Pergola

Viime viikolla tuli räpsittyä pergolasta läjä kuvia. Tässä niitä vähän joka suunnasta. Ehkä olisi voinut jo vähän karsiakin samantyyppisiä kuvakulmia. Vielä köynnösritilät puuttuvat pylväiden vierustoilta ja "kattopalkit" ovat lopullisesti kiinnittämättä. Lisäksi koko hökötys pitää maalata vielä toistamiseen. Pähkäilen vielä, laitetaanko tolppiin samanlaiset hatut kuin terassikaiteiden tolpissa, vai vain tasaiset vanerilevyt tolppien päiden suojaksi... Melko suoralinjainenhan tuo on, mutta jostain syystä tykkään siitä noin, koska köynnöskasvit tulevat pehmentämään vaikutelmaa. Tässäkin tasapainottelen linjakkuuden ja romanttisuuden välillä visioissani, koska yltiöromanttisuudesta minulle tulee helposti liian ähky olo.

Melko massiivinenhan tuosta tuli --- ei pyytele itseään turhaan anteeksi. Sohvaryhmän lisäksi sinne tulee piiitkä ruokailupöytä sitten joskus, kun se saadaan tehtyä. Päässä on valmiina jo visio siitä...

Vielä kun saan tehtyä aidan puoleisen istutuspenkin valmiiksi, niin saa suojaavat köynnöskasvit kunnolla kasvamaan. Siirsin siitä pois pystykasvuiset mustaherukkapensaat ja samalla istutuspenkkin tuli hieman leveyttä lisää. Olin alunperin suunnitellut kasvattavani siihen puurunkoiset mustaherukat, mutta en uskaltanut/osannut tehdä niihin tarvittavia leikkauksia. Yhden köynnöstävän karhunvadelman penkkiin jo siirsin. Sekin oli ollut väliaikaisessa paikassa muumimökin vieressä. Vielä mietin, laittaako oikea viiniköynnös vai villiviiniä ja kärhöjä.

Juniori keksi, että pergolassa onkin hyvä motokrossirata, kun kiertää sohvaryhmää. Pikkuisen ollaan väännetty rautalangasta sitä, että pyörällä ei ajeta ilman kypärää...

Ja iiiiks...siellä se nyt menee melkein äidin Sinisade-köynnöksen versojen päältä.

Päätyyn istutin kolme valkokartiokuusta ja niiden väliin kaivoin rautatieomenapuun alta kaksi Fairy-maanpeittoruusua, jotka olivat puun alla kasvaneet epäsiistinnäköisesti kumman pystyssä harottaen. Päätyihin laitoin vielä jotain havua... olisko ollut tuivioita. Pitääpä lajike vielä tarkistaa, kun oli niin sinertäväsävyistä tuivioon verrattuna.

Neiti kesäheinä nauttii lueskellen ja juniori leikkii puron kanssa.

Tänään kävin tyttöjen kanssa Hvitträskissä, joka on arkkitehtien Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelema upea kansallisromanttinen (jugend) kokonaisuus rakennuksineen ja puutarhoineen. Sinne palaamme varmasti tänä kesänä vielä moneen otteeseen, koska siellä on ihana uimaranta, eikä matkaakaan ole sinne kuin muutama kilometri. Kahvilakin on auki joka päivä. Olipa siellä myös arkkitehtimestarien suunnittelema pergola. Hekin mitä ilmeisemmin etsivät sitä romanttisuuden ja linjakkuuden tasapainoa... Tyylisuuntana jugend on ihan mun lemppareita juuri sen vuoksi, että luonnon materiaalit ja käsityön arvostus oli silloin korkealla. Vaivannäköä ei tässä miljöössä ole vältetty --- vaikka ovat tainneet suunnittelijaherrat keskittyä enemmän suunnittelemiseen ja kaivaneet kuvetta palkollisille...

 Ei taida meidän pergolaan tulla ihan tällaista säleikköä. Ihana hämyinen tunnelma.

Kovia kivistä rakentelijoita ollaan oltu, mutta jos oltais pergolaan näin mahtipontiset pylväät laitettu, niin voi olla, että rakennusvalvonnallakin olis ollut asiaan jo jotain sanomista.

Näkymät olivat henkeäsalpaavat. Meidänkin pergolasta taitaa olla näkymä omaan taloon päin paras:)

Puutarhakuulumisia lisää seuraavaksi. Kuvia sieltäkin on jonkin verran tullut räpsittyä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja hemmotelkaahan itseänne ihanasta kesäauringosta nauttien!

xxx

VillaVaahtokarkki