Ihailen
vanhan ajan rakkaudella ja huolella valmistettuja leluja. Miten niissä
onkin vain niin erilainen tunnelma kuin nykyajan halvalla tehdyissä
muovileluissa? Oi niitä vanhoja hyviä aikoja...;) Toki nykyajan leluissakin on ihan huippuja mukana, joita ei vaihtaisi pois, ja
jotka kestävät, kuten vaikka legot, pet shopit, sylvaniat, eläinhahmot,
my little ponyt ja barbiet. Ja muovileluissakin alkaa olla jo mukana
ekologisempia vaihtoehtoja, kuten kierrätetystä muovista tai puumassasta
valmistetut lelut. Biohajoavaa muovinoloista materiaalia käytetään 3D-
tulostimissa, joita leluteollisuuskin jo käyttää. Mutta silti en voi olla ajattelematta kuinka paljon ympäristöä säästäisi, jos kaikki vain vähän aikaa lasta kiinnostava ja huonolaatuinen muovikrääsä jäisi kokonaan valmistamatta. Suosin puuta
materiaalina aina, jos vain mahdollista, koska se kestää, ja sitähän Suomessa riittää.
Nämä kuvat ovat viime kesän otoksia Billnäsin antiikkipäiviltä, jossa
piipahdimme mukavalla koko perheen kesäretkellä. Aikamoisia unelmien herättäjiä
noista leluista moni. Ja hintansa puolesta esimerkiksi tuo suuri auto saikin jäädä vain unelmaksi niin ihana kuin se olikin. Pojan metallinen potkukilpuri saa kelvata. Hain inspiraatiota mm. keinuhevoseen, jonka tekemisestä
haaveilen (aitaparruja jäänyt edelleen useampi käyttämättä), mutta
hienoja autoja taisi olla enemmän tarjolla. Kotkalaisen Ollin Onni
-liikkeen valikoimiin tuntui kamerani useaan otteeseen kääntyvän. Toki on
näissä kuvissa mukana myös muiden myyjien leluja.
Turhaudun asioimaan yleensä suurimmissa lelukauppaketjuissa, joiden valikoimissa on suurimmaksi osaksi halvalla ja epäeettisesti valmistettuja huonolaatuisia muovileluja, joiden elinikä on todella lyhyt. Harmittaa vieläkin muutama lähes heti leikissä rikkoutunut "laadukas" muovilelu, jotka olen erehtynyt pojalle ostamaan. Pikkuautojen pitää olla kokonaan metallia (tai pienempänä puuta) kestääkseen hänen menoaan. Olen valmis käyttämään aikaa (mun viihdeaika) myös lelujen itse tekemiseen. Puulelun voi lähes aina uudelleen korjata tai tuunata, ja lopulta heittää vaikka takkaan talon lämmittämiseksi, mutta muovilelu päätyy lähes poikkeuksetta kaatopaikalle. Valveutuneempi kuljettaa rikkinäisen muovilelun energiajätteeseen, mutta edelleen sinne päätyy myös helposti sellaista muovia, jonka polttamisesta syntyy myrkyllisiä kaasuja. Kovin moni ei eri muovilaatuja ja niiden kierrätettävyyttä tunne. Olen sitä mieltä, että puiseen leluun sijoitettu aika, vaiva tai raha aina kannattaa.
Tässä linkki, jos haluat ensi kesänä suunnata Billnäsin ruukin alueelle antiikkipäiville vaikkapa kauniiden lelujen metsästykseen:
Tein tähän loppuun pitkähkön linkkilistan verkkokauppoihin, joista saa kivoja puisia leluja. Mukana myös pari vastaan tullutta kivaa linkkiä vinkiksi niille, jotka haluavat valmistaa lapsen kanssa leluja itse. Materiaalien ja välineiden ei aina tarvitse olla sahaa, laudan pätkää, vasaraa ja nauloja kummoisempia. Leikissähän itse rakentaminen ja yhdessä tekeminen on se juttu. Siksi usein liian valmiit muovilelut eivät jaksa ainakaan meidän lapsia kovinkaan kauaa kiinnostaa. Tässä siis linkkejä puulelujen ystäville:
Kovin vähän olen ehtinyt edelleen koneen ääressä istua. On ollut useampikin projekti taas meneillään, jotka eivät vaan edisty, jos dataan. Niistä tulee postausta sitten jossain vaiheessa. Nyt huomaan, että on parempi olla lupaamatta täällä mitään tulevista postauksista ennen kuin on ehtinyt tehdä ne vanhat pois alta, joista on joskus tullut puhuneeksi ja jotka nytkin ovat jääneet roikkumaan. Kovin pitävät pienet äidin päivisin vauhdissa, että rauhallinen kahvi/blogihetki on tällä hetkellä täyttä utopiaa :)
Ihanaa uutta viikkoa kaikille toivottelen!
***
VillaVaahtokarkin Mari
