Remonttia

 Täällä on aloitettu mittava remontti. Remppamies on häärinyt tosi tehokkaana. Tarkoitus olisi saada kaikki ennen joulua vielä valmiiksi: tapetteja ja paneeleja on revitty, lattiaa maalattu, portaikkoa ja kaiteita ehostettu. Suunnitteilla olis laittaa kutakuinkin kaikki pinnat uusiksi. Huonejärjestyksiäkin olis tarkoitus muuttaa ja ommella kaikkiin huoneisiin uudet verhot. Perusteelliset sisustushullut ovat siis liikkeellä ja kaikki on vielä huiskin haiskin. Pidän teitä ajan tasalla remontin etenemisestä tässä joulunodotusaikana. Niin, ja ehkä on ihan hyvä vielä mainita, että kyse on meidän nukkekodista. Ei tarvii siis kaivaa sitä nitropurkkia esille;)

Nukkekodin tehtävänä oli ensimmäiseksi toimia esikoisemme hoitopöydän päällä vaippa- ja hoitotarvikekaappina. Tein nukkekodin opiskeluaikana ja edelleen se on ollut hieman kesken. Voin sanoa, että nukkekodin suunnittelu on ollut ainoa projekti, johon olen käytännön elämässä tarvinnut koulussa opittua Pythagoraan lausetta. Olisko samalla tarvinnut myös vähän sinin ja tangentinkin määrittämistä, mutta muuten sitä on pärjännyt tähän asti elämässä pitkälti peruslaskutoimituksilla, mittaamisella ja prosenttilaskulla. Oikeastaan noista taideaineista on ollut enemmän käytännön hyötyä. Harmi, että niitä vaan koko ajan koulun tuntikehyksestä vähennetään.

 Portaat tein silloin ihan vain kotona alkeellisilla työvälineilla ja jälkikin on sen näköistä. Taitaa mennä nyt kokonaan uusiksi.

Valaistuskin on ollut vähän kotitekoinen ja puolitiehen jäänyt. Silloin en edes tiennyt, että valaistussysteemejä myydään ihan valmiina. En edes viitsi näyttää, minkälainen johtoviidakko tuolla toisella puolella on. Tuo mittasuhteiltaan aivan liian pieni takka toimi jossain vaiheessa aikas hienosti. Se rupesi loimottamaan huoneen valaistuksen hämärtyessä itsestään. Muistaakseni samalla olohuoneen kattokruunun valokin syttyi... Toimintoa ohjasi oma tietokoneohjelmoitu piirilevy, jonka olin tehnyt opinnoissani alusta alkaen itse. Kaikkee sitä onkin tullut näperrettyä, mutta viime vuosina en ole vaan kerennyt tuohon rikki menneeseen tekniikkaan perehtyä, että olisin saanut sen taas toimimaan... niin nopeasti opit unohtuu ja tulee lisää elektroniikkaromua maailmaan.

Nukkekodin tapetit ovat siitä nostalgisia, että ne ovat samoja tapetteja, joita oli lapsuudenkodin huoneessani. Tein elämäni ensimmäisen huonerempan 12-vuotiaana. Kävin valitsemassa silloisesta Seinäjoen Värisilmästä itse tapetit, jotka äidin kanssa sitten haettiin. Tapetoinnin tein itse lapsuuden kodinhoitajamme Salmen avustuksella. Silloin puoliboordit oli tosi in, joten tapetointikin on silloin varsin helppoa lyhyemmillä tapettipaloilla. Lopputuloksesta sain silloin todellisen onnistumisen tunteen.

Nyt meillä on kohta nelivuotias remppamies. Pitää nämä elämässä tärkeät perustaidot opettaa jo varhain: kaksivuotiaana sahaaminen sujui jo ihan suvereenisti. Jos tulis vaikka elektromagneettinen impulssi, joka veis tän maapallon kivikaudelle, niin kädentaitajat pärjää hyvin pitkälle (hehee, ikään kuin mä elämääni kauhuskenaarioiden varaan rakentaisin...).

Nostalgiset tapetit saavat nyt kyytiä. Ehkä tuota tapettia vielä johonkin kohtaan tulee, koska pieni pätkä sitä on uskollisesti seurannut askartelutarvikkeiden mukana jo pari vuosikymmentä (karmeeta sanoa, mut itse asiassa jo pian neljännesvuosisadan...) Kuvista tuli nopeasti räpsittynä nyt todella tärähtäneitä, pahoitteluni.

Jätskitikuista tehty puolipaneeli on aivan ´läästsiisonia´, eikun vaihtoon vaan. Vaikka ei sen puoleen, enemmän se menee vaihtoon tuon huolittelemattoman yleisilmeen takia. Kaikkihan tulee aina uudelleen muotiin jossain vaiheessa, joten ei se niin vakavaa ole, jos ei ihan trendin huipulla huido.

Tätä projektia sitten enemmän täällä pikku hiljaa.

Tuli muuten mieleeni, että unohdin tuossa taannoin vastata siihen arvoitukseen, mihin poppikoneen kaiuitin kätkeytyy olohuoneen kuvassa. Alla näkyy vastaus.

Kaiuttimet ovat kokoonsa ja näköönsä nähden varsin tehokkaat Orb Audion pallokaittimet olohuoneen kahdessa ylänyrkassa. Vedettiin jo silloin rakennusaikana piuhat tuonne kattokoolauksien sekaan kaiuttimia varten. Stereolaite on tytön huoneen puolella, mutta subbarin mötikkä täytyy silti piilottaa olohuoneen puolelle tuolin alle. Hyvin toimii ja vastaa äänentoistolaadultaan tämän tilan (koko alakerran) tarpeisiin mainiosti.

Tällaisia juttuja tällä erää. Pitänee alkaa miettiä jotain arvontapalkintoa teidän joulunodotuksen iloksi, kun sadas postaus alkaa viimeinkin lähestyä...Olette olleet todella mukavaa seuraa, kaunis kiitos siitä!

Ai niin, lisäsin nyt tuonne yläsivuihin linkin, jos haluat seurata juttuja facebookissa:)

Iloa ja valoa loppuviikkoon!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki