lakkaa poistamaan...
Levyosien irrottamiseen käytä apunasi akkuruuvinväännintä ajan säästämiseksi. Jos sinulla ei sellaista satu olemaan, voit voittaa sellaisen arvonnasta vaikka täältä. :) Näin pianon kanto-operaatio vaikkapa parvekkeelle onnistuu kahdelta hengeltä (minä plus mies). Tässä kuvassa maalaussuojaaminen on vasta vaiheessa, mutta käytä suojapahvia koskettimien ja pianokoneiston suojaamiseen. Pedaalit voit kääriä vaikka sanomalehteen ja kieputtaa teippiä ympärille. Muovista suojaa en suosittele, koska ohuet maalikerrokset varisevat siitä helposti ja maalihile tarttuu tuulen mukana osien uusille maalikerroksille.

Käytin pohjamaaliksi mattapintaista valkoista maalia. Käsissä suojahanskat, silmillä suojalasit, päässä suojahuivi, muutenkin suoja-asu (pitkähihainen paita ja housut, remppasellaiset) sekä vielä hengityssuojain. Eli suojaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Aika lailla yksi purkki maalia kuluu tämän päädyn kokoiseen alaan. Tässä kuva ensimmäisen purkin testauksen jälkeen... vanha lakka ei kupli, mutta maalausjäljestä saa tulla tasaisempaa... Eli rauhallinen eteneminen maalipintaa tarkkaillen. Ei saa jättää "appelsiininkuorivaiheeseen", mutta ei ruiskuttaa liikaakaan, ettei tule valumia. Kannattaa ehkä harjoitella kuitenkin muuhun kuin varsinaiseen pintaan yksi pullollinen...

Yksi vaihe, jossa ei kannata muuten oikaista, on maalipurkin ravistelu. Sitä todellakin kannattaa ravistella! Varsinkin edullisemmassa maalissa tunnollisesti se purkissa suositeltavat kolme minuuttia, koska muuten lentää kökkäreitä.

Levypinnat oli helpompi suhutella vaakatasossa maalauspukkien päällä. Ensin siis kaksi kerrosta mattamaalia. Kevyet ja nopeat välihionnat ja huolelliset pölynpyyhinnät aina kerrosten välillä. Päälle 2-3 kerrosta kiiltävällä maalilla. Tietty enemmänkin saa suhutella, jos haluaa, mutta tämäkin määrä peitti jo ihan riittävästi. Kestävyyttä pintaan tietysti saa aina maalikerrosten lukumäärää kasvattamalla. Maalikerrosten kannattaa antaa välillä kuivua, eli koko projektiin kuluu kyllä aikaa, kun levyjä pystyy aina rajallisen määrän kerralla maalaamaan, mutta yhteen maalikerroksen suhuttelusessioon ei mene kuin muutama minuutti.

Jos maalaat kotitekoisessa "pressumaalaamossa", jossa tuuletuksena toimii oikea tuuli, niin maalaa levyt siten, että tuulen suunta on vastainen siihen suuntaan nähden mihin maalaat. Silloin maalauksesta tuleva hieno maalipöly ei lennä maalaamattoman levypinnan suuntaan, mikä tekee jäljestä epätasaisen. Seinäpressut kannattaa kiinnittää ylhäältä ja alhaalta jämäkästi, etteivät ne lentele tuoreeseen maalipintaan (kokemuksesta opittu). 

Ohut maalikerros ei tukkinut vielä pinnan kaikkia puunsyykoloja, vaikka muuten sileä ja valkoinen onkin. Ajattelin, että ohut maalikerros ei vaikuta pianon akustisiin ominaisuuksiin niitä heikentävästi. Siksi en tehnyt pianon maalausta maaliruiskullamme akryylipohjaisella kalustemaalilla, jolla muut huoneen kalusteet ruiskumaalattiin viime kesänä, vaikka sillä olisi saanut paksumman kerroksen maalia pianon pintaan.


 Kannattaa myös katsoa, että maalaa sellaiseen valon suuntaan, että maalausjälki näkyy pinnassa hyvin heijastuneena, kun sitä maalatessa katsoo alaviistosta. Silloin näkee parhaiten, että maalisuihkun jäljestä tulee tasainen. Hyvä etäisyys spray-pullolle maalattavasta pinnasta on n. 25 cm. Itse tykkäsin maalata "peruuttamalla", jolloin valmiin jäljen näki parhaiten. Tuulen pitää tulla silloin maalaajan selän suunnasta. Ja muistettava tosiasia on myös, että maalatessa käry käy, mutta hajuhaitta on vain hetkellistä ja poikkeuksellista. Suojalasit ja hengityssuojaimet ovat välttämättömät maalaamisen välittömässä läheisyydessä. Projektiin saa varata kokonaisuudessaan monta päivää, vaikka itse maalaushetkiin ei aikaa juuri kulukaan.

Nyt piano ei ole enää minkään "merkkinen", joten ajattelin kiinnittää siihen vielä uudeksi merkiksi leikkisästi jollakin tyylikkäällä fontilla "My Steinway". Vanhaa pianojakkaraa en vielä maalannut, kun etsinnässä olisi joku vähän kivemman näköinen uusi versio. Nyt tuo peilauspöydän tuoli ajaa sen asiaa, ja ne yhdessä linjakkaan pianon kanssa tasapainottavat mielestäni oikein hyvin toisiaan.

"Sisustuspianolle" kertyi hintaa suojauksineen päivineen sellaiset 100-150€, jos ajalle ja vaivalle ei hintaa lasketa.
Ei olleenkaan paha, vai mitä? ;)

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

Joulukalenteri luukku 12

Kurkistus nukkekodin olohuoneen ikkunasta sisään. Muuttourakan jälkitunnelmissa on mukava istahtaa olohuoneen pehmeille sohville jutustelemaan. Ulkona sataa jo lunta. Ehkä saadaan valkea joulu.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.  Keittiön kaapiston (näkyi viime postauksessa) olen muistaakseni joskus ostanut Indiskasta näin joulun alla. Pöytä ja tuolit taitavat olla Tiimari-löytöjä. Olohuoneen sohvat taas löysin sattumalla HongKongista joskus jo valmiiksi edullinen hinta -40% alennettuna. Vähän tietysti tihkaisee ostaa tuotteita noin halvalla, kun tietää, ettei tekijöille jää siitä mitään käteen ja tekijöiden työolotkaan eivät ole ehkä olleet ihan kunnossa... Niin sitä on vaan ollut valmis tekemään valinnan hetken mielijohteesta sillä ajatuksella, että pitää saada jotkut asiaansa ajamaan. Ja nämähän suorastaan vastaankävelleet kalusteet ovat olleet varsin kauniita sellaisia. Idalisti-minähän haaveilee ajasta, jolloin ehtisi tehdä huonekalut alusta alkaen itse niin kuin "oikeat" ministelijät tekevät... sitä aikaa siis odotellessa:).

Joulukuusi on tehty paperinarusta ja rautalangasta jo muutama vuosi sitten. Ohje oli muistaakseni jostakin nukkekotikirjasta, vai olikohan se Mutturalla-blogin Annikan idea Villa Valmanja -blogin ajoilta... kertokaa kuka muistaa idean lähteen, niin kunnia menee sille, jolle se kuuluu:).

Olohuoneessa on uudet harjatut ja harmaavahatut select-laadun timberweissit, heh. ("Urat" teippaamalla rajattu ja maalattu samalla sekoitetulla harmaalla kuin keittiön lattiaruudut. Elämäni ensimmäinen ootraus tehty ohennetulla ja vaalennetulla maalilla feikkilankkujen päälle meikkisienen palasella, jonka reunaa vähän rispaannutin saksilla).

"Itämainen matto" muistaakseni Tunisian tai Egyptin matkatuliaisia tytöille...

Vielä kun olisin saanut tuon olohuoneen kattokruunun toimimaan näihin kuviin. .. paria juotosta sekin projekti on vain vailla. Toisella kertaa sitten. Kattokruunun olen joskus viritellyt helmistä ja rautalangasta.

Joulunodotus on ihanaa, nautitaan siitä!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki