Remonttia

 Täällä on aloitettu mittava remontti. Remppamies on häärinyt tosi tehokkaana. Tarkoitus olisi saada kaikki ennen joulua vielä valmiiksi: tapetteja ja paneeleja on revitty, lattiaa maalattu, portaikkoa ja kaiteita ehostettu. Suunnitteilla olis laittaa kutakuinkin kaikki pinnat uusiksi. Huonejärjestyksiäkin olis tarkoitus muuttaa ja ommella kaikkiin huoneisiin uudet verhot. Perusteelliset sisustushullut ovat siis liikkeellä ja kaikki on vielä huiskin haiskin. Pidän teitä ajan tasalla remontin etenemisestä tässä joulunodotusaikana. Niin, ja ehkä on ihan hyvä vielä mainita, että kyse on meidän nukkekodista. Ei tarvii siis kaivaa sitä nitropurkkia esille;)

Nukkekodin tehtävänä oli ensimmäiseksi toimia esikoisemme hoitopöydän päällä vaippa- ja hoitotarvikekaappina. Tein nukkekodin opiskeluaikana ja edelleen se on ollut hieman kesken. Voin sanoa, että nukkekodin suunnittelu on ollut ainoa projekti, johon olen käytännön elämässä tarvinnut koulussa opittua Pythagoraan lausetta. Olisko samalla tarvinnut myös vähän sinin ja tangentinkin määrittämistä, mutta muuten sitä on pärjännyt tähän asti elämässä pitkälti peruslaskutoimituksilla, mittaamisella ja prosenttilaskulla. Oikeastaan noista taideaineista on ollut enemmän käytännön hyötyä. Harmi, että niitä vaan koko ajan koulun tuntikehyksestä vähennetään.

 Portaat tein silloin ihan vain kotona alkeellisilla työvälineilla ja jälkikin on sen näköistä. Taitaa mennä nyt kokonaan uusiksi.

Valaistuskin on ollut vähän kotitekoinen ja puolitiehen jäänyt. Silloin en edes tiennyt, että valaistussysteemejä myydään ihan valmiina. En edes viitsi näyttää, minkälainen johtoviidakko tuolla toisella puolella on. Tuo mittasuhteiltaan aivan liian pieni takka toimi jossain vaiheessa aikas hienosti. Se rupesi loimottamaan huoneen valaistuksen hämärtyessä itsestään. Muistaakseni samalla olohuoneen kattokruunun valokin syttyi... Toimintoa ohjasi oma tietokoneohjelmoitu piirilevy, jonka olin tehnyt opinnoissani alusta alkaen itse. Kaikkee sitä onkin tullut näperrettyä, mutta viime vuosina en ole vaan kerennyt tuohon rikki menneeseen tekniikkaan perehtyä, että olisin saanut sen taas toimimaan... niin nopeasti opit unohtuu ja tulee lisää elektroniikkaromua maailmaan.

Nukkekodin tapetit ovat siitä nostalgisia, että ne ovat samoja tapetteja, joita oli lapsuudenkodin huoneessani. Tein elämäni ensimmäisen huonerempan 12-vuotiaana. Kävin valitsemassa silloisesta Seinäjoen Värisilmästä itse tapetit, jotka äidin kanssa sitten haettiin. Tapetoinnin tein itse lapsuuden kodinhoitajamme Salmen avustuksella. Silloin puoliboordit oli tosi in, joten tapetointikin on silloin varsin helppoa lyhyemmillä tapettipaloilla. Lopputuloksesta sain silloin todellisen onnistumisen tunteen.

Nyt meillä on kohta nelivuotias remppamies. Pitää nämä elämässä tärkeät perustaidot opettaa jo varhain: kaksivuotiaana sahaaminen sujui jo ihan suvereenisti. Jos tulis vaikka elektromagneettinen impulssi, joka veis tän maapallon kivikaudelle, niin kädentaitajat pärjää hyvin pitkälle (hehee, ikään kuin mä elämääni kauhuskenaarioiden varaan rakentaisin...).

Nostalgiset tapetit saavat nyt kyytiä. Ehkä tuota tapettia vielä johonkin kohtaan tulee, koska pieni pätkä sitä on uskollisesti seurannut askartelutarvikkeiden mukana jo pari vuosikymmentä (karmeeta sanoa, mut itse asiassa jo pian neljännesvuosisadan...) Kuvista tuli nopeasti räpsittynä nyt todella tärähtäneitä, pahoitteluni.

Jätskitikuista tehty puolipaneeli on aivan ´läästsiisonia´, eikun vaihtoon vaan. Vaikka ei sen puoleen, enemmän se menee vaihtoon tuon huolittelemattoman yleisilmeen takia. Kaikkihan tulee aina uudelleen muotiin jossain vaiheessa, joten ei se niin vakavaa ole, jos ei ihan trendin huipulla huido.

Tätä projektia sitten enemmän täällä pikku hiljaa.

Tuli muuten mieleeni, että unohdin tuossa taannoin vastata siihen arvoitukseen, mihin poppikoneen kaiuitin kätkeytyy olohuoneen kuvassa. Alla näkyy vastaus.

Kaiuttimet ovat kokoonsa ja näköönsä nähden varsin tehokkaat Orb Audion pallokaittimet olohuoneen kahdessa ylänyrkassa. Vedettiin jo silloin rakennusaikana piuhat tuonne kattokoolauksien sekaan kaiuttimia varten. Stereolaite on tytön huoneen puolella, mutta subbarin mötikkä täytyy silti piilottaa olohuoneen puolelle tuolin alle. Hyvin toimii ja vastaa äänentoistolaadultaan tämän tilan (koko alakerran) tarpeisiin mainiosti.

Tällaisia juttuja tällä erää. Pitänee alkaa miettiä jotain arvontapalkintoa teidän joulunodotuksen iloksi, kun sadas postaus alkaa viimeinkin lähestyä...Olette olleet todella mukavaa seuraa, kaunis kiitos siitä!

Ai niin, lisäsin nyt tuonne yläsivuihin linkin, jos haluat seurata juttuja facebookissa:)

Iloa ja valoa loppuviikkoon!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

Käpylehmävariaatio

Päätin laittaa kaverin kehotuksesta tänne blogin puolelle pieneksi sunnuntain piristykseksi viimeisimmän facebook-päivitykseni (Oon siellä ollut nyt viimeiset kolme viikkoa verkkaiseen tahtiin etsimässä elämän ruuhkavuosissa kadonneita ihmisiä). Mulla oli jemmassa kassillinen kuusenkäpyjä, joten ehdotin pojallemme E:lle (piakkoin 4v.) taannoisen päivityksen siivittämänä, josko askarreltais käpylehmiä. E tuumasi hetken ihmetellen ja alkoi selittää, että hän tykkäis tehdä mielummin käpyjuhatapion... sellasen jolla on kädet ja jalat ja pää... No, hetken tietysti ihmetellen kuuntelin noita suunnitelmia ja yritin hahmottaa minkälainen olisi käpyjuhatapio... Designerin johdolla sitten askarteluhuoneeseen marssittiin (jonka sain siis viime viikolla siivottua, jee!) ideaa toteuttamaan.
Pojan Juha Tapio -fanius on ollut jo pitkään ilmeistä. Jos serkkupoika laulaa "Maitorakkaus yllättää sut vielä kerran, vahintäänkin kerran" niin E lauloi vielä alkusyksystä antaumuksella "Mä tykkään susta niin halkeen... pähkinä kurkkuun käpertyy".

Pitäähän mun se käpyjuhatapio teille näyttää. Mä tein sille siinä sivussa vielä vanerista kitarankin. E päätti noi silmien paikat (ja koon :)), piirsi suun ja halus sille ripustuslenkin niskaan, että sen voi ripustaa muiden käpyjen seuraksi askarteluhuoneen pöydän päälle. Siellä se nyt roikkuu. Eli tässä olkaa hyvät:

 

 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

 

XXX

 

VillaVaahtokarkki

Five o´clock tea

 

 Nyt kun talvi ei ota tullakseen voin aivan hyvin näyttää kuvia muutaman viikon takaa lokakuun lopulta. Ihan omassa seurassani pääsin iltapäiväkävelylle Espalle. Suunnistin kohti sisustuksen lemppariputiikkiani.

Kävelyretken kohteena oli arvatenkin Laura Ashley. Matkalta otin muutaman kuvan puhelimellani. Iloisena yllätyksenä satuin juuri sopivasti kello viiden teelle, jota tarjottiin Laura Ashleyn 60-vuotisen taipaleen kunniaksi kysisen juhlaviikon ajan. Sanon heti alkuun, että tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus niin kuin eivät ole olleet mitkään aiemmatkaan postaukseni tai arvontani. Teen tämän postaukseni puhtaasti omasta ilosta ja sympatiastani kyseistä laadukasta tuotemerkkiä kohtaan ja siksi, ettei kyseisiä tuotteita niin usein blogeissa näe. Muuten olen halunnut suurempien brändien tuotemerkkien mainostamisen pitää blogitekstieni ulkopuolella, vaikka niitä ehkä muuten käyttäisinkin. Pienempien kotimaisten yritysten esittelyä teen välillä ihan mielelläni, oli valikoimissa sitten ulkomaisia tuotteita tai ei.

Teehetki toast- ja kakkupalan kera oli oikein virkistävä.

 Lastenhuoneosaston valaisimien keskellä roikkui myös meidän makkarista tuttu lamppu.

 Tällä kertaa olin perehtymässä joihinkin kankaisiin ja tapetteihin, joita ystäväni harkitsi silloin tilaavansa nettikaupan kautta.

Tapetteja oli tuolloin varsin huokeaan hintaan. Vaikka muutenkin Ashleyn tapetit ovat hyvin järkevän hintaisia korkeaan laatuunsa nähden. Ystäväni etsimää tapettia ei ikävä kyllä ollut Esplanadin liikkeessä. Niinpä käännyin asiassa englantilaisen agenttini R:n puoleen, koska tapetoija oli jo tilattu ja aikataulu tiukka... Onnea on, jos tuollainen yksityisagentti on käytettävissä - kiitokset R!

 Tässä pari kaunista tapettimallia harmaan sävyissä.

Liikkeen tunnelma on kaiken kaikkiaan ihastuttava. Tuotteiden huolellinen esillepano sisustus- ja somistustuotteineen on kaunista katseltavaa. Sopivaa vastaiskua suomalaisittain usein niin arkiselle sisustukselle. Voisin sanoa hullaantuneeni Lauran tuotteisiin VillaVaahtokarkin rakentamisen myötä, koska  ne nyt vain sopivat talomme kaupunkihuvilatyyliin niin hyvin. Jotkut tuotteista ovat omaan makuuni liian pikkusieviä, mutta mielestäni Laura Ashley vastaa nykyisin hyvin monen eri tyylin mieltymyksiin. Omasta kokemuksestani tuotteet ovat laadukkaita (varsinkin kankaat, matot, lakanat ja tapetit eikä vaatteissakaan ole valittamista).  Tosin olen huomannut, että parin viime vuoden aikana esim. päiväpeitoissa käytetty silkki on yhä useammin korvattu polyesterillä, mikä ei kuitenkaan näy hinnassa :(.

 Tätä upeaa valaisinta katsellessani tunnustan sisäisen DIY-persoonani miettineen, että josko sitä arkisesti poikkeaisikin kierrätyskeskuksen kautta hakemaan muutaman vanhan kristallimaljakon tai karahvin... mutta ehkä meidän bling-bling -kiintiö on jo täynnä. Ideaksi siis niille, joiden kukkaro ei valaisimen hintaan veny. (Täällä yksi sellainen kotiäiti :))

 Laitan postauksen loppuun inspiraatioksi linkin Laura Ashleyn online-sisustuskuvastoon.  Moni mieltää edelleen Ashleyn tuotteet vain romanttisesta tai klassisesta tyylistä tykkäävien tuotteiksi, mutta suosittelen vilkaisua myös teille modernimmasta tai retrommasta pitäville - saatatte positiivisesti yllättyä!

Tästä pääset selaamaan Laura Ashleyn kuvaston, klik!

Tästä pääset  Suomen nettikauppaan, klik.

XXX

Iloa ja lepoa viikonloppuunne!

VillaVaahtokarkki


 

Baldagiinit 2&3

 

 Se on taas yksi viikko takana ja monen muun tavoin voin vain todeta, että aika kiitää. Askarteluhuoneen siivouksen ja "sisustuksen" kimpussa on mennyt tämän viikon liikenevä aikani, koska tonttujen pitäis sinne jo mitä pikimmiten päästä puuhailemaan. Epäjärjestyksessä kun ei ole ollenkaan kiva työskennellä. Laitan tähän nyt lyhyesti kuvat myös tyttö M:n ja pikkuprinsessan sängyistä. Prinsessojahan täällä vain asuu oli ikää sitten kuinka paljon tahansa;). Tyttö M:n sängyn maalasin kesällä Allbäckin pellavaöljymaalilla valkoiseksi. Myös muita muutoksia perhoshuoneeseen on tullut, joita en vain ole ehtinyt tänne raportoida. Nyt eletään sitä vaihetta, kun pikkuiset eivät nuku kuin poikkeuksellisesti samaan aikaan päikkäreitä, eli ei täällä äippä kerkee koneella istuskella. Varsinkin, kun juniorilla ei ole saanut kerhopaikkaa ja olen siis täysipäiväinen leikkikaveri kaikkien kotitöiden jäädessä toiselle sijalle.

 

 

 Pikkuprinsessan baldagiini ei ole edelleenkään ihan valmis, koska ajattelin tehdä siitä sellaisen kruunumaisen, joten ne kruunun sakarat vielä tuosta puuttuu. Sängystä poistettiin jo kesällä väliaikainen itse tehty pinnalaita, koska tyttö osaa tulla hyvin sängystään pois ja pysyy siellä nukkuessaan. Meillä ei itseasiassa ole koskaan ollut pinnasänkyä (äidin esteettinen painajainen;)), koska kaikki lapset ovat nukkuneet tässä sängyssä kehdon jälkeen. Ihan hyvin on toimeen tultu näinkin perinteisiä ajatusmalleja kyseenalaistaen. Sänky on ollut vanhemmilla lapsilla silloin meidän sängyn ja seinän välissä, joten mahdolliset kiipeämiset ovat tapahtuneet meidän sänkyyn. Pikkuprinsessan kohdalla teimme sänkyyn irroitettavan pinnalaidan, joten sänky voitiin siirtää  aikaisemmin pienten yhteiseen huoneeseen. 

Alla oleva kuva on Katri Lehtolan ottama. Sitä en aikaisemmin ole tänne laittanut, koska se oli vaiheesta, jolloin huoneen nurkkaus oli täysin vaiheessa. Kaunis kuva siitä huolimatta, vaikka sängystä näkyykin laidan maalaamaton sivu, joka omaa silmää häiritsee.

Kuva Katri Lehtola

  Sänky ostettiin vanhimmalle tytölle Seinäjoen antiikkiliikkeestä vuosia sitten ja se on saanut olla alkuperäisessä kuluneessa maalissaan tähän päivään saakka (ajan puutetta, saamattomuutta jne. mutta ehkä hyvä niin, ettei ole tullut pilattua sitä ainakaan akryylimaalilla...) Vain toinen nuppi maalattiin, koska myyjä oli sorvauttanut siihen uuden nupin vanhan kadonneen tilalle.

 Nyt lähden täytekakkua täyttämään kahden pienen apulaisen kera. Vanhimmalle tytölle on tulossa viisi yökyläsynttärikaveria. Mukavat viikonloput kaikille!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

P.S. Eräs lukija kyseli perhostapetista sähköpostitse ja unohdin tuohon kysymykseen vallan vastata muihin kysymyksiin vastaillessani... Tapetti on Laura Ashleyn, mutta se on ikävä kyllä poistunut mallistosta. Toisen huoneen tapetti on Laura Ashleyn `Esme´. Tapetteja voi kauempana asuvat tilailla osoitteesta http://lauraashley.fi

Lauran tapeteissa on mielestäni todella hyvä hinta-laatu -suhde. Voin suositella!

P.P.S. En ole kerinnyt tuota kesäistä bannerikuvaakaan vaihtaa, saatika sitä Facebook-linkkiä lisätä, joten hypätään suoraan sitten joulutunnelmiin viimeistään kuun vaihteessa:).

Baldagiini

Nyt on tosi monta postausaihetta jonossa ja aika tosi kortilla, mutta aloitan näillä viime kerralla lupaamillani baldagiinin valmistuskuvilla...  

Tytön Summer Palace -huoneen verhobaldagiini sai alkunsa rakennusajalta jääneestä lattarautavyyhdistä. Kyseinen lattarauta olisi pitänyt käyttää alunperin talon kattotuolien sitomiseen toisiinsa, mutta koska emme silloin heti käyttötarkoitusta ymmärretty, tuli kattotuolit kiinnitettyä muulla tavoin. Nyt tuota rautaa on jäljellä vielä niin paljon, että voisi varmaankin pienen baldagiinitehtaan perustaa...

Toisena oleellisena materiaalina baldagiinissa on ohut puuviilu, josta valmistin kaaren ulkopinnan. Viilurullia on vuosia pyörinyt nurkissamme enemmän kuin laki sallii (koivua, saarnea, pähkinää, tammea). Sain viilua opiskelukaveriltani, joka oli hakenut sitä peräkärryllisen joltakin ovitehtaalta. Viilut pyörivät pressuun käärittynä ensin vuoden verran vanhan kodin terassikatoksessa ja sen jälkeen n vuotta rakennustyömaallamme milloin missäkin. Nyt ne ovat lopulta rullalle käärittynä autokatoksen välipohjassa, jossa kosteusolosuhteet ovat säilytykseen sopivat. Moni olisi varmaan heittänyt viilut ajat sitten menemään, mutta mulle ne ovat olleet materiaalia, josta ei malta vaan luopua, niistä kun saa tehtyä vaikka mitä (jos vaan olis aikaa). Muutenkin mun sydäntä riipi, kun niin paljon hyvää puutavaraa lähti tontiltamme rakennusaikana kaatopaikan energiajätteeseen. Olis vissiin kannattanut olla silloin facebookissa, jossa olis voinut ilmoitella, että saa tulla hakemaan... Ei sitä silloin ollut aikaa pilkkoa polttopuuksi. No, tuli sitä sentään vietyä tyttöjen koululle (EKK) hyvää puutavaraa noin vuoden käsityötarpeisiin...

Baldagiinin runko syntyi siis mitä simppelimmin kaikesta jämämateriaalista: n. 55cm:n pätkä 45mm levyistä rimaa, pari puupalikkaa (sirkkelöin palakoivusta) ja n. metrin pätkästä lattarautaa. Mittasuhteet pitää oikeastaan miettiä jokaiseen kohteeseen erikseen. Pikkuprinsessalle tein huomattavasti pienemmän oman baldagiinin ja tyttö M:n baldagiinista ei tullut ihan niin syvä kuin tyttö E:n. Voin esitellä niiden lopputulokset toisella kertaa. Variointimahdollisuuksia tällaisissa verhobaldagiineissa on tietysti vaikka kuinka paljon ja joka tyyliin. Vain mielikuvitus on rajana.

Ruuvasin palikat rimaan. Väliin voi tietty laittaa myös puuliimaa, mutta pysyy näinkin. Palikoitten hiomiseen ja viilaamiseen en käyttänyt aikaa, kuten huomaa... Maali peittää rosot omassa käytössä. Tietty jos musta tuleekin isona baldagiinitehtailija, niin sitten tää ei pääsis laadun tarkkailusta läpi. Paitsi voisinhan mä ruveta veroja makselemaan myymällä tällaisia baldagiinin raakaversioita, jolloin hintakin olisi tietty edullisempi. "Tuunaa oma baldagiini". Miltä kuulostais?;) Joo, palataas takaisin aiheeseen...

Maalin lisäksi tarvitaan liimamassaa ja tarranauhaa. Tarranauhaa voi tilata isompia eriä eri tarpeisiin esim. täältä. Itse tilasin muualta, josta sitä ei näköjään enää saa.

Yleisenä vinkkinä kaikenlaisiin massatuubeihin on, että kannattaa leikata tuo kärki vinoon mattoveitsellä, niin massa tulee putilosta vähän hallitummin.

Liimamassan levittämiseen voi käyttää vaikka näitä monenlaiseen askasteluun sopivia Bilteman sytyketikkuja. Käsissä kannattaa kyseistä tahnaa käsitellessä pitää suojahanskoja.

Tarranauha kiinnitetään liimamassalla kaaren sisäpuolelle verhoja varten.

 

Kuvassa pikkuprinsessan baldagiinirunko.

Ulommaisen koristekaaren tein kaksi ohutta puuviilukerrosta toisiinsa liimaamalla. Yleensä viiluntaivutustöissä käytetään polyuretaanipuuliimaa, jossa on pitempi työstöaika kuin tavallisessa puuliimassa, mutta tää onnistuu tavallisellakin puuliimalla. Metallikaaren pituiset kaksi viilupätkää liimataan toisiinsa ja puristetaan metallikaarta vasten. Tässä tapauksessa käytin puristimena sidontaliinaa, myös pyykkipojilla puristaminen onnistui suht hyvin parempien puristimien puutteessa. Harmittaa, ettei tästä vaiheesta tullut otettua kuvia, koska tää selitys voi näin tuntua todella sekavalta... kysykää ihmeessä jos tulee jotain kysyttävää mieleen tästä vaiheesta... Liimatun viilukaaren viimeistelin maalaamalla sen kalustemaalilla.

Kiinnitin viilukaaren ulkopintaan ruusun. Jostakin Debbie Travisin sisustusyllätys -ohjelmasta nappasin joskus idean silkkiruusun kuorruttamiseen. Ohjelmassa silkkiruusut kuorrutettiin muistaakseni kipsilitkulla, mutta koska minulla ei sattunut olemaan kipsijauhetta valmiina, käytin ohutta pintatasoitejauheesta tehtyä litkua. Sivelin sitä kolme kerrosta ruusun päälle ja annoin kerrosten aina välillä kuivua. Lopuksi maalasin ruusut samalla maalilla kuin muunkin baldagiinin. Sävy taisi olla vain hieman valkoisempi kuin itse baldagiinikaaressa. Kiinnitin ruusun kaareen kuumaliimalla. Edellä mainitussa sisustusohjelmassa tätä tekniikkaa käyttämällä valmistettiin upea peilinkehys.

Verhot baldagiiniin ompelin ohuesta puuvillakankaasta eli Ikean Knoppa-lakanasta (1.90 e/kpl). Laskostin verhot kaaren sisäpinnan pituuden mukaan ja ompelin tarranauhan nukkapuolen laskostetun verhoreunan ulkopintaan. Ylläolevasta kuvasta näkyy, että verhon kiinnitystarran ja laskostuksen kanssa piti vähän kikkailla tuolla seinän reunassa, koska baldagiinikaaren nurkassa oleva puupala estää verhoa menemästä muuten seinään saakka. Kiinnitin siis pienen palan tarranauhaa kyseisen puupalan alapintaan liimamassalla, jotta verhossa olevan tarranauhan palan saa siihen kiinni. Baldagiini tuli siis itselleni maksamaan tuon huiman verhojen hinnan (alle 4 e), jos ei lasketa, että ollaan tosta lattarautarullasta joskus talopaketin mukana jotain maksettu. Ja kun itselle tekee, ei vaivalle lasketa hintaa, vaikka kotiäidin tuntitaksa yölisällä

 ei kovin halpaa ookkaan;)

Nyt toivotan teille hyvää yötä (ei mulla muulloin ole aikaa nykyisin blogata) ja viettäkäähän mukava isäinpäivä!

♥♥♥

 VillaVaahtokarkki

P.S. Löydät blogini nykyisin myös facebookista. Pitää vielä ehtiä selvittää, miten tuonne sivupalkkiin tai ylälehtiin saan sille oman linkin... Nyt voit käydä alla olevan linkin kautta tykkäilemässä, jos haluat seurata juttujani facebookin kautta. 

https://www.facebook.com/pages/Villa-Vaahtokarkin-tarinoita-blogi/528722190548291?ref=stream