Kellarikerroksessa osa II

Olen useasti joutunut toteamaan, että mikään ei ole parempi kuin viime tinka saada asioita tehtyä. Meillä oli viikko sitten torstaina viimeinkin talon lopputarkastus, joka meni kunnialla läpi. Jeee!!! Lopputarkastushan on kaava-alueilla suoritettava viiden vuoden kuluessa rakennusluvan saamisesta, tai muuten rakennuslupa vanhenee, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu... Saimme lisäaikaa tuohon viiteen vuoteen sen verran kuin rakennusvalvonnalla kesti saada sovittua aika vastaavan rakennusmestarimme kanssa lumien sulamisen jälkeen.  Sitä ennen olimme tehneet huhti- ja toukokuun aikana paljon sellaista rakentamisen loppuviilausta, jota edelleen kolme vuotta talossa asuneena meiltäkin löytyi yllättävän paljon. (Laatoitin mm. ne arkieteisen ja kodinhoitohuoneen altaiden taustat ja pari listaakin löysi vielä paikalleen). Muutenkin talomme sähköt on teetetty tuntityönä, koska rakentamistyyliimme (pitkäkestoisuus) ei oikein urakointi sopinut. Oli helpompaa pyytää sähkömies jatkamaan työtään aina silloin kun muut työvaiheet eivät olleet työskentelyn esteenä. Lisäksi oli helpompi tehdä myös joitakin muutoksia alkuperäisiin sähkösuunnitelmiin, kun itse olin työmaalla samaan aikaan paikalla. Urakkatyönä tosin homma olisi tullut huomattavasti edullisemmaksi, jos pitää antaa vinkkiä rakentamista suunnitteleville... Loput pienimuotoiset puuttuvat sähköhommat kellarin osalta saatiin siis vasta nyt päätökseen.

Paljon on ollut kuvia, joita en ole vieläkään tänne saanut, muun muassa kellarin valmistumiseen liittyvät kuvat. Siitä nyt siis rakentajan päiväkirjan viimeinen osa muutaman kuvan kera. Vihdoinkin. Rakennuskuvat eivät ole mitään esteettisiä elämyksiä, mutta koittakaa kestää vielä tämä kerta. Lopullisesta sisustetusta tuloksesta en edelleenkään kuvia laita, koska ne hetket, kuin kellarikerroksen verstas, ompelu-/ateljeetila ja arkiolohuone ovat olleet edes jotenkin kuvattavassa kunnossa ovat olleet todellakin nanosekunnin mittaisia, ja on sisustaminen muutenkin ollut hieman kesken... Mun on jotenkin vaikea myös ottaa sellaisia raivaa ja kuvaa -kuvia, kun tän blogin ajatus on ylipäätään ollut motivoida itseä laittamaan nurkat yksi kerrallaan kuntoon. (Tosin on siihenkin raivaa ja kuvaa -taiteenlajiinkin nyt perehdytty, mutta siitä sitten myöhemmin:) Mm. askartelutilasta on puuttunut edelleen yksi maalausvaiheessa ollut hyllykkö, johon olisin saanut loputkin askartelu- ja tekstiilityötavarat järjestettyä. Siksi siellä on lojunut epämääräinen läjä kaikenlaisia materiaalilaatikoita vielä hujan hajan. Arkiolohuoneen kalusteina taas on talvisin pergolan polyrottinkikalusteet, joten se näyttää nyt lähes samalta kuin vastavalmistuneena muutamaa säkkituolia, seinän valkokangasta ja pienten lelulaatikoita lukuunottamatta... eli ei mitään kuvattavaa...

 Kellarikerroksen valmistumisessa viimeinen osa ajoittui kevääseen ja kesään 2012 asuttuamme tuolloin kodissamme kaksi vuotta. MrA oli joutunut talven ajan olla pakkolevossa rakentamisesta polvileikkauksensa vuoksi, minä taas kasvattelin tuolloin mahaani pikkuprinsessalla. Eli normaaliin elämään kuuluvia pikku hidasteita on ollut rakennusmatkan varrella... Yllä olevat kuvat ovat koteloiden tekovaiheesta verstaasta sekä ompelu-/ateljeetilasta, mikä oli tuskastuttavan hidasta hommaa. MrA teki jo pelkästään kotelointeja verrattain tehokkaan työmiehemme kanssa kolme piiiitkää työpäivää. Niin paljon kaikkea putkea ja johtohässäkkää oli koteloitavana. Tasoitettuani ja maalattuani talon kaksi ylempää kerrosta voin kertoa, että en olisi ollut valmis kellarikerroksen kohdalla koskemaan tasoituslastaan pitkällä tikullakaan. Sen verran itseltäni hiontapöly pursui jo korvista ulos... tosin olihan hommaa tuolloin estämässä tuo em. raskauttava asianhaarakin:) Jätimme suosiolla tasoitus- ja maalaustyöt tällä kertaa ammattimiehen tehtäväksi - niissä kun ei enää uuden oppimisen hohtoa ollut.

Vasemmalla näkymä kesällä 2012 vastavalmistuneeseen arkiolohuoneeseen portaikon suunnasta. Oikeassa kuvassa näkyvä ovi vasemmalla johtaa ompelu-/ateljeehuoneeseen. Näkymä arkiolohuoneesta portaikkoon. Portaikon ja ompelu-/ateljeehuoneen väliseen seinään muurattiin lasitiiliä, joiden kautta luonnonvaloa kulkeutuu portaikosta askarteluhuoneeseen. Portaikon alla näkyy vielä rakennusaikainen ah niin ihana jääkaappi, joka on heivattu jo kierrätykseen.
Kaiken kaikkiaan kellarikerroksen rakentaminen on osoittautunut vaivan arvoiseksi. Vaikkeivät askartelutilat ole olleet vielä niin siistissä järjestyksessä kuin haluaisin niiden olevan, on siellä yhtä ja toista pientä projektia talven mittaan värkkäilty yksin ja yhdessä tyttöjen kanssa. Luulen, että ensi talven aikaan saamme jo tilat sadan prosentin hyötykäyttöön ja kaikenlaista mukavaa pientä juttua alkaa syntyä.

Tällaista tällä erää, seuraavaksi eräs toinen motivoitumisvinkki tee se itse -rakentajalle, jotta ne viimeisetkin listat tulisivat paikoilleen:) Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!


XXX
VillaVaahtokarkki