Summer Palace

  

Tytön huone valmistui jo silloin elokuun lopulla, mutta nyt saan vasta nämä valmiit kuvat tänne. Projektikuvia huoneesta näytin aikaisemmin täällä ja mattopähkäilyistä täällä. Huoneessa on raikkaan kesäinen tunnelma ympäri vuoden. "Teiniprinsessallamme" ei ole ollenkaan sellaisia tunnelmia, että huoneen pitäisi olla vähemmän romanttinen. Monella tuossa iässä saattaa tulla totaalinen vastustus kaikkea hempeää ja prinsessamaista kohtaan. Iloitsen siitä, ettei hän halua kadottaa herkkää prinsessaa itsessään, tai ehkä hän ymmärtää vain hyvin tällaisen huvilaromantiikan päälle...

  Huoneen "fokuspisteiksi" tulivat askartelemani verhobaldagiini ja kevyt romanttinen kattokruunu. Baldagiinin työvaihekuvia voisin laittaa vaikka seuraavaksi omaan postaukseensa. Valaisimen hankinnassa minulle meinasi tulla todellinen kiire ennen niitä loppukesän kotikuvauksia. Tiistaina olisi pitänyt olla kaiken valmista ja  perjantaiaamuna ei ollut valaisimesta vielä tietoakaan. Eikä puhettakaan, että sen etsimiseen olisi ollut ylimääräistä aikaa. Meinasin jo ruveta spraymaalaamaan yhtä vanhaa ja aivan liian isoa rautalankakruunua, kunnes muistin, että aivan läheisellä teollisuusalueella on Roomlightin valaisimien outlet-myymälä. Sinne siis uskossa suuntasin pienten kanssa rattailla. Ja kas, sieltä löytyi juuri sopivan kokoinen  ja tytön romanttiseen makuun sopiva valaisin muutamalla kympillä. Ei liian hallitseva, vaan juuri sopivasti tuon baldagiinin kanssa "keskusteleva".

Tytön huoneen kalusteet ovat olleet erittäin edullisia tai jopa ilmaisia löytöjä, vaikkei sitä ensinäkemältä ehkä uskoisikaan. Ainoastaan levitettävä rautasänky on hankittu uutena ja sekin ruiskumaalattiin uudestaan, koska entinen sävy näytti liian likaiselta. Niin, ja uudeksi matoksi valittiin lopulta pähkäilyjen jälkeen tuo kanervanlila, vaikka eri suunnista kuvattuna se näyttääkin aina eri sävyiseltä nukan suunnasta riippuen.

Pyöreä yöpöytä tuotiin kesällä mieheni isän lapsuudenkodin aarreaitasta ja klaffilipasto on aikaisempi huutonetin löytö 80 eurolla. Kumpikin saivat uuden maalipinnan Boschin maaliruiskulla. Sävy on kermainen ja ehkä hieman beigeen taittava, eli ei mielestäni liian kellertävän valkoinen. Kultakehyksinen pieni taulu syreeninkukista on huutokauppalöytö. Tarkempaa tietoa taiteilijasta ei ole. Muistan, miten ostin messinkiset korkeat kynttilänjalat jo lukion viimeisellä luokalla ensimmäiseen kotiini Sokoksen alennusmyynnistä. Varsinkin joulun aikaan ne ovat olleet jokaisena vuotena ahkerasti käytössä, eli varsin hyväksi hankinnaksi ovat osoittautuneet.

Yöpöydällä ovat puutarhan kukista sidottu kimppu ja jo pieneksi jääneet balleriinan kärkitossut.

Kokopuinen vanha kaappi on ehkä tähän mennessä paras huonekalulöytömme. Maksoimme siitä huutonetissä 60 e. Tuoli ja pöytä löytyivät raatoina kaatopaikalta. MrA sai elvytettyä vielä varsin huonokuntoisen lastulevyisen pöydänkannenkin, vaikka suunnittelimme jo sen korvaamista kokopuisella. Alla muutama MrA:n ottama kuva pöydän työstövaiheista. Osa niistä on rajattu kauempaa otetusta kuvasta, jolloin tarkkuus jo kärsii, mutta työn touhussa tulee kuvat vaan räpsittyä sen kummemmin miettimättä. Pääasia, että näkyy, mistä tilanteesta lähdettiin. Moni tosiaan olisi jättänyt pöydän suosiolla sinne kaatopaikalle...

Pöydän etureunaa ja pintaa piti hioa. Lastulevy mikä lastulevy...

... ja aika paljon piti myös kitata. Toisen puoliskon etureunassa oli aikamoinen lovi, josta ei valmiissa pöydässä ole enää tietoakaan. Taitava, ahkera ja ihana mies mulla - maailman paras :).

Pöydän koristekuviot olivat paikoin haljenneet tai lohkeilleet, joten mun tehtävänä oli korjata ne kohdat puukitillä. 

 Koukerokuvio syntyi uudestaan paksulla kittikerroksella. Alla olevassa kuvassa saman koukeron lehti näkyy uudelleen muotoonsa hiottuna. Käytin apuna samaa monitoimityökalua, jolla kevättalvella hioin yläkerran kylpyhuoneen lattiasaumat auki. Kuvien taustalla näkyy muuten vilaus verstaastamme, jossa on aina aikamoinen tekemisen meininki ja sen mukainen sotku. Tarkemmin voin sen esitellä ehkä joskus vuonna n, koska kaikki tietävät, miltä näyttää asiansa ajava verstas. Olishan se kiva, jos siitä ehtisi tehdä vielä esteettisestikin viihtyisän...

 Meillä on sellainen työjako, että minä hoidan kaikki näpertämistä vaativat yksityiskohdat ja MrA tekee suuremmat linjat. Ja tietysti, kun toinen puuhaa, toinen on lasten seurana. Kaikki huonekalut saivat ylleen uuden ruiskumaalipinnan pintahionnan jälkeen. Vanha maali on edelleen valkoisen maalin alla. Kun käyttää vesiohenteista maalia, ei tarvitse pelätä, että se reagoisi alempien maalikerrosten kanssa. Siispä rohkaisen ryhtymään vain toimeen ja maalaamaan pintahionnan jälkeen, jos ahdistaa vanhojen maalien perusteellinen poisto ennen uutta maalikerrosta. Ainakin tässä elämänvaiheessa saan enemmän iloa siitä, että valmista syntyy, kuin että hidastaisin prosessia takertumalla pieteetin sanelemiin oikeaoppisuussääntöihin. Kyllä sitä kerkeää hiomaan ja viilaamaan joskus myöhemmin sitten... ehkä.

 Varsinainen pieteettisen entisöijän kauhukuva taitaa olla tämä tuolin istuimen pikatuunaus, johon suostuin käyttämään ehkä noin kolme tuntia. Sahasin jostain jämävanerin palasta istuinosaan kehikon konelehtisahalla. Kehikon keskelle niittasin satulavyöstä istuimen pohjan (he-he, katsokaa noi tosi huolelliset sinnepäin-niittaukset). Ompelin kehikon muotoa hyödyntäen ohuesta lakanakankaasta pussukan, jonka täytin vaahtomuovirouheella. Kaikki tarvikkeet olivat muiden vanhojen tai vireillä olevien projektien jäljiltä valmiina. Niittasin vaahtomuovirouhetyynyn lakanakankaan avulla vanerikehikkoon ja täytin reuna-alueet vielä flokkivanulla, että sain reunojen muodot muhkeiksi ja tasaisiksi. Lopuksi niittasin päälle samaa kangasta, jota oli verhojen ompelusta jäänyt yli.

 Lopputuloksesta tuli varsin mukavasti istuttava.

Kyllä sitä kultaa ja kimallusta pitää vähän olla, ettei elämä liian arkiseksi muutu, vai mitä ;).

Pariisi-maalaus peittää tässä kuvassa rumat sähköjohdot. Kassissa tytön neulontaprojektit.

Lopputulokseen tytön huoneesta olen tosi tyytyväinen. Siinä on juuri sellaista hilpeää huvilatunnelmaa, johon tämä talo selkeästi on ohjannut, ja joka saa hyvälle mielelle. Siinäpä tämänkertaiset höpinät ja värihoito syksyn pimeimpiin hetkiin. Täällä on haipakkaa menoa tiedossa koko viikonlopuksi, kun saamme pyhäinpäiväksi ison joukon rakkaita ihmisiä tänne vieraaksi. Ensi viikolla pikkuisen taas meno rauhoittuu, ja ehkä löytyy joku kahvihetki teidän muiden blogeissakin piipahtamiseen, vaikka kovin kiireisenä nuo pienimmät äidin nykyisin pitävätkin:).

Rauhallista pyhäinpäivää teille kaikille!

VillaVaahtokarkki