keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kesäseikkailut osa 2/ Summer adventures part 2

Ja tarina jatkuu...
Veljeni jumittui L.A.:ssa lentokentän rajatarkastuksiin. Passintarkastajat ihmettelivät veljeni  hyvää englanninkielen taitoa, kouluttautumista eri puolilla maailmaa ja viimeaikaista Brasilian matkaa. Veli oli ollut ennen Amerikkaan lähtöään Brasiliassa työmatkalla kolme viikkoa liikuntavammaisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Häneltä oli myös kysytty, paljonko hänellä on rahaa maahan tullessaan, johon veli oli sanonut, ettei kovinkaan paljon, koska palkka ei näy vielä tilillä. Eihän rajavartijat voineet ymmärtää, ettei hänellä ole osoittaa työstään palkkashekkiä. Hmm, todella epäilyttävää...

Now I continue the story I started on the last post...
My brother gets stuck at LAX. They wonder about his good command of English language, his studies around the world and a late trip to Brazil. He had been to Brazil just recently being a personal assistant to a tetraplegic man. He was asked if he had any money coming in. But the pay check hadn't arrived just yet and there was paycheck to show. Suspicious, wouldn't you say?

Mitä lie olivat epäilleet, mutta kolmannella tarkastuspisteellä he penkoivat veljeni tavarat ja lukivat jopa hänen päiväkirjaansa. Hän oli sattunut kirjoittamaan sitä englanniksi. Sen perusteella tarkastajat olivat osanneet kysyä, onko veljeni menossa naimisiin, johon hän tietysti vastasi rehellisenä miehenä myöntävästi.  Tarkastajat ilmoittivat, ettei hän pääse maahan, koska hänellä on väärä viisumi. Olisi pitänyt olla kihlatun viisumi! Ei veljeni sitä ollut tiennyt, koska hän oli saanut konsultilta neuvon tulla maahan tavallisesti turistina. Hänellä oli myös kallis paluulippukin ostettuna, niin kuin kuuluu. Niinpä veljeni vietiin putkaan odottamaan paluulentoa takaisin Suomeen.

What ever their suspicion they went through his stuff and read his journal which just happened to be in English. Based on the journal officers knew to ask whether his intention was to get married to which my honest brother admitted. Access denied! They reported that he would need the appropriate visa to be let in the country. From his immigration consultant he had received the advice to come in the country as a tourist. He even had an expensive outbound ticket as he was supposed to. So my brother ended up being held up in a detention facility.

Ellei Chelsea olisi neuvokkaana osannut selvittää, missä veljeäni säilytetään, he eivät olisi edes nähneet toisiaan. Chelsean onnistui löytää veljeni selaamalla nettifoorumeita, joilla ihmiset etsivät vangittuja sukulaisiaan. Tilanne oli todella absurdi: he olivat kuin missäkin elokuvakohtauksessa pidellen käsiään vastakkain erottavaa lasia vasten. He saivat jutella vain kymmenen minuutin ajan. Voitte vain kuvitella, kuinka traumaattinen kokemus tämä oli siinä tilanteessa heille kummallekin. Lopulta veljeni vietiin selliin ja hän vietti siellä yönsä  huumausainerikollisten seurassa viihdyttäen heitä hauskoilla arvoituksillaan. Seuraavana päivänä hänet lähetettiin paluukoneella takaisin Suomeen.

If it wasn't for Chelsea's ingenuity, they probably wouldn't have seen each other during this whole episode. She found where he was held up by browsing forums where people are looking for their lost family members that are imprisoned. The whole scene was absurd, almost like from your average movie. They held up their hands against the separating screen while being told by the guard that they had ten minutes. You can imagine how traumatic that would have been for the both of them. At the end of it he was taken back to his cell where he spent his night entertaining inmates convicted for their drug crimes with his amusing riddles.

Tästä alkoi uuden viisumin hakeminen, jonka käsittelyn nopeuttamiseksi piti laatia mahdollisimman vahva hakemus. Chelsea perheineen valvoivat kutakuinkin kolme vuorokautta putkeen selvittäessään viisumihakemuksen liitteisiin tarvittavia asioita. Jopa meidän suomalaisten sukulaisten lentolipputositteet tarvittiin hakemukseen mukaan. Tuhansien eurojen arvoisista lipuista kun ei ollut mahdollisuutta saada minkäänlaista korvausta takaisin. Ei ollut minkäänlaisia takuita, että häät pystyttäisiin pitämään aikataulussaan. Piti vain odottaa. Ja odottaa...

So they had to begin the visa application process. To make it faster they had to come up with an application as strong as possible. Chelsea with family stayed up the best part three days straight making sure that they had all the possible attachments for the application. Even the plane tickets from us Finnish relatives were needed. There would be no refunds for the tickets worth thousands of euros. There would be no guarantees that the wedding could be held on time. You would just have to wait. And wait..


Kun hakemus oli jätetty, Chelsea lensi Suomeen; rakastuneen nuoren parin ero oli käynyt jo liian tuskalliseksi. Koditon veljeni asusteli meidän askarteluhuoneessamme ja Chelsea yläkerrassa tytön "perhoshuoneessa" seuraavan kuukauden. Voisin sanoa, että heidän loppuun asti hiottua deittailukulttuuriaan oli ihanaa ja erittäin inspiroivaa seurata. Siitä voisi kirjoittaa jopa oman "Satumaisten deittien salaisuus" -oppaan ;). Paljon oli tällaisella täysi-ikäisellä ruuhkavuosia läpikäyneellä parisuhteella taas mieleenpalautettavaa siinä, että toisen kohtaamiseen kannattaa nähdä vaivaa. Kunnolla ja ihan oikeesti. Kauniit hetket elämässä syntyvät toisen huomioimisen ja vaivannäön kautta. Ja siitä, että huomioi ja pysähtyy siihen hetkeen, jos toinen on nähnyt vaivaa. Ihailen ja arvostan muutenkin heidän periaatteellisuuttaan ja kärsivällisyyttään, että he ovat halunneet selkeästi erottaa toisistaan seurustelu-, kihlaus- ja avioliittovaiheen, joilla jokaisella on oma tärkeä merkityksensä tehtävänsä, ja rakentaa suhdettaan syvälle toistensa tuntemiselle. Tämä ei nykyaikana taida olla aina mitenkään itsestään selvää parisuhteita muodostettaessa. Heidän tarinastaan ei voi sanoa, että se olisi "aivan toista maata" - se on selvästikin taivaassa suunniteltu!

After filing the visa application Chelsea flew to Finland; being apart from each other had become too painfull for them. My homeless brother lived in our basement room and Chelsea stayed upstairs in our daughter's "butterflyroom" for a month. It was very inspiring to see and follow their creative dating culture. You could even write a guide about 'Secrets of Fairytale dates' now :). They also reminded us that even if you are going through your "busy years" it's really worth it making efforts to spend time with  your husband/wife and create beautiful moments in your life. I also appreciate their patience and principles to keep separate these three periods: dating, engagement and marriage. Every of those periods has its own specific meaning and function. They want to ground their relationship on knowing each other that is not always self-evident nowadays. Apparently their relationship is made in heaven!



 Matkamme lähtöpäivä lähestyi. Viisumin kiirehtimispäätöstä odotettiin. Sitä ei tullut. Lopulta nuori pari joutui nielemään sen pettymyksen, mikä hääpäivän siirtäminen hamaan tulevaisuuteen aiheutti. Häät olisi voitu tietysti viettää täällä Suomessakin, mutta lopulta he tulivat siihen tulokseen, että heidän häänsä ovat vain kerran elämässä -kokemus, joten silloin ei tyydytä kompromisseihin. Me  päätimme silti lähteä matkalle, vaikka siitä tulisikin tällä kertaa "vain" lomamatka. Pääsimme Ruotsiin saakka, mutta siihen matka sitten tyssäsikin.  Olenpa taas niin kurja, että jatkan siitä sitten runsaampien kuvien kera seuraavalla kerralla ;) ...

Our departure date approached.
They waited for the decision whether the visa application process was granted an expedited status. It never came. Finally, the young couple had to accept the disappointment that they had to postpone the wedding date somewhere into the future. They could have married also here in Finland but they didn't want to make a compromise. Getting married is really once in a life time experience for them. We decided to make our trip anyway although it would now be 'only' a holiday. We got as far as Sweden until the problems started. But I'll leave that for the next time ;) ...





perjantai 29. elokuuta 2014

Kesäseikkailut osa 1 / Summer adventures part 1

Niin siinä vain taas kävi, että tänne paluu on vain kestänyt, vaikka kuvittelin sen tapahtuvan hieman nopeammin. Hengissä siis lomamatkalta palasimme :)
Lomamatkan jälkeen on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Normielämään paluu alkoi heti loman jälkeen pienimuotoisella kylppärirempalla (ei oma), sitten onnistuin läikyttämään pahasti kiehuvat pottuvedet käsilleni. (Käteni parantuivat ihmeellisesti yhdessä yössä ensihoitajan luomista sormuksenkatkaisukauhuskenaarioista huolimatta, kiitos kaikille yläkerran suuntaan muistaneille!). Koulun alku meni lasten kuumeillessa ja kaikenlainen netissä surffailu muuttui entistäkin hankalammaksi, kun puhelimestani tuli menneen talven Lumia kesäisen sadekuuron yllättämänä, mutta eipä noista vastoinkäymisistä nyt sen enempää, kun kaikkea todella kivaa ja virkistävääkin on tapahtunut kaiken vastapainoksi.
Jotenkin mieli on halunnut viime viikkoina vetäytyä omaan rauhaan tunnustelemaan hieman ristiriitaisia haikeuden, uuden odotuksen ja yhden elämän vaiheen taakse jättämisen tunteita, joita tämä syksy tuo tullessaan. Aivojeni on ollut hyvä rauhoittua hyvin virikkeellisen kesän jäljiltä, ja olen sulatellut kaikkea nähtyä ja koettua ihan itsekseen.  Se ei tarkoita kuitenkaan, että olisin jotenkin alavireisessä melankoliassa. Mulla on sosiaalisuus vaan aika syklistä. Olen suurin piirtein fifti-fifti introvertti ja ekstrovertti luonteeltani. Siksi vetäydyn välillä omiin oloihini, kun vain mahdollista.
Nyt olen suunnannut ajatuksia tähän syksyyn, vaikka olenkin kesässä riippuja. Pienimmillä alkaa muutaman viikon päästä päiväkotielämä minun aloitellessa uusia työkuvioita. Sniif! Näistä viimeisistä viikoista haluan nauttia pienten kanssa yhdessä puuhaillen ja leikkien yhtään mistään turhasta hötkyilemättä. Kiitollinen olen ollut näistä vuosista, jotka olen saanut olla lasten kanssa kotona. Päivääkään en tästä ajasta antaisi pois. Nyt on kuitenkin muutoksen aika. Virkanaisesta kuoriutuu yrittäjä. Siitä voin kertoa joskus toiste sitten lisää...

Here I start my abstracts in English :). It took a little bit longer to come back here after our holiday... So many things has happened during the last weeks: I made a little bathroom renovation (not our bathroom), my smartphone broke and I got hot boiled water on my hands... Now I'm ok.  I've wanted to peacefully concentrate on what I feel and think about the next period in my life: our little ones are going to start their gindergarten and I'm going to start something new and creative... I'll tell you more later... Now I'm going to show you some pictures that actually tells a reason why we reserved tickets to L.A. The story begins here...

Blogihiljaisuden rikon aloittamalla taltioimaan tänne tämän kesän tarinaa kesäseikailustamme Atlanttin toiselle puolelle. Niitä kuvia en tähän postaukseen pääse vielä laittamaan, koska alustus tarinaan alkaa hieman kauempaa. Voi olla siis, että ennen joulua päästään tarinan loppuun ;). Kesämatkamme syy oikeastaan alkoi näistä jo viime helmikuun lopulla otetuista kuvista, kun veljeni kosi talvisen Lapin reissumme jälkeen tyttöystäväänsä Chelseaa. 

In the end of last February my brother proposed his dear Chelsea.

Kauniin timantti-morganiittisormuksen ja uniikin käsin tehdyn  rasian hän oli hankkinut sieltä, mistä nykyisin kaikki tusinatuotteita välttelevät ja hieman persoonallisempien ratkaisujen suosijat löytävät itselleen mieluisia  yksilöllisiä tuotteita, eli Etsystä.

He had bought a beautiful diamond-morganite ring and a handmade box from Etsy (a shopping place where you can find something unique if you don't mind mass-produced products).

 Sain ottaa heistä kuvia yön hämyssä romanttisen ravintola Kappelissa vietetyn illan päätteeksi. Seuraavana aamuna Chelsea suuntasikin jo kohti L.A.:ia.
Rakastunut pari alkoi suunnitella innoissaan häitään, joiden päiväksi sovittiin 24/7 2014.

I had an honour to take some pictures from this loving couple after their romantic engagement evening. Next morning Chelsea flew back to US and they started to plan their wedding. The planned wedding day was 24/7 2014.



Ostimme siis lentoliput Los Angelesiin häitä varten maaliskuun lopulla.Veljeni läksiäisiä vietettiin meillä kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja seuraavana päivänä hän lähti kohti Amerikkaa ja tulevaa morsiantaan. Kaikki sujui hyvin, kunnes...


We bought the tickets to Los Angeles at the end of March. We celebrated my brother's send-off party at the 1st of June and at the next day he flew to US. Everything went well until...
to be continued...












maanantai 28. heinäkuuta 2014

Villa Hattara

Tervehdykset kaikille. Nyt tulee tekstia ilman aan pilkkuja, koska kirjoittelen tata talla hetkella New Englannin kauniista maisemista koneella, jossa on englannin nappaimisto. Paivat huitelevat taalla lomalla sellaista vauhtia, etta kuvia reissusta tulee vasta sitten joskus, kun olemme taas kotiutuneet. Mutta nyt laitan nama lupaamani kesaiset juhlakuvat, jotka olin ennen reissua sentaan ehtinyt bloggeriin ladata. Kiitokset viela edellisista kommenteistanne, joihin tuossa juuri kavin vastaamassa yhteisesti kaikille.


Heinakuun alussa sisustin muumimokin niin makoisaksi, etta se sai nyt nimekseen Villa Hattara.

Paiva oli heinakuun 4., jolloin oikeastaan alkoi tama kesa kunnolla Suomessa. Kuvassa olevat pienet tuolit ovat minun ja mieheni ala-astevuosina tekemat. Kunnostin ne ja maalasin ohuella pellavamaalikerroksella.


Tarjoilupoydalla oleva hauskannakoinen vaaleanpunainen ja kukallinen sailytysastia tuli hankittua laheisesta Reilu Koti -kaupasta. Se on oikeasti itamailla kaytettava evasrasia, johon alimpaan pakataan riisi, keskimmaiseen kasvikset ja paalimmaiseen kerrokseen kastike. Mun pitaa kylla korjata naa aan ja oon pilkut tahan tekstiin sitten myohemmin, kun tata on niin hassu kirjoittaa saatika lukea...


Unohdin vallan ottaa kuvat parven sisustuksesta... siella on pojan valtakunta automattoineen. Alkukesan mokki oli isojen tyttojen valtakuntaa, mutta koska lahdin heidan kanssaan reissuun, on kiva, etta mokki on nyt loppukesan enemman pienten mieltymyksien mukainen. Vaikka kylla isotkin tytot aika innoissaan ovat siella pienten kanssa viihtyneet :)

Pikkukeittion siirsin pienten huoneesta. Keittion olen tehnyt silloin joskus vuosia sitten. En loytanyt sen ohjetta enaa, joten mulla on sen ohjeiden laittaminen tanne edelleen jaanyt ja jaanyt, mutta laitan mittoja sitten joku kerta, kun kerkeen.





Lapset osallistuivat kekkereiden valmisteluihin pujottelemalla mansikoita ja vaahtokarkkeja grillivartaisiin.


Kuppikakkujen popcorn-kuorrutteen ohje oli muistaakseni Unelmien Talo&Koti -lehden kesaliitteessa. Litra popcorneja sekoitettiin 200 g:aan sulatettua valkosuklaata. 







Ei kai taa juhliminen sentaan niin rankkaa ole, etta ihan meinaa kesken nukahtaa?

Ja kenelle tuo rouva tuolla nyt poseeraa?

Taalla tais olla joku muukin kameran kanssa liikenteessa, koska mun kuvat ei ole otettu jalustalla...


Kuppikakkujen kerrosvati on laheisesta Country White -liikkeesta.






 




Kemujen jalkeen kukka-asetelmista saikin sitten nauttia viela seka sisalla etta ulkona. Nyt toivottelen sinne Suomeen aurinkoisia kesapaivia ja palaan asiaan taas jahka olemme reissusta kotiutuneet. Jatkossa taidan ruveta kirjoittelemaan englanninkielisia referaatteja jutuista, koska nyt meidan perhekunta alkaa olla jo siina maarin kansainvalinen, etta tuntuisi kurjalta, jos en jakaisi juttujani kaikkien minulle rakkaitten ihmisten kanssa. Hyvaa englannin kielen harjoitusta siis tiedossa minulle monien vuosien jalkeen...

Heipat ja see you soon!

Mari

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pionipläjäys

 

Tänä kesänä pionit kukkivat puutarhassa runsaasti. Niistä riitti iloa useampaankin kukka-asetelmaan, joita veljeni kihlattu Chelsea loihti tässä alkukuusta eräitä kivoja kekkereitä varten, jotka vietettiin oikeastaan tämän kesän ensimmäisen päivän kunniaksi 4.7. Siihen asti käytännössä oli vain satanut tai ollut vain muuten kylmää. Niistä juhlista sitten seuraavalla kertaa. Kesä hupenee huimaa vauhtia ja kaikenlaista kivaa on tullut tehtyä ja huippumukavaa on vielä tulossa, mutta edelleenkin tuo koneen ääreen pysähtyminen takkuilee.
Tässä kuitenkin arkistoon tämän kesän pionikuvia sekä sisältä että ulkoa. 'Sarah Bernhardtit' ja 'Dr. Flemingit/ Barbarat' taitavat olla kuvissa pääosissa.













































 Alimmassa kuvassa tärkein on tietty toi takan reunalla oleva imurin suulake, eiks juu :). En ruvennut sen koommin stailailemaan, kun kerrankin oli siivo ihan luonnostaan eikä ketään sotkemassa ( lapset viikon mummin ja vaarin kanssa kanssa mökkeilemässä ja mäkin keskitin sotkemiseni ulkoterassille).
Kenties palaan uudemman kerran vielä tällä viikolla tänne. Nyt toivottelen rentouttavaa kesäviikkoa (ja hyvää yötä) kaikille!

***
Mari