Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Nuken peitto&sänky

Lokoisaa lauantaita teille kaikille! Nyt siis lyhyestä virsi kaunis: Pikkuprinsessan nukelle ompelimme isomman tytön kanssa yhteistyössä eilen illalla pienen tilkkutäkin. Muitakin liinavaateuudistuksia on työn alla.

Täkissä tilkkuina on uusiokäytetty yhtä minun paitapuseroa (beige-valkoruudullinen) sekä yhtä tytöiltä pieneksi jäänyttä paitapuseroa (kukat valkoisella pohjalla), joita olin jo tovin marinoinut tilkkulaatikossa. Jotenkin mielelläni laitan tilkkutöhin aina jotain tarinaa mukaan vanhoilla kankailla sen sijaan, että kaikki olisivat uusia. Se vähän niin kuin mielestäni kuuluu tuohon tilkkuilun filosofiaan.


Vanhan nukensängyn ostin viime kesänä Billnäsin perinne- ja antiikkipäiviltä. Sen mukana tuli myös vanhat vuodevaatteet, joista lakanat pesin ja säilytin. Sängyn ulkonäölle en tehnyt pesua lukuun ottamatta mitään ja mietin vielä tulenko tekemäänkään. Sängyssä on asianmukaiset puuliitokset, vaikka reunat ovatkin vaneria. Siksi maksoin kolmen kympin hinnan mielelläni (vrt. kaupan uusi muovinen tai mdf-levyinen sänky). Veikkaukseni myyjän kanssa oli, että sänky olisi ehkä 1930 -luvulta. Jokin sängyn selkeälinjaisuudessa oli jäänyt minua kiehtomaan, joten sänky piti juosta hakemaan vielä juuri sulkeutumisajan jälkeen, kun olin sitä jäänyt vielä aikaisemmin miettimään. Myyjä oli huojentunut viime tingan kaupasta tavaroita jo pakatessaan, koska päivä oli ollut tukahduttavan helteinen, ja tuntui, että ostajakunta oli varmasti jo useamman päivän vain nopeasti ja kärsimättöminä kierrellyt myyntipöydät tarttumatta juuri mihinkään.
Niinpä tämä joskus Ulla-nimisen nuken sänky sai meiltä uuden kodin. Kuvailin silloin innokkaasti muitakin ihania vanhoja leluja, jotka ovat mielestäni aina niin kiehtovia. Voin näyttää niitä seuraavalla kerralla, kun en niitä viime kesänä tänne ehtinyt laittaa.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua ja yritän päästä taas välillä teidän muidenkin blogeihin seikkailulle... Tässähän on vallan päässyt tipahtamaan kärryiltä, mistä blogistaniassa turistaan:)


***
Villa Vaahtokarkin Mari

maanantai 24. syyskuuta 2012

Perhosten huoneessa

Tässä huoneessa on vanhin tytöistämme asustellut nämä ensimmäiset vuotemme uudessa kodissa. Nyt on tarkoitus saada tarvittavat muutokset tehtyä, että M voi siirtyä E:n seuraksi perhoshuoneeseen pienten valloittaessa "satumetsähuoneen". Kummankin tytön sänky mahtuu huoneeseen hyvin, koska makuuhuoneissamme ei ole kiinteitä komeroita, vaan kaikki vaatteet ja kodintekstiilit säilytetään kodinhoito/pukeutumishuoneessa. Huoneet ovat näin hyvin muuntautumiskykyisiä. 


Nukkekodin tein opiskeluaikoina. Se toimi aluksi silloisessa opiskeluasunnossamme hoitopöydän yllä vaippakaappina, kun E syntyi. Väri on... sanotaanko mielenkiintoisen vihreä. Nukkekoti alkaa olla jo remontin tarpeessa ja ehkä siitä tulee seuraava intohimoinen sisustusprojekti isojen tyttöjen kanssa. Tähän asti sillä on leikitty verrattain huolettomasti niin kuin toisaalta pitääkin. Taloa ovat asuttaneet nukkien sijaan Pet Shopit ja Sylvania-hahmot.





Koulupöytänä tytöllä on ollut isoisäni vanha kirjoituspöytä, jonka entisöimme kymmenen vuotta sitten.  Taulut on ollut helppo jättää ripustamatta sillä verukkeella, että huoneen järjestys tulee kuitenkin muuttumaan...en tiedä mikä siinä ripustamisessa onkin niin vaikeaa, vaikka joulun tienoilla muuttamisesta on kulunut jo kolme vuotta. Ehkä ei vain malta tehdä reikiä seiniin, jotka on itse kovalla työllä tasoittanut, maalannut ja tapetoinut. No onhan tässä tietysti ollut kaikenlaisia muitakin projekteja koko ajan meneillään...

Koulupöydän vieressä on pieni mummilta ja vaarilta saatu puukaappi, jonka päällä tytön tämän kesän tikkutaloaskartelu sekä koulussa tekemä puuvene. Pihamme "muumimökki" toimi kesällä tyttöjen verstaana, kun sateisien säiden vuoksi sitä ei sisustettu nukkumista varten. Muumimökkiä myös hieman remontoitiin, josta laitan kuvia seuraavaan postaukseen.




Sängyn päälle tyttö oli läjännyt aika hyvän kollaasin vanhoista vuosien läpi säilyneistä käsitöistä. Muun muassa niistä talomme saa tarinaa, kun sitä ei muuten uutuuttaan olekaan. Ihan takimmaisena näkyy MrA:n ehkä ainoa kouluajan ompelutyö "tilkkumato". Harmi etten asetellut sitä paremmin näkyviin, kun vasta kuvia katsellessa tajusin, minkälainen kollaasi kameran etsimeen oli sattunut...Takimmainen pieni tyyny taitaa olla puolestaan E:n ensimmäinen ompelutyö koulusta. Sen päällä minun ompelemani tilkkutyyny vuosien takaa. Perhostyyny on taas elämäni ensimmäinen kirjontatyö peruskoulun 7. luokalta. Sitä ennen olin ollut alakoulun teknisissä käsitöissä, etten ollut kirjontaan aikaisemmin ehtinyt vielä tutustua. Nalle ja pupu ovat rakkaita unikavereita, joista pupun olen tytölle ommellut.

Yöpöydän alla asustelee tytön koulussa tekemä paperimassasäästöpossu.



Yöpöydän päällä Amerikan tuliaisia: pieni posliininukke isältä ja simpukkarasia ystävältä Ellalta. Kaapin päällä on opiskeluaikanani tekemä tilkkumaalaustyö nokkosperhosesta.


Vielä kurkistus nukkekodin sisälle. Tältä näyttää järjestys leikkien keskellä. Ei noin ihania leikkejä viitsi ruveta stailaamaan kuvaamista varten:) Eipä tullut huonetta muutenkaan pahemmin stailattua...





Vanha talonpoikaisrokokootuolin päällä istuskelee tytön ompelemia Tilda-hahmoja, joita en saanut nyt kuvattua tarkemmin kameran muistikortin täytyttyä. Tuolin mies löysi rakennusaikana kaatopaikalta (joo tiedän, ettei sieltä sais mitään ottaa nykyisin mukaansa...). Tuolin istuin odottaa uutta pehmustusta ja päällistä. Samalta kaatopaikkareissulta löytyi myös tuoliin kuuluva pyöreä pöytä, josta on työn alla tytöille puolipyöreät peilauspöydät uudistettuun perhoshuoneeseen. Maalausteline päivänvarjoineen muuntuu näppärästi lampuksi. Kukallinen kassi pitää sisällään tytön neulontatöitä.


Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! On ollut ilahduttavaa huomata, että tänne jo niin moni (ainakin oman mittapuuni mukaan) tiensä löytää, vaikka vähän verkkaiseen tahtiin kirjoittelenkin:)

VillaVaahtokarkki