Kootut raksavinkit osa 1: Talon sijoittelu ja julkisivu

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Nyt laitan väliin yhden postauksen, joka on jo kuukausitolkulla odottanut julkaisuvuoroaan. Tätä en aio kääntää englanniksi, ettei tämä veny enää tämän pidemmäksi. Huomaan, että jos satun jotain lupaamaan (näitä juttuja on bankossa nyt jo liian monta), alan helposti kehittää pääni sisällä tolkuttomasti paineita, että jutusta pitäisi tulla jotain tooosi mahtavaa ja ennen kuulumatonta. He-he. Sitä saakin tämän arjen pyörityksen keskellä odottaa. Lopulta joudun huomaamaan, ettei tässä elämän vaiheessa voi vaan loputtomiin hioa ja viilailla kirjoituksiaan, jos haluaa välillä vaan käpertyä oman rakkaan kainaloon, lukea vaikka hyvää kirjaa, tai muuten vaan päästä ajoissa nukkumaan. Eli suurperheellisenä en vieläkään täysin tajua rajallisuuttani, jota opettelen. Blogin alkuvaiheessa kirjoittelin tekstejä kirjaimellisesti vain toisella kädellä, koska omassa kainalossani oli usein pikkuprinsessa. Nyt elämä on ollut muuten vaan tosi täyttä, joten blogille ei ole ollut niin paljon aikaa kuin haluaisi. Parempi siis, etten edelleenkään täällä lupaile yhtään mitään, koska haluan pitää blogin ainakin toistaiseksi vain omana harrastuksenani, enkä tehdä tätä velvoittavan ammatillisesti. Ilmoitan sitten, jos bloggaamiselle tulee joku ammatillisempikin funktio, jolloin lukijoidenkin odotuksiin vastaisin tunnollisemmin. Nyt keskityn vain terveen itsekkäästi tekemään jutut omilla ehdoillani ja omaan tahtiin randomina. Tämä postaus olkoon kuitenkin osa lupaamaani raksaniksit-kirjoitussarjaa, josta joskus alkukeväällä puhuin. Harmittaa, etten silloin ehtinyt aiheeseen kunnolla paneutua, vaikka olisin halunnut. Siksi pureudun vielä kootusti sellaisiin seikkoihin, joita mielestäni uudiskohteen rakentamisessa kannattaa ottaa huomioon, koska lukijoiksi on tullut matkan varrella ehkä myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät aikaisempiin pohdintoihini ole perehtyneet ja ovat rakentamisesta kiinnostuneita. Osa vinkeistä pätee ison perheen tarpeisiin, osa ihan yleisemminkin. Toivon, että näistä on jollekin apua. Ehkä jonkun mielestä tämä on jo tuskastuttavaa toistoa, joten skipatkaa vaan ja katsokaa vain kuvat, jos ei tekstit jaksa kiinnostaa :).

This is a post I promised long time ago and I give here some advise for designing and building a house. Somehow I find it difficult to translate the whole story in English this time. I'm sorry for that.

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

 Ensimmäisiä vinkkejä tontin hankinnan jälkeen on perehtyä tontin antamiin mahdollisuuksiin ja miettiä talon sijoittelua optimaalisesti ilmansuunnat huomioiden. Tällaisia pohdintoja tein itse tuossa vaiheessa, ja kysyn nyt samat kysymykset sinulta, jos olet uudisrakennusta suunnittelemassa:

- Haluatko herätä aamuaurinkoon tai nauttia iltateetä kenties ilta-auringossa?

- Minkälaisia maisemia haluat katsoa keittiön tai olohuoneen ikkunasta? Jos vaihtoehtona on kaava-alueella naapurin parkkipaikka ja roskakatosalue, hyväksytkö sen osana elämää ja katsot muualle, vai olisiko siihen nurkkaan taloa parempi suunnitella jokin muu huone?

- Kannattaako suuria ikkunapinta-aloja, lasitettua parveketta tai - terassia suunnitella eteläauringon paahtamalle puolelle taloa? Käytätkö ylipäätään toisen kerroksen mahdollista parveketta muuhun kuin vuodevaatteiden tuuletukseen?

- Sijoittaako talo mahdollisimman kauas kadusta, jolloin etupiha on suuri, vai kenties lähelle katua, jolloin takapihaan saa yksityisempää aluetta erilaisille oleskeluille ja toiminnoille?  Meillä tämän etäisyyden määritteli kaava onneksi takapihan eduksi. Muuten olisin ensirakentajana sijoittanut talon todennäköisemmin keskelle tonttia, eikä puutarhaa olisi saanutkaan suunniteltua niin toimivaksi kuin nyt.

- Varjostavatko ulkorakennukset tai autokatos liikaa terassialuetta tai pihaa, peittävätkö ne julkisivun arkkitehtuuria, tai estävätkö ne kenties ilta-auringon paisteen oleskelualueelle?  Vai haluatko niiden nimenomaan antavan näkösuojaa muihin suuntiin varjostuksesta huolimatta?

- Mikä talon sivu on paras paikka esim. saunasta päin vilvoitteluun?

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Julkisivu

Itse ajattelen, että talon julkisivun on sovittava alueen yleisilmeeseen ja maisemaan, jos sitä ei kaava erityisemmin määrittele, olipa se oma unelmien talo sitten minkälainen tahansa. Meidän talon tapauksessa oli kiva suunnitella jo lapsuuden haaveissani ollut huvilamainen "kermakakkutalo", koska se sopi asuinalueemme pastellisävyiseen perinnetalojen kaavaan vanhalla huvila-alueella. Julkisivuarkkitehtuuria en ole erityisemmin yhdistänyt tuonne rapakon taakse, vaikka viime aikojen postauksen antaisivatkin syytä niin epäillä. Inspiraationani olivat pikemminkin klassismia edustavat vanhat kivitalot ja Peppi Pitkätossun Huvikumpu. Entisen kotimme kaltainen moderni pulpettikattoinen talo ei yksinkertaisesti olisi edes sopinut tälle kadulle, vaikka periaatteessa modernimpikin versio olisi ehkä hyväksytty tälle kadulle jopa rapattuna (puurakenteisena), kunhan se olisi ollut vain vaaleasävyinen ja harjasuunta kadunsuuntainen. Arkkitehtuurinen "sopiminen" tai "sopimattomuus" taas ovat tietysti mielipidekysymyksiä, mutta kun on luontoon sijoittuvan alueen yleisestä ilmeestä kyse, on omakotitalon istuttava mielestäni kokonaisuuteen ja vanhaan rakennuskantaan, antoipa alueen kaava kuinka vapaat kädet rakentajalle tahansa. Ehkä sitten rakennuksen sisätiloissa voi kukin keskittyä tyylikontrasteihin niin paljon kuin mieli tekee. 

Jos olisin vienyt lapsuuden unelmani talosta ihan loppuun saakka, olisin tietty halunnut taloon kunnon tornin, mutta tässä tapauksessa tuntui sopivammalta laittaa tuo korkea torniosuus kiltisti vaan tuonne takapihalle, ettei kokonaisuus olisi livennyt ihan mauttomuuden puolelle. Vai mietinkö kumminkin nyt liikaa mikä on yleisesti sopivaa ja mikä ei? Missä kulkee mauttomuuden ja hyvän maun raja? Siis lankesinko vain muiden miellyttämiseen tai jonkin "yleisen tyylikkyyden" palvontaan? Miltähän tää torni olisi näyttänyt esim. tuolla parvekkeen päällä? ;) Olis menny ihan kivasti, jos tää talo sattuisi sijaitsemaan yksinään jonkun kivan järven rannalla, mutta kun ei niin ei. Siinä olin ihan itse valmis unelmastani tinkimään, koska se tuntui muista riippumattomista syistä paremmalta tehdä näin. (Muistan, että pikkutyttönä piirtelin paljon taloja ja haaveilin arkkitehdiksi tai sisustusarkkitehdiksi ryhtymisestä, mutta mihin nämä haaveet vuosien aikana unohtuivat?!).

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Saimme vastaavalta rakennusmestarilta yhtenä julkisivuohjeena laittaa korkeaan taloon korkean kivijalan tasamaatontilla. Tuollaista seikkaa en olisi osannut itse silloin edes ajatella, mutta näin jälkikäteen talojen tarkkailu on osoittanut ohjeen paikkansapitävyyden.  Matalalla kivijalalla talo näyttää kasvavan suoraan maasta. Ehkä jonnekin metsän keskelle sellainen tosin sopiikin matalampaan taloon. Ihan turhaa siinä on siis mielestäni harkkokerroksista säästellä. No nää on näitä juttuja taas, jotka häiritsevät ainoastaa visuaalisesti maailmaa hahmottavia, mutta muille ne saa olla ihan yhdentekeviä, eli olkaa ihan rauhassa ;).

Korkean kivijalan vuoksi terassi ja portaikko oli korotettava huoneiden lattian tasolle ja joutuu rakentamaan kunnon portaat, mistä tietysti tuli hieman lisäkustannuksia, mutta hyötynä taas sai paljon kylmää säilytystilaa, jonne saa säilöön esim. auton renkaat, pulkat, puutavaraa jne., mikäli terassia ei vala kokonaan betonista. Meillä terassille pääsee sekä keittiön erkkeristä että alakerran tytön huoneesta. Tällaiseen huvikumpuun terassin piti tietysti olla sekä talon edessä että takana sellainen, että sinne mahtuisi majailemaan vaikka Peppi Pitkätossun hevonen ;).

Piirtelin talomme julkisivun millimetripaperille ja suunnittelin siihen tuhottoman paljon ikkunoita (joiden pesemisen vaivan tiesin) tuomaan luonnon valoa sisälle. Nykyisin ikkunat ovat jo niin lämpöä pitäviä, ettei parin kylmän kuukauden vuoksi kannata mielestäni ruveta Suomessa ikkunapinta-alasta pihistämään, ellei ole ihan pakko. Valoa vaan tupaan! Julkisivuluonnosten jälkeen pähkäilin pohjaratkaisuja, joista kirjoitan seuraavassa raksavinkit-postauksessa lisää. Julkisivu- ja pohjapiirrosten piirtämisen on hyvä kulkea tarkasti rinnakkain, jotta lopputulos olisi esteettisyyden lisäksi myös käytännöllinen.

Päädyimme rakentamaan Kannustalon Rauhalasta sekä Aurorasta omien toiveiden mukaiseksi räätälöidyn version laajalla materiaalien toimituksella, lukuun ottamatta saunapakettia ja sisäportaita.  Tällä tavoin saimme piirustuksiani eniten muistuttavan kodin vesikattoon asti asennettuna, josta itse rakensimme sen loppuun asti. Emme siis varsinaisesti ole alunperin kuuluneet siihen rakentajien joukkoon, jotka haaveilevat nimenomaan Kannustalosta mielikuvien pohjalta, mutta Kannustalo vastasi pirustuksillaan lopulta parhaiten niihin mielikuviin ja laatuvaatimuksiin, jotka minulla oli unelmieni kodista. Olimme kysyneet suunnitelmiemme pohjalta alun perin tarjoukset myös parilta muultakin talotoimittajalta. Yksi ratkaisevimmista kriteereistä talotoimittajan valinnassa lopulta oli julkisivupiirrosten lisäksi minulle mm. huonekorkeus, joka Kannustalossa on alakerrassa 282cm ja yläkerrassa 256cm.  Vuonna 2007, kun näitä yksityiskohtia mietimme talomme suunnitteluvaiheessa, eivät muut talotoimittajat tarjonneet näin korkeaa huonekorkeutta. Rakastan vain yksinkertaisesti korkean tilan valoisuutta ja avaruutta, jossa on tilaa hengittää, vaikka jollekin toiselle (ehkä ei niin visuaalisesti maailmaa hahmottavalle) nuo seikat saattavat olla täysin toisarvoisia ihan jo kustannussyistä. Jos miettii suurelementti-/valmistaloratkaisua, niin hintoja vertaillessa kannattaa huomioida myös huonekorkeuden merkitys kokonaiskustannuksessa, koska eri huonekorkeuksisia talopaketteja ei voi verrata keskenään. 

Miltä esim. olohuoneemme näyttäisi ja tuntuisi tilana, jos katon korkeus olisikin vain tuossa verhotangon korkeudella?

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Talon räystäät ja rännikourut

Seuraava seikka saattaa tuntua hassun toisarvoiselta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Nimittäin rännikouruista lähtevien syöksytorvien paikat julkisivussa kannattaa miettiä visuaalisesti miellyttäviksi ja valvoa rännikaivojen oikea sijoittelu perustuksia tehdessä. Nämä ovat ihan ensimmäisiä juttuja, joita pitää osata miettiä, koska ne vaikuttavat mm. perustusrakentamisen teknisiin piirrustuksiin viemäröinnin ja salaojituksen osalta, mutta useimmiten aloitteleva rakentaja ei osaa kiinnittää tällaisiin "pikkuseikkoihin" huomiotaan. Pahimmillaan sijoittelu voi mennä niin pieleen, ettei sadevesiä saa ohjattua sadevesiviemäriin ollenkaan, mikä on lopulta tooosi huono juttu, koska talon ympärillä olevan maan on pysyttävä kuivana. Kauhutarinan surullisen pieleen menneestä projektista näiltä osin voit lukea vaikka täältä. Jos talossa on täysin maan alla oleva  kellari, saattaa rännikaivoja olla vaikeaa siirtää enää tarkalleen oikeaan kohtaan, jos sitä ei ole tehty ennen maatäyttöjä. Noihin seikkoihin emme itsekään tulleet kiinnittäneeksi riittävästi huomiota/ asiantuntevaa valvontaa maantäyttövaiheessa, ja siksi parin sadevesijuoksuputken pään on joutunut kääntämään hassusti vinoon, että ne osuisivat sadevesiviemäriin. Tosin sijoitteluvirhe ei meidän tapauksessa ollut onneksi kovin suuri, eikä salaojien tekemisenkään suhteen tullut moittimista muutenkaan, kun kerran itse passin kanssa tarkasti tehtiin :). Vinkkinä kuitenkin, että maantäyttövaiheessa kannattaa olla asiantunteva julkisivupiirustukset tunteva valvoja paikalla.

Nykyisin sadevesiä ohjataan syöksytorvista yhä useammin suoraan pihan puutarhakaivoon tai lampeen, josta ne voidaan hyödyntää puutarhan kasteluvesinä, mikä on varsin järkevä tapa saada samalla pihalle vesiaihe. Tämä ei tullut meille silloin mieleenkään, kun itse rakensimme. Ehkä siksi, että oma pihakaivomme ja vesiaihe sijoittuu luonnonlähteen päälle. Suosittelen nyt kuitenkin muille,  jotta voitte jo suunnitteluvaiheessa  tällaisen seikan huomioida. Siksi pihasuunnitelma olisi hyvä olla alusta alkaen jotenkin jo mietittynä, vaikka alussa keskittyykin helposti vain talon suunnitteluun...

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Olimme lopulta talotoimittajaamme niin tyytyväisiä, että annoimme heidän tulla kuvaamaan myös kotimme, joten näitä kuvia heillä on lupa käyttää myös omissa julkaisuissaan, mikäli näkevät siihen tarvetta. Rakennusaikaisia yhteistyösopimuksiahan meillä ei Kannustalon tai minkään muunkaan tavarantoimittajan kanssa ole ollut. Siksi blogissani mainitut linkit ovat ihan omasta hyvästä tahdosta ja hyvistä kokemuksista tänne laitettuja, eikä siis ostettua mainostilaa. Kannustalon kanssa kuvaussopimukseen kuului, että myös minulla on näihin kuviin julkaisuoikeus blogissani asianmukaisin lähdemaininnoin. Kaikki kuvat ovat valokuvaaja Eveliina Mustosen ottamia kesältä 2013, viisi vuotta rakentamisen aloituksen jälkeen.

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

 Sepustusta tuli nyt tosi rutkasti ja omakohtaisena kokemuksena, mutta toivottavasti joku sai oman rakentamisen suunnittelun alkuvaiheisiin jotain apua näistä vinkeistä :)

Ihanaa viikonloppua kaikille taas toivottelen!
♥♥♥

Haaveena rakentaminen: valitse itsellesi oikea tapa rakentaa

Jo pitkän aikaa minulla on ollut mielessä, että kokoaisin tänne blogiini vielä talon rakentamiseen liittyviä vinkkejä, koska tiedän aika monen tällä hetkellä kotiaan rakentavan tai rakentamista suunnittelevan lukevan blogiani. Oikeastaan myös heidän tarpeitaan ajatellen alun perin lähdin rakennustarinaamme täällä kertomaan. Tulevan kevään aikana ajattelin kirjoitaa tänne yhteenvedon kaikesta siitä hiljaisesta tiedosta, jota itse rakentamalla kertyi. Tulen käsittelemään kirjoituksissani rakentamisen suunnitteluvaihetta ja materiaalien valintoja, itse rakentamista, sisustusratkaisuja, sekä pihan ja puutarhan suunnittelua - kaikkea sitä, mitä olen tämän projektin aikana itse tehnyt tai oppinut. Näkökulmani on siis tee se itse -amatöörirakentajan, "downshiftaajan" ja kotiäidin. 

 Sain sopivan sysäyksen rakennusvinkkikirjoitussarjan aloittamiselle, kun blogini kutsuttiin osallistumaan Taloon.com:n järjestämään Raksaniksit-blogikilpailuun. Kilpailukirjoituksen tulee käsitellä rakentamista, remontointia tai sisustamista, ja siinä tulee olla yksi tai useampia vinkkejä ajan säästämiseksi. Tämä kirjoitus osallistuu siis nettirautakauppa Taloon.com:n blogikilpailuun. Sinulla on lukijana mahdollisuus käydä äänestämässä suosikki Raksaniksi-blogia täällä, ja samalla osallistut Bochin ammattitasoisen akkuruuvinvääntimen (arvo 479e) arvontaan. Äänestää voit vaikka joka päivä 14.2. asti ja lisätä siten arpojesi lukumäärää.

 Aloitan kirjoittamalla joitakin ajatuksia rakennustavan valinnasta. Jos sitä ei ole kauheasti ehtinyt miettiä, ja mahdollisuus kodinrakentamiseen tulee verrattain yllättäen esim. kaupungin tonttiarvonnan seurauksena, voi näistä ajatuksista olla apua, jos pitää tehdä nopeita ratkaisuja.

Mikä on sinulle tai perheellesi paras/oikea tapa rakentaa?

Nykyään on monia eri tapoja rakentaa elämäntilanne huomioiden ja rakentamisen stressitekijöitä vähentäen. Valmistaloratkaisujen myötä mm. rakentamisen jälkeiset avioerot ovat huomattavasti vähentyneet, mikä on tietysti perheiden ja koko yhteiskunnan kannalta hyvä asia. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on hyvä pysähtyä miettimään, miksi rakentaa, ja mikä tapa rakentaa on itselle/ perheelle paras/oikea. Arvioi siis omat voimavarasi sekä ajassa, perhesuhteissa että rahassa. Millä rakennusprojektisi viime kädessä kustannat? Listaa eri vaihtoehtojen plussat ja miinukset ja tee johtopäätökset. Vinkeissäni ajattelin pääasiassa puurakenteisen talon rakentamista, koska muusta minulla ei ole kokemusta.

- Jos haluat ensisijaisesti säästää aikaa, älä rakenna itse. Valitse silloin talotehtaan valmistalo avaimet käteen -periaatteella ja  käytä tarvittaessa apunasi sisustus-, valaistus- ja pihasuunnittelun ammattilaisia. Valmistaloratkaisuissa on yleensä harkitut mutta rajalliset sisustusmateriaalivaihtoehdot, joista on helppo valita itselleen mieluisimmat. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse miettiä joka listaa, ovenkahvaa jne. erikseen. Ehkä joudut tekemään toiveittesi suhteen enemmän kompromisseja, mutta kustannukset pysyvät hallussa. Käytännössä siis rakennutat, etkä itse joudu rakentamaan.

Ajan säästäminen on erittäin järkevää, jos elää esim. hektistä pikkulapsiarkea ja epäilee voimavarojensa tai rahojen riittävyyttä pidempään urakkaan.

- Jos haluat valmistaloa yksilöllisemmän kodin ja edelleen säästää aikaa, eikä raha ole sinulle ongelma, anna ammattilaisten hoitaa rakentaminen.  Palkkaa hyvien suositusten perusteella projektiin hyvämaineinen rakennuttaja (vastaa luotettavien urakoitsijoiden hankinnasta ja valvoo työn), vastaava rakennusmestari, arkkitehti, LVI-suunnittelija, sisustusarkkitehti, sisustussuunnittelija, valaistussuunnittelija, pihasuunnittelija jne. hoitamaan homma puolestasi. Maksa viulut ja nauti lopputuloksesta. Ole kuitenkin suunnittelussa aktiivisesti mukana, jos haluat, että lopputulos heijastaa eniten sinun persoonaasi.

- Jos elätte perheenä esim. pikkulapsivaihetta, mutta haluatte osallistua rakentamiseen myös itse, valitkaa suurelementtitalo tai pitkästä tavarasta rakennettu talo vähintään vesikattoon asti asennettuna. Palkatkaa hyvien suositusten perusteella vastaava rakennusmestari ja rakentakaa haluamanne osuudet hänen johdollaan itse. Aikaa ja rahaa säästät, jos teetät LVI-työt, sähkötyöt, seinien ja sisäkattojen (kipsilevyisten) tasoitukset, yläpohjan eristyksen puhallusvillalla ja katon asennuksen urakkatyönä. Aikaa säästyy vain siinä tapauksessa, että valitset hyvämaineiset urakoitsijat vähintään kahden suosittelijan perusteella, koska huonon urakoitsijan kanssa tappelemiseen kuluu sekä aikaa, rahaa että hermoja. Käytä aikaa siis puskaradion kuunteluun. Lisäksi teetä lattiavalut alan huippuosaajilla, ettei lattioiden tasoitushiontaan kulu turhaan aikaa ja rahaa. Suosittelen ottamaan ikkunat, väliovet, paneelit ja listat ym. materiaalit talotehtaan kautta, koska niiden hankintaan ja kuljetuksiin käytetty aika kannattaa minimoida. Lisää voit säästää aikaa teettämällä sisustussuunnitelman ja pihasuunnitelman ammattilaisella.

- Jos ajan säästäminen ei ole teille tärkeintä, vaan hyväksytte pidemmän rakennusjakson osana elämää ja perhetilanne sen sallii, nautitte suunnittelemisesta, haluatte yksilöllisempiä ratkaisuja ja oppia uutta, niin harkitkaa itse rakentamista. Itse rakentamalla voi säästää rahaa, saada enemmän haluamiaan ratkaisuja ja selvitä pienemmällä lainalla, jos on käsistään taitava ja luonteeltaan sitkeä, kärsivällinen ja huolellinen. Lopputulos on itseä tyydyttävämpi, jos suunnitteluun ja haudutteluun on käyttänyt riittävästi aikaa. Kiireen ja tiukkojen aikataulujen välttäminen  ja levollinen mutta tehokkaaksi rytmitetty rakennustapa pitää stressitekijät hallussa. Siksi kaikkea ei voi aina mitata ajassa.

 Aivan pikkulapsivaiheeseen en tee se itse -rakentamista voi ainakaan suuritöisen talon rakentamiseen amatöörirakentajalle suositella, jos perheen tukiverkostot eivät ole kunnossa, mikäli haluaa saada urakan päätökseen rakennusluvan voimassaoloaikana (5 v.) lasten tai parisuhteen siitä kohtuuttomasti kärsimättä.  Jos et ole kuitenkaan rakennusalan ammattilainen, suosittelen valitsemaan turvallisesti tehtaan kuivissa sisätiloissa rakennetun suurelementtitalon vesikattoon asti asennettuna ja ottamaan rakennusmateriaalit myös telotehtaan kautta. Itse rakentajan ei kannata käyttää aikaa turhaan materiaalien hakuun.  Pitkästä tavarasta rakennettu talo kannattaa jättää suosiolla ammattilaiselle, jos haluat sen joskus tulevan myös valmiiksi, etkä halua tehdä taloa perheen hyvinvoinnin kustannuksella.

Tee se itse -rakentajan kokemuksia:

Talonrakentaminen on ollut todella monella tavalla opettavainen vaihe elämässämme. Koska emme ajan hengen mukaisesti lähteneet toteuttamaan hankettamme sillä ajatuksella, että urakka tehtäisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti aikaa säästäen, voin yksinkertaisesti todeta, että jos aikaa haluaa säästää, ei kannata rakentaa itse. Olemme tehneet sekä talon että pihapiirin suunnittelusta toteutukseen asti hyvin paljon itse sillä ajatuksella, että teemme tämän tässä muodossa vain kerran. Ammattilaisia käytimme talon pystytyksen jälkeen sähkö- ja LVI-töihin, sekä jonkin verran timpurin töihin. He tekivät työnsä tuntityönä, mikä sopi paremmin siihen, että saimme tehdä meille kuuluvat työosuudet joustavammin omassa aikataulussamme. Mielestämme oli järkevää suhtautua koko rakentamisurakkaan "hitaasti hyvää tulee  ja kaikki aikanaan" -periaatteella. Mitä sitä jokaisesta viivytyksestä hötkyilemään, kyllä sitä tekemistä riittää odotteluaikaankin.

Perhetilanteen kannalta aika oli otollinen rakentamiselle: lapset eivät olleet enää ihan pieniä, mutta ehtivät kuitenkin urakan päätteeksi kotiutua uuteen taloon lapsuutensa aikana. Aikataulujen suhteen emme joutuneet oikeastaan kertaakaan hermojamme menettämään. Ainoa aikatavoite oli saada urakka pihoineen viidessä vuodessa päätökseen. Näin jälkikäteen ajatellen ja kättensä töitä katsellen aika paljon siinä viidessä vuodessa ehdimmekin saada valmiiksi. Voin sanoa, että aikaansaamisen iloa ja onnistumista on koettu, ja se on yksi palkitsevimmista tunteista, joita ihminen eläessään voi tuntea. En todellakaan olisi vaihtanut näitä vuosia sohvan ääressä television tuijotteluun.

Meillä rakensivat sekä minä että mieheni, mikä tietysti tarkoitti, että olemme saaneet ehkä enemmän aikaiseksi, kuin jos vain toinen meistä olisi ollut aktiivinen rakentaja. Emme ole alan ammattilaisia, joten paljon jouduimme aiheeseen perehtymään. Jäin töistä pois kokopäiväisesti rakentamaan ja sen jälkeen olen ollut kotiäitinä viimeiset neljä vuotta. Yhtä asiaa, jota en ole täällä blogissani aikaisemmin tullut muuten maininneeksi on se, että pohjataitoina rakentamista ajatellen minulla oli teknisen käsityön aineopettajakoulutus. Työmaalla tarvittavien koneiden ja työkalujen käyttö oli jo lähtökohtaisesti siis hallussa.  Mieheni taas on luontaisesti kätevä käsistään ja oppii helposti uusia taitoja. Hän piti hienosti koko projektin eri osa-alueet hallussaan ja minä sain keskittyä kaikenlaiseen hiomiseen ja viilaamiseen. Olimme tiiminä rakentamiseen täydellinen, jos niin voisi sanoa. Omakotitalossa ja sen pihapiirissä riittää vielä tuleville vuosillekin mukavaa yhteistä tekemistä. Kodin rakentaminen on ollut meille hyvin merkityksellistä ja opettavaista ja vaikuttanut meihin myös ihmisinä paljon. Siksi siitä on myös pitkäksi ajaksi kerrottavaa.

Jos nyt vielä jokin yksittäinen seikka pitäisi mainita, mikä olennaisesti vaikuttaa tee se itse -rakentajan rakennusajan kestoon, niin se on rakennettavien kerrosten lukumäärä. Mitä useampi rakennettava kerros, sitä mutkikkaammaksi ja aikaavievämmäksi moni asia rakentamisessa muuttuu.


Raksaniksiterveisin


VillaVaahtokarkki

Tästä kuvasta pääset äänestämään, klik!

 

Uusi vuosi 2014

Vuosi vaihtui muualla kuin kotona tai koneen ääressä, joten muutaman päivän myöhässä tulen tänne uutta vuotta teille toivottelemaan. Kiitokset monin tavoin hienosta viime vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille, ystäville, sukulaisille ja muille tuttaville!  Tämän postauksen kuvat eivät liity mitenkään siihen, mitä tällä kertaa kirjoitan, mutta näettepä samalla Villa Vaahtokarkin iltavalaistukssa.

Yllä olevan kuvan kaltaista ilotulitusta uuteen vuoteen tein PicMonkey-ohjelmalla. Sain kameralle jalustan entisen mystisesti kadonneen jalustamme tilalle, joten hämärässä kuvaaminenkin on nyt mahdollista. Harjoiteltavaahan tuossa kuvaamisessa edelleen on ja paljon. Pitänee uusia blogin tärähtäneitä, vinoja jne. sisustuskuvia tässä uuden vuoden myötä muutenkin.

  

Useassa yhteydessä olen törmännyt uuden vuoden teemasanoihin ja oikeastaan viime vuodelle mietin sellaiset elämässäni ensimmäistä kertaa. Olen miettinyt, mikä voisi olla tätä vuotta 2014 luonnehtiva sana, joka saisi alkaa toteutua elämässäni. Sanojen voimalla ajatukset ja unelmat tulevat todeksi ja muuttuvat konkreettisiksi teoiksi. Siksi ei ole ihan yhden tekevää, mitä suustaan ulos päästää, itselleen ajatuksissaan puhuu, tai paperille kirjoittaa. Vaikka eipä sitä aina jaksa tai ehdi sanojaan niin viimeiseen asti puntaroida. Muuten en tännekään varmaan mitään kirjoittaisi.
Viime vuottani kuvasivat sanat ´karsiminen ja järjestys´. Se koski sekä materiaa, että ihmissuhteita. Materian kohdalla se oli sitä, että vuosikausien rojukeräytymät tuli käytyä läpi ja lahjoitettua eteen päin. Tai ihan käypää kunnollista tavaraahan se oli. Alkusyksystä vuokrasin vielä myyntipöydän Akseli-kirpputorilta viikoksi ensimmäistä kertaa sitten opiskeluvuosien, jotta sain tuntumaa siihen, että kummasti sitä malttaa luopua lopulta niistä kaapin marinoituneista uudenveroisista aarteista, joita ei enää kumminkaan käytä, mutta jotka olivat kevään rajun karsintakierroksen jäljiltä edelleen jäljellä. Luulen tehneeni kirpparihinnoilla edes jonkun löydöistään onnelliseksi, mistä tulee myös itselleni hyvä mieli. Myyntiviikon loppusummalla olisi tehnyt jo kelpo ulkomaanmatkan, mutta tällä kertaa tuotto meni muun muassa tämän vuoden joululahjoihin. Karsintakierroksen seurauksena oli ilo huomata, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en tänä jouluna kärsinyt tavanomaista materia-ahdistusta, vaan oli pitkästä aikaa kiva antaa ja saada lahjoja.

Järjestely ja karsiminen jatkuivat, kun loppuvuodesta sain viimein askartelutilankin siivottua tonttujen touhuille. Siellä tosin olisi edelleen karsittavaa askartelu ym. materiaalia ja muutakin uutta siivottavaa tonttujen jäljiltä.

Siitä, mitä karsiminen tarkoitti ihmissuhteissa voisin kertoa teille ihan omassa postauksessaan. Tekstiä ja ajatuksia aiheesta tuli nimittäin sen verran paljon, että haluan kuulla teiltä, haluatteko niistä edes kuulla. Karsin sen osuuden tästä postauksesta pois, vaikka karsiminen olikin viime vuoden teema. Tässä postauksessa pintaa syvemmälle menevä pohdinta olisi tuntunut jotenkin asiayhteydestään irralliselta, vaikka toisaalta ajatukseni liittyvät hyvin tiiviisti tälle vuodelle valitsemaani teemasanaan. Luulen, että kirjoitus tulisi herättämään jossakin muussakin suurperheen äidissä ajatuksia. Kenties vähän pienemmänkin perheen äidissä. Tai ihan perheettömässäkin. Jättäkää ihmeessä kommenttiin, jos ne ajatukset teitä kiinnostavat, koska silloin ne vasta haluan jakaa.

Tämän vuotinen teemasanani tulee nyt siis ilman sen kummempia johdatteluja, jotka olivat siinä vielä julkaisematta jääneessä osiossa. Vuoden 2014 teemana olkoon

Rytmi

Tässä joitakin alueita, joilla haluan tehdä tänä vuonna "rytmiharjoituksia", ettei menisi ihan rytmihäiriöiden puolelle:

- unen ja valveillaolon rytmi (perheen äidin pahe: valvominen)

- levon ja liikkeen rytmi (aerobisen kunnon kohottaminen)

- arjen asioiden aika-arvojen määrittäminen: päivärytmi, viikkorytmi, kuukauden kohokohdat
 (ajan priorisointi elämäntilanteen mukaan, perhe nyt tärkein!)

- työn ja leikin/harrastusten rytmi (mm. blogiharrastuksen rytmittäminen paremmin)

- yhdessäolon ja erillisyyden rytmi variaatioineen

 - syömisen ja syömättömyyden rytmi (ruokailurytmi, parhaiten hallussa!)
 
Isossa perheessä tasapainon löytymistä näillä alueilla harjoitellaan monta vuotta, harjoittelu siis edelleen jatkukoon. Vai voisko joku supernanny antaa heti täydellisen patenttiratkaisun? ;)

Mikä on sinun teemasanasi tänä vuonna?

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

Puutarhan syksy

 Tänä vuonna mulle on ollut jotenkin erityisen vaikeaa ja haikeaa luopua kesästä. Kesä vaan oli niin ihana. Viime viikolla oli kamera mukana päiväkävelyllä, että sain vielä syksyn ruskaa ikuistettua.


Etupihan polun reunalla nukkapähkämöt ovat vasta loppukesästä parhaimmillaan. Suunnitteilla on tehdä jotain jouluista mikroprässillä kuivatuista nukkapähkämön lehdistä. Alla saksankurjenmiekan lehdet tehokkaasti koivuangervon luomaa oranssia taustaa vasten.


Tässä joitakin kuvasarjoja takapihalta. Kutakuinkin sama kuvakulma keväästä syksyyn.


Huhtikuun karun näköinen loppu 2013.

Toukokuun alun ja lopun välisessäkin näkymässä oli jo melkoinen ero. Pergola oli noussut paikoilleen.

Monet juhlat juhlittiin kesällä pergolassa kummipojan rippijuhlista lähtien ja paljon vietettiin aikaa ihan "vain" kotona. Inhoan kaikenlaisia lähtöjä, joten senkin puolesta on ollut mukavaa huomata viihtyvänsä kotona. Koti on mulle todella rakas paikka, eikä sen seinät tunnu kaatuvan päälle, vaikka pyörisi vain omissa nurkissa - olen varsinainen kotihiiri. MrA:lla oli kesälomaviikkojen lisäksi vielä isäkuukausi käyttämättä, joten paljon saatiin viettää yhteistä aikaa koko perheenä. Siksi myös yhtä ja toista valmista syntyi kotia laittaessa. Toki kesän aikana lomailimme myös muualla, mutta ne kuvat ovat jääneet nyt vain omiin arkistoihin. Ehkä ensi kesänä tajuan olla aktiivisempi täällä blogin puolella, ettei iske syksyn tullen stressi siitä, ettei ole kuvia saanut tänne talteen. Ehkä laitan kuvia kesästä lisää sitten joskus helmikuussa, kun kesän kaipuu taas alkaa.


Kesän myötä puutarha rehevöityi cottage garden -tyyliin.





Syksy saapui ruskan väreineen.

Viimeisimpiä puutarhan ruusuja pakkanen on jo ehtinyt puraista. Talon väri muuntuu mielestäni tosi kivasti myös syksyn sävyihin.

Rautatieomenapuu kasvoi kesän aikana jo ihan mukavaan muotoon. Loppukesällä sitä karsin. Oikeassa kuvassa puro on jo talviteloilla.

Kuvat puun juurella istuvasta enkelistä loppukesältä ja viime viikolta. Enkeli istuu puun juurella puron lähteellä kaikkien niiden rakkaitteni muistoksi, jotka eivät enää ole täällä tai eivät edes tähän maailmaan ehtineet. Sain pronssienkelin lahjaksi lapsuuden hoitotädiltäni ehkä noin kymmenen vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan virtaava elävä vesi oli alusta alkaen minulle tärkeä elementti puutarhaunelmissani - pala taivasta tässä ajassa.

Tässä oli aikamoinen kuvapläjäys viime viikolta ja viimeiset kuvat sunnuntailta. Syksy on ollut todella kaunis, mutta nyt raikas talven kutsu on jo ilmassa. Pihalampi on tyhjennetty, ruusuja leikelty, että tajuavat ruveta talvehtimaan, pihaa haravoitu ja lohtakin vielä eilen loimutettu. Kaikin puolin on ollut ihana syksy.
Raikkaita loppusyksyn päiviä teille toivottelen loppuviikosta ehkä vielä toisen postauksen verran...


 ♥♥♥

VillaVaahtokarkki

 

P.S. Sen verran silti kesätunnelmia vielä tiedossa, että tytön viimeistelty `Summer Palace` tulee tänne lähitulevaisuudessa lopullisin kuvin. Siinä huoneessa on ikikesä.