Hei taas ja tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! Rakentamisen jälkiterapiana kuvauskierrokseni kotimme yläkerrassa jatkuu. Viimeksi taidettiin piipahtaa perhoshuoneessa, josta näkymä aulaan päin on tällainen. Vasemmalla on ovi makuuhuoneeseen, oikea ovi vie kotiäidin konttoriin. Yläkerran aulan seinät ovat kermaisen vaaleansiniset. Sävy on Sadolinin maailman värit -kartan Tobago pehmeä muistaakseni --- ei liian ällö muttei liian varman päälle pliisukaan. Sävy muistuttaa siitä, että yläkerta on kotimme "taivas", jossa levätään ja leikitään. Varsinainen candyland vaahtokarkin sävyineen. Yläkerran miellän makuuhuoneineen yksityisemmäksi alueeksi kuin alakerran, joten siellä on helpompi leikitellä väreillä. Keskikerroksessa on enemmän beigeä, joka ei jaa niin vahvasti mielipiteitä ja tuskin siten häiritsee vierastakaan, vaikka en minä tietenkään yleisesti ottaen kotiani rupea muiden mieltymysten mukaan sisustamaan. Aivan beige-valkoista sisustusta minun on vaikea saada aikaiseksi, koska pidän väreistä, mutta eipä se ole tarpeenkaan. Kevään ja kesän aikana valmistuneessa kellarikerroksessa liikutaan enemmän rouheammissa harmaan sävyissä. Ehkä sinnekin vielä jossain vaiheessa ehdin kuvailemaan, kun siellä on sisustus siinä mallissa, että on jotain kuvattavaa:) Yleisesti ottaen värien kontarastit syntyvät kodissamme lähinnä huonekalujen tummista puuosista vaaleaa taustaa vasten.
Yläkerran aulan halusin mahdollisimman pieneksi, koska vapaa-ajan oleskeluun tarkoitetun arkiolohuoneen suunnittelin kellarikerrokseen. Niinpä aula on lähinnä läpikulkupaikka ja yläkerran neliöt on saatu käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Suoraan edessä kylpyhuone/WC, jonne kurkattiin jo aikaisemmin. Oikealla makuuhuoneen ja kodinhoito/pukeutumishuoneen ovet. Vasemmalla tyttöjen huoneet.
Aulan seinään olen saanut ripustettua jopa pari pientä taulua :) Niiden ripustelu kun on ehdottomasti heikoin lenkkini sisustuspuuhissa. Grafiikkatyöt ovat Riitta Ylisen käsialaa.
Makuuhuoneen sävyt ovat puuterisen pehmeät ja lämpimät, mutta ei kuitenkaan kelmeällä tavalla. Sinisen sävyt rauhoittavat, mutta itselleni tulee sinisessä ympäristössä viluinen olo, joten en en osaa ajatella makuuhuoneeseeni sinistä tai muutakaan viileää sävyä. Toki kaikista väreistä on sekä lämpimät että kylmät sävyt olemassa. Seinissä on Sadolinin maailman värit -kartan Kenia vaalea vai oliko se pehmeä... Sängyn vastakkaisella seinällä on tapetti, mutta olen rajannut seinän pois kuvista, koska seinustalla asuu hirviö, joka ei ole muuttanut vieläkään kellarin arkiolohuoneeseen. Hirviö on nimeltään Ruma Musta Taulutelevisio:) Sänky on mieheni isän lapsuuden kodista peräisin olevasta sivusta vedettävästä sohvasta tehty. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että sängyn päädyn koristeosasta puuttuu sorvattu keskikoriste. Se pitäisi teettää, kun en itse sorvin ääreen nyt kerkeä... Hyviä osia sängyn tekemiseen sai edullisesti Ikeasta. Ikea myi ainakin aikaisemmin kaikki sängytkin osissa, joten tarvittavat komponentit sängyn rungon rakentamiseen löytyi sieltä. Kävin ensin näyttelypuolella katsomassa sopivan metallisängyn rungon mallin, josta valitsin sopivat tarvitsemani osat. Hintaa osille kertyi muistaakseni huimat 25e :).
Jugend-lipaston MrA huusi huutokaupasta 5-vuotishäälahjaksi.
Käännös ympäri ja takaisin aulaan. Tyttöjen huoneiden ovet näkyvät toisella puolella aulaa.
Aula ei jatku takana olevaan ikkunaan saakka, koska siinä säästetyillä neliöillä saimme keittiön erkkeriin lisää pituutta kriittiset 30 cm. Portaikon kaiteen taakse syntyi siis koko keski- ja yläkerroksen korkuinen noin kuuteen metriin kohoava kapea tila. Muuta korkeaa tilaa en kaivannut, koska aikaisemmassa asunnossamme oli neljän ja puolen metrin korkeuteen kohonnut yläkerta, mikä toi ihanasta avaruudestaan huolimatta mukanaan akustiset ongelmat. Portaikon kaiteisiin en halunnut perinteisiä pinnoja, koska ne olisivat tehneet tilasta mielestäni vankilamaisen. Etäisyydet portaikossa ovat jotenkin niin pieniä ympäröiviin seiniin. Toteutimme kaideosat itse, tosin ne eivät vielä vastaa alkuperäistä visiotani "leijuvista" kehyksistä, vaan tarkoitukseni on ollut vielä laittaa kaiteiden lasiosiin valkoiset kehykset. Nyt on ollut asiassa vain pohdintatauko, kun on ollut monia tärkeämpiäkin juttuja meneillään. Ajavat asiansa noinkin, vaikken lasien pidikeklipsujen näkymisestä pidäkään. Oikeassa reunassa tuo matalampi pinnakaideosa kuuluu turvaporttiin, jota ei juuri tällä hetkellä tarvita, mutta jota ei voi vielä poiskaan ottaa. Tyyliltään visiotani portaikosta voisi luonnehtia ehkä modern countryksi, eli hain jotain perinteisen ja modernin tyylin välimuotoa. Valoisuuden ja avaruuden säilyttäminen portaikossa ja eteisessa ohjasi pitkälti valintoja ja suunnittelua. Itse portaat tulivat Hovinikkarit oy:ltä, jota lämpimästi voin suositella narisemattomien portaiden valmistamisesta.
Korkeaan tilaan laitoin siron ja kevyen kristallivalaisimen, joka ei ulosnäkyessään ole liian massiivinen, koska on niin lähellä yläikkunaa.
Portaikon tukirakenteeksi piti muurata korkea harkkopylväs kellarikerroksesta asti. Vedimme pylvään sisään sähköjohdon, jotta saimme pylvään päähän lasipallon portaikkoa valaisemaan.
Nyt lähden tyttöjen kanssa pihalle leikkimään omasta lapsuudestani tuttua maanvalloitusta. Muistatteko sen leikin, jossa piirreltiin jalkojen kuvioita hiekkaan? Mukavaa sunnuntaita ja alkuviikkoa teille kaikille!
VillaVaahtokarkki
