Totuudenjanoa keittiössä

Valkoisessa keittiössämme näyttää aina tältä...

...ehkä kerran päivässä, tai viikossa tai edes kahdessa...tai ainakin hetken ennen vieraiden tuloa. Paitsi ei edes aina silloin, jos vierasvalmistelut ovat vielä vaiheessa. Tyttö totesi näitä kuvia katsellessaan: "Voi kun meillä olisi aina näin siistin näköistä". Blogiharrastuksen myötä on tullut paljon medialukutaitoon liittyviä keskusteluja tyttöjen kanssa. Muistan miten minua nuorempana suunnattomasti ärsytti sisustuslehtien tyyli näyttää vain täydellisiä koteja. Tai suoraan sanoen en silloin edes ymmärtänyt, miksi ylipäätään jotkut haluavat kotejaan kuvattavan julkisiin lehtiin. Silloin olin vielä niin mustavalkoisen totuudenjanoinen tosikko, etten oikein tajunnut, että sisustuslehtijutut ovat aikuisten leikkiä ja joidenkin harrastus, jossa todellisuus, idealismi, unelmat, tunnelmat ja mielikuvat sekoittuvat mukavasti keskenään, ja josta inhorealismi ja usein myös arkirealismi on blogattu pois. Leikkimielisyys elämässä on hyvä säilyttää, vaikka totuudenjanoinen muuten olisikin. Sen verran silti tunnen vastuuntuntoa medialukutaidottomia kohtaan, että päätin tehdä blogissani kenties ainoan kerran niin, että näytän postauksen lopussa kuvan siitä, miltä keittiö jo näytti illalla vieraiden lähdettyä. Te, jotka haluatte säilyttää kauniin mielikuvanne siitä, että VillaVaahtokarkissa kaikki on aina suorastaan vaahtokarkkimaisen siistiä, älkää katsoko postauksen viimeistä kuvaa:) Jos tänne nyt joku medialukutaidoton tosikko sattuisi eksymään, niin selvennän vielä, että blogissani haluan olla vieraanvarainen: siispä en näytä suurperheen arkirealismin sotkuja, jotka ovat jokaiselle ihmiselle tuttuja, vaan räpsin kuvia muistoiksi niistä verrattain lyhyistä siisteistä ja kauniista hetkistä, jotka nekin ovat totta...edes sen hetken.

Keittiömme suunnittelua saneli vanha astiakaappi, jonka halusin tälle seinälle. Sen vuoksi tingin korotetusta uunista ja astianpesukoneesta.

Yllä oikealla tyttöni E:n rakennusaikana tekemä keraaminen vaahteranlehti, joka toimii teepussialustana.

Kaapinovien vetimiksi valitsin mielestäni juuri sopivan kokoiset ja muotoiset nupit, jotka löytyivät Biltemasta. Vastaavia nuppivetimiä ei ollut löytynyt keittiövalmistajan valikoimista. Vinkin nuppeihin olin saanut sukulaiseltani Juhalta ja Elinalta, jotka rakensivat kauniin Kannustalon paria vuotta meitä ennen. Nuppivetimien pariksi tuli linjakkaammat Ikean vetimet, jotka toimivat laatikoissa mielestäni nuppeja paremmin. Näin sain hakemaani modern country -tyyliä, joka sopii tällaiseen kaupunkihuvilaan olematta kuitenkaan liian ennalta arvattavaa tai kliseistä.

Kaapinovet ovat valkoiseksi petsattua ja lakattua koivua, joka on kestävämpi vaihtoehto kuin vastaava valkolakattu ovi tai mdf-ovi. Valkoiseksi maalattu massiivipuu olisi tehnyt taas mielestäni liian kylmän ja kliinisen vaikutelman yhdistettynä valkoisiin kivitasoihin. Valkoiseksi petsattu tammi olisi sopinut materiaaliksi sen puolesta, että alakerran lattiat ovat sitä, mutta päädyin koivuun, joka on pintakuvioltaan tammea rauhallisempi. Koivupinta antaa tilaa vanhalle astiakaapille katseenvangitsijana eikä kilpaile sen kanssa.  Kaappi on käsitelty Allbäckin pellavaöljymaalilla.

 Ja nyt lopuksi se illan reality vieraiden lähdettyä...

Haasteena itselleni ja muillekin: arvostan itseäni niin paljon, että aloitan päiväni puhtaalta pöydältä:)

Hyvää päivänjatkoa toivottaen

VillaVaahtokarkki