Suomen suvi suloinen!

Juhannusta emme viettäneet kotona, jossa juhannuskuusemme oli, vaan mökillä perisuomalaisessa järvimaisemasssa sisarusteni perheiden kanssa.

Siskoni mies oli rakentanut poikansa kanssa jo usean viikon ajan vanerivenettä ennen juhannusta. Siitä oli hiljaisen akkukäyttöisen moottorin kanssa suunnattomasti iloa nuorelle kalamiehelle ja kaikille hänen kuljetettavilleen.

Koivunrunkoverhot antavat saunamökin terassille mukavasti näkösuojaa. Tämä koivunrunkonäkymä on aiheena inspiroinut minua jo pitkään ja odottaa pääsemistään uuteen muotoon omassa kodissamme. Ehkä saan haudutteluni tuloksen vielä tämän kesän kuluessa valmiiksi ja paljastan sen sitten täällä blogissa... ainakin joskus tulevaisuudessa.

 

Laiturin nokassa istuen sai iltaisin nauttia kauniista auringonlaskusta.

"Täytyyhän miehellä vene olla", sanoi veneenrakentaja juhannusillan auringonlaskussa...

Erikoisin piirre tämän juhannuksen kauniissa auringonlaskussa oli se, että täsmälleen samaan aikaan sai ihailla upeaa kuutamoa, kun vain käänsi katsettaan 180 astetta laiturin päässä toiseen suuntaan.

Muutama sana vielä liittyen yllä oleviin kuviin. MrA päätti yllättää minut ennen juhannusreissua päivittämällä viimein puhelimeni, joka on tähän asti ollut todellakin pelkkä puhelin. Osa näistä kuvista (laajakulmaisemmat) on otettu nyt uuden Nokian Lumia 920- puhelimeni kamaralla, joka yllätti minut hyvällä kuvanlaadullaan. Muut kuvat ovat suoraan kamerastani (Olympus PEN E-P3) ilman  kuvankäsittelyjä. Vain vähän jouduin säätämään puhelimella otettujen kuvien värikylläisyyttä Picasassa pienemmäksi, koska kuvat olivat luonnollista räikeämpiä. (Voi olla, että saan säädön tehtyä jotenkin suoraan jo puhelimen kamera-asetuksiinkin, kunhan asiaan vähän perehdyn). Jostain syystä olen tietoteknisten - ja telelaitteiden suhteen ollut tähän asti yllättävän kärsivällisesti "kunhan asiansa ajaa"-linjalla, vaikka muuten voisin sanoa olevani verrattain teknisesti suuntautunut. Sama vanha Nokian E65-puhelin oli ollut minulla tähän asti viimeiset viisi vuotta palvellen uskollisesti koko rakennusprojektimme ajan. Monet kerrat se on kolissut pitkin betonivalettuja lattioita ja tipahdellut ties mistä alas. Se on ollut siis todella kestävä, koska toimii edelleen, ja on epäilemättä yksi Nokian parhaimmista peruspuhelimista.

Kuvaamisesta vielä sen verran, että kuvia on tullut räpsittyä nyt viimeisen parin kuukauden aikana niin mieletön määrä, etten tiedä, miten saan tänne  päivitettyä kaiken sen, mitä haluaisin... Varsinkin kukkien kuvaamiseen olen tainnut ihan hurahtaa, että niitä voisi jakaa jo ihan toisessa foorumissa tällä menoa... Kukkia on siitä huolimatta seuraaviin postauksiin tulossa. Nyt kuitenkin toivottelen hyvää ja helteistä loppuviikkoa kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Kellarikerroksessa osa II

Olen useasti joutunut toteamaan, että mikään ei ole parempi kuin viime tinka saada asioita tehtyä. Meillä oli viikko sitten torstaina viimeinkin talon lopputarkastus, joka meni kunnialla läpi. Jeee!!! Lopputarkastushan on kaava-alueilla suoritettava viiden vuoden kuluessa rakennusluvan saamisesta, tai muuten rakennuslupa vanhenee, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu... Saimme lisäaikaa tuohon viiteen vuoteen sen verran kuin rakennusvalvonnalla kesti saada sovittua aika vastaavan rakennusmestarimme kanssa lumien sulamisen jälkeen.  Sitä ennen olimme tehneet huhti- ja toukokuun aikana paljon sellaista rakentamisen loppuviilausta, jota edelleen kolme vuotta talossa asuneena meiltäkin löytyi yllättävän paljon. (Laatoitin mm. ne arkieteisen ja kodinhoitohuoneen altaiden taustat ja pari listaakin löysi vielä paikalleen). Muutenkin talomme sähköt on teetetty tuntityönä, koska rakentamistyyliimme (pitkäkestoisuus) ei oikein urakointi sopinut. Oli helpompaa pyytää sähkömies jatkamaan työtään aina silloin kun muut työvaiheet eivät olleet työskentelyn esteenä. Lisäksi oli helpompi tehdä myös joitakin muutoksia alkuperäisiin sähkösuunnitelmiin, kun itse olin työmaalla samaan aikaan paikalla. Urakkatyönä tosin homma olisi tullut huomattavasti edullisemmaksi, jos pitää antaa vinkkiä rakentamista suunnitteleville... Loput pienimuotoiset puuttuvat sähköhommat kellarin osalta saatiin siis vasta nyt päätökseen.

Paljon on ollut kuvia, joita en ole vieläkään tänne saanut, muun muassa kellarin valmistumiseen liittyvät kuvat. Siitä nyt siis rakentajan päiväkirjan viimeinen osa muutaman kuvan kera. Vihdoinkin. Rakennuskuvat eivät ole mitään esteettisiä elämyksiä, mutta koittakaa kestää vielä tämä kerta. Lopullisesta sisustetusta tuloksesta en edelleenkään kuvia laita, koska ne hetket, kuin kellarikerroksen verstas, ompelu-/ateljeetila ja arkiolohuone ovat olleet edes jotenkin kuvattavassa kunnossa ovat olleet todellakin nanosekunnin mittaisia, ja on sisustaminen muutenkin ollut hieman kesken... Mun on jotenkin vaikea myös ottaa sellaisia raivaa ja kuvaa -kuvia, kun tän blogin ajatus on ylipäätään ollut motivoida itseä laittamaan nurkat yksi kerrallaan kuntoon. (Tosin on siihenkin raivaa ja kuvaa -taiteenlajiinkin nyt perehdytty, mutta siitä sitten myöhemmin:) Mm. askartelutilasta on puuttunut edelleen yksi maalausvaiheessa ollut hyllykkö, johon olisin saanut loputkin askartelu- ja tekstiilityötavarat järjestettyä. Siksi siellä on lojunut epämääräinen läjä kaikenlaisia materiaalilaatikoita vielä hujan hajan. Arkiolohuoneen kalusteina taas on talvisin pergolan polyrottinkikalusteet, joten se näyttää nyt lähes samalta kuin vastavalmistuneena muutamaa säkkituolia, seinän valkokangasta ja pienten lelulaatikoita lukuunottamatta... eli ei mitään kuvattavaa...

 Kellarikerroksen valmistumisessa viimeinen osa ajoittui kevääseen ja kesään 2012 asuttuamme tuolloin kodissamme kaksi vuotta. MrA oli joutunut talven ajan olla pakkolevossa rakentamisesta polvileikkauksensa vuoksi, minä taas kasvattelin tuolloin mahaani pikkuprinsessalla. Eli normaaliin elämään kuuluvia pikku hidasteita on ollut rakennusmatkan varrella... Yllä olevat kuvat ovat koteloiden tekovaiheesta verstaasta sekä ompelu-/ateljeetilasta, mikä oli tuskastuttavan hidasta hommaa. MrA teki jo pelkästään kotelointeja verrattain tehokkaan työmiehemme kanssa kolme piiiitkää työpäivää. Niin paljon kaikkea putkea ja johtohässäkkää oli koteloitavana. Tasoitettuani ja maalattuani talon kaksi ylempää kerrosta voin kertoa, että en olisi ollut valmis kellarikerroksen kohdalla koskemaan tasoituslastaan pitkällä tikullakaan. Sen verran itseltäni hiontapöly pursui jo korvista ulos... tosin olihan hommaa tuolloin estämässä tuo em. raskauttava asianhaarakin:) Jätimme suosiolla tasoitus- ja maalaustyöt tällä kertaa ammattimiehen tehtäväksi - niissä kun ei enää uuden oppimisen hohtoa ollut.

Vasemmalla näkymä kesällä 2012 vastavalmistuneeseen arkiolohuoneeseen portaikon suunnasta. Oikeassa kuvassa näkyvä ovi vasemmalla johtaa ompelu-/ateljeehuoneeseen. Näkymä arkiolohuoneesta portaikkoon. Portaikon ja ompelu-/ateljeehuoneen väliseen seinään muurattiin lasitiiliä, joiden kautta luonnonvaloa kulkeutuu portaikosta askarteluhuoneeseen. Portaikon alla näkyy vielä rakennusaikainen ah niin ihana jääkaappi, joka on heivattu jo kierrätykseen.
Kaiken kaikkiaan kellarikerroksen rakentaminen on osoittautunut vaivan arvoiseksi. Vaikkeivät askartelutilat ole olleet vielä niin siistissä järjestyksessä kuin haluaisin niiden olevan, on siellä yhtä ja toista pientä projektia talven mittaan värkkäilty yksin ja yhdessä tyttöjen kanssa. Luulen, että ensi talven aikaan saamme jo tilat sadan prosentin hyötykäyttöön ja kaikenlaista mukavaa pientä juttua alkaa syntyä.

Tällaista tällä erää, seuraavaksi eräs toinen motivoitumisvinkki tee se itse -rakentajalle, jotta ne viimeisetkin listat tulisivat paikoilleen:) Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!


XXX
VillaVaahtokarkki 

Juhannuskuusi

 Ja niin jussi joutui jo taas Pohjolaan... Hyvää juhannusta kaikille! Joulukuusen kiertokulku päätyi juhannussalon virkaan... Näppärä naulakko suhumaalilla tuunattuna vaikka puutarhanhoitovälineille...

 ...tai voihan tuon siirtää vaikka juhannussaunan eteiseen naulakoksi.

 Pionit kukkivat tänä vuonna jo runsaasti. Jonkun verran kukinnoista oli jo ennen juhannusta auennut.

 

Kaunista juhannuksen aikaa!

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Palailen vielä edellisiin kommentteihinne...

Askarteluja ja luontoilmiöitä

 Tällä kertaa aloitan parilla ihan tänään räpsäistyllä kuvalla työhuoneesta. Huone on tarkoitus tässä lähiviikkoina muuttaa ison tytön huoneeksi. Kesäistä huvilatunnelmaa huoneeseen tuovat on Summer Palace -kankaasta ommellut verhot ja tyyny.

 Maljakossa on oman pihan ensimmäiset pionit, mirrinminttua ja tien varrelta poimittuja lupiineja. Taustalla oleva soikea vanha peili oli hiihtoloman kirpparilöytö Seinäjoen Ullakolta. (40e ei ollut mielestäni ollenkaan paha hinta :)) Peili tulee tytön peilauspöydän kaveriksi. Pääsen huoneen muutoksessa helpolla hakemalla vain pari verhojen kanssa saman kuosin tapettirullaa Lauralta. Jotenkin ihanaa näin äidin kannalta (joka muutostyöt suorittaa), ettei tytöllä ole taipumusta mennä muodin tai sisustusmaun suhteen valtavirran mukana, vaan hän tykkää tyttömäisistä ja herkän hempeistä jutuista.

 Toukokuisiin askarteluprojekteihini kuului sillan rakentaminen puron yli.

Aikaisemmin sillan virkaa oli ajanut tällainen nopea kyhäelmä.

 Sahasin leveästä lankusta (rakennusajalta jemmatut välipohjapalkin pätkät) kuviopistosahalla siltapalkit tai miksi noita nyt nimittäisi... olin tehnyt sopivan kaarevan mallin kaavapaperille ja jäljentänyt sen tussilla lankkuun. Sahaaminen oli verrattain hidasta, kun työkalu oli tällä kertaa harrastelijan halpisversio pistosaha, mutta en millään jaksanut lähteä kaupungin nikkariverstaallekaan vannesahaamaan...

 MrA ruuvaili noi laudat siltapalkkien päälle ja minä sahailin ne taas mieleiseeni kaarevaan muotoon hieman polun suuntaa myötäilemään.

 Nyt pääsee puron yli myös kottikärryillä ja ruohonleikkurilla.

 Muumimökin (tai neidontornin) sisustus on edelleen kesken, mutta sinne sain ommeltua toukokuun aikana viirinauhan. Viime postauksessa vilahtanut pinkki kynttilänjalka oli myös toukokuun tuunailutulos. Kynttilänjalka löytyi yhdestä varaston laatikosta ja on muistaakseni joskus opiskeluaikana silloin ennen muinoin mummonmarkka-aikaan Tiimarin alesta hankittu. 

Ennen

Taas näitä marinoituneita reliktilöytöjä, joka tällä kertaa sai viiden minuutin armonajan suhumaalipurkin seurassa... ja hyvin sopii muumimökkiä somistamaan.

Jälkeen

Toinen suhumaalituunaus oli juniorin pyökinvärinen keittiötuoli, joka muuttui mustaksi.

Sitten loppuun tällä erää vielä pari mielenkiintoista luontoilmiötä, joista ensimmäisenä esittelen lammikossamme asustavan sammakon. Tuonne lammikon pohjalle se iloisesti tänään vierestäni loikata molskahti, kun olin puron loppupäähän kiviä lisäilemässä. Reppanalla ei ole oikein piilopaikkaa, minne mennä, joten se epätoivoisesti yritti etsiä suojaa allaskumin taitoksen alta. Pitänee panostaa hieman sammakon asuinmukavuuteen, ja sisustaa sille kiva koti tuonne pohjalle. Tosin tuo sammakko viihtyy myös  (äidin kasvimaalla) raparperin alla, koska sieltäkin se on pariin otteeseen tavattu.

Toinen kulmakunnilla liikuskeleva eläinkaveri on kapinen(?) kettu, joka jolkotteli pikkuprinsessan synttäreiden tienoilla kotikadullamme. Nappasin silloin nopeasti kameran esiin ja sain ikuistettua ketun ison jänissaaliinsa kanssa keittiömme ikkunan läpi. Sama reitti ketulla oli myös viime viikolla, jolloin saaliina oli joku musta eläin, luultavimmin iso rotta. Silloin en ehtinyt kameraan tarttua. Ketun ja metsäneläimien liikuskelu asuinalueellamme kertoo keskuspuiston metsien läheisyydestä. Jotenkin ihanaa asua "maalla" mutta silti kaupungissa.

Mukavaa juhannuksenalusviikkoa kaikille toivotellen

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Lämpimät tervetulon toivotukset uusille lukijoille, jotka olette tänne löytäneet!

P.P.S. Niin ja se juhannuskuusi... kyllä mä ainakin yritän sen kuvan julkaista;)

Hentoa ja vaaleanpunaista

Toukokuun takaumia tässä kirjoittelen, kun yritän tätä muistojen kirjaani täyttää edes joillakin välähdyksillä positiivisella tavalla täydestä toukokuusta. Suurin osa tapahtumista tietysti jää vain omiin muistoihin.

Vietimme pikkuprinsessan syntymäpäiviä 18.5. Käsittämättömän nopeasti tämä vauvavuosi on kulunut, ja hieman haikea olo on siitä, että kenties viimeinen vauvani on nyt vuoden ikäinen taapero. Tosin pieni toukokuun tyttö taitaa olla ihan mielellään vielä koko perheen vauva  - ainakin vahän aikaa. Niin hentoinen keijuprinsessa meillä on.

"Luoksemme lensit kuin keijukainen

keskelle kevään ja kukkasien

tyttömme pieni ja hentoinen

sinua niin tänne odotettiin

 lapsi rukousten.

 

Silmät kuin keijukaisen,

laulu kuin enkeleiden,

vain siivet sinulta puuttuu.

Auringon nauramaan saat,

kukkimaan autiomaat,

tyttö onnellinen.

 

 Silmiisi katson ja koukussa oon

huoleni jälleen unohtukoon.

Voi kuinka tahtoisin muistaa sen

hetkeksi vain sinut syliini sain

lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen

laulu kuin enkeleiden

vain siivet sinulta puuttuu.

Auringon nauramaan saat

kukkimaan autiomaat 

tyttö onnellinen.

 

Taas ihmetellen huomata saan

sinä voit nähdä sen salatun maan

tahtoisin kanssasi löytää sen

maan  jossa on kesä loppumaton

lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen

laulu kuin enkeleiden

vain siivet sinulta puuttuu.

Auringon nauramaan saat

kukkimaan autiomaat 

tyttö onnellinen."

(Pekka Simojoki ´ Tyttö onnellinen`, hieman ensimmäistä säkeistöä muutellen)

 

Päällään pikkuprinsessalla oli jo isoille tytöille aikanaan ompelemistani mekoista pienempi kukallinen silkkimekko. Kiitos vielä vuosien takaiselle Kiinan kangaskuriirille Sannalle - hyvin mekko palveli tarkoitustaan edelleen;)

Varsin vaaleanpunaisissa tunnelmissa keväistä juhlaa vietettiin...

Päivänsankarille oli kummitäti Maria leiponut kauniin kakun teemalla keväinen puutarha. Runsaat kukkakoristeet kuvastivat keväistä puutarhaamme. Kakun sisällä oli herkullista vadelma- ja suklaamoussea - nam!

 

Ja tottahan toki Villa Vaahtokarkissa piti taas vaahtokarkkeja olla...

Vaaleanpunaiset tunnelmat jatkuivat puutarhan puolella. Luulin jo, ettei yksikään tulppaani jaksa ponnistaa tänä vuonna kukkapenkistä, kun en ollut ehtinyt istuttaa syksyllä yhtään uutta sipulia. Erehdyin. Hyvin jaksoivat vielä kukkia, vaikkeivät ehkä aivan niin suurina ja pitkävartisina kuin edellisinä vuosina.

´Angelique`

Valkoiset liljatulppaanit ja pinkit lumme?tulppaanit (Hollannin tuliaisia MrA:lta) jaksoivat myös kukkia toistamiseen.

Seuraavaksi sitten vielä toukokuun tuunauksia ja DIY-juttuja, ehkä jotain muutakin, mitä mieleen juolahtaa...
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki