lauantai 29. syyskuuta 2012

Tunnustuksia kynttilänvalossa


Rakkaat ystävämme ilahduttivat meitä muutama viikko sitten ihanalla seurallaan ja paperisella kynttilälyhdyllä. Lyhty on tuliainen Saksasta. Kiitos T, M ja B! En tiedä meneekö Suomen paloturvallisuustarkastuksista läpi, mutta valvotusti on hyvin tuota uskaltanut polttaa ja ideaa on helppo soveltaa myös itse. Tuikkukynttilä palaa pussissa olevassa lasilyhdyssä.

Muumimökin kesäremontista piti seuraavaksi postailla, mutta laitan tähän väliin yhden roikkumaan jääneen jutun syksyisen kynttilänvalon ja parin ajatuksen kera...

Blogistaniassa kannustus ja rohkaisu tuntuvat olevan liikkeelle panevia voimia, mikä on ollut ilo huomata. Ne eivät ole elämässä mitään itsestään selvyyksiä, vaan opeteltavia taitoja. Kuinka helppoa onkaan toisen tekemisten tai persoonan arvosteleminen, moittiminen, sättiminen, mitätöinti ja niin edelleen...tulevat ihmiseltä ihan luonnostaan. 

Erityisen hyvin mollauskulttuuri esimerkiksi sisustusaiheisia blogeja kohtaan on näkynyt olevan voimissaan vauva- ym. lehtien keskustelupalstoilla. Näihin keskusteluihin törmäsin siinä vaiheessa, kun rupesin googlettamalla blogeja lukemaan. Sen verran keskusteluja hämmentyneenä luin, että minulle selvisi, että moni palstojen keskustelijoista ei tunnu ymmärtävän (tai heille ei ole opetettu tai elämä muuten opettanut), kuinka huonoa ja epäreilua käyttäytymistä toisten elämän, valintojen ja persoonan ruotiminen, arvostelu ja päivittely on toisen selän takana.  He eivät ymmärrä, että oma elämä alkaa siitä, että luopuu arvostelevasta mielestään ja lopettaa muiden elämän vikoilemisen ja vatvomisen. Miksi käyttää aikaansa ja energiaansa vaatimalla muilta veitsi kurkulla täydellisyyttä, kun kukaan ei siihen meistä pysty?  

Omaa sädekehääni en tässä voi kiillottaa, koska itsekin linkutan parantumisen tiellä tällä alueella omaan elinpiirini kuuluvissa ihmissuhteissa päivittäin. Etenkin nuorempana olin hyvinkin kriittinen ja arvosteleva mieleltäni ja ärsyynnyin mitä turhimmista seikoista, jotka eivät kuuluneet omaan elämääni, vaan jonkun toisen. En silloin oikein hahmottanut, missä kulkevat oman elämäni rajat ja mistä alkaa toisten elämä, jota minulla ei ole valta tuomita. Onneksi elämä on jotakin rajoista ja omasta rajallisuudesta opettanut. Ties vaikka silloin parinkympin korvilla olisin itsekin langennut aukomaan totuuksiani toisten ihmisten elämänvalinnoista tai -tavoista jossakin yleisellä keskustelupalstalla, jos sellaisia silloin olisi ollut... Nyt vikoilen lähinnä sitä, jos huomaan jonkun muun epäoikeutetusti vikoilevan... siitäkin tavasta pitäisi päästä vielä eroon.  Erilaisia mielipiteitä asioista voi olla, mutta nekin pystyy ilmaisemaan rakentavasti. Ollaan siis toisiamme kohtaan armollisia, rohkaisevia ja kannustavia ja ylläpidetään edelleen rakentavan palautteen kulttuuria blogien kommenttibokseissa!

Blogimaailman tapaan rohkaista sain tutustua muutama viikko sitten sattumoisin syntymäpäivänäni, kun sain mieltäni lämmittäneen tunnustuksen Eripurasten Rauhalan Jonspelta. Sitä & Tätä blogin Tuija muisti myös samaisella tunnustuksella muutama päivä sitten. Kiitokset teille molemmille tunnustuksesta! Kuvienkäsittelyn keltanokkana minun piti perehtyä ensin siihen, kuinka kuvia toisesta blogista kopioidaan, joten sain laitettua tunnustuksen vasta nyt eteen päin. (Jostain syystä en ensin  saanut tunnustuksen kuvaa aktivoitumaan). Tunnustus on tässä välissä kerinnyt kiertää jo niin monessa lukemassani blogissa, että on hyvin mahdollista, että mainitsemissani blogeissakin tämä on jo saatu. Varmasti kaikki lukemani blogit tunnustuksen ansaitsevat, mutta tällä kerralla annan sen seuraaville kauneudellaan ja kekseliäisyydellään inspiroiville blogeille:





Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla
ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Levollista lauantaiaamua kaikille teille toivotellen

VillaVaahtokarkki















 

5 kommenttia:

  1. Juu-u, olen niin samaa mieltä tästä harmillisen kärkkäästä kommentoinnista toisten "onnen" suhteen. :( Ja etenkin, jos joku bloggaaja haluaa perheensä/itsensä kasvoja julkaista jatkuu se myllytys kahta kauheampana.
    Kurjaa on, kun ei suoraan asiaa saada sanotuksi vaa palstoilla sitä märehditään. Vaan toisaalta se suoraan sanominenkin voi loukata toista, joten olisi niin hienoa jos ihmiset osaisivat jättää asioita omaan arvoonsa ja kunnioittaa sellaisinaan. Ja ne loput mölyt jättää sitten mahaansa! :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kommentista. Tuohon voin vaan sanoa, että aamen:) "Suoraan" sanominenkin, kun saattaa usein tulla sellaisena tunneryöppynä päälle, ettei kunnioituksesta ole enää tietoakaan. Korjaavan palautteen antaminen on todellinen taitolaji, joka vaatii silmää ja sydäntä nähdä, missä tilanteissa se on paikallaan ja missä ei. Mukavaa viikonalkua sinulle!

      Poista
  2. Lämmin kiitos tunnustuksesta! Joku aika sitten sain tämän, vaan kyllä aina mieltä lämmittää!
    Teillä on muuten tosi kaunis koti ja ihana puutarha - ihastellen tässä selailin blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peppi! Mukavaa kun tulit vierailulle ja viihdyit:) Hyvää viikonalkua sinulle!

      Poista
  3. Kiitos kovasti tunnustuksesta! Lämmittää todella paljon :)

    VastaaPoista