Tänä vuonna mulle on ollut jotenkin erityisen vaikeaa ja haikeaa luopua
kesästä. Kesä vaan oli niin ihana. Viime viikolla oli kamera mukana päiväkävelyllä, että sain vielä syksyn ruskaa ikuistettua.
Etupihan polun reunalla nukkapähkämöt ovat vasta loppukesästä parhaimmillaan. Suunnitteilla on tehdä jotain jouluista mikroprässillä kuivatuista nukkapähkämön lehdistä. Alla saksankurjenmiekan lehdet tehokkaasti koivuangervon luomaa oranssia taustaa vasten.
Tässä joitakin kuvasarjoja takapihalta. Kutakuinkin sama kuvakulma keväästä syksyyn.
Huhtikuun karun näköinen loppu 2013.
Toukokuun alun ja lopun välisessäkin näkymässä oli jo melkoinen ero. Pergola oli noussut paikoilleen.
Monet juhlat juhlittiin kesällä pergolassa kummipojan
rippijuhlista lähtien ja paljon vietettiin aikaa ihan "vain" kotona.
Inhoan kaikenlaisia lähtöjä, joten senkin puolesta on ollut mukavaa huomata
viihtyvänsä kotona. Koti on mulle todella rakas paikka, eikä sen seinät tunnu kaatuvan päälle, vaikka pyörisi vain omissa nurkissa - olen
varsinainen kotihiiri. MrA:lla oli
kesälomaviikkojen lisäksi vielä isäkuukausi käyttämättä, joten paljon
saatiin viettää yhteistä aikaa koko perheenä. Siksi myös yhtä ja toista valmista syntyi kotia laittaessa. Toki kesän aikana lomailimme myös muualla, mutta ne kuvat ovat
jääneet nyt vain omiin arkistoihin. Ehkä ensi kesänä tajuan olla
aktiivisempi täällä blogin puolella, ettei iske syksyn tullen stressi
siitä, ettei ole kuvia saanut tänne talteen. Ehkä laitan kuvia kesästä lisää
sitten joskus helmikuussa, kun kesän kaipuu taas alkaa.
Kesän myötä puutarha rehevöityi cottage garden -tyyliin.
Syksy saapui ruskan väreineen.
Viimeisimpiä puutarhan ruusuja pakkanen on jo ehtinyt puraista. Talon väri muuntuu mielestäni tosi kivasti myös syksyn sävyihin.
Rautatieomenapuu kasvoi kesän aikana jo ihan mukavaan muotoon. Loppukesällä sitä karsin. Oikeassa kuvassa puro on jo talviteloilla.
Kuvat puun juurella istuvasta enkelistä loppukesältä ja viime viikolta. Enkeli istuu puun juurella puron lähteellä kaikkien niiden rakkaitteni muistoksi, jotka eivät enää ole täällä tai eivät edes tähän maailmaan ehtineet. Sain pronssienkelin lahjaksi lapsuuden hoitotädiltäni ehkä noin kymmenen vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan virtaava elävä vesi oli alusta alkaen minulle tärkeä elementti puutarhaunelmissani - pala taivasta tässä ajassa.
Tässä oli aikamoinen kuvapläjäys viime viikolta ja viimeiset kuvat sunnuntailta. Syksy on ollut todella kaunis, mutta nyt raikas talven kutsu on jo ilmassa. Pihalampi on tyhjennetty, ruusuja leikelty, että tajuavat ruveta talvehtimaan, pihaa haravoitu ja lohtakin vielä eilen loimutettu. Kaikin puolin on ollut ihana syksy.
Raikkaita loppusyksyn päiviä teille toivottelen loppuviikosta ehkä vielä toisen postauksen verran...
♥♥♥
VillaVaahtokarkki
P.S. Sen verran silti kesätunnelmia vielä tiedossa, että tytön viimeistelty `Summer Palace` tulee tänne lähitulevaisuudessa lopullisin kuvin. Siinä huoneessa on ikikesä.
