maanantai 13. huhtikuuta 2015

Sohvapöytä / The Coffee Table


Sain Kuulasta ja kepeää-blogin Tuirelta sohvapöytähaasteen. Tämä sopi oikein hyvin tällä hetkellä hektiseen elämänvaiheeseeni, koska sohvapöydästä oli helppo räpsäistä uusia kuvia jo entisten lisäksi tänne blogiin. Tämän pöydän tarina alkaa sodan ja tiukimman pula-ajan jälkeiseltä vuosikymmeneltä, koska se on Lyyti-mummoni peruja samoin kuin tuo taustalla oleva pormestarin sohva.

Tuire from the blog Kuulasta ja kepeää challenged me to tell you a story of our coffee table... The story begins years after the war (1945). My grandparents bought this 'tobacco table' and some other furniture then apparently from Bomann furniture factory that situated somewhere in Turku.

Sain huonekalut hoivaani lukion kolmannella luokalla vuonna 1995. Asuin silloin jo omillani. Kun menimme mieheni kanssa naimisiin vuonna 1996 (joo ihan teinejä oltiin ;)), aloimme entisöidä näitä mummolan aarteita pikku hiljaa parin seuraavan vuoden aikana. Siitä tuli meille kiva yhteinen harrastus. Mulle on ollut aina itsestään selvyys pyrkiä kestävään kehitykseen (mummojen peruja sekin, vaikka siihen aikaan kestävä kehitys oli yhtä kuin pula-aika) sisustuksessa niin pitkälle kuin mahdollista. Vuosien jälkeen täytyy sanoa, että näihin huonekaluihin sijoitettu vaivannäkö on ollut todella arvokasta ja kannattavaa. Oon siis ihan fiiliksissä, että nykyään nuoriso taas tajuaa mummolan kokopuisten mööpeleiden ja kestävän kehityksen päälle kaikkien lastulevyhärpäkkeiden sijaan, vaikka silloin kun meidän opiskeluboksi oli mööbleerattu kunnon huonekaluilla, se herätti joissakin opiskelijakavereissa lähinnä lievää huvittuneisuutta.


I got these furniture from my grandmother (the sofa and the coffee table and some other furniture) already in 1995 during my college studies. I lived already by my own then. When we married in 1996 (yes, we were almost teenagers ;)) we got a good and common hobby from restoring these "treasures". I've always tried to prefer sustainable development in all our interior decisions. So I'm glad that nowadays it's very trendy among young people to prefer grandparents' old and solid furniture.


Sohvapöytämme on tarkemmin sanottuna 1930-luvulla yleistynyt nk. tupakkapöytä. Mummolan mööpelit -kirja (Tammi) kertoo pöydän taustasta, että perinteisesti sen paikka oli viime vuosisadan puolessa välissä kirjasto-, olo-, salonki- tai makuuhuoneessa. Sitä on valmistettu sekä pyöreänä, kantikkaana (mutterin muoto) ja jopa soikean muotoisena. Kaarevat jalat on valmistettu ohuesta vanerista laminoiden taivuttamalla, mikä tekniikka yleistyi huonekalujen muotoilussa ja valmistuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Jonkun sanan kerron myös tuosta pormestarisohvasta: siinä on ollut koko tämän meidän 19-vuotisen avioliittomme ajan samat jouset, ja se on edelleen ihan hyvässä kunnossa. Ei taida nykysohvien elinkaari yltää samoihin lukemiin... tosin täytyy sanoa, että meillä ei olla kovin paljoa keretty röhnöttää tällä sohvalla telkkaria katsellen, joten sillä on varmaan vähän osuutta asiaan. Sohvan verhoilun vaihdoin pikapikaa vasta edelliskesänä. 


And some words also about our
sofa behind the coffee table. It still has the same strings that we changed in it 19 years ago, and it's still in a very good condition. I upholstered it a couple years ago but otherwise it has not been restored. I think that nowadays you cannot easily find as durable coach or sofa as this one has been...


Isovanhempani asuivat sodan jälkeen Salon seudulla, ja tarkkaa tietoa minulla ei ole, kenen valmistama pöytä on. Erään veikkauksen mukaan sen olisi valmistanut Turussa sijainnut N. Bomanin huonekalutehdas. Jos joku lukija on asiassa viisaampi, niin mielelläni kuulen tiedoista lisää.
Pöydästä tuli mieheni ensimmäinen entisöintiprojekti, johon minä en juurikaan puuttunut. Lakka poistettiin siklaamalla ja petsattiin muotiruskealla Herdinin petsillä, jota olin käyttänyt jo aiemmin lukioaikana K-tuolin entisöintiin entisöintikurssin vetäjän suosittelemana. Lopuksi pöytä lakattiin täyskiiltävällä huonekalulakalla.

This coffee table may have been made by N. Boman furniture factory. It was my husband's first renovation project many years ago.


Hyvin on pöytä pintansa ja tyylinsä pitänyt vuosien saatossa. Verrattain vähän on pintaan elämän jälkiä jäänyt, mutta sormenjäljet jäävät pintaan aika helposti.

Pöydän alatasolla on alkuaikojen mainoskuvien perusteella säilytetty lehtiä tai tuhkakuppia. Meillä siellä on yleensä pari kivaa sisustuskirjaa tai -lehteä. Pöytä voisi hyvinkin löytyä  ikänsä puolesta vaikka tämän kirjan lehdiltä.


Seuraavaksi voisin viimein kertoilla, miltä siirtyminen virkanaisesta yrittäjäksi on tuntunut. Tää mun "pikapuoliin" täällä blogissa näyttää olevan jotain 1-3 viikon välillä nykyisin. Siihen asti iloa kevääseen kaikille!

I wish you all nice and warm spring days!


XXX

Mari

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ruusuiset terveiset

Niin se vaan näköjään on taittunut talvi jo kevääksi. Ajattelin tulla tänne taas pitkästä aikaa piipahtamaan. Tarkoitus olisi kyllä kertoilla pian muutenkin, mitä kaikkea sitä on tullut viime kuukausina puuhailleeksi. Nyt kumminkin vinkkaan nopeasti Maria-ystäväni upeasta kakkujen koristelukurssista, joka on jo ensi lauantaina 28.3.2015 klo 11-13.30. Mukaan ehtii vielä muutama nopein. Kurssin hinta 55€ sisältäen herkulliset kakkukahvit. Ilmoittautua voi Marialle osoitteeseen maria.kuivinen@gmail.com. Viime syksyn Koko Suomi leipoo -ohjelmassa Marian tekemät koristeruusut herättivät yleistä ihastusta, mitä en yhtään ihmettele. Niin aidon näköisiä ne livenä ovat. Nyt sinullakin on mahdollisuus oppia ruusujen ja kukien taiteilun salat ja koristella näyttävästi tulevan juhlakauden kakut. Kenties tapaamme kurssilla :).

These beautiful cakes are made by my dear friend Maria. She is going to keep a cake decorating course on next weekend.







Hyvää viikon jatkoa ja alkukevättä teille kaikille toivottelen!

Mari




P.S. Palaan vielä edellisiin kommentteihinne <3


perjantai 13. helmikuuta 2015

Minikeittiö / A Little Kitchen


 Joulu meni menojaan, vuosi vaihtui, ja pian se on jo kevät. Taidan katkaista nyt pitkäksi venyneen blogitauon. Ajattelin, että ehkä viimein voisin muistaa laittaa toivepostauksen leikkikeittiöstä, joka on ollut jo ikuisuuden postituslistalla. Kesältä oli sopivasti näitä kuvia vielä jäljellä Villa Hattaran postauksesta, jossa kesäinen versio pikkukeittiöstä näkyi aika hyvin.

I took a little break about blogging but now I'm here again. I promised before to tell about this little children's kitchen I've made for many years ago.


Talviaikaan keittiö on pienten huoneessa, jolloin  siinä on nuo kaappi- ja hyllysysteemit vähän eri tavalla kuin kesäkeittioversiossa. Olen haaveillut jo pitkään tekeväni siihen vielä välitilalaatat itse alusta alkaen. Jep, ovat edelleen tekemättä, mutta nyt ne ovat tulleet taas ajankohtaiseksi maanantaisen keramiikkapäiväni myötä. Ehkä saan siis motivaation esitellä keittiön vielä entistäkin ehompana, kun sille tuli tämän meidän nuoremman sarjan myötä lisää käyttöaikaa.  

In winter time this kitchen is in our little girl's and boy's room. It looks like a little bit different here inside the house. It still lacks  a tab and ceramic tiles. I've thought to make those tiles by myself because nowadays I have a possibility to make ceramic work on Mondays.

Olen tehnyt pikkukeittiön siis jo 14 vuotta sitten vanhimmalle tytöllemme. Hyödynsin silloin opiskeluihini liittyvän päättöharjoittelun antamaa mahdollisuutta käyttää harjoittelukoulun työstökoneita. Muistan löytäneeni siihen ohjeet jostakin lehdestä. Lehteä en enää löytänyt, mutta löysin hetken googlailtuani ohjeet, jotka jotenkin herättivät tuttuuden tunteita, joten todennäköisesti olen juuri tuota ohjetta soveltamalla keittiön silloin tehnyt. Ohje löytyy täältä.
Tässä keittiössä runko on mitoiltaan 100cm leveä ja tehty 12mm vanerista. Kantena on mäntyinen hyllylevy, jonka olen käsitellyt kuultomaalilla tuosta sirkkelillä tehdystä urasta altaaseen päin. Sirkkelin ohjuri ei ollut silloin vissiin ihan suorassa, koska ovipaloista tuli hieman vinot, mikä tökkää edelleen aina mun silmään, vaikkei maailma siihen noin muuten kaadukaan. Tällainen inhimillinen harjoitteluversio siis kauttaaltaan mun mittakaavassa. Hanaa en ole koskaan ruvennut nikkaroimaan, kun oikea tuntuisi jotenkin kivemmalta. Sitä en ole vaan koskaan saanut aikaiseksi lähteä erikseen etsimään, ja sopivaa ei ole kävellyt vastaan. Taidan tästä intoutuneena hakea sen viimein vaikka Ikeasta, vaikka joku kierrätetty versio kiehtoisi kyllä enemmän.

Now I have to admit that I'm too tired to translate all these advices for the little kitchen in English this time... Sorry about that!
 
Samat kaverit ne täällä kahvittelee edelleen ;). Muutama sana vielä näistäkin kalusteista.
Vanerista taivuttamani tuoli kierrätysrautalangasta väännetyillä jaloilla. Rautalankaa tuli yhdestä vanhasta nojatuolista, josta voisin tehdä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa juttua... Vaneria keittelin höyrykattilassa tovin ja taivutin pakottamalla muotoonsa. Myöhemmin olen tehnyt hieman paremman version vanhoista ovitehtaalta saaduista ylijäämäviiluista, joita laitetaan polyuretaaniliimalla useampi kerros päällekäin, puristetaan sopivan muotin väliin ja annetaan kuivua seuraavaan päivään. Itse tein muotin vannesahalla paksusta parrun palasta.


Isojen tyttöjen tekemiä suolataikinaleivoksia. On se vaan kivaa, kun on askartelukerho omasta takaa.


 
Kesäkeittiöversioon tein minijääkaapin vähäiselle käytölle jääneestä Ikean metallisesta säilytyslaatikosta. Kiinnitin kanteen saranat ja kahvaksi oveen löytyi verstaan kätköistä vanha vedin. Hyllyt tein ohuesta vanerista. Oven hyllyihin pitäisi tehdä vielä jonkinlaiset reunukset, että purkit pysyisivät paremmin paikoillaan. Ja ehkä tuohon kanteen voisi esikuvaansa mukaillen laittaa brändimerkiksi vaikka "gems". Nyt kaappi näyttää varsin luovasti täytetyltä leikkien jälkeen.

I made this little fridge from a metallic storage box from Ikea.

Kesäkeittiöversioon askartelin lautashyllyn jämärimoista ja vanerista. Hyllyn pohjaan laitoin ruuvikoukut keittiövälineitä varten.
 Hampurilaiset kokkausleikkeihin olen ostanut täältä.


Tuleepa näitä kuvia katsellessa taas kesää ikävä! Pikkukeittiö on kovassa käytössä niin kesällä kuin talviaikaankin. Uunissa paistuvat välillä oikeat pullat leikisti, välillä muovailuvahasta pienten taiteilemat pipariversiot. Olen iloinen, että tälle pikkukeittiölle on ollut vuosien saatossa paljon käyttöä.

I miss the summer so much when I'm looking at these pictures! And I'm happy this little kitchen has been in constant use for many years.


♥♥♥


Mari



maanantai 1. joulukuuta 2014

Adventin aika / Advent Time

Niin se joulu taas joutuu vauhdilla, vaikka itselläni on edelleen sellainen olo, että juurihan se joulu vasta oli. Olen varmaan sanonut näin ennenkin, mutta tämä viimeinen vuosi tuntuu kuluneen sellaisella ennätysvauhdilla, ettei ainakaan pitkästymään ole päässyt. Tänä vuonna en tule pitämään joulukalenteria blogissani, sillä elämässä on juuri sen verran touhukas vaihe meneillään, etten taida ehtiä edes kameraan tarttua. Bannerin kuviinkin päätyi nyt viime vuonna otettuja kuvia (no voi höh, mitä alisuoriutumista ;))... Täällä blogissa tulee todennäköisesti olemaan siis aika hiljaista menoa edelleen. Vielä en laita lappua luukulle sentään kokonaan, vaikka nyt on ollut sellaisiakin ajatuksia välillä mielessä. Viime vuoden kalenteriin voit kurkata täältä, jos joulutunnelmiin haluat virittäytyä.

Vielä parempi tapa joulutunnelman saamiseksi on lähteä kuuntelemaan joulun kauneimpia lauluja joulukonserttiin. Itse aion suunnata nyt seuraavana keskiviikkona Munkkivuoren kirkkoon. Siellä esiintyy kaksi heleä-äänistä sopraanoa, joista toinen on monitaitoinen lapsuuden ystäväni Maria. Hänen taiteiluaan leipojana saikin seurata tänä syksynä Koko Suomi leipoo -ohjelmassa, jos satuitte katsomaan. Nyt on siis mahdollisuus päästä kuulemaan tätä mestarileipuria diplomilaulajan roolissa. Alle laitan konsertin mainosesitteen, josta näkee vielä tarkemmat tiedot konsertista, mikäli kiinnostuit. Kenties näemme siellä :).

Edit: Hei ja huomasin, että Marialla on joulukalenteri ja varsin makoisa sellainen täällä.

I've been so busy that I think it's going to be still quite quiet here in my blog... Somehow I feel it was just a little while ago I took last Christmas's decorations away... and now it's Christmas soon again! I'm not going to keep an Advent calender this year. If you want to look at my last year's Advent calendar you'll find it here. (Here is a Christmas concert advertisement. My dear friend Maria Kuivinen is singing there in Munkkivuori church on next Wednesday. I'm going to go there and get some Christmas feeling!)









sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Varjohäät/ Shadow wedding

 Torstaina vietettiin lasten oikeuksien päivää. Lapsella on oikeus leikkiin ja lapsenmielisellä äidillä ja teini-ikäisillä isosiskoilla myös, joten koko perheen leikin aiheeksi valikoitui veljeni ja kihlattunsa Chelsean häät. He nimittäin saivat viimeinkin toisensa torstain ja perjantain vastaisena yönä noin kolmelta Suomen aikaa! Heidän seikkailurikasta rakkaustarinaansa olette saaneet seurata alkusyksyllä täällä ja täällä. Koska emme päässeet paikan päälle häitä juhlimaan (syystä, että se kesäinen kenraaliharjoituskierros tuli verrattain hintavaksi), saatoimme työstää tätä pettymystämme samalla leikin keinoin. Tämä oli mukavaa valmistautumista yön häävalvojaisiin. Saimme osallistua seremoniaan sentään web-kameran välityksellä.

It was Universal Children's day yesterday. Children have rights to play, so we played all together a Wedding play because finally my brother and his bride Chelsea got married at 4pm on Thursday on California time. I have written about their love story before here and here. We couldn't participate the wedding so we got through that disappoinment with our play. Fortunately we saw the wedding ceremony via a web camera.
 
 Poika 4v. oli innokkaasti mukana omalla Ken-nukellaan...

Our four-year-old son was exited to play with his own Ken...

 
Häntä kyllä suunnattomasti stressasi, että Kenin kengät olivat kadonneet (tai löytyihän niitä useampi pariton...) ja suorastaan kriisi tuli siitä, voiko Ken (bestman) osallistua hääseremoniaan näin rennossa asussa. Yritin parhaani mukaan vakuutella, että rentoihin puutarhahäihin Kaliforniassa voi kyllä tulla paljainkin jaloin ;)

He took a little bit stress about that Ken (the bestman) had to take participate the wedding ceremony wearing too casual shorts and without shoes (I found only some pairless shoes..). I tried to convince him that it's ok if Ken comes without shoes because it's this is about a casual California garden wedding ;).


Ja totta maar näissä Kalifornialaisissa puutarhahäissä piti olla mukana ripaus skandinaavista muotoilua.
Noita kierrätysmateriaalista valmistettuja tuoliprotoja (toinen höyryttämällä taivutettu vaneri ja toinen ihan taiteen sääntöjen mukaan puuviilukerroksista tehty) oon värkkäillyt pari, ja pitäis tehdä oikein kunnonkin versioita vielä tehtailla lähiaikoina...

Surely there were also a hint of scandinavian design among the wedding decorations :). I made those recycled material 'design chairs' by myself.

 Morsian puettiin isoisoäitini lähes sata vuotta vanhaan silkkityllihuntuun (siis oikeesti, mut ei tässä leikissä) sekä joskus vuonna nakki ja muusi ompelemaaani silkkisatiiniseen hääpukuun (ei oikeesti, mutta tässä leikissä. Oikeasti morsiamella oli kauniisti laskeutuva vintagehenkinen pitsihääpuku). Seremoniapaikan tausta oli koristeltu kauniisti mehikasveilla (oikeesti oli, mutta tässä rahapuu ajoi tuon asian).

The bride was wearing almost a hundred years old wedding veil which was my grandgrandmother's silktull wedding veil (in real life, but not on this play) and a silky wedding dress I made years ago (not in real life but on this play. In real life she was wearing a beautiful vintage style lace wedding dress). Notice the succulent decoration behind the ceremony place :). (In real life Chelsea had made a gorgeous succulent wall behind the ceremony place.)


 Häävieraat odottivat jännittyneinä seremonian alkamista.

The wedding guests were very exited and waited the ceremony to start.

Pukeutumiskoodi oli varsin monipuolinen. Mitenköhän mahtoi tälle vieraalle käydä Kalifornian helteessä suomihenkisessä villapaidassaan?

The dressing code was very versatile. What do you think, did this lady sweat a little bit with her finnish lambwool pullover there in California? :)

 Poika toi hääpöydän kattaukseen pari hodaria, jotka tosin päädyttiin tyttöjen kanssa yhteistuumin poistamaan visuaalisen häiriön vuoksi vielä seremonian ajaksi. Hääkakussa (tyttöjen väkertämä) oli häiden teemavärien mukaisesti laventelia ja vihreää...

Our son thought there must be also a couple of hot dogs in the wedding dinner... We girls thought that those cause too much visual disturbance :). There were lavender and green theme colours on the cake decoration (the girls made the cake).

Tyttöjen ensimmäiseksi ehdottama pappi tuntui hieman liian friikiltä tapaukselta, joten hänetkin jouduimme siirtämään syrjään (voi mitä syrjintää!). Nää on tän parin kohdalla tarkkoja juttuja... Konservatiivisempi pastori vei voiton.

The first pastor in this play showed to be a little bit too freak, so he was fired (what a prejudiced discrimination! ;)). The couple preferred a bit more conservative pastor...

 
 No vihdoin saattoi seremonia alkaa. Joku vieras näyttää suorastaan kaatuneen liikutuksesta. Seremoniapöydän askarteluvinkki löytyy täältä.

Finally the ceremony started. There was a lady (behind) who was so emotionally touched that she fell down.
You can find a guidance to that DIY-table here.

 


Finally married!


Pitääkin kysyä vielä pariskunnalta, saanko kertoa täällä vielä pari yksityiskohtaa siitä, mitä tapahtui ennen kuin heistä viimeinkin tuli mies ja vaimo... Tämän jutun saan kyllä kertoa ilman lupaakin:
Kaliforniassa ei ole satanut 3.5 vuoteen, mutta tämä pari toi hääpäivällään onnen pisarat ja siunauksen sateet tullessaan. Päivällä oli satanut hieman, ja  puoli tuntia ennen kuin hääpari lähetettiin avioparina matkaan, alkoi sataa! Paljon onnea ja rakkautta heille!


There are still a few details before they became a husband and a wife I wanted to share with you, but I have to ask their permission first... But this one  I can tell you: There has not rained in 3.5 years in California but this couple got the rain of happiness and blessings on their wedding day! I wish luck and lots of love for them!

♥♥♥