maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yks juttu

Edellisessä postauksessa jo mainitsin rakentamisen viimeistelyvaiheen motivointivinkistä tee se itse- rakentajalle. Meille ne olivat toukokuussa tehdyt lehtikuvaukset. Blogin aloittamisen jälkeen vuoden aikana on muutama toimittaja ehtinyt kysyä rakennustarinaamme tai kotiamme lehtijuttuun. Vastaaminen kyselyihin ei ole ollut kuitenkaan ihan automaattisen selvä. Siitä kerron pian.  Kun Ilona Pietiläinen kysyi jutun tekemisestä Kodinrakentaja-lehteen, olimme pähkäilymme saaneet päätökseen ja toivotimme Ilonan yhdessä valokuvaaja Katri Lehtolan kanssa mielellämme tervetulleiksi kotiimme. Kyseinen lehti mielestämme sopii asiapainoitteisuudellaan ja monipuolisuudellaan hyvin rakennustarinamme painoversion julkaisijaksi.

 Olen pohtinut erilaisia aiheeseen liittyviä argumentteja. Jostain syystä lähelleni on osunut muutamia tuttuja tai ystäviä, ja tiedän muitakin ihmisiä muun muassa blogistaniasta, joiden on vaikea hyväksyä sitä, että joku suostuu lehtijutun tekemiseen. Toisena ääripäänä tuntuvat olevan ne, jotka ihastuneesti kannustavat ja suhtautuvat juttujen tekoon iloisen myönteisesti. Kriittisimmin asiaan suhtautuvat ihmettelevät, miksi joku A) haluaa yksityisasioitaan (koti, nimet, ammatit) julkisuuteen B) olla mukana jossain kliseisessä diipadaapajutussa, C) antaa suuren lehtitalon tienata rahaa hyväksikäyttämällä kuvia kodistamme tai D) antaa nimeään, asuinpaikkakuntaansa tai ammattejaan jutussa julki, koska jokuhan voi vaikka googlata tiedot ja ruveta häiriköimään meitä... Lisäksi he ilmaisevat näkemyksensä usein sellaisella paatoksella ikään kuin se olisi viimeinen totuus asiasta. Olen pohdiskelijaluonne, joten kaikki argumentit yleensä puntaroin, vaikka osaan näkemykseni on päivän selvä. Toisaalta eriäviäkin mielipiteitä ihan ymmärrän. Siksi ehkä olen tavallista perusteellisemmin tässäkin asiassa miettinyt, miten asiaan suhtaudun ja lähdemmekö jutuntekoon vai ei. (Hitsit, kun olisi helpompaa välillä olla pohtimatta yhtään mitään ja riemusta kiljuen ottaa vaan vastaan tällaiset iloa tuovat asiat elämässä!)

Tässä siis pohdintani edellä esitettyihin argumentteihin ystävät ja tutut hyvät ja kaikki muut, jotka tunnutte jotenkin tunteellisesti juttujen tekoon suhtautuvan:
 A) Koti on meille lähtökohtaisesti elämistä ja asumista, eikä esittelyä varten, mutta nyt kun olemme rakentaneet tämän kodin alusta alkaen itse ja  itselle, ajatus siitä, että "esittelisin" kotiani myös ihan vieraille on ollut helpompi hyväksyä oman blogin aloittamisen jälkeen. Miellän ensisijaisesti esitteleväni kotimme kautta kättemme työtä sekä luovaa ja laajaa suunnitteluprosessia, enkä niinkään elintasoa tai syvempää perheemme yksityiselämää, mikä itselleni tuntuisi vieraalta (olipa elintaso sitten mikä tahansa).

B) Lehtijutuissa on epäilemättä kliseitä, mutta niihin voi suhtautua huumorilla ja hyväksyä niiden olemassaolon ottamatta niitä turhan vakavasti. Ei kaikkien juttujen todellakaan tarvitse pohtia aina syvällisesti elämän tarkoitusta tai ikuisuuskysymyksiä, vaikka hyvähän ne on muuten olla pohdittuna. Ja vaikka joku hallitsee diipadaapailun ja jonkun mielestä"turhamaisten" asioiden ympärillä pyörimisen, niin ei se poissulje sitä, etteikö ihminen eläisi syvästi. Peräänkuulutan siis jälleen medialukutaitoa.
C) Toki suuret lehtitalot hyötyvät taloudellisesti kaikista saamistaan jutuista, mutta antaessaan myös saa. Jutun tekeminen oli todella mukavaa ja opettavaista kaikesta sitä edeltäneestä stressistä huolimatta, ja muistoksi itselle jäävät ihanat ammattilaisen ottamat valokuvat sekä itse painettu juttu. Lisäksi todella moni asia saatiin valmiiksi ja päätökseen ennen kuvauksia, vaikka tosi moni asia jäi myös tekemättä. Jos ei rakennusvaiheessa kauheasti työmiehiä työllistä, niin voihan sen tehdä jälkikäteen näinkin. Toki sitä silti edelleen miettii, moneenko juttuun on valmis lähtemään mukaan.
 D) Vaikka jutussa mainitaan nimet, ammatit ja asuinkunta, ei se tee kenestäkään julkisuuden henkilöä, josta ihmiset olisivat jotenkin erityisesti kiinnostuneita. Tietysti se taitaa juuri monia ärsyttää, että juttuja tehdään ihan tuntemattomista tavallisista ihmisistä. Mutta kenestä muusta? Koska itse en suhtaudu kehenkään yksittäisessä lehtijutussa tai vaikka jossakin blogissa olleeseen yksityishenkilöön minään julkkiksena tai rupea heidän tietojaan googlettamaan, niin eiköhän mekin pysytä edelleen ihan tavallisena tallaajina lehtijutusta huolimatta. Kaikki ihmiset ovat ihan tavallisia - myös "julkkikset". Mielestäni olisi aika itsekeskeistä alkaa ajatella niin, että jos olen jossain kertajulkaisussa, niin sen perusteella kaikki olisivat juuri minun yhteystiedoistani kiinnostuneita tai tuijottelisivat minua jotenkin enemmän lähikaupan kassajonossa, tai rupeaisivat vaikka häiriköimään. Siksi en lähde mukaan esitetyn argumentin ajattelutapaan. Uskon vakaasti siihen, että kyseisen lehden lukijakunta on varsin täyspäistä porukkaa. Täällä blogissa olen anonymiteetin halunnut pitää lähinnä sen vuoksi, jos sattuisin vielä palaamaan virkamiesammattiini, jolloin anonymiteetistä on tietyissä tapauksissa hyötyä.

Suosittelen siis lämpimästi kaikille kotiaan itse rakentaville ja remontoiville, että jos toimittaja kyselee lehtijutun tekemisen perään, niin suostukaa ihmeessä! Tiedän, että osa osaa suhtautua asiaan heti innostuneesti, niin kuin kuuluukin. Kummasti silloin alkaa tapahtua ja to do -lista lyhentyä, vaikkei edelleenkään ihan loppuisi. Tätä postausta maustamaan laitoin joitain kuvia, joita itse tulin räpsineeksi toisen kuvauspäivän aikana. Aika vähän kuvia ehdin ylipäätään ottaa. Juniori sattui olemaan poikkeuksellisen hulivilituulella ekana jutuntekopäivänä, jolloin harmiksemme satoi, ja jolloin MrA:lla oli normi työpäivä. Katri tuli kuvaamaan toistamiseen aurinkoisena päivänä, jolloin ehdittiin sentään jotain kahvipöytäänkin leipoa:) Ihanat muistot päivistä jäi. Kiitos Ilona ja Katri!




 Luulin, että juttua joutuisi odottelemaan vuoden, niin kuin yleensä vissiin joutuu, mutta yllätyin, että se tuleekin jo tämän kuukauden Kodinrakentaja-lehteen! Nyt alkaa vähän jänskättää. Lähinnä sen takia, että olo kuvauspäivänä oli kaukana siitä ideaalista, miten joku ehkä olisi vastaavaan päivään valmistautunut... Enpä taida kertoa sen enempää, vaan katsotaan minkälainen jutusta tulee, ja ehkä sitten voin kertoa taas medialukutaidonedistämisvimmassani lisää... tai sitten en.


Uuden viikon terveisin

VillaVaahtokarkki

18 kommenttia:

  1. Niin kaunista ja mitä herkkuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanne - ja hei muistaisitko laittaa sen osoitteesi minulle päin, niin saisin sen arvontapalkintoviltin sulle heinäkuun iltoja lämmittämään? Laitoin sinulle sähköpostikyselyn, mutta onkohan se tullut lainkaan perille... Eli heti pistän paketin postiin, kun mailaat yhteystiedot osoitteeseeni villa.vaahtokarkki@gmail.com

      Poista
  2. Hyviä pohdintoja. On varmasti ihan totta ettei kukaan ala perinpohjin taustoja selvittään vaikka jostain lehtijuttu julkaistaankin. Jos joku on niin utelo niin hankkis elämän, Tokmannilla vois olla tarjouksessa. Upee juttu että lähditte mukaan lehtihaastatteluun! Toi lehti on kyl mulle täysin uus tuttavuus. Onnea jutun johdosta!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi - musta tosiaan tuntuu, että sellaiset perustasapainoiset ihmiset noita lehtiä lukee ja just sellaiset joilla on omakin elämä;) Kodinrakentaja-lehteä olen muutamia irtonumeroita ostanut ja siinä on mun mielestä luettavaa hyvin sekä naisille että miehille remontointiin, rakentamiseen ja sisustamiseen liittyen, eli just sellaista, mitä kodinrakennusvaiheessa kaipaa.

      Poista
  3. Juhuu...samassa lehdessä ollaan tosin me vasta enskeväänä.

    VastaaPoista
  4. Hyvät olivat perustelusi...:)
    En ymmärrä mitä kenellekkään kuuluu, esitteleekö, joku toinen kotiaan lehdissä. Minä myönnän auliisti, että RAKASTAN katsella kauniita kuvia toisten kodeista...ottaa siitä ideoita omaan kotiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina - ja sanos muuta, miksi ihmeessä tuollaisesta asiasta tehdä ongelmaa, jos se henkilölle itselleen (jutun kohteelle) ei ole ongelma. Eipä niitä lehtiä olisi ihasteltavaksi ja inspiraation lähteeksi, jos kukaan ei antaisi kotiaan jutun aiheeksi. Ei liekkiä kannata vakan alla pitää - muuten vakka palaa;)

      Poista
  5. Hieno postaus! Jännää että lähdit mukaan, kiva juttu! Meillä on myös iso projekti menossa, vanhaa taloa remontoimme. Varmaan lähtisin minäkin mukaan jos vaikka joku päivä joku kyselisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matkatar - kävin kurkkaamassa projektianne ja lupaan ilmiantaa teidät vaikka jollekin toimittajalle, kun siinä vaiheessa olette;)

      Poista
  6. Kivaa, että teitte lehtijutun. Jään mielenkiinnolla odottamaan julkaisun ilmestymistä. Olen itse sitä mieltä, että mihin tahansa elämässä voi suhtautua tiukkapipoisesti ja jäädä siten monesta kivasta paitsi. Toinen tapa on ajatella positiivisesti, valoisasti ja olla luottavaisin mielin ja kokea siten paljon elämää rikastuttavia asioita. Joskus tietenkin voi käydä niin, että kohtaa jotain ikävyyksiä. Mutta mitäänhän ei voi saada ellei yritä/osallistu/anna jotain itsestään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nainen Talossa - jostain syystä kommenttisi ei heti näkynyt täällä, kun oli mennyt roskapostilaatikkoon. Nyt tuli sekin löydettyä ja muutama muunkin julkaisematta jäänyt kommentti löysi paikoilleen... Monesta kivasta asiasta jää tosiaan paitsi, jos suhtautuu asioihin lähtökohtaisesti pelokkaan ennakkoluuloisesti, kyynisen arvostelevasti tai niin, että jää miettimään "mitähän ne muut nyt ajattelee". Ajatelkoot just mitä lystää. Meillä ainakin oli kivaa:)

      Poista
  7. Muiden ihmisten takia ei kyllä todellakaan pidä jättää kivoja juttuja tekemättä! :) Valitettavasti kaikki eivät osaa nähdä asioita positiivisen kautta, vaan kateus antaa motiivin jopa ilkeämieliseen arvosteluun. Onneksi enemmistö on kuitenkin tätä "normaalikansaa", joka osaa iloita ja ottaa ehkäpä vinkkejäkin toisten saavutuksista. Ei se ole keneltäkään pois, jos jonkun koti on lehdessä esiteltävänä. Joten hienoa, että lähditte jutuntekoon mukaan! :)

    VastaaPoista
  8. Jos joku haluis tehdä meidän (tulevasta) talosta jutun, niin todellakin lähtisin mukaan. En ymmärrä miksi ihmisten täytyy aina hakea asioista negatiivisiä puolia. Eihän (sisustus/rakennus)lehdissä olisi mitään luettavaa, jos ei niissä olisi juttuja tavallisista ihmisistä ja heidän kodeistaan! Inspiraatoita ainakin itse niistä haen, niin kuin näistä blogeistakin.

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että suostuit lehtijuttuun. Minusta on ihana lukea erilaisia rakentajatarinoita lehdistä! Varmasti etsin käsiini lehden jossa teidän juttu on.

    VastaaPoista
  10. Teillä on kaunis koti ja olette sitä hartaudella rakentaneet (ainakin sen on saanut täällä blogissa maistaa), kiva kun olette lehtijutussa mukana! Kuvien lisäksi on aina mielenkiintosita lukea miten ja miksi omistajat ovat päätyneet tiettyihin ratkaisuihin ja minkälaisia ihmisiä on monien upeiden kotien takana. Ihan tavallisia, onneksi. Minusta on aina ihanaa tirkistellä muiden koteja lehtien palstoilla! Silmäkarkkia :) Tuo teidän keittiökuva on tosi kaunis! Onnittelut lehtijutusta (eikö siitä saakaan mitään muuta palkkiota kuin mainetta ja kunniaa? hih)!!

    VastaaPoista
  11. Kiitokset deko 133, Kollin Linna, Susanna ja Henna Maria kannustavista ja mieltä lämmittäneistä kommenteistanne. Tänään (tai itse asiassa eilen kun kello huotelee jo jälkeen puolen yön!) juttu ilmestyi ja kiva oli se lukea:) Ja Henna Maria: just toi maine ja kunniahan tohon ajoi...hehe;) Osui sopivasti toi "silmäkarkki" ilmaisu juttuun, kun Ilona oli otsikoinut sen "Koti kuin karamelli".

    VastaaPoista
  12. Ihanaa, että olette avanneet kotinne muidenkin nähtäväksi! Minusta on ihana lehtien kautta tutustua kauniisiin koteihin ja saada niistä ideoita, parhaimmat otan talteen ja katselen niitä useampaan kertaan. On kiva myös tietää talon asukkaista, se tuo juttuun syvyyttä, vaikka nimet eivät mieleen sinänsä jääkään. Aina maailmasta löytyy kateellisia ihmisiä tai heitä, jotka ovat ehkä omaan elämäänsä pettyneet ja purkavat pettymystään kohdistamalla kritiikin ihmiseen, jonka kokevat elämässä onnistuneen. Ja hullu nyt ottaa silmätikukseen ihan kenet haluaa, ei siihen lehtijuttua tarvita ;). Jumalan siunausta kotiinne , perheeseenne ja elämäänne!

    VastaaPoista