Baldagiinit 2&3

 

 Se on taas yksi viikko takana ja monen muun tavoin voin vain todeta, että aika kiitää. Askarteluhuoneen siivouksen ja "sisustuksen" kimpussa on mennyt tämän viikon liikenevä aikani, koska tonttujen pitäis sinne jo mitä pikimmiten päästä puuhailemaan. Epäjärjestyksessä kun ei ole ollenkaan kiva työskennellä. Laitan tähän nyt lyhyesti kuvat myös tyttö M:n ja pikkuprinsessan sängyistä. Prinsessojahan täällä vain asuu oli ikää sitten kuinka paljon tahansa;). Tyttö M:n sängyn maalasin kesällä Allbäckin pellavaöljymaalilla valkoiseksi. Myös muita muutoksia perhoshuoneeseen on tullut, joita en vain ole ehtinyt tänne raportoida. Nyt eletään sitä vaihetta, kun pikkuiset eivät nuku kuin poikkeuksellisesti samaan aikaan päikkäreitä, eli ei täällä äippä kerkee koneella istuskella. Varsinkin, kun juniorilla ei ole saanut kerhopaikkaa ja olen siis täysipäiväinen leikkikaveri kaikkien kotitöiden jäädessä toiselle sijalle.

 

 

 Pikkuprinsessan baldagiini ei ole edelleenkään ihan valmis, koska ajattelin tehdä siitä sellaisen kruunumaisen, joten ne kruunun sakarat vielä tuosta puuttuu. Sängystä poistettiin jo kesällä väliaikainen itse tehty pinnalaita, koska tyttö osaa tulla hyvin sängystään pois ja pysyy siellä nukkuessaan. Meillä ei itseasiassa ole koskaan ollut pinnasänkyä (äidin esteettinen painajainen;)), koska kaikki lapset ovat nukkuneet tässä sängyssä kehdon jälkeen. Ihan hyvin on toimeen tultu näinkin perinteisiä ajatusmalleja kyseenalaistaen. Sänky on ollut vanhemmilla lapsilla silloin meidän sängyn ja seinän välissä, joten mahdolliset kiipeämiset ovat tapahtuneet meidän sänkyyn. Pikkuprinsessan kohdalla teimme sänkyyn irroitettavan pinnalaidan, joten sänky voitiin siirtää  aikaisemmin pienten yhteiseen huoneeseen. 

Alla oleva kuva on Katri Lehtolan ottama. Sitä en aikaisemmin ole tänne laittanut, koska se oli vaiheesta, jolloin huoneen nurkkaus oli täysin vaiheessa. Kaunis kuva siitä huolimatta, vaikka sängystä näkyykin laidan maalaamaton sivu, joka omaa silmää häiritsee.

Kuva Katri Lehtola

  Sänky ostettiin vanhimmalle tytölle Seinäjoen antiikkiliikkeestä vuosia sitten ja se on saanut olla alkuperäisessä kuluneessa maalissaan tähän päivään saakka (ajan puutetta, saamattomuutta jne. mutta ehkä hyvä niin, ettei ole tullut pilattua sitä ainakaan akryylimaalilla...) Vain toinen nuppi maalattiin, koska myyjä oli sorvauttanut siihen uuden nupin vanhan kadonneen tilalle.

 Nyt lähden täytekakkua täyttämään kahden pienen apulaisen kera. Vanhimmalle tytölle on tulossa viisi yökyläsynttärikaveria. Mukavat viikonloput kaikille!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

P.S. Eräs lukija kyseli perhostapetista sähköpostitse ja unohdin tuohon kysymykseen vallan vastata muihin kysymyksiin vastaillessani... Tapetti on Laura Ashleyn, mutta se on ikävä kyllä poistunut mallistosta. Toisen huoneen tapetti on Laura Ashleyn `Esme´. Tapetteja voi kauempana asuvat tilailla osoitteesta http://lauraashley.fi

Lauran tapeteissa on mielestäni todella hyvä hinta-laatu -suhde. Voin suositella!

P.P.S. En ole kerinnyt tuota kesäistä bannerikuvaakaan vaihtaa, saatika sitä Facebook-linkkiä lisätä, joten hypätään suoraan sitten joulutunnelmiin viimeistään kuun vaihteessa:).

Baldagiini

Nyt on tosi monta postausaihetta jonossa ja aika tosi kortilla, mutta aloitan näillä viime kerralla lupaamillani baldagiinin valmistuskuvilla...  

Tytön Summer Palace -huoneen verhobaldagiini sai alkunsa rakennusajalta jääneestä lattarautavyyhdistä. Kyseinen lattarauta olisi pitänyt käyttää alunperin talon kattotuolien sitomiseen toisiinsa, mutta koska emme silloin heti käyttötarkoitusta ymmärretty, tuli kattotuolit kiinnitettyä muulla tavoin. Nyt tuota rautaa on jäljellä vielä niin paljon, että voisi varmaankin pienen baldagiinitehtaan perustaa...

Toisena oleellisena materiaalina baldagiinissa on ohut puuviilu, josta valmistin kaaren ulkopinnan. Viilurullia on vuosia pyörinyt nurkissamme enemmän kuin laki sallii (koivua, saarnea, pähkinää, tammea). Sain viilua opiskelukaveriltani, joka oli hakenut sitä peräkärryllisen joltakin ovitehtaalta. Viilut pyörivät pressuun käärittynä ensin vuoden verran vanhan kodin terassikatoksessa ja sen jälkeen n vuotta rakennustyömaallamme milloin missäkin. Nyt ne ovat lopulta rullalle käärittynä autokatoksen välipohjassa, jossa kosteusolosuhteet ovat säilytykseen sopivat. Moni olisi varmaan heittänyt viilut ajat sitten menemään, mutta mulle ne ovat olleet materiaalia, josta ei malta vaan luopua, niistä kun saa tehtyä vaikka mitä (jos vaan olis aikaa). Muutenkin mun sydäntä riipi, kun niin paljon hyvää puutavaraa lähti tontiltamme rakennusaikana kaatopaikan energiajätteeseen. Olis vissiin kannattanut olla silloin facebookissa, jossa olis voinut ilmoitella, että saa tulla hakemaan... Ei sitä silloin ollut aikaa pilkkoa polttopuuksi. No, tuli sitä sentään vietyä tyttöjen koululle (EKK) hyvää puutavaraa noin vuoden käsityötarpeisiin...

Baldagiinin runko syntyi siis mitä simppelimmin kaikesta jämämateriaalista: n. 55cm:n pätkä 45mm levyistä rimaa, pari puupalikkaa (sirkkelöin palakoivusta) ja n. metrin pätkästä lattarautaa. Mittasuhteet pitää oikeastaan miettiä jokaiseen kohteeseen erikseen. Pikkuprinsessalle tein huomattavasti pienemmän oman baldagiinin ja tyttö M:n baldagiinista ei tullut ihan niin syvä kuin tyttö E:n. Voin esitellä niiden lopputulokset toisella kertaa. Variointimahdollisuuksia tällaisissa verhobaldagiineissa on tietysti vaikka kuinka paljon ja joka tyyliin. Vain mielikuvitus on rajana.

Ruuvasin palikat rimaan. Väliin voi tietty laittaa myös puuliimaa, mutta pysyy näinkin. Palikoitten hiomiseen ja viilaamiseen en käyttänyt aikaa, kuten huomaa... Maali peittää rosot omassa käytössä. Tietty jos musta tuleekin isona baldagiinitehtailija, niin sitten tää ei pääsis laadun tarkkailusta läpi. Paitsi voisinhan mä ruveta veroja makselemaan myymällä tällaisia baldagiinin raakaversioita, jolloin hintakin olisi tietty edullisempi. "Tuunaa oma baldagiini". Miltä kuulostais?;) Joo, palataas takaisin aiheeseen...

Maalin lisäksi tarvitaan liimamassaa ja tarranauhaa. Tarranauhaa voi tilata isompia eriä eri tarpeisiin esim. täältä. Itse tilasin muualta, josta sitä ei näköjään enää saa.

Yleisenä vinkkinä kaikenlaisiin massatuubeihin on, että kannattaa leikata tuo kärki vinoon mattoveitsellä, niin massa tulee putilosta vähän hallitummin.

Liimamassan levittämiseen voi käyttää vaikka näitä monenlaiseen askasteluun sopivia Bilteman sytyketikkuja. Käsissä kannattaa kyseistä tahnaa käsitellessä pitää suojahanskoja.

Tarranauha kiinnitetään liimamassalla kaaren sisäpuolelle verhoja varten.

 

Kuvassa pikkuprinsessan baldagiinirunko.

Ulommaisen koristekaaren tein kaksi ohutta puuviilukerrosta toisiinsa liimaamalla. Yleensä viiluntaivutustöissä käytetään polyuretaanipuuliimaa, jossa on pitempi työstöaika kuin tavallisessa puuliimassa, mutta tää onnistuu tavallisellakin puuliimalla. Metallikaaren pituiset kaksi viilupätkää liimataan toisiinsa ja puristetaan metallikaarta vasten. Tässä tapauksessa käytin puristimena sidontaliinaa, myös pyykkipojilla puristaminen onnistui suht hyvin parempien puristimien puutteessa. Harmittaa, ettei tästä vaiheesta tullut otettua kuvia, koska tää selitys voi näin tuntua todella sekavalta... kysykää ihmeessä jos tulee jotain kysyttävää mieleen tästä vaiheesta... Liimatun viilukaaren viimeistelin maalaamalla sen kalustemaalilla.

Kiinnitin viilukaaren ulkopintaan ruusun. Jostakin Debbie Travisin sisustusyllätys -ohjelmasta nappasin joskus idean silkkiruusun kuorruttamiseen. Ohjelmassa silkkiruusut kuorrutettiin muistaakseni kipsilitkulla, mutta koska minulla ei sattunut olemaan kipsijauhetta valmiina, käytin ohutta pintatasoitejauheesta tehtyä litkua. Sivelin sitä kolme kerrosta ruusun päälle ja annoin kerrosten aina välillä kuivua. Lopuksi maalasin ruusut samalla maalilla kuin muunkin baldagiinin. Sävy taisi olla vain hieman valkoisempi kuin itse baldagiinikaaressa. Kiinnitin ruusun kaareen kuumaliimalla. Edellä mainitussa sisustusohjelmassa tätä tekniikkaa käyttämällä valmistettiin upea peilinkehys.

Verhot baldagiiniin ompelin ohuesta puuvillakankaasta eli Ikean Knoppa-lakanasta (1.90 e/kpl). Laskostin verhot kaaren sisäpinnan pituuden mukaan ja ompelin tarranauhan nukkapuolen laskostetun verhoreunan ulkopintaan. Ylläolevasta kuvasta näkyy, että verhon kiinnitystarran ja laskostuksen kanssa piti vähän kikkailla tuolla seinän reunassa, koska baldagiinikaaren nurkassa oleva puupala estää verhoa menemästä muuten seinään saakka. Kiinnitin siis pienen palan tarranauhaa kyseisen puupalan alapintaan liimamassalla, jotta verhossa olevan tarranauhan palan saa siihen kiinni. Baldagiini tuli siis itselleni maksamaan tuon huiman verhojen hinnan (alle 4 e), jos ei lasketa, että ollaan tosta lattarautarullasta joskus talopaketin mukana jotain maksettu. Ja kun itselle tekee, ei vaivalle lasketa hintaa, vaikka kotiäidin tuntitaksa yölisällä

 ei kovin halpaa ookkaan;)

Nyt toivotan teille hyvää yötä (ei mulla muulloin ole aikaa nykyisin blogata) ja viettäkäähän mukava isäinpäivä!

♥♥♥

 VillaVaahtokarkki

P.S. Löydät blogini nykyisin myös facebookista. Pitää vielä ehtiä selvittää, miten tuonne sivupalkkiin tai ylälehtiin saan sille oman linkin... Nyt voit käydä alla olevan linkin kautta tykkäilemässä, jos haluat seurata juttujani facebookin kautta. 

https://www.facebook.com/pages/Villa-Vaahtokarkin-tarinoita-blogi/528722190548291?ref=stream