Kootut raksavinkit osa 1: Talon sijoittelu ja julkisivu

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Nyt laitan väliin yhden postauksen, joka on jo kuukausitolkulla odottanut julkaisuvuoroaan. Tätä en aio kääntää englanniksi, ettei tämä veny enää tämän pidemmäksi. Huomaan, että jos satun jotain lupaamaan (näitä juttuja on bankossa nyt jo liian monta), alan helposti kehittää pääni sisällä tolkuttomasti paineita, että jutusta pitäisi tulla jotain tooosi mahtavaa ja ennen kuulumatonta. He-he. Sitä saakin tämän arjen pyörityksen keskellä odottaa. Lopulta joudun huomaamaan, ettei tässä elämän vaiheessa voi vaan loputtomiin hioa ja viilailla kirjoituksiaan, jos haluaa välillä vaan käpertyä oman rakkaan kainaloon, lukea vaikka hyvää kirjaa, tai muuten vaan päästä ajoissa nukkumaan. Eli suurperheellisenä en vieläkään täysin tajua rajallisuuttani, jota opettelen. Blogin alkuvaiheessa kirjoittelin tekstejä kirjaimellisesti vain toisella kädellä, koska omassa kainalossani oli usein pikkuprinsessa. Nyt elämä on ollut muuten vaan tosi täyttä, joten blogille ei ole ollut niin paljon aikaa kuin haluaisi. Parempi siis, etten edelleenkään täällä lupaile yhtään mitään, koska haluan pitää blogin ainakin toistaiseksi vain omana harrastuksenani, enkä tehdä tätä velvoittavan ammatillisesti. Ilmoitan sitten, jos bloggaamiselle tulee joku ammatillisempikin funktio, jolloin lukijoidenkin odotuksiin vastaisin tunnollisemmin. Nyt keskityn vain terveen itsekkäästi tekemään jutut omilla ehdoillani ja omaan tahtiin randomina. Tämä postaus olkoon kuitenkin osa lupaamaani raksaniksit-kirjoitussarjaa, josta joskus alkukeväällä puhuin. Harmittaa, etten silloin ehtinyt aiheeseen kunnolla paneutua, vaikka olisin halunnut. Siksi pureudun vielä kootusti sellaisiin seikkoihin, joita mielestäni uudiskohteen rakentamisessa kannattaa ottaa huomioon, koska lukijoiksi on tullut matkan varrella ehkä myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät aikaisempiin pohdintoihini ole perehtyneet ja ovat rakentamisesta kiinnostuneita. Osa vinkeistä pätee ison perheen tarpeisiin, osa ihan yleisemminkin. Toivon, että näistä on jollekin apua. Ehkä jonkun mielestä tämä on jo tuskastuttavaa toistoa, joten skipatkaa vaan ja katsokaa vain kuvat, jos ei tekstit jaksa kiinnostaa :).

This is a post I promised long time ago and I give here some advise for designing and building a house. Somehow I find it difficult to translate the whole story in English this time. I'm sorry for that.

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

 Ensimmäisiä vinkkejä tontin hankinnan jälkeen on perehtyä tontin antamiin mahdollisuuksiin ja miettiä talon sijoittelua optimaalisesti ilmansuunnat huomioiden. Tällaisia pohdintoja tein itse tuossa vaiheessa, ja kysyn nyt samat kysymykset sinulta, jos olet uudisrakennusta suunnittelemassa:

- Haluatko herätä aamuaurinkoon tai nauttia iltateetä kenties ilta-auringossa?

- Minkälaisia maisemia haluat katsoa keittiön tai olohuoneen ikkunasta? Jos vaihtoehtona on kaava-alueella naapurin parkkipaikka ja roskakatosalue, hyväksytkö sen osana elämää ja katsot muualle, vai olisiko siihen nurkkaan taloa parempi suunnitella jokin muu huone?

- Kannattaako suuria ikkunapinta-aloja, lasitettua parveketta tai - terassia suunnitella eteläauringon paahtamalle puolelle taloa? Käytätkö ylipäätään toisen kerroksen mahdollista parveketta muuhun kuin vuodevaatteiden tuuletukseen?

- Sijoittaako talo mahdollisimman kauas kadusta, jolloin etupiha on suuri, vai kenties lähelle katua, jolloin takapihaan saa yksityisempää aluetta erilaisille oleskeluille ja toiminnoille?  Meillä tämän etäisyyden määritteli kaava onneksi takapihan eduksi. Muuten olisin ensirakentajana sijoittanut talon todennäköisemmin keskelle tonttia, eikä puutarhaa olisi saanutkaan suunniteltua niin toimivaksi kuin nyt.

- Varjostavatko ulkorakennukset tai autokatos liikaa terassialuetta tai pihaa, peittävätkö ne julkisivun arkkitehtuuria, tai estävätkö ne kenties ilta-auringon paisteen oleskelualueelle?  Vai haluatko niiden nimenomaan antavan näkösuojaa muihin suuntiin varjostuksesta huolimatta?

- Mikä talon sivu on paras paikka esim. saunasta päin vilvoitteluun?

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Julkisivu

Itse ajattelen, että talon julkisivun on sovittava alueen yleisilmeeseen ja maisemaan, jos sitä ei kaava erityisemmin määrittele, olipa se oma unelmien talo sitten minkälainen tahansa. Meidän talon tapauksessa oli kiva suunnitella jo lapsuuden haaveissani ollut huvilamainen "kermakakkutalo", koska se sopi asuinalueemme pastellisävyiseen perinnetalojen kaavaan vanhalla huvila-alueella. Julkisivuarkkitehtuuria en ole erityisemmin yhdistänyt tuonne rapakon taakse, vaikka viime aikojen postauksen antaisivatkin syytä niin epäillä. Inspiraationani olivat pikemminkin klassismia edustavat vanhat kivitalot ja Peppi Pitkätossun Huvikumpu. Entisen kotimme kaltainen moderni pulpettikattoinen talo ei yksinkertaisesti olisi edes sopinut tälle kadulle, vaikka periaatteessa modernimpikin versio olisi ehkä hyväksytty tälle kadulle jopa rapattuna (puurakenteisena), kunhan se olisi ollut vain vaaleasävyinen ja harjasuunta kadunsuuntainen. Arkkitehtuurinen "sopiminen" tai "sopimattomuus" taas ovat tietysti mielipidekysymyksiä, mutta kun on luontoon sijoittuvan alueen yleisestä ilmeestä kyse, on omakotitalon istuttava mielestäni kokonaisuuteen ja vanhaan rakennuskantaan, antoipa alueen kaava kuinka vapaat kädet rakentajalle tahansa. Ehkä sitten rakennuksen sisätiloissa voi kukin keskittyä tyylikontrasteihin niin paljon kuin mieli tekee. 

Jos olisin vienyt lapsuuden unelmani talosta ihan loppuun saakka, olisin tietty halunnut taloon kunnon tornin, mutta tässä tapauksessa tuntui sopivammalta laittaa tuo korkea torniosuus kiltisti vaan tuonne takapihalle, ettei kokonaisuus olisi livennyt ihan mauttomuuden puolelle. Vai mietinkö kumminkin nyt liikaa mikä on yleisesti sopivaa ja mikä ei? Missä kulkee mauttomuuden ja hyvän maun raja? Siis lankesinko vain muiden miellyttämiseen tai jonkin "yleisen tyylikkyyden" palvontaan? Miltähän tää torni olisi näyttänyt esim. tuolla parvekkeen päällä? ;) Olis menny ihan kivasti, jos tää talo sattuisi sijaitsemaan yksinään jonkun kivan järven rannalla, mutta kun ei niin ei. Siinä olin ihan itse valmis unelmastani tinkimään, koska se tuntui muista riippumattomista syistä paremmalta tehdä näin. (Muistan, että pikkutyttönä piirtelin paljon taloja ja haaveilin arkkitehdiksi tai sisustusarkkitehdiksi ryhtymisestä, mutta mihin nämä haaveet vuosien aikana unohtuivat?!).

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Saimme vastaavalta rakennusmestarilta yhtenä julkisivuohjeena laittaa korkeaan taloon korkean kivijalan tasamaatontilla. Tuollaista seikkaa en olisi osannut itse silloin edes ajatella, mutta näin jälkikäteen talojen tarkkailu on osoittanut ohjeen paikkansapitävyyden.  Matalalla kivijalalla talo näyttää kasvavan suoraan maasta. Ehkä jonnekin metsän keskelle sellainen tosin sopiikin matalampaan taloon. Ihan turhaa siinä on siis mielestäni harkkokerroksista säästellä. No nää on näitä juttuja taas, jotka häiritsevät ainoastaa visuaalisesti maailmaa hahmottavia, mutta muille ne saa olla ihan yhdentekeviä, eli olkaa ihan rauhassa ;).

Korkean kivijalan vuoksi terassi ja portaikko oli korotettava huoneiden lattian tasolle ja joutuu rakentamaan kunnon portaat, mistä tietysti tuli hieman lisäkustannuksia, mutta hyötynä taas sai paljon kylmää säilytystilaa, jonne saa säilöön esim. auton renkaat, pulkat, puutavaraa jne., mikäli terassia ei vala kokonaan betonista. Meillä terassille pääsee sekä keittiön erkkeristä että alakerran tytön huoneesta. Tällaiseen huvikumpuun terassin piti tietysti olla sekä talon edessä että takana sellainen, että sinne mahtuisi majailemaan vaikka Peppi Pitkätossun hevonen ;).

Piirtelin talomme julkisivun millimetripaperille ja suunnittelin siihen tuhottoman paljon ikkunoita (joiden pesemisen vaivan tiesin) tuomaan luonnon valoa sisälle. Nykyisin ikkunat ovat jo niin lämpöä pitäviä, ettei parin kylmän kuukauden vuoksi kannata mielestäni ruveta Suomessa ikkunapinta-alasta pihistämään, ellei ole ihan pakko. Valoa vaan tupaan! Julkisivuluonnosten jälkeen pähkäilin pohjaratkaisuja, joista kirjoitan seuraavassa raksavinkit-postauksessa lisää. Julkisivu- ja pohjapiirrosten piirtämisen on hyvä kulkea tarkasti rinnakkain, jotta lopputulos olisi esteettisyyden lisäksi myös käytännöllinen.

Päädyimme rakentamaan Kannustalon Rauhalasta sekä Aurorasta omien toiveiden mukaiseksi räätälöidyn version laajalla materiaalien toimituksella, lukuun ottamatta saunapakettia ja sisäportaita.  Tällä tavoin saimme piirustuksiani eniten muistuttavan kodin vesikattoon asti asennettuna, josta itse rakensimme sen loppuun asti. Emme siis varsinaisesti ole alunperin kuuluneet siihen rakentajien joukkoon, jotka haaveilevat nimenomaan Kannustalosta mielikuvien pohjalta, mutta Kannustalo vastasi pirustuksillaan lopulta parhaiten niihin mielikuviin ja laatuvaatimuksiin, jotka minulla oli unelmieni kodista. Olimme kysyneet suunnitelmiemme pohjalta alun perin tarjoukset myös parilta muultakin talotoimittajalta. Yksi ratkaisevimmista kriteereistä talotoimittajan valinnassa lopulta oli julkisivupiirrosten lisäksi minulle mm. huonekorkeus, joka Kannustalossa on alakerrassa 282cm ja yläkerrassa 256cm.  Vuonna 2007, kun näitä yksityiskohtia mietimme talomme suunnitteluvaiheessa, eivät muut talotoimittajat tarjonneet näin korkeaa huonekorkeutta. Rakastan vain yksinkertaisesti korkean tilan valoisuutta ja avaruutta, jossa on tilaa hengittää, vaikka jollekin toiselle (ehkä ei niin visuaalisesti maailmaa hahmottavalle) nuo seikat saattavat olla täysin toisarvoisia ihan jo kustannussyistä. Jos miettii suurelementti-/valmistaloratkaisua, niin hintoja vertaillessa kannattaa huomioida myös huonekorkeuden merkitys kokonaiskustannuksessa, koska eri huonekorkeuksisia talopaketteja ei voi verrata keskenään. 

Miltä esim. olohuoneemme näyttäisi ja tuntuisi tilana, jos katon korkeus olisikin vain tuossa verhotangon korkeudella?

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Talon räystäät ja rännikourut

Seuraava seikka saattaa tuntua hassun toisarvoiselta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Nimittäin rännikouruista lähtevien syöksytorvien paikat julkisivussa kannattaa miettiä visuaalisesti miellyttäviksi ja valvoa rännikaivojen oikea sijoittelu perustuksia tehdessä. Nämä ovat ihan ensimmäisiä juttuja, joita pitää osata miettiä, koska ne vaikuttavat mm. perustusrakentamisen teknisiin piirrustuksiin viemäröinnin ja salaojituksen osalta, mutta useimmiten aloitteleva rakentaja ei osaa kiinnittää tällaisiin "pikkuseikkoihin" huomiotaan. Pahimmillaan sijoittelu voi mennä niin pieleen, ettei sadevesiä saa ohjattua sadevesiviemäriin ollenkaan, mikä on lopulta tooosi huono juttu, koska talon ympärillä olevan maan on pysyttävä kuivana. Kauhutarinan surullisen pieleen menneestä projektista näiltä osin voit lukea vaikka täältä. Jos talossa on täysin maan alla oleva  kellari, saattaa rännikaivoja olla vaikeaa siirtää enää tarkalleen oikeaan kohtaan, jos sitä ei ole tehty ennen maatäyttöjä. Noihin seikkoihin emme itsekään tulleet kiinnittäneeksi riittävästi huomiota/ asiantuntevaa valvontaa maantäyttövaiheessa, ja siksi parin sadevesijuoksuputken pään on joutunut kääntämään hassusti vinoon, että ne osuisivat sadevesiviemäriin. Tosin sijoitteluvirhe ei meidän tapauksessa ollut onneksi kovin suuri, eikä salaojien tekemisenkään suhteen tullut moittimista muutenkaan, kun kerran itse passin kanssa tarkasti tehtiin :). Vinkkinä kuitenkin, että maantäyttövaiheessa kannattaa olla asiantunteva julkisivupiirustukset tunteva valvoja paikalla.

Nykyisin sadevesiä ohjataan syöksytorvista yhä useammin suoraan pihan puutarhakaivoon tai lampeen, josta ne voidaan hyödyntää puutarhan kasteluvesinä, mikä on varsin järkevä tapa saada samalla pihalle vesiaihe. Tämä ei tullut meille silloin mieleenkään, kun itse rakensimme. Ehkä siksi, että oma pihakaivomme ja vesiaihe sijoittuu luonnonlähteen päälle. Suosittelen nyt kuitenkin muille,  jotta voitte jo suunnitteluvaiheessa  tällaisen seikan huomioida. Siksi pihasuunnitelma olisi hyvä olla alusta alkaen jotenkin jo mietittynä, vaikka alussa keskittyykin helposti vain talon suunnitteluun...

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

Olimme lopulta talotoimittajaamme niin tyytyväisiä, että annoimme heidän tulla kuvaamaan myös kotimme, joten näitä kuvia heillä on lupa käyttää myös omissa julkaisuissaan, mikäli näkevät siihen tarvetta. Rakennusaikaisia yhteistyösopimuksiahan meillä ei Kannustalon tai minkään muunkaan tavarantoimittajan kanssa ole ollut. Siksi blogissani mainitut linkit ovat ihan omasta hyvästä tahdosta ja hyvistä kokemuksista tänne laitettuja, eikä siis ostettua mainostilaa. Kannustalon kanssa kuvaussopimukseen kuului, että myös minulla on näihin kuviin julkaisuoikeus blogissani asianmukaisin lähdemaininnoin. Kaikki kuvat ovat valokuvaaja Eveliina Mustosen ottamia kesältä 2013, viisi vuotta rakentamisen aloituksen jälkeen.

Kuva: Eveliina Mustonen/ Kannustalo

 Sepustusta tuli nyt tosi rutkasti ja omakohtaisena kokemuksena, mutta toivottavasti joku sai oman rakentamisen suunnittelun alkuvaiheisiin jotain apua näistä vinkeistä :)

Ihanaa viikonloppua kaikille taas toivottelen!
♥♥♥

Haaveena rakentaminen: valitse itsellesi oikea tapa rakentaa

Jo pitkän aikaa minulla on ollut mielessä, että kokoaisin tänne blogiini vielä talon rakentamiseen liittyviä vinkkejä, koska tiedän aika monen tällä hetkellä kotiaan rakentavan tai rakentamista suunnittelevan lukevan blogiani. Oikeastaan myös heidän tarpeitaan ajatellen alun perin lähdin rakennustarinaamme täällä kertomaan. Tulevan kevään aikana ajattelin kirjoitaa tänne yhteenvedon kaikesta siitä hiljaisesta tiedosta, jota itse rakentamalla kertyi. Tulen käsittelemään kirjoituksissani rakentamisen suunnitteluvaihetta ja materiaalien valintoja, itse rakentamista, sisustusratkaisuja, sekä pihan ja puutarhan suunnittelua - kaikkea sitä, mitä olen tämän projektin aikana itse tehnyt tai oppinut. Näkökulmani on siis tee se itse -amatöörirakentajan, "downshiftaajan" ja kotiäidin. 

 Sain sopivan sysäyksen rakennusvinkkikirjoitussarjan aloittamiselle, kun blogini kutsuttiin osallistumaan Taloon.com:n järjestämään Raksaniksit-blogikilpailuun. Kilpailukirjoituksen tulee käsitellä rakentamista, remontointia tai sisustamista, ja siinä tulee olla yksi tai useampia vinkkejä ajan säästämiseksi. Tämä kirjoitus osallistuu siis nettirautakauppa Taloon.com:n blogikilpailuun. Sinulla on lukijana mahdollisuus käydä äänestämässä suosikki Raksaniksi-blogia täällä, ja samalla osallistut Bochin ammattitasoisen akkuruuvinvääntimen (arvo 479e) arvontaan. Äänestää voit vaikka joka päivä 14.2. asti ja lisätä siten arpojesi lukumäärää.

 Aloitan kirjoittamalla joitakin ajatuksia rakennustavan valinnasta. Jos sitä ei ole kauheasti ehtinyt miettiä, ja mahdollisuus kodinrakentamiseen tulee verrattain yllättäen esim. kaupungin tonttiarvonnan seurauksena, voi näistä ajatuksista olla apua, jos pitää tehdä nopeita ratkaisuja.

Mikä on sinulle tai perheellesi paras/oikea tapa rakentaa?

Nykyään on monia eri tapoja rakentaa elämäntilanne huomioiden ja rakentamisen stressitekijöitä vähentäen. Valmistaloratkaisujen myötä mm. rakentamisen jälkeiset avioerot ovat huomattavasti vähentyneet, mikä on tietysti perheiden ja koko yhteiskunnan kannalta hyvä asia. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on hyvä pysähtyä miettimään, miksi rakentaa, ja mikä tapa rakentaa on itselle/ perheelle paras/oikea. Arvioi siis omat voimavarasi sekä ajassa, perhesuhteissa että rahassa. Millä rakennusprojektisi viime kädessä kustannat? Listaa eri vaihtoehtojen plussat ja miinukset ja tee johtopäätökset. Vinkeissäni ajattelin pääasiassa puurakenteisen talon rakentamista, koska muusta minulla ei ole kokemusta.

- Jos haluat ensisijaisesti säästää aikaa, älä rakenna itse. Valitse silloin talotehtaan valmistalo avaimet käteen -periaatteella ja  käytä tarvittaessa apunasi sisustus-, valaistus- ja pihasuunnittelun ammattilaisia. Valmistaloratkaisuissa on yleensä harkitut mutta rajalliset sisustusmateriaalivaihtoehdot, joista on helppo valita itselleen mieluisimmat. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse miettiä joka listaa, ovenkahvaa jne. erikseen. Ehkä joudut tekemään toiveittesi suhteen enemmän kompromisseja, mutta kustannukset pysyvät hallussa. Käytännössä siis rakennutat, etkä itse joudu rakentamaan.

Ajan säästäminen on erittäin järkevää, jos elää esim. hektistä pikkulapsiarkea ja epäilee voimavarojensa tai rahojen riittävyyttä pidempään urakkaan.

- Jos haluat valmistaloa yksilöllisemmän kodin ja edelleen säästää aikaa, eikä raha ole sinulle ongelma, anna ammattilaisten hoitaa rakentaminen.  Palkkaa hyvien suositusten perusteella projektiin hyvämaineinen rakennuttaja (vastaa luotettavien urakoitsijoiden hankinnasta ja valvoo työn), vastaava rakennusmestari, arkkitehti, LVI-suunnittelija, sisustusarkkitehti, sisustussuunnittelija, valaistussuunnittelija, pihasuunnittelija jne. hoitamaan homma puolestasi. Maksa viulut ja nauti lopputuloksesta. Ole kuitenkin suunnittelussa aktiivisesti mukana, jos haluat, että lopputulos heijastaa eniten sinun persoonaasi.

- Jos elätte perheenä esim. pikkulapsivaihetta, mutta haluatte osallistua rakentamiseen myös itse, valitkaa suurelementtitalo tai pitkästä tavarasta rakennettu talo vähintään vesikattoon asti asennettuna. Palkatkaa hyvien suositusten perusteella vastaava rakennusmestari ja rakentakaa haluamanne osuudet hänen johdollaan itse. Aikaa ja rahaa säästät, jos teetät LVI-työt, sähkötyöt, seinien ja sisäkattojen (kipsilevyisten) tasoitukset, yläpohjan eristyksen puhallusvillalla ja katon asennuksen urakkatyönä. Aikaa säästyy vain siinä tapauksessa, että valitset hyvämaineiset urakoitsijat vähintään kahden suosittelijan perusteella, koska huonon urakoitsijan kanssa tappelemiseen kuluu sekä aikaa, rahaa että hermoja. Käytä aikaa siis puskaradion kuunteluun. Lisäksi teetä lattiavalut alan huippuosaajilla, ettei lattioiden tasoitushiontaan kulu turhaan aikaa ja rahaa. Suosittelen ottamaan ikkunat, väliovet, paneelit ja listat ym. materiaalit talotehtaan kautta, koska niiden hankintaan ja kuljetuksiin käytetty aika kannattaa minimoida. Lisää voit säästää aikaa teettämällä sisustussuunnitelman ja pihasuunnitelman ammattilaisella.

- Jos ajan säästäminen ei ole teille tärkeintä, vaan hyväksytte pidemmän rakennusjakson osana elämää ja perhetilanne sen sallii, nautitte suunnittelemisesta, haluatte yksilöllisempiä ratkaisuja ja oppia uutta, niin harkitkaa itse rakentamista. Itse rakentamalla voi säästää rahaa, saada enemmän haluamiaan ratkaisuja ja selvitä pienemmällä lainalla, jos on käsistään taitava ja luonteeltaan sitkeä, kärsivällinen ja huolellinen. Lopputulos on itseä tyydyttävämpi, jos suunnitteluun ja haudutteluun on käyttänyt riittävästi aikaa. Kiireen ja tiukkojen aikataulujen välttäminen  ja levollinen mutta tehokkaaksi rytmitetty rakennustapa pitää stressitekijät hallussa. Siksi kaikkea ei voi aina mitata ajassa.

 Aivan pikkulapsivaiheeseen en tee se itse -rakentamista voi ainakaan suuritöisen talon rakentamiseen amatöörirakentajalle suositella, jos perheen tukiverkostot eivät ole kunnossa, mikäli haluaa saada urakan päätökseen rakennusluvan voimassaoloaikana (5 v.) lasten tai parisuhteen siitä kohtuuttomasti kärsimättä.  Jos et ole kuitenkaan rakennusalan ammattilainen, suosittelen valitsemaan turvallisesti tehtaan kuivissa sisätiloissa rakennetun suurelementtitalon vesikattoon asti asennettuna ja ottamaan rakennusmateriaalit myös telotehtaan kautta. Itse rakentajan ei kannata käyttää aikaa turhaan materiaalien hakuun.  Pitkästä tavarasta rakennettu talo kannattaa jättää suosiolla ammattilaiselle, jos haluat sen joskus tulevan myös valmiiksi, etkä halua tehdä taloa perheen hyvinvoinnin kustannuksella.

Tee se itse -rakentajan kokemuksia:

Talonrakentaminen on ollut todella monella tavalla opettavainen vaihe elämässämme. Koska emme ajan hengen mukaisesti lähteneet toteuttamaan hankettamme sillä ajatuksella, että urakka tehtäisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti aikaa säästäen, voin yksinkertaisesti todeta, että jos aikaa haluaa säästää, ei kannata rakentaa itse. Olemme tehneet sekä talon että pihapiirin suunnittelusta toteutukseen asti hyvin paljon itse sillä ajatuksella, että teemme tämän tässä muodossa vain kerran. Ammattilaisia käytimme talon pystytyksen jälkeen sähkö- ja LVI-töihin, sekä jonkin verran timpurin töihin. He tekivät työnsä tuntityönä, mikä sopi paremmin siihen, että saimme tehdä meille kuuluvat työosuudet joustavammin omassa aikataulussamme. Mielestämme oli järkevää suhtautua koko rakentamisurakkaan "hitaasti hyvää tulee  ja kaikki aikanaan" -periaatteella. Mitä sitä jokaisesta viivytyksestä hötkyilemään, kyllä sitä tekemistä riittää odotteluaikaankin.

Perhetilanteen kannalta aika oli otollinen rakentamiselle: lapset eivät olleet enää ihan pieniä, mutta ehtivät kuitenkin urakan päätteeksi kotiutua uuteen taloon lapsuutensa aikana. Aikataulujen suhteen emme joutuneet oikeastaan kertaakaan hermojamme menettämään. Ainoa aikatavoite oli saada urakka pihoineen viidessä vuodessa päätökseen. Näin jälkikäteen ajatellen ja kättensä töitä katsellen aika paljon siinä viidessä vuodessa ehdimmekin saada valmiiksi. Voin sanoa, että aikaansaamisen iloa ja onnistumista on koettu, ja se on yksi palkitsevimmista tunteista, joita ihminen eläessään voi tuntea. En todellakaan olisi vaihtanut näitä vuosia sohvan ääressä television tuijotteluun.

Meillä rakensivat sekä minä että mieheni, mikä tietysti tarkoitti, että olemme saaneet ehkä enemmän aikaiseksi, kuin jos vain toinen meistä olisi ollut aktiivinen rakentaja. Emme ole alan ammattilaisia, joten paljon jouduimme aiheeseen perehtymään. Jäin töistä pois kokopäiväisesti rakentamaan ja sen jälkeen olen ollut kotiäitinä viimeiset neljä vuotta. Yhtä asiaa, jota en ole täällä blogissani aikaisemmin tullut muuten maininneeksi on se, että pohjataitoina rakentamista ajatellen minulla oli teknisen käsityön aineopettajakoulutus. Työmaalla tarvittavien koneiden ja työkalujen käyttö oli jo lähtökohtaisesti siis hallussa.  Mieheni taas on luontaisesti kätevä käsistään ja oppii helposti uusia taitoja. Hän piti hienosti koko projektin eri osa-alueet hallussaan ja minä sain keskittyä kaikenlaiseen hiomiseen ja viilaamiseen. Olimme tiiminä rakentamiseen täydellinen, jos niin voisi sanoa. Omakotitalossa ja sen pihapiirissä riittää vielä tuleville vuosillekin mukavaa yhteistä tekemistä. Kodin rakentaminen on ollut meille hyvin merkityksellistä ja opettavaista ja vaikuttanut meihin myös ihmisinä paljon. Siksi siitä on myös pitkäksi ajaksi kerrottavaa.

Jos nyt vielä jokin yksittäinen seikka pitäisi mainita, mikä olennaisesti vaikuttaa tee se itse -rakentajan rakennusajan kestoon, niin se on rakennettavien kerrosten lukumäärä. Mitä useampi rakennettava kerros, sitä mutkikkaammaksi ja aikaavievämmäksi moni asia rakentamisessa muuttuu.


Raksaniksiterveisin


VillaVaahtokarkki

Tästä kuvasta pääset äänestämään, klik!

 

Yks juttu

Edellisessä postauksessa jo mainitsin rakentamisen viimeistelyvaiheen motivointivinkistä tee se itse- rakentajalle. Meille ne olivat toukokuussa tehdyt lehtikuvaukset. Blogin aloittamisen jälkeen vuoden aikana on muutama toimittaja ehtinyt kysyä rakennustarinaamme tai kotiamme lehtijuttuun. Vastaaminen kyselyihin ei ole ollut kuitenkaan ihan automaattisen selvä. Siitä kerron pian.  Kun Ilona Pietiläinen kysyi jutun tekemisestä Kodinrakentaja-lehteen, olimme pähkäilymme saaneet päätökseen ja toivotimme Ilonan yhdessä valokuvaaja Katri Lehtolan kanssa mielellämme tervetulleiksi kotiimme. Kyseinen lehti mielestämme sopii asiapainoitteisuudellaan ja monipuolisuudellaan hyvin rakennustarinamme painoversion julkaisijaksi.

 Olen pohtinut erilaisia aiheeseen liittyviä argumentteja. Jostain syystä lähelleni on osunut muutamia tuttuja tai ystäviä, ja tiedän muitakin ihmisiä muun muassa blogistaniasta, joiden on vaikea hyväksyä sitä, että joku suostuu lehtijutun tekemiseen. Toisena ääripäänä tuntuvat olevan ne, jotka ihastuneesti kannustavat ja suhtautuvat juttujen tekoon iloisen myönteisesti. Kriittisimmin asiaan suhtautuvat ihmettelevät, miksi joku A) haluaa yksityisasioitaan (koti, nimet, ammatit) julkisuuteen B) olla mukana jossain kliseisessä diipadaapajutussa, C) antaa suuren lehtitalon tienata rahaa hyväksikäyttämällä kuvia kodistamme tai D) antaa nimeään, asuinpaikkakuntaansa tai ammattejaan jutussa julki, koska jokuhan voi vaikka googlata tiedot ja ruveta häiriköimään meitä... Lisäksi he ilmaisevat näkemyksensä usein sellaisella paatoksella ikään kuin se olisi viimeinen totuus asiasta. Olen pohdiskelijaluonne, joten kaikki argumentit yleensä puntaroin, vaikka osaan näkemykseni on päivän selvä. Toisaalta eriäviäkin mielipiteitä ihan ymmärrän. Siksi ehkä olen tavallista perusteellisemmin tässäkin asiassa miettinyt, miten asiaan suhtaudun ja lähdemmekö jutuntekoon vai ei. (Hitsit, kun olisi helpompaa välillä olla pohtimatta yhtään mitään ja riemusta kiljuen ottaa vaan vastaan tällaiset iloa tuovat asiat elämässä!)

Tässä siis pohdintani edellä esitettyihin argumentteihin ystävät ja tutut hyvät ja kaikki muut, jotka tunnutte jotenkin tunteellisesti juttujen tekoon suhtautuvan:

 A) Koti on meille lähtökohtaisesti elämistä ja asumista, eikä esittelyä varten, mutta nyt kun olemme rakentaneet tämän kodin alusta alkaen itse ja  itselle, ajatus siitä, että "esittelisin" kotiani myös ihan vieraille on ollut helpompi hyväksyä oman blogin aloittamisen jälkeen. Miellän ensisijaisesti esitteleväni kotimme kautta kättemme työtä sekä luovaa ja laajaa suunnitteluprosessia, enkä niinkään elintasoa tai syvempää perheemme yksityiselämää, mikä itselleni tuntuisi vieraalta (olipa elintaso sitten mikä tahansa).

B) Lehtijutuissa on epäilemättä kliseitä, mutta niihin voi suhtautua huumorilla ja hyväksyä niiden olemassaolon ottamatta niitä turhan vakavasti. Ei kaikkien juttujen todellakaan tarvitse pohtia aina syvällisesti elämän tarkoitusta tai ikuisuuskysymyksiä, vaikka hyvähän ne on muuten olla pohdittuna. Ja vaikka joku hallitsee diipadaapailun ja jonkun mielestä"turhamaisten" asioiden ympärillä pyörimisen, niin ei se poissulje sitä, etteikö ihminen eläisi syvästi. Peräänkuulutan siis jälleen medialukutaitoa.

C) Toki suuret lehtitalot hyötyvät taloudellisesti kaikista saamistaan jutuista, mutta antaessaan myös saa. Jutun tekeminen oli todella mukavaa ja opettavaista kaikesta sitä edeltäneestä stressistä huolimatta, ja muistoksi itselle jäävät ihanat ammattilaisen ottamat valokuvat sekä itse painettu juttu. Lisäksi todella moni asia saatiin valmiiksi ja päätökseen ennen kuvauksia, vaikka tosi moni asia jäi myös tekemättä. Jos ei rakennusvaiheessa kauheasti työmiehiä työllistä, niin voihan sen tehdä jälkikäteen näinkin. Toki sitä silti edelleen miettii, moneenko juttuun on valmis lähtemään mukaan.

 D) Vaikka jutussa mainitaan nimet, ammatit ja asuinkunta, ei se tee kenestäkään julkisuuden henkilöä, josta ihmiset olisivat jotenkin erityisesti kiinnostuneita. Tietysti se taitaa juuri monia ärsyttää, että juttuja tehdään ihan tuntemattomista tavallisista ihmisistä. Mutta kenestä muusta? Koska itse en suhtaudu kehenkään yksittäisessä lehtijutussa tai vaikka jossakin blogissa olleeseen yksityishenkilöön minään julkkiksena tai rupea heidän tietojaan googlettamaan, niin eiköhän mekin pysytä edelleen ihan tavallisena tallaajina lehtijutusta huolimatta. Kaikki ihmiset ovat ihan tavallisia - myös "julkkikset". Mielestäni olisi aika itsekeskeistä alkaa ajatella niin, että jos olen jossain kertajulkaisussa, niin sen perusteella kaikki olisivat juuri minun yhteystiedoistani kiinnostuneita tai tuijottelisivat minua jotenkin enemmän lähikaupan kassajonossa, tai rupeaisivat vaikka häiriköimään. Siksi en lähde mukaan esitetyn argumentin ajattelutapaan. Uskon vakaasti siihen, että kyseisen lehden lukijakunta on varsin täyspäistä porukkaa. Täällä blogissa olen anonymiteetin halunnut pitää lähinnä sen vuoksi, jos sattuisin vielä palaamaan virkamiesammattiini, jolloin anonymiteetistä on tietyissä tapauksissa hyötyä.

Suosittelen siis lämpimästi kaikille kotiaan itse rakentaville ja remontoiville, että jos toimittaja kyselee lehtijutun tekemisen perään, niin suostukaa ihmeessä! Tiedän, että osa osaa suhtautua asiaan heti innostuneesti, niin kuin kuuluukin. Kummasti silloin alkaa tapahtua ja to do -lista lyhentyä, vaikkei edelleenkään ihan loppuisi. Tätä postausta maustamaan laitoin joitain kuvia, joita itse tulin räpsineeksi toisen kuvauspäivän aikana. Aika vähän kuvia ehdin ylipäätään ottaa. Juniori sattui olemaan poikkeuksellisen hulivilituulella ekana jutuntekopäivänä, jolloin harmiksemme satoi, ja jolloin MrA:lla oli normi työpäivä. Katri tuli kuvaamaan toistamiseen aurinkoisena päivänä, jolloin ehdittiin sentään jotain kahvipöytäänkin leipoa:) Ihanat muistot päivistä jäi. Kiitos Ilona ja Katri!

 Luulin, että juttua joutuisi odottelemaan vuoden, niin kuin yleensä vissiin joutuu, mutta yllätyin, että se tuleekin jo tämän kuukauden Kodinrakentaja-lehteen! Nyt alkaa vähän jänskättää. Lähinnä sen takia, että olo kuvauspäivänä oli kaukana siitä ideaalista, miten joku ehkä olisi vastaavaan päivään valmistautunut... Enpä taida kertoa sen enempää, vaan katsotaan minkälainen jutusta tulee, ja ehkä sitten voin kertoa taas medialukutaidonedistämisvimmassani lisää... tai sitten en.


Uuden viikon terveisin

VillaVaahtokarkki

Kellarikerroksessa osa II

Olen useasti joutunut toteamaan, että mikään ei ole parempi kuin viime tinka saada asioita tehtyä. Meillä oli viikko sitten torstaina viimeinkin talon lopputarkastus, joka meni kunnialla läpi. Jeee!!! Lopputarkastushan on kaava-alueilla suoritettava viiden vuoden kuluessa rakennusluvan saamisesta, tai muuten rakennuslupa vanhenee, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu... Saimme lisäaikaa tuohon viiteen vuoteen sen verran kuin rakennusvalvonnalla kesti saada sovittua aika vastaavan rakennusmestarimme kanssa lumien sulamisen jälkeen.  Sitä ennen olimme tehneet huhti- ja toukokuun aikana paljon sellaista rakentamisen loppuviilausta, jota edelleen kolme vuotta talossa asuneena meiltäkin löytyi yllättävän paljon. (Laatoitin mm. ne arkieteisen ja kodinhoitohuoneen altaiden taustat ja pari listaakin löysi vielä paikalleen). Muutenkin talomme sähköt on teetetty tuntityönä, koska rakentamistyyliimme (pitkäkestoisuus) ei oikein urakointi sopinut. Oli helpompaa pyytää sähkömies jatkamaan työtään aina silloin kun muut työvaiheet eivät olleet työskentelyn esteenä. Lisäksi oli helpompi tehdä myös joitakin muutoksia alkuperäisiin sähkösuunnitelmiin, kun itse olin työmaalla samaan aikaan paikalla. Urakkatyönä tosin homma olisi tullut huomattavasti edullisemmaksi, jos pitää antaa vinkkiä rakentamista suunnitteleville... Loput pienimuotoiset puuttuvat sähköhommat kellarin osalta saatiin siis vasta nyt päätökseen.

Paljon on ollut kuvia, joita en ole vieläkään tänne saanut, muun muassa kellarin valmistumiseen liittyvät kuvat. Siitä nyt siis rakentajan päiväkirjan viimeinen osa muutaman kuvan kera. Vihdoinkin. Rakennuskuvat eivät ole mitään esteettisiä elämyksiä, mutta koittakaa kestää vielä tämä kerta. Lopullisesta sisustetusta tuloksesta en edelleenkään kuvia laita, koska ne hetket, kuin kellarikerroksen verstas, ompelu-/ateljeetila ja arkiolohuone ovat olleet edes jotenkin kuvattavassa kunnossa ovat olleet todellakin nanosekunnin mittaisia, ja on sisustaminen muutenkin ollut hieman kesken... Mun on jotenkin vaikea myös ottaa sellaisia raivaa ja kuvaa -kuvia, kun tän blogin ajatus on ylipäätään ollut motivoida itseä laittamaan nurkat yksi kerrallaan kuntoon. (Tosin on siihenkin raivaa ja kuvaa -taiteenlajiinkin nyt perehdytty, mutta siitä sitten myöhemmin:) Mm. askartelutilasta on puuttunut edelleen yksi maalausvaiheessa ollut hyllykkö, johon olisin saanut loputkin askartelu- ja tekstiilityötavarat järjestettyä. Siksi siellä on lojunut epämääräinen läjä kaikenlaisia materiaalilaatikoita vielä hujan hajan. Arkiolohuoneen kalusteina taas on talvisin pergolan polyrottinkikalusteet, joten se näyttää nyt lähes samalta kuin vastavalmistuneena muutamaa säkkituolia, seinän valkokangasta ja pienten lelulaatikoita lukuunottamatta... eli ei mitään kuvattavaa...

 Kellarikerroksen valmistumisessa viimeinen osa ajoittui kevääseen ja kesään 2012 asuttuamme tuolloin kodissamme kaksi vuotta. MrA oli joutunut talven ajan olla pakkolevossa rakentamisesta polvileikkauksensa vuoksi, minä taas kasvattelin tuolloin mahaani pikkuprinsessalla. Eli normaaliin elämään kuuluvia pikku hidasteita on ollut rakennusmatkan varrella... Yllä olevat kuvat ovat koteloiden tekovaiheesta verstaasta sekä ompelu-/ateljeetilasta, mikä oli tuskastuttavan hidasta hommaa. MrA teki jo pelkästään kotelointeja verrattain tehokkaan työmiehemme kanssa kolme piiiitkää työpäivää. Niin paljon kaikkea putkea ja johtohässäkkää oli koteloitavana. Tasoitettuani ja maalattuani talon kaksi ylempää kerrosta voin kertoa, että en olisi ollut valmis kellarikerroksen kohdalla koskemaan tasoituslastaan pitkällä tikullakaan. Sen verran itseltäni hiontapöly pursui jo korvista ulos... tosin olihan hommaa tuolloin estämässä tuo em. raskauttava asianhaarakin:) Jätimme suosiolla tasoitus- ja maalaustyöt tällä kertaa ammattimiehen tehtäväksi - niissä kun ei enää uuden oppimisen hohtoa ollut.

Vasemmalla näkymä kesällä 2012 vastavalmistuneeseen arkiolohuoneeseen portaikon suunnasta. Oikeassa kuvassa näkyvä ovi vasemmalla johtaa ompelu-/ateljeehuoneeseen. Näkymä arkiolohuoneesta portaikkoon. Portaikon ja ompelu-/ateljeehuoneen väliseen seinään muurattiin lasitiiliä, joiden kautta luonnonvaloa kulkeutuu portaikosta askarteluhuoneeseen. Portaikon alla näkyy vielä rakennusaikainen ah niin ihana jääkaappi, joka on heivattu jo kierrätykseen.
Kaiken kaikkiaan kellarikerroksen rakentaminen on osoittautunut vaivan arvoiseksi. Vaikkeivät askartelutilat ole olleet vielä niin siistissä järjestyksessä kuin haluaisin niiden olevan, on siellä yhtä ja toista pientä projektia talven mittaan värkkäilty yksin ja yhdessä tyttöjen kanssa. Luulen, että ensi talven aikaan saamme jo tilat sadan prosentin hyötykäyttöön ja kaikenlaista mukavaa pientä juttua alkaa syntyä.

Tällaista tällä erää, seuraavaksi eräs toinen motivoitumisvinkki tee se itse -rakentajalle, jotta ne viimeisetkin listat tulisivat paikoilleen:) Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!


XXX
VillaVaahtokarkki 

Pergola

Viime viikolla tuli räpsittyä pergolasta läjä kuvia. Tässä niitä vähän joka suunnasta. Ehkä olisi voinut jo vähän karsiakin samantyyppisiä kuvakulmia. Vielä köynnösritilät puuttuvat pylväiden vierustoilta ja "kattopalkit" ovat lopullisesti kiinnittämättä. Lisäksi koko hökötys pitää maalata vielä toistamiseen. Pähkäilen vielä, laitetaanko tolppiin samanlaiset hatut kuin terassikaiteiden tolpissa, vai vain tasaiset vanerilevyt tolppien päiden suojaksi... Melko suoralinjainenhan tuo on, mutta jostain syystä tykkään siitä noin, koska köynnöskasvit tulevat pehmentämään vaikutelmaa. Tässäkin tasapainottelen linjakkuuden ja romanttisuuden välillä visioissani, koska yltiöromanttisuudesta minulle tulee helposti liian ähky olo.

Melko massiivinenhan tuosta tuli --- ei pyytele itseään turhaan anteeksi. Sohvaryhmän lisäksi sinne tulee piiitkä ruokailupöytä sitten joskus, kun se saadaan tehtyä. Päässä on valmiina jo visio siitä...

Vielä kun saan tehtyä aidan puoleisen istutuspenkin valmiiksi, niin saa suojaavat köynnöskasvit kunnolla kasvamaan. Siirsin siitä pois pystykasvuiset mustaherukkapensaat ja samalla istutuspenkkin tuli hieman leveyttä lisää. Olin alunperin suunnitellut kasvattavani siihen puurunkoiset mustaherukat, mutta en uskaltanut/osannut tehdä niihin tarvittavia leikkauksia. Yhden köynnöstävän karhunvadelman penkkiin jo siirsin. Sekin oli ollut väliaikaisessa paikassa muumimökin vieressä. Vielä mietin, laittaako oikea viiniköynnös vai villiviiniä ja kärhöjä.

Juniori keksi, että pergolassa onkin hyvä motokrossirata, kun kiertää sohvaryhmää. Pikkuisen ollaan väännetty rautalangasta sitä, että pyörällä ei ajeta ilman kypärää...

Ja iiiiks...siellä se nyt menee melkein äidin Sinisade-köynnöksen versojen päältä.

Päätyyn istutin kolme valkokartiokuusta ja niiden väliin kaivoin rautatieomenapuun alta kaksi Fairy-maanpeittoruusua, jotka olivat puun alla kasvaneet epäsiistinnäköisesti kumman pystyssä harottaen. Päätyihin laitoin vielä jotain havua... olisko ollut tuivioita. Pitääpä lajike vielä tarkistaa, kun oli niin sinertäväsävyistä tuivioon verrattuna.

Neiti kesäheinä nauttii lueskellen ja juniori leikkii puron kanssa.

Tänään kävin tyttöjen kanssa Hvitträskissä, joka on arkkitehtien Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelema upea kansallisromanttinen (jugend) kokonaisuus rakennuksineen ja puutarhoineen. Sinne palaamme varmasti tänä kesänä vielä moneen otteeseen, koska siellä on ihana uimaranta, eikä matkaakaan ole sinne kuin muutama kilometri. Kahvilakin on auki joka päivä. Olipa siellä myös arkkitehtimestarien suunnittelema pergola. Hekin mitä ilmeisemmin etsivät sitä romanttisuuden ja linjakkuuden tasapainoa... Tyylisuuntana jugend on ihan mun lemppareita juuri sen vuoksi, että luonnon materiaalit ja käsityön arvostus oli silloin korkealla. Vaivannäköä ei tässä miljöössä ole vältetty --- vaikka ovat tainneet suunnittelijaherrat keskittyä enemmän suunnittelemiseen ja kaivaneet kuvetta palkollisille...

 Ei taida meidän pergolaan tulla ihan tällaista säleikköä. Ihana hämyinen tunnelma.

Kovia kivistä rakentelijoita ollaan oltu, mutta jos oltais pergolaan näin mahtipontiset pylväät laitettu, niin voi olla, että rakennusvalvonnallakin olis ollut asiaan jo jotain sanomista.

Näkymät olivat henkeäsalpaavat. Meidänkin pergolasta taitaa olla näkymä omaan taloon päin paras:)

Puutarhakuulumisia lisää seuraavaksi. Kuvia sieltäkin on jonkin verran tullut räpsittyä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja hemmotelkaahan itseänne ihanasta kesäauringosta nauttien!

xxx

VillaVaahtokarkki