Puutarhan parhaat marjapaikat

Rautatieomenapuun juurelta lähtevän puron varrella...

 

... ison kiven juurella...

... on ollut kesän paras mansikkapaikka.

Sinne on pieni pyjamapukuinen seikkailija kesän aamuauringossa vaeltanut herkkupalojaan hakemaan. Tarkalla pinsettiotteella punainen kulta on sujautettu suukkuun. "Mam!"

Keväällä pergolan reunustalle siirretty karhunvadelma kukki kauniilla vaaleanpunaisilla kukillaan.

Tämä taitaa olla tonttimme mustaa kultaa.

Toinen herkullinen karhunvadelmapaikka on avotulipaikan ympärille kasatun "ritarilinnakkeen" muurin päällä.  Varsin vallattomaksi villiintynyt karhunvatukkapensas on tuottanut toisena kesänäänkin jo runsaan sadon.





Lammen ja muumimökin takana kasvavat Tytin tyrnit nyt kolmatta kesää (terveiset Tytille!). Tänä kesänä niiden kasvu on ollut niin runsasta, että ystävyydenpuutarhastamme lähti ensimmäiset tyrnin jakotaimetkin uuteen kotiin. (Ja Tytti tuu hakemaan taimia heti kun tarviit!)

 Luonnon oloissa tyrni kasvaa karuilla saaristo- ja rannikkoalueilla kalkkipitoisessa maassa. Olen luonut tyrnille tonttimme takaosan happamaan metsämaahan suotuisat kasvuolosuhteet nakkelemalla kaikki talon perustusten räjäytystöistä jääneet pikkukivet juurialueelle katekankaan päälle, koska tyrni ei tykkää juuristoalueelle tunkeutuvasta muusta kasvillisuudesta. Lisäksi kalkitsin hyvin istutuskuoppiin ( yksi poika- ja kaksi tyttötyrniä 1.5 m välein) tulevan mullan, sekä heittelin kalkkia myös pensaiden ympärille, sillä tyrni pintajuurisena kasvina levittää juurensa melko laajalle alueelle.

Tänä kesänä tyrnit oikein villiintyivät tuottamaan satoa ilmeisesti sen seurauksena, että talvella kippasin takasta koivun tuhkat niiden tyvelle lumen päälle. Yli kuusi litraa marjoja kertyi. Viime kesänä taisi tulla kokonaiset kahdeksan marjaa.

 

Nyt on ollut vireillä tyrnimarjojen jalostaminen nautittavaan muotoon. Eräs epäonnistunut kokeilu oli tyrnin kuivattaminen. Aluksi homma näytti ihan onnistuvan, kun tyrnit olivat kuivuneet yön yli kiertoilmauunissa 80 asteessa. Lopputulema oli kuitenkin se, että näppäräsorminen pikkuprinsessamme oli käynyt vääntämässä jossakin välissä äidin huomaamatta uunin nupit kaakkoon, eikä aikaakaan, kun pellillinen tyrnejä muistutti enemmän paahdettuja kahvipapuja kuin kuivattuja tyrnejä. Kyllä harmitti! Otin homman uusiksi paremmalla menestyksellä seuraavana päivänä. Tein kuivista marjoista rouhetta, jota voi lisätä teelusikallisen vaikka jogurtin sekaan aamuisin, tai ehkä sitä voisi hyödyntää myös kasvonaamioon...

Tässä epäonnistunut jalostusmuoto.

Eräs onnistunut tyrnin jalostusmuoto oli tyrnimoussekakun kokeileminen Elisabeth Johanssonin Marjat & marjaleivonnaiset -kirjasta. Sitä maistelimme viime sunnuntaina, kun juhlimme synttäreitäni sekä siskoni nelikymppisiä täällä meillä. Vanhettu on, joten eikun tyrnin c-vitamiinit vaan naamaan;).




Hyvää oli, mutta taidan vielä sittenkin kokeilla perinteisellä juustokakkuohjeellamme, joka on himpun verran helpompi tehdä. Tähän kakkuun nimittäin piti saada 1.5dl paseerattua tyrnisosetta. Eihän mulla mitään hienoja paseerausvempeleitä ole, joten jonkin aikaa puristelin tyrnejä illan hämärtyessä Ikean valkosipulipuristimella. Oli silti vaivan väärti, paitsi ei täällä vaivan määrää usein ruveta muutenkaan laskemaan... Pitäisiköhän sellainen paseerauskone silti hankkia - onko kellään kokemuksia?

Laitan sen arvontapostauksen sitten huomenissa, etten tule sotkeneeksi siihen muita höpinöitä...

Nyt toivottelen mitä parhainta viikonloppua kaikille. Minä jäin tänne kotiin isojen tyttöjen kanssa viettämään ompelupainoitteista viikonloppua, kun MrA lähti pienten kanssa mummolaan. Ikävä heitä heti tulee, mutta ihana on viettää välillä laatuaikaa tyttöjen (ja ihan ittenikin) kanssa. Halit ja suukot heille - toivottavasti matka meni hyvin!

XXX

VillaVaahtokarkki