lauantai 8. maaliskuuta 2014

Nuken peitto&sänky

Lokoisaa lauantaita teille kaikille! Nyt siis lyhyestä virsi kaunis: Pikkuprinsessan nukelle ompelimme isomman tytön kanssa yhteistyössä eilen illalla pienen tilkkutäkin. Muitakin liinavaateuudistuksia on työn alla.

Täkissä tilkkuina on uusiokäytetty yhtä minun paitapuseroa (beige-valkoruudullinen) sekä yhtä tytöiltä pieneksi jäänyttä paitapuseroa (kukat valkoisella pohjalla), joita olin jo tovin marinoinut tilkkulaatikossa. Jotenkin mielelläni laitan tilkkutöhin aina jotain tarinaa mukaan vanhoilla kankailla sen sijaan, että kaikki olisivat uusia. Se vähän niin kuin mielestäni kuuluu tuohon tilkkuilun filosofiaan.


Vanhan nukensängyn ostin viime kesänä Billnäsin perinne- ja antiikkipäiviltä. Sen mukana tuli myös vanhat vuodevaatteet, joista lakanat pesin ja säilytin. Sängyn ulkonäölle en tehnyt pesua lukuun ottamatta mitään ja mietin vielä tulenko tekemäänkään. Sängyssä on asianmukaiset puuliitokset, vaikka reunat ovatkin vaneria. Siksi maksoin kolmen kympin hinnan mielelläni (vrt. kaupan uusi muovinen tai mdf-levyinen sänky). Veikkaukseni myyjän kanssa oli, että sänky olisi ehkä 1930 -luvulta. Jokin sängyn selkeälinjaisuudessa oli jäänyt minua kiehtomaan, joten sänky piti juosta hakemaan vielä juuri sulkeutumisajan jälkeen, kun olin sitä jäänyt vielä aikaisemmin miettimään. Myyjä oli huojentunut viime tingan kaupasta tavaroita jo pakatessaan, koska päivä oli ollut tukahduttavan helteinen, ja tuntui, että ostajakunta oli varmasti jo useamman päivän vain nopeasti ja kärsimättöminä kierrellyt myyntipöydät tarttumatta juuri mihinkään.
Niinpä tämä joskus Ulla-nimisen nuken sänky sai meiltä uuden kodin. Kuvailin silloin innokkaasti muitakin ihania vanhoja leluja, jotka ovat mielestäni aina niin kiehtovia. Voin näyttää niitä seuraavalla kerralla, kun en niitä viime kesänä tänne ehtinyt laittaa.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua ja yritän päästä taas välillä teidän muidenkin blogeihin seikkailulle... Tässähän on vallan päässyt tipahtamaan kärryiltä, mistä blogistaniassa turistaan:)


***
Villa Vaahtokarkin Mari

15 kommenttia:

  1. Kylläpä sai nukke nätin peiton. Tuo sänky on jotenkin tutun näköinen lapsuudesta, itselläni ei ollut, oli rautasänky, mutta naapurin leikkikaverilla oli hyvin samannäköinen, joten paljon mahdollista tuo 30 luvun sänky.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli:) Ihana kuulla sängystä hieman tarinaa, joka vahvistaisi, että sillä on joku 30-luvulla leikkinyt. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Oi miten ihana peitto ja pehkut <3

    VastaaPoista
  3. Ihana setti! Minustakin tilkkuiluun kuuluvat ehdottomasti vanhat kankaat! Niistä syntyy tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna:) Mulla on täällä läjä miehen kaapista perattuja kyynärpäistä rikkimenneitä kauluspaitoja odottamassa just kierrätyskäyttöä. Niissä on yllättävän kivoja sävyjä ja raitakankaita, että pitää vielä löytää sauma, jolloin niitä ompelis uuteen muotoon. Huimia konttorirotan tarinoita siis ompeluksiin tulossa;)

      Poista
  4. Kaunis peitto ja niin ihanat kankaat! <3

    VastaaPoista
  5. Heipparallaa!
    noissa nukensängyissä, etenkin vanhoissa, on todellakin jotain. Minä ikuisesti katkerana täällä, kun vanhempani myivät minun oman nukenkehdon joskus teinivuosinani kirpparilla. Olin kai ilmoittanut päättäväisesti, ettei minulle tule koskaan a) miestä b) lapsia :-D No, kävi vähän toisin. Löysin sen kehdon kaavan muuten joskus vanhasta Kotiliedestä 70-luvun puolivälistä. Sekin lehti on jossain… Eikä mulla sitä tyttöäkään ole. Mutta ostin vanhan nukensängyn joensuualiselta antiikkikauppiaalta pari vuotta sitten ja se on toiminut Nisse-tonttujen majapaikkana aina joulun aikaan. Se sänky on sellainen punainen, rautaa. Pitäisi vielä tehdä joskus vaneripohja sille. Kotona Espoossa odottelee. Tulipas pitkä tarina. TERKKUJA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, se rautasänky on ihana - taidan sen jotenkin hämärästi muistaa! Meilläkin on E tainnut leikkiä silti tuon nuken sängyn kanssa ihan yhtä paljon kuin pikkuprinsessa. Mä luulen, että meillä kaikki puiset ja metalliset lelut sekä Barbiet ja petshopit jää kyllä odottamaan lapsen lapsia. Niin monelta oon kuullu harmituksia, kun vanhemmat ovat joitain heidän täysin kierrätyskelpoisia aarteitaan myyneet. Ja tuu tekee se vaneripohja vaikka meille siihen teidän sänkyyn, jos ei koulun koneita enää oo käytössä;)

      Poista
  6. Voi miten söpö pikku peitto,nappaampa idean kisun petiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari - hyvä idea napata tuo peitto myös kisun petiin:)

      Poista
  7. Odwiedziłam Twój blog, bardzo interesujący. Moje wnuczki chociaż już duże chętnie bawią się pet shopami i takimi domkami. Same robią mebelki. Pozdrawiam serdecznie.

    VastaaPoista