maanantai 7. lokakuuta 2013

Ullakolla


Täällä olen värkkäillyt ritarikatoksen ohjepostausta, muttei sen tekeminen olekaan sujunut ihan käden käänteessä, vaikka päätin, etten rupea ottamaan siitä mitään pedagogista stressiä... tämähän on vain kuitenkin mun blogi. Siispä laitan tämän luonnoksena olleen postauksen tähän väliin, että pääsen taas käyntiin. Nämäkin kuvat kun ovat odottaneet blogiarkistoihin pääsyä jo tovin. Postaus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta eipä se taida haitata, koska osa kuvien sisällöstä kertoo myös nälkävuosien ajoista...

 

 Kesällä poikkesin  Paimion Adalmiinan Helmessä (postaus retkestä täällä), mutta syy, miksi minun oli helppoa jättää silloin moni kaunis vanha esine ostamatta, oli se, että vanhoja aarteita löytyy myös mieheni isän lapsuudenkodin ullakolta ja aitoista. Siellä voi palata menneeseen aikaan ja tunnelmoida ullakon kelmeässä valossa, roudaamatta kaikkea tavaraa kuitenkaan kotiin asti. Ullakot ovat viehättäneet minua jo pienestä tytöstä asti, ja niille olen kavunnut aina kuin mahdollisuus on tullut.


Ullakolla on kaksi vuosikymmeniä käyttämättömänä ollutta kamaritilaa, jotka olisi joskus kiva laittaa kuntoon pienenä kesäpuhteena...


...mutta sitä aikaa odotellessa tyydyin vain tutkailemaan toistaan kiehtovimpia talonpoikaisromanttisia esineitä.



Vanha Katekismus tarjoaisi nyt heti alkuun kunnon pläjäyksen päivän sanaa...





...skipatkaa, ketkä ette kestä tai tunnista näitä tuhteja sanoja ´synti´ tai ´parannus´, jotka eivät tunnut nyky aikana kovinkaan muodikkailta, mistä saa noin niin kuin yleistäen sellaisen vaikutelman, ettei mitään ei pitäis katua...





... ja opillisiin kysymyksiin en ota kantaa, kun niistä on turha kiistellä...




... juu, ei elä ihminen pelkästä leivästä, mutta nyt kun on siitäkin kiitetty, niin siirrytään tutkailemaan sitä materiapuolta...





Vanhan astiakaapin yläosa on kiinnitetty seinään hyllyksi ja sinne on kertynyt jos jonkinlaista tavaraa ajalta, jolloin mitään ei heitetty pois...


... kuka tunnistaa Arabian astiat ja vuosiluvun?












Hyllyssä oli myös varsin trendikkään näköinen pariton kenkä. Puhdistettuina tuollaisilla vintagekengillä voisin hyvinkin tepastella syksyisen kaupungin katuja vielä näin n. 70 vuotta myöhemmin, jos ergonomiaa ei tarvitsisi miettiä.





Tässäkin kehdossa olisi ollut mahdollisuus lapsiamme nukuttaa.


Toinen kamareista on lähes tyhjillään. Nuo lattialankut taatusti narisevat.

Tuo pinnatuoli kelpaisi varmasti useallekin lukijalle... Itse maltoin sen jättää (ainakin toistaiseksi) paikoilleen. Tuolle ovellekin löytyisi varmasti käyttöä. Eikö olekin ihana!


Aulatilassa oli kiinnostava kokoelma erilaisia lasipulloja.

 Maistuisiko mustikkamehu?...




... tai kenties talousspri? ;)


Fazerin vanha laatikko kätki sisäänsä vanhoja koulukirjoja.

Tätä kirjaa luki aikoinaan muuan mieheni Svante-niminen sukulainen, joka lähti Suomen Joutsenen mukana maailman meriä kiertelemään... Hänen kauniilla käsialallaan kirjoittamat matkapäiväkirjansa ovat edelleen tallessa.


Eihän vanhoja hyviä nahkakenkiä nyt pois viitsi heittää... ties vaikka joskus vielä tarttis. Noista saattais puhdistamalla saada vielä ihan käyttökelposet. Ja löytyihän sieltä suosikkikengällenikin pari.


Olisivat nyt ihan in... kiilakorkoa ja luonnonmateriaaleja. Maltoin jättää tällä kertaa kuitenkin ullakon somisteeksi.

Ja pihapiirin vanhassa aitassa oli myös kaikenlaista kiehtovaa. Valoa ei juuri nimeksikään kuvaukseen, niin kuin ei ullakollakaan, mutta suurilla iso-luvuilla sai otettua kohisevia kuvia.


 Ja nämä tuolit ynnä vanhan Jopon lähtivät mukaan "kaupunkihuvilamme" kalustoksi. Ettei vain tekeminen pääsisi loppumaan noita tuunatessa. Tosin jo täällä postauksessa totesin, että ovat vähän liian tunnelmallisia jo noinkin, joten ehkä tämä talvi löysäillään ja annetaan olla vain tuollaisina.

 
Loppuun vielä tietokilpailukysymys, jonka voittajalle mainetta ja kunnia;) : kuka tietää, mikä tämä alla oleva esine on?



Aurinkoa viikkoonne!



VillaVaahtokarkki

 



22 kommenttia:

  1. Käsittämätön paikka... halkean täällä ruudun toisessa päässä!!!!! Ihania aarteita!

    VastaaPoista
  2. Siis aivan mahtava paikka, tuo tunnelma ja tuoksun voin ihan haistaa tänne asti, mummulassa oli joskus samanlainen aarreaitta... Meillä on muuten tuollainen Arabian kippo miehen mummun perintönä meille tullut...

    VastaaPoista
  3. On sinulla melkoinen aarre käytössäsi. Mitä kaikkea se sisältääkään! Nuo kiilapohjaiset paperinarukengät muistan hyvin sota-ajalta. Kekseliäisyyttä niissäkin tarvittiin, puupohjissa nuo "haavat" että oli helpommat kävellessä, antoi pohja myöden.

    VastaaPoista
  4. Heti ensimmäinen eli Mervin kommentti oli sama, mitä aioin kirjoittaa! Aarreaitta tosiaan.
    En tiedä mikätintä, olisko joku separaattorin osa.

    VastaaPoista
  5. Huh...onpa aarrepaikka! Bongasin nuo aika huikeat lankarullat, ihanat:)

    VastaaPoista
  6. Vanha esine on karbiinilamppu/lyhty. Käytetty polkupyörissä, moottoripyörissä, yms. valoina. Säiliöön laitettu karbiinia ja vettä, eli palava kaasu valaisee. Terv. Riitta Raitanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehei, Onnea Riitta!!! Tiesit oikean vastauksen:) Mieluusti ilahduttaisin sinua pienellä palkinnolla, eli voit halutessasi laittaa osoitetietosi mulle sähköpostiin villa.vaahtokarkki@gmail.com

      Poista
    2. Kiitos! Laitoin sähköpostia.

      Poista
  7. Mulla ei kyllä tullut mitään mieleen tuosta esineestä. Mieheltä kun kysyin, niin hän sanoi, että se on varmaan joku maitoseparaattori... jaa´a, en ymmärrä mitä hän sillä ajattelikaan? Mutta ehkä se on kuitenkin tuo Riitan mainitsema lamppu/lyhty!

    Noi puhelimet on tosi hienot! Meillä on seinällä vähän samantyylinen vanha puhelin, josta on sisus tyhjennetty ja se toimii nykyään avainkaappina. Oi että, minäkin tykkään tuollaisista vanhoista vinteistä <3

    VastaaPoista
  8. Ihanaa tavaraa, ja mielessäni ajattelin että ompa siisti vintti vaikka siellä onkin noin vanhaa tavaraa. Meijän suvussa jos olis jossain noin vanhaa tavaraa, niin siellä olis kolminkertanen määrä uudempaa tavaraa ja roskaa vanhojen lisäks. Hamstereita suvussa...

    VastaaPoista
  9. Oi mitä ihanuuksia! Ekana tosta esineestä tuli mieleen lamppu/lyhty/jonkinsortin valaisin :D

    VastaaPoista
  10. Onpas mielenkiintoinen paikka!! Olisi kiva päästä penkomaan =D Ihanat tuolit sait sieltä mukaasi.

    VastaaPoista
  11. Mahtava aarreaitta tosiaankin :) Olisin veikannut esineeksi jotai lamppua, mutta en sen tarkemmin millainen.

    VastaaPoista
  12. Hieno postaus, kaikin tavoin!♥
    Mikä aarreaitta!! Minulla vähän sama juttu eli ei ole ihan niin vaikeata olla ostamatta jotain kaunista, vanhaa, kun tuolta mökiltämme, joka siis on mieheni mummula (hänen äitinsä synnyinkoti)) on löytynyt kaikkea ihanaa!:) Siinä sit vierähtääkin tovi jos toinenkin, kun jää ihmettelemään vanhaa aikaa...

    Oikein mukavaa tätä viikkoa!:)

    VastaaPoista
  13. Voi mahtava postaus, kiitos kun jaoit kuvat. Tunnen nenässäni vintin tuoksun :). Ja mieleen tulee kummitätini pohojalaastalon vintti, jossa pikkutyttönä niin monet kerrat olen kolunnut ja ihmetellyt kaikenlaista vanhaa tavaraa. Voi mitä aarteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kaikille teille ihanaiset kommenteistanne ja mikätinveikkauksistanne - Tuolta Riitta Raitasen kommentista voitte käydä lukemassa mikä oikean vastauksen viimeisten kuvien kummalliselle esineelle:)
      Ja oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille!

      Poista
  14. Astiakaapin yläosa, missä oli upea koriste ylhäällä, sen kun puhdistaisi ja maalaisi, eikö sopisi Villa Vaahtokarkkiin? Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tepa - Tuo oli tullut mieleeni itsekin kuvia uudelleen katsellessani. Se sopisi nimittäin hyvin askarteluhuoneemme seinälle kaikenlaisten purnukoitten säilytyshyllyksi... nuo vanhat rihmarullatkin pääsisivät käyttöön. Paikkana se ei ehkä olisi ihan kaapin arvoon sopiva, mutta toisihan se tunnelmaa askarteluhuoneeseen. Pitänee neuvotella asiasta appiukon kanssa:)

      Poista
  15. aivan ihania kuvia TAAS!! Pidän vanhoista esineistä ja tämä postaus oli aarteita pullollaan.
    olipa siinä niin paljon josta voi unelmoida.
    mukavaa syksyä.
    ~M~

    VastaaPoista