Pyöröpuikot matonkuteelle DIY

Valmistin joskus ajat sitten pitkät pyöröpuikot ottamalla bambuisista pyöröpuikoista ohuemman muoviputken pois ja laittamalla sen tilalle paksumpaa putkea (pari euroa Biltemasta). Paksumpaa putkea varten veistin vain puukolla vähän bambupuikon tyveä sopivammaksi. Niillä voi neuloa paksummasta lankasta vähän leveämpiäkin töitä ainakin sitten joskus. Monia ideoita on ainakin hautumassa :).

Palmikkoneuloksen tein tavallisilla suorilla puikoilla, mikä osoittautui yllättävän raskaaksi, joten idea kevyemmistä pyöröpuikoista hautui mielessä. Neuloksen malli omasta päästä.

Lopultakin tämä ikuisuuprojektina ollut istumatyyny tuli päätökseen! Kesken se jäi ehkä jo yli puolitoista vuotta sitten, kun alunperin vaaleanpunainen matonkude loppui, enkä saanut enää samaa väriä lisää. Tein toisen puolen siis valkoisella trikookuteella neuloen.

 Tyyny seikkailee vuorotellen yläkerran kummassakin lastenhuoneessa.

Pikkuprinsessa vetää näppärästi nukkekodin tavaralokerikon tuolikseen. Lokerikko on Ikean vanerilokerikko, jonka olen maalannut valkoiseksi ja laittanut siihen Hemnes-kalusteista poisvaihdetut nuppivetimet.

 Olipa aika pikainen leikkituokio :). Minneköhän tyttö jo karkasi?

Joskus taannoin esittelemäni kirpparilta löytämäni kultakehyksinen peili vaihtoi väriä valkoiseksi. Vikatikki vai ei, mutta jotenkin se tähän huoneeseen istuu paremmin valkoisena. Antiikkipeilistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka se ilmeisesti aika vanha olikin. Nyt taitaa olla viisasta mennä nukkumaan, mutta voin jo valmiiksi toivotella:

Mukavaa sunnuntaita ja uutta viikkoa teille kaikille!

***

VillaVaahtokarkin Mari

Kevättä olohuoneessa

Keskiviikon kevättervehdys! Pieniä sisustuspähkäilyjä olis tarjolla niistä kiinnostuneille, koska se on teidän kanssa niin kivaa.

  Talven aikana siirsin olohuoneesta kirjahyllyn kellarikerrokseen ja tytön huoneesta valkoinen lipasto siirtyi takaisin olkkarin puolelle.  Tämä kuva on räpsäisty sen kummemmin asetteluja miettimättä ja nurkkaan jäi edelleen ehkä vähän turhaksi esineeksi tuo jalkalamppu. (Lamppu oli muuten kympin hankinta Ikean löytönurkasta). Huoneessa on ollut joulun jäljiltä verhoina vain nuo valkoiset silkkiverhot, jotka tuossa ylemmässä  kuvassa ovat tuossa verhotangon keskiosassa. Huoneen toinen ikkuna, jota ei tässä nyt näy, on ollut kokonaan ilman sivuverhoja. Ehkä vaihdan nuo syyspuolen verhojärjestelyt takaisin kuitenkin paikoilleen. Valkoiset verhot keskellä huonetta näyttävät jotenkin valoisammilta ja kokonaisuus on liian valju ilman väriä, vai mitä mieltä olette? Tuon matonkin voisi pian siirtää takan eteen, kun se on ollut talviajan takan tuhkia paossa tuolla huoneen toisessa päässä. Kummasti matto tuo kodikkuutta tilaan tuossa huoneen keskellä.

Vasen kuva on otettu loppukesästä, jolloin kirjahylly oli vielä paikoillaan. Näyttääkö nurkka teistä liian tukkoiselta, vai roudasinko sen sittenkin turhaan kellarikerrokseen? Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut viedä tuo valkoinen kirjoituslipasto sinne, mutta se ei olisi ollenkaan sopinut kellarikerroksen  muuhun tunnelmaan. Niitä tunnelmia en ole edelleenkään täällä sen kumemmin vilautellut, kun on ollut joitakin sisustuksellisia juttuja siellä vieläkin niin pahasti kesken.  Tilassa on mm. se vanha funkkissenkki, joka odottaa kohtaloaan...

Näitä kuvia katsellessa tuo kirjahylly ei näytä ollenkaan niin hyökkäävälle tuolla nurkassa kuin miltä se talviaikaan näytti tummien verhojen kanssa. Silloin tuo nurkkaus oli jotenkin aivan tukossa, etenkin alla olevasta kuvakulmasta katsottuna.

Nyt nurkassa on taas tuo "lipastoasetelma". Toinen korkea kirjahylly on olohuoneessa edelleen, mutta se jää vasemmalle seinälle pariovien viereen. Tai siis olen seissyt sen vieressä tätä kuvaa räpsäistessäni.

Sohvalla on kevään piristyksenä varsin maukkaita tyynyjä. Isompi tytöistä ompeli tuon jättimäisen jätskitötterön Tilda-kaavaa mukaillen. Minä taas ompelin mansikan.Vaahtokarkit taas kuuluvat tähän talomme jatkuvaan vaahtokarkki-vitsiin. Nämä tyynyt eivät kuulu olohuoneen vakituiseen sisustusrekvisiittaan, niin hauskoja kuin ovatkin, vaan ne ovat muumimökin somistuksia, josta sitten myöhemmin juttua lisää.

 Loppuun vielä vaahtokarkin vaaleanpunaisia kuvia pöydän kimpusta, jonne sekaan leikkasin Katin ja Kallen perheen nimikkokirsikkapuun oksia muutaman. Odotan innolla puun ensimmäistä kukintaa, joka silmujen perusteella vaikuttaa lupaavalta. Toivottavasti Kati ja Kalle tyttöineen pääsevät kukintaa todistamaan.

 

 

  

Ruusu ja kirsikankukka. Sama kuvakulma eri tarkennuksilla.

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Elämä siis hymyilee, kun jaksaa tällaisia sisustamisen viilauksia ja hömpötyksiä miettiä:)

Toivotan vielä tervetulleeksi kaikki uudet lukijat, ja erityiskiitokset niille blogeille, joiden blogilistojen kautta tänne uusia lukijoita löytää silloinkin, jos harmikseni en itse ole voinut blogeissa seikkailla ja aikaa viettää niin paljon kuin haluaisin.

Toivon teille kaikille lukijoille kevään iloa loppuviikkoon!

 ***

Villa Vaahtokarkin Mari

P.S. Tajusin juuri, että olen pian blogitaipaleesta ja ihanasta seurastanne saanut nauttia kaksi vuotta, sillä huomenna on blogini 2-vuotissynttärit! Pitääpä kehitellä pikapuoliin jokin arvonta sen kunniaksi, koska niin kiitollinen seurastanne olen:). Mun lupaamani raksaniksi-kirjoitukset vielä hautuu, joten katsotaan tuleeko ne, vai se arvonta ensin...

  

Leikkejä

Nukkekodissa on koko talvi vietetty varsin boheemia elämää...

...remppalomalla ollaan oltu ja sähköt ja ikkunalistat puuttuu, mutta kuka nyt talven pimeydessä niitä huomaa? Tietty niitä sähköjä ehkä olis kaivannut. Jotenkin vaan joulun jälkeen itse pitää sellaista luovaa taukoa, ettei jaksa keskeneräisyyksistä stressata.

Kevätaurinko on aiheuttanut kuitenkin pienoista painetta siivota ihan näitä 1:1 talon nurkkia, mutta kyllä se siivouksen tarve taisi olla vielä suurempi täällä leikkitalon sisällä.

Nyt on taas turhat rojut karsittu ja leikkiminen on paljon mukavampaa.

Taitaa tarjolla olla silti edelleen joulun jämiä;)

Sisustuspuuhat täällä taitavat vielä jatkua. Katto- ja ikkunalistatkin voisivat löytää paikoilleen. Nukkekodissa voi toteuttaa edullisesti kaikkia sisustuskokeiluja. Pitäisiköhän joskus sisustaa jokainen huone eri tyylillä ja kerätä kaikki blogimaailman sisustustrendit, -kliseet ja design-klassikot tänne? ;)

 Täällä nukkekodissa ollaan ainakin raikkaissa kevään väreissä, jos muuten on kodin kevätsisustuksen inspiraatio vähän hukassa. Tai ollaan me tyttöjen kanssa muumimökin sisustusjuttuja laitettu jo kesää varten valmiiksi, ja sitten on pari K-tuolia projektin alla. Mitenkähän sitä oppisikin tekemään aina yhden asian loppuun ennen kuin aloittaa seuraavaa? Vai onko sen oppiminen edes välttämätöntä, jos joskus kuitenkin valmistakin syntyy? Tosin toisen K-tuolin projekti on ollut alla jo opiskelun alkuajoista (lähes 20 vuotta!), joten ehkä sen voisi viedä jo tavalla tai toisella viimeinkin päätökseen;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 ***

Villa Vaahtokarkin Mari

Puuleluja

Ihailen vanhan ajan rakkaudella ja huolella valmistettuja leluja. Miten niissä onkin vain niin erilainen tunnelma kuin nykyajan halvalla tehdyissä muovileluissa? Oi niitä vanhoja hyviä aikoja...;) Toki nykyajan leluissakin on ihan huippuja mukana, joita ei vaihtaisi pois, ja jotka kestävät, kuten vaikka legot, pet shopit, sylvaniat, eläinhahmot, my little ponyt ja barbiet. Ja muovileluissakin alkaa olla jo mukana ekologisempia vaihtoehtoja, kuten kierrätetystä muovista tai puumassasta valmistetut lelut. Biohajoavaa muovinoloista materiaalia käytetään 3D- tulostimissa, joita leluteollisuuskin jo käyttää. Mutta silti en voi olla ajattelematta kuinka paljon ympäristöä säästäisi, jos kaikki vain vähän aikaa lasta kiinnostava ja huonolaatuinen muovikrääsä jäisi kokonaan valmistamatta. Suosin puuta materiaalina aina, jos vain mahdollista, koska se kestää, ja sitähän Suomessa riittää. 

 

 Nämä kuvat ovat viime kesän otoksia Billnäsin antiikkipäiviltä, jossa piipahdimme mukavalla koko perheen kesäretkellä. Aikamoisia unelmien herättäjiä noista leluista moni. Ja hintansa puolesta esimerkiksi tuo suuri auto saikin jäädä vain unelmaksi niin ihana kuin se olikin. Pojan metallinen potkukilpuri saa kelvata. Hain inspiraatiota mm. keinuhevoseen, jonka tekemisestä haaveilen (aitaparruja jäänyt edelleen useampi käyttämättä), mutta hienoja autoja taisi olla enemmän tarjolla. Kotkalaisen Ollin Onni -liikkeen valikoimiin tuntui kamerani useaan otteeseen kääntyvän. Toki on näissä kuvissa mukana myös muiden myyjien leluja.

Turhaudun asioimaan yleensä suurimmissa lelukauppaketjuissa, joiden valikoimissa on suurimmaksi osaksi halvalla ja epäeettisesti valmistettuja huonolaatuisia muovileluja, joiden elinikä on todella lyhyt. Harmittaa vieläkin muutama lähes heti leikissä rikkoutunut "laadukas" muovilelu, jotka olen erehtynyt pojalle ostamaan. Pikkuautojen pitää olla kokonaan metallia (tai pienempänä puuta) kestääkseen hänen menoaan. Olen valmis käyttämään aikaa (mun viihdeaika) myös lelujen itse tekemiseen. Puulelun voi lähes aina uudelleen korjata tai tuunata, ja lopulta heittää vaikka takkaan talon lämmittämiseksi, mutta muovilelu päätyy lähes poikkeuksetta kaatopaikalle. Valveutuneempi kuljettaa rikkinäisen muovilelun energiajätteeseen, mutta edelleen sinne päätyy myös helposti sellaista muovia, jonka polttamisesta syntyy myrkyllisiä kaasuja. Kovin moni ei eri muovilaatuja ja niiden kierrätettävyyttä tunne. Olen sitä mieltä, että puiseen leluun sijoitettu aika, vaiva tai raha aina kannattaa.

Tässä linkki, jos haluat ensi kesänä suunnata Billnäsin ruukin alueelle antiikkipäiville vaikkapa kauniiden lelujen metsästykseen:

http://www.billnasantiikkipaivat.fi/

Tein tähän loppuun pitkähkön linkkilistan verkkokauppoihin, joista saa kivoja puisia leluja. Mukana myös pari vastaan tullutta kivaa linkkiä vinkiksi niille, jotka haluavat valmistaa lapsen kanssa leluja itse. Materiaalien ja välineiden ei aina tarvitse olla sahaa, laudan pätkää, vasaraa ja nauloja kummoisempia. Leikissähän itse rakentaminen ja yhdessä tekeminen on se juttu. Siksi usein liian valmiit muovilelut eivät jaksa ainakaan meidän lapsia kovinkaan kauaa kiinnostaa. Tässä siis linkkejä puulelujen ystäville:

http://www.leluputiikki.fi/ekologiset-lelut-c-17_36.html

http://www.condiana.fi/

http://www.tuffanpuulelut.fi/puulelut.html

http://www.vekaravintti.fi/store/index.php?main_page=index&cPath=6_30_39

http://www.taitaentehty.fi/brand/2/

http://www.hattentatti.fi/puulelut-pelit-c-45.html

http://lelujakoriste.fi/kauppa/

http://www.eurotoys.fi/main/index.asp?site=1418

http://www.woodentoys.fi/fi/

http://www.lahja-maailma.fi/

http://www.fiksumuksu.com/?gclid=CMKDibyAkr0CFaL4cgod96EAbA

http://tingeling.fi/#&panel1-4

http://cdon.fi/kirjat/skarman,_erik/nikkaroi_puuleluja-4272800

http://neulanhaltija.blogspot.fi/2012/05/puuleluja-ja-maileg-hahmoja.html

Kovin vähän olen ehtinyt edelleen koneen ääressä istua. On ollut useampikin projekti taas meneillään, jotka eivät vaan edisty, jos dataan. Niistä tulee postausta sitten jossain vaiheessa. Nyt huomaan, että on parempi olla lupaamatta täällä mitään tulevista postauksista ennen kuin on ehtinyt tehdä ne vanhat pois alta, joista on joskus tullut puhuneeksi ja jotka nytkin ovat jääneet roikkumaan. Kovin pitävät pienet äidin päivisin vauhdissa, että rauhallinen kahvi/blogihetki on tällä hetkellä täyttä utopiaa :)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille toivottelen!

***

VillaVaahtokarkin Mari

Nuken peitto&sänky

Lokoisaa lauantaita teille kaikille! Nyt siis lyhyestä virsi kaunis: Pikkuprinsessan nukelle ompelimme isomman tytön kanssa yhteistyössä eilen illalla pienen tilkkutäkin. Muitakin liinavaateuudistuksia on työn alla.

Täkissä tilkkuina on uusiokäytetty yhtä minun paitapuseroa (beige-valkoruudullinen) sekä yhtä tytöiltä pieneksi jäänyttä paitapuseroa (kukat valkoisella pohjalla), joita olin jo tovin marinoinut tilkkulaatikossa. Jotenkin mielelläni laitan tilkkutöhin aina jotain tarinaa mukaan vanhoilla kankailla sen sijaan, että kaikki olisivat uusia. Se vähän niin kuin mielestäni kuuluu tuohon tilkkuilun filosofiaan.

Vanhan nukensängyn ostin viime kesänä Billnäsin perinne- ja antiikkipäiviltä. Sen mukana tuli myös vanhat vuodevaatteet, joista lakanat pesin ja säilytin. Sängyn ulkonäölle en tehnyt pesua lukuun ottamatta mitään ja mietin vielä tulenko tekemäänkään. Sängyssä on asianmukaiset puuliitokset, vaikka reunat ovatkin vaneria. Siksi maksoin kolmen kympin hinnan mielelläni (vrt. kaupan uusi muovinen tai mdf-levyinen sänky). Veikkaukseni myyjän kanssa oli, että sänky olisi ehkä 1930 -luvulta. Jokin sängyn selkeälinjaisuudessa oli jäänyt minua kiehtomaan, joten sänky piti juosta hakemaan vielä juuri sulkeutumisajan jälkeen, kun olin sitä jäänyt vielä aikaisemmin miettimään. Myyjä oli huojentunut viime tingan kaupasta tavaroita jo pakatessaan, koska päivä oli ollut tukahduttavan helteinen, ja tuntui, että ostajakunta oli varmasti jo useamman päivän vain nopeasti ja kärsimättöminä kierrellyt myyntipöydät tarttumatta juuri mihinkään.

Niinpä tämä joskus Ulla-nimisen nuken sänky sai meiltä uuden kodin. Kuvailin silloin innokkaasti muitakin ihania vanhoja leluja, jotka ovat mielestäni aina niin kiehtovia. Voin näyttää niitä seuraavalla kerralla, kun en niitä viime kesänä tänne ehtinyt laittaa.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua ja yritän päästä taas välillä teidän muidenkin blogeihin seikkailulle... Tässähän on vallan päässyt tipahtamaan kärryiltä, mistä blogistaniassa turistaan:)

***

Villa Vaahtokarkin Mari