perjantai 13. syyskuuta 2013

Puutarhan parhaat marjapaikat


Rautatieomenapuun juurelta lähtevän puron varrella...

 
... ison kiven juurella...


... on ollut kesän paras mansikkapaikka.


Sinne on pieni pyjamapukuinen seikkailija kesän aamuauringossa vaeltanut herkkupalojaan hakemaan. Tarkalla pinsettiotteella punainen kulta on sujautettu suukkuun. "Mam!"

Keväällä pergolan reunustalle siirretty karhunvadelma kukki kauniilla vaaleanpunaisilla kukillaan.

Tämä taitaa olla tonttimme mustaa kultaa.


Toinen herkullinen karhunvadelmapaikka on avotulipaikan ympärille kasatun "ritarilinnakkeen" muurin päällä.  Varsin vallattomaksi villiintynyt karhunvatukkapensas on tuottanut toisena kesänäänkin jo runsaan sadon.





Lammen ja muumimökin takana kasvavat Tytin tyrnit nyt kolmatta kesää (terveiset Tytille!). Tänä kesänä niiden kasvu on ollut niin runsasta, että ystävyydenpuutarhastamme lähti ensimmäiset tyrnin jakotaimetkin uuteen kotiin. (Ja Tytti tuu hakemaan taimia heti kun tarviit!)

 Luonnon oloissa tyrni kasvaa karuilla saaristo- ja rannikkoalueilla kalkkipitoisessa maassa. Olen luonut tyrnille tonttimme takaosan happamaan metsämaahan suotuisat kasvuolosuhteet nakkelemalla kaikki talon perustusten räjäytystöistä jääneet pikkukivet juurialueelle katekankaan päälle, koska tyrni ei tykkää juuristoalueelle tunkeutuvasta muusta kasvillisuudesta. Lisäksi kalkitsin hyvin istutuskuoppiin ( yksi poika- ja kaksi tyttötyrniä 1.5 m välein) tulevan mullan, sekä heittelin kalkkia myös pensaiden ympärille, sillä tyrni pintajuurisena kasvina levittää juurensa melko laajalle alueelle.

Tänä kesänä tyrnit oikein villiintyivät tuottamaan satoa ilmeisesti sen seurauksena, että talvella kippasin takasta koivun tuhkat niiden tyvelle lumen päälle. Yli kuusi litraa marjoja kertyi. Viime kesänä taisi tulla kokonaiset kahdeksan marjaa.

 

Nyt on ollut vireillä tyrnimarjojen jalostaminen nautittavaan muotoon. Eräs epäonnistunut kokeilu oli tyrnin kuivattaminen. Aluksi homma näytti ihan onnistuvan, kun tyrnit olivat kuivuneet yön yli kiertoilmauunissa 80 asteessa. Lopputulema oli kuitenkin se, että näppäräsorminen pikkuprinsessamme oli käynyt vääntämässä jossakin välissä äidin huomaamatta uunin nupit kaakkoon, eikä aikaakaan, kun pellillinen tyrnejä muistutti enemmän paahdettuja kahvipapuja kuin kuivattuja tyrnejä. Kyllä harmitti! Otin homman uusiksi paremmalla menestyksellä seuraavana päivänä. Tein kuivista marjoista rouhetta, jota voi lisätä teelusikallisen vaikka jogurtin sekaan aamuisin, tai ehkä sitä voisi hyödyntää myös kasvonaamioon...

Tässä epäonnistunut jalostusmuoto.



Eräs onnistunut tyrnin jalostusmuoto oli tyrnimoussekakun kokeileminen Elisabeth Johanssonin Marjat & marjaleivonnaiset -kirjasta. Sitä maistelimme viime sunnuntaina, kun juhlimme synttäreitäni sekä siskoni nelikymppisiä täällä meillä. Vanhettu on, joten eikun tyrnin c-vitamiinit vaan naamaan;).




Hyvää oli, mutta taidan vielä sittenkin kokeilla perinteisellä juustokakkuohjeellamme, joka on himpun verran helpompi tehdä. Tähän kakkuun nimittäin piti saada 1.5dl paseerattua tyrnisosetta. Eihän mulla mitään hienoja paseerausvempeleitä ole, joten jonkin aikaa puristelin tyrnejä illan hämärtyessä Ikean valkosipulipuristimella. Oli silti vaivan väärti, paitsi ei täällä vaivan määrää usein ruveta muutenkaan laskemaan... Pitäisiköhän sellainen paseerauskone silti hankkia - onko kellään kokemuksia?

Laitan sen arvontapostauksen sitten huomenissa, etten tule sotkeneeksi siihen muita höpinöitä...

Nyt toivottelen mitä parhainta viikonloppua kaikille. Minä jäin tänne kotiin isojen tyttöjen kanssa viettämään ompelupainoitteista viikonloppua, kun MrA lähti pienten kanssa mummolaan. Ikävä heitä heti tulee, mutta ihana on viettää välillä laatuaikaa tyttöjen (ja ihan ittenikin) kanssa. Halit ja suukot heille - toivottavasti matka meni hyvin!

XXX

VillaVaahtokarkki

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Puutarhan kesä

Eilen meni mieli heti vähän maahan ensimmäisen kunnon syyssadepäivän yllättäessä. Tänään taas syyskesän sää on ollut mitä parhain, joten sen kunniaksi fiilistelen täällä vielä puutarhan kesäkuvilla. Kuvia olisi todella paljon tänne laitettavaksi, mutta pakko on vaan alkaa rajata. Voihan niitä sitten vaikka ensi keväänä  kesän kaihossa näyttää lisää:)
Huomasin, että sadan tuhannen vierailijan määrä blogissa on menossa rikki ihan pikapuoliin (mikä on mulle tosi iso luku, kun en itse ole saanut edes sataa postausta vielä väsättyä) ja kahden sadan kirjautuneen lukijankin määrä ylittyi tuossa jokin aika sitten vähän huomaamatta, joten laitan pienen arvonnan käyntiin ihan lähitulevaisuudessa. Vielä kun itse pääsen joskus sadan postauksen rajan rikkomaan, niin sitten on hauska vissiin taas arpoa teidän iloksi jotain:)
Myskimalvaa, mirrinminttua ja pörriäisiä.


 










Vaatimattoman näköinen daalia ruukussaan. Lähikuvissa ei enää niin vaatimaton. Aika epätyypillinen daalia, joka muistuttaa enemmän ihan perus päivänkakkaraa tai krysanteemia.




 
Saksankurjenmiekka `Beverly Sills` kukkii itseasiassa tälläkin hetkellä, kun kahteen puskaan tuli kukinnot vasta nyt.

Pihan perällä jasmikepensaat kukkivat todella kauniisti tänä kesänä. Näiden kuvien myötä kiitokset ja terveiset Tommyn ja Minnan perheelle!
Sitten vähän ruusuja...
 
Köynnösruusu (New Dawn, mikäli oikein muistan) kasvaa pihan perällä olevan ritarilinnakkeen (lue: avotulipaikka lohen loimutukseen)
muurin päällä. Tuoksuu todella huumaavasti.

 
Astrid Lingren taitaa kuulua tertturuusuihin.

 
Jaloruusu Peace oli kärsinyt vähän talvivaurioita, joten siirsin sen keväällä toiseen penkkiin ja istutin tilalle uuden. Uusi versio ei kukkinut, mutta siirretty päättikin herätä henkiin hennolla kukinnallaan.

 
Ruusupenkin huumaavin tuoksu on `Rosa Liparfum violett`lla`.

 Vielä palaan puutarhan kesätunnelmiin ainakin arvontapostauksen verran.
Nyt toivottelen kaikille mukavaa keskiviikkoa!

XXX

VillaVaahtokarkki

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mattopähkäilyä





 

Nyt tulee lyhyt ja ytimekäs postaus: Tytön huoneeseen on kokeiltavana kolme mattoa. Valinnan vaikeus on suuri, koska kaikki on omalla tavallaan tosi sopivia. Mikä on sinun suosikkisi? Jotkut kuvat on vähän vintturassa, mutta kyllä niistä suurinpiirtein sai vertailtavia. Lopulta tyttö tietysti päättää itse suosikkinsa, koska itse ottaisin varmaankin kaikki, jos kukkaro sen kestäisi:). Matot ovat täältä.


XXX

VillaVaahtokarkki

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Juhlat


 



 






 


 





 

  


Viime tiistaina meillä oli aihetta juhlaan. Tyttö M täytti 11 vuotta. Sää oli mitä parhain sekä synttäreiden että päivällä tehtyjen kotikuvausten kannalta. Täällä kävi siis kuvaaja toistamiseen - siksipä viime viikkojen aikana yhtä ja toista on valmistunut. On se kumma, kun ei muuten saisi sellaista draivia päälle kodin viimeistelyyn... ihan vain ittensä takia. No, nyt on mukava olo, kun tuli fiksailtua yhtä sun toista, joista voin myöhemmin paljastaa lisää. Minäkin kameran varteen ehdin hieman tarttua. Kuten kuvista näkee, päivänsankari ei ollut enää oikein kuvaustuulella;) Herkullisen synttärikakun toteutti päivänsankarin toiveiden mukaisesti Maria.

Nyt olen käynyt bloggaamisen suhteen hieman hitaalla, mutta ehkä tämä taas vähän virkistyy, kun ja jos syyssäät saapuvat. Tosin kesän puutarhakuvia laitan edelleen ennen toivepostausaiheita, eli pojan ritarikatosta ja pikkukeittiön ohjeita. Mutta kyllä nekin vielä täältä tulee, kunhan vähän koneelle kerkeän istahtaa. Silloin pääsen teidän muidenkin blogeissa taas piipahtaa. Ihanaa alkanutta syyskuuta kaikille ja tervetuloa oikein paljon uusille lukijoille!


XXX

VillaVaahtokarkki