Käpylehmävariaatio

Päätin laittaa kaverin kehotuksesta tänne blogin puolelle pieneksi sunnuntain piristykseksi viimeisimmän facebook-päivitykseni (Oon siellä ollut nyt viimeiset kolme viikkoa verkkaiseen tahtiin etsimässä elämän ruuhkavuosissa kadonneita ihmisiä). Mulla oli jemmassa kassillinen kuusenkäpyjä, joten ehdotin pojallemme E:lle (piakkoin 4v.) taannoisen päivityksen siivittämänä, josko askarreltais käpylehmiä. E tuumasi hetken ihmetellen ja alkoi selittää, että hän tykkäis tehdä mielummin käpyjuhatapion... sellasen jolla on kädet ja jalat ja pää... No, hetken tietysti ihmetellen kuuntelin noita suunnitelmia ja yritin hahmottaa minkälainen olisi käpyjuhatapio... Designerin johdolla sitten askarteluhuoneeseen marssittiin (jonka sain siis viime viikolla siivottua, jee!) ideaa toteuttamaan.
Pojan Juha Tapio -fanius on ollut jo pitkään ilmeistä. Jos serkkupoika laulaa "Maitorakkaus yllättää sut vielä kerran, vahintäänkin kerran" niin E lauloi vielä alkusyksystä antaumuksella "Mä tykkään susta niin halkeen... pähkinä kurkkuun käpertyy".

Pitäähän mun se käpyjuhatapio teille näyttää. Mä tein sille siinä sivussa vielä vanerista kitarankin. E päätti noi silmien paikat (ja koon :)), piirsi suun ja halus sille ripustuslenkin niskaan, että sen voi ripustaa muiden käpyjen seuraksi askarteluhuoneen pöydän päälle. Siellä se nyt roikkuu. Eli tässä olkaa hyvät:

 

 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

 

XXX

 

VillaVaahtokarkki