Baldagiini

Nyt on tosi monta postausaihetta jonossa ja aika tosi kortilla, mutta aloitan näillä viime kerralla lupaamillani baldagiinin valmistuskuvilla...  

Tytön Summer Palace -huoneen verhobaldagiini sai alkunsa rakennusajalta jääneestä lattarautavyyhdistä. Kyseinen lattarauta olisi pitänyt käyttää alunperin talon kattotuolien sitomiseen toisiinsa, mutta koska emme silloin heti käyttötarkoitusta ymmärretty, tuli kattotuolit kiinnitettyä muulla tavoin. Nyt tuota rautaa on jäljellä vielä niin paljon, että voisi varmaankin pienen baldagiinitehtaan perustaa...

Toisena oleellisena materiaalina baldagiinissa on ohut puuviilu, josta valmistin kaaren ulkopinnan. Viilurullia on vuosia pyörinyt nurkissamme enemmän kuin laki sallii (koivua, saarnea, pähkinää, tammea). Sain viilua opiskelukaveriltani, joka oli hakenut sitä peräkärryllisen joltakin ovitehtaalta. Viilut pyörivät pressuun käärittynä ensin vuoden verran vanhan kodin terassikatoksessa ja sen jälkeen n vuotta rakennustyömaallamme milloin missäkin. Nyt ne ovat lopulta rullalle käärittynä autokatoksen välipohjassa, jossa kosteusolosuhteet ovat säilytykseen sopivat. Moni olisi varmaan heittänyt viilut ajat sitten menemään, mutta mulle ne ovat olleet materiaalia, josta ei malta vaan luopua, niistä kun saa tehtyä vaikka mitä (jos vaan olis aikaa). Muutenkin mun sydäntä riipi, kun niin paljon hyvää puutavaraa lähti tontiltamme rakennusaikana kaatopaikan energiajätteeseen. Olis vissiin kannattanut olla silloin facebookissa, jossa olis voinut ilmoitella, että saa tulla hakemaan... Ei sitä silloin ollut aikaa pilkkoa polttopuuksi. No, tuli sitä sentään vietyä tyttöjen koululle (EKK) hyvää puutavaraa noin vuoden käsityötarpeisiin...

Baldagiinin runko syntyi siis mitä simppelimmin kaikesta jämämateriaalista: n. 55cm:n pätkä 45mm levyistä rimaa, pari puupalikkaa (sirkkelöin palakoivusta) ja n. metrin pätkästä lattarautaa. Mittasuhteet pitää oikeastaan miettiä jokaiseen kohteeseen erikseen. Pikkuprinsessalle tein huomattavasti pienemmän oman baldagiinin ja tyttö M:n baldagiinista ei tullut ihan niin syvä kuin tyttö E:n. Voin esitellä niiden lopputulokset toisella kertaa. Variointimahdollisuuksia tällaisissa verhobaldagiineissa on tietysti vaikka kuinka paljon ja joka tyyliin. Vain mielikuvitus on rajana.

Ruuvasin palikat rimaan. Väliin voi tietty laittaa myös puuliimaa, mutta pysyy näinkin. Palikoitten hiomiseen ja viilaamiseen en käyttänyt aikaa, kuten huomaa... Maali peittää rosot omassa käytössä. Tietty jos musta tuleekin isona baldagiinitehtailija, niin sitten tää ei pääsis laadun tarkkailusta läpi. Paitsi voisinhan mä ruveta veroja makselemaan myymällä tällaisia baldagiinin raakaversioita, jolloin hintakin olisi tietty edullisempi. "Tuunaa oma baldagiini". Miltä kuulostais?;) Joo, palataas takaisin aiheeseen...

Maalin lisäksi tarvitaan liimamassaa ja tarranauhaa. Tarranauhaa voi tilata isompia eriä eri tarpeisiin esim. täältä. Itse tilasin muualta, josta sitä ei näköjään enää saa.

Yleisenä vinkkinä kaikenlaisiin massatuubeihin on, että kannattaa leikata tuo kärki vinoon mattoveitsellä, niin massa tulee putilosta vähän hallitummin.

Liimamassan levittämiseen voi käyttää vaikka näitä monenlaiseen askasteluun sopivia Bilteman sytyketikkuja. Käsissä kannattaa kyseistä tahnaa käsitellessä pitää suojahanskoja.

Tarranauha kiinnitetään liimamassalla kaaren sisäpuolelle verhoja varten.

 

Kuvassa pikkuprinsessan baldagiinirunko.

Ulommaisen koristekaaren tein kaksi ohutta puuviilukerrosta toisiinsa liimaamalla. Yleensä viiluntaivutustöissä käytetään polyuretaanipuuliimaa, jossa on pitempi työstöaika kuin tavallisessa puuliimassa, mutta tää onnistuu tavallisellakin puuliimalla. Metallikaaren pituiset kaksi viilupätkää liimataan toisiinsa ja puristetaan metallikaarta vasten. Tässä tapauksessa käytin puristimena sidontaliinaa, myös pyykkipojilla puristaminen onnistui suht hyvin parempien puristimien puutteessa. Harmittaa, ettei tästä vaiheesta tullut otettua kuvia, koska tää selitys voi näin tuntua todella sekavalta... kysykää ihmeessä jos tulee jotain kysyttävää mieleen tästä vaiheesta... Liimatun viilukaaren viimeistelin maalaamalla sen kalustemaalilla.

Kiinnitin viilukaaren ulkopintaan ruusun. Jostakin Debbie Travisin sisustusyllätys -ohjelmasta nappasin joskus idean silkkiruusun kuorruttamiseen. Ohjelmassa silkkiruusut kuorrutettiin muistaakseni kipsilitkulla, mutta koska minulla ei sattunut olemaan kipsijauhetta valmiina, käytin ohutta pintatasoitejauheesta tehtyä litkua. Sivelin sitä kolme kerrosta ruusun päälle ja annoin kerrosten aina välillä kuivua. Lopuksi maalasin ruusut samalla maalilla kuin muunkin baldagiinin. Sävy taisi olla vain hieman valkoisempi kuin itse baldagiinikaaressa. Kiinnitin ruusun kaareen kuumaliimalla. Edellä mainitussa sisustusohjelmassa tätä tekniikkaa käyttämällä valmistettiin upea peilinkehys.

Verhot baldagiiniin ompelin ohuesta puuvillakankaasta eli Ikean Knoppa-lakanasta (1.90 e/kpl). Laskostin verhot kaaren sisäpinnan pituuden mukaan ja ompelin tarranauhan nukkapuolen laskostetun verhoreunan ulkopintaan. Ylläolevasta kuvasta näkyy, että verhon kiinnitystarran ja laskostuksen kanssa piti vähän kikkailla tuolla seinän reunassa, koska baldagiinikaaren nurkassa oleva puupala estää verhoa menemästä muuten seinään saakka. Kiinnitin siis pienen palan tarranauhaa kyseisen puupalan alapintaan liimamassalla, jotta verhossa olevan tarranauhan palan saa siihen kiinni. Baldagiini tuli siis itselleni maksamaan tuon huiman verhojen hinnan (alle 4 e), jos ei lasketa, että ollaan tosta lattarautarullasta joskus talopaketin mukana jotain maksettu. Ja kun itselle tekee, ei vaivalle lasketa hintaa, vaikka kotiäidin tuntitaksa yölisällä

 ei kovin halpaa ookkaan;)

Nyt toivotan teille hyvää yötä (ei mulla muulloin ole aikaa nykyisin blogata) ja viettäkäähän mukava isäinpäivä!

♥♥♥

 VillaVaahtokarkki

P.S. Löydät blogini nykyisin myös facebookista. Pitää vielä ehtiä selvittää, miten tuonne sivupalkkiin tai ylälehtiin saan sille oman linkin... Nyt voit käydä alla olevan linkin kautta tykkäilemässä, jos haluat seurata juttujani facebookin kautta. 

https://www.facebook.com/pages/Villa-Vaahtokarkin-tarinoita-blogi/528722190548291?ref=stream