sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Naked truth: Sotkun anatomia


Palmusunnuntain jälkeisenä maanantaina huomasin, että Sallyn blogista olin saanut sisustusblogeja kiertävän haasteen näyttää, miltä koti näyttää arjen ja elämän keskellä. Tartuin välittömästi kameraan, ettei olisi tullut kiusausta ruveta paikkoja kaunistelemaan, sillä tilanne oli poikkeuksellisen herkullinen noin niin kuin tirkistelynhaluisten kannalta. Sallyn edelliseen "A blog with substance"-haasteeseen en ole ehtinyt vastata, mutta kaunis kiitos vielä siitäkin!

Omaa oloa kuvia näyttäessä huojentaa tietoisuus siitä, että nämäkään eivät vastaa ihan sitä normitodellisuutta. Haaste sai kuitenkin minut pohtimaan ja kirjoittamaan aika paljon siisteydestä ja sotkuisuudesta ylipäätään, ja siksi tämänkin postauksen tekeminen vähän kesti... Onnea nille, jotka jaksavat lukea tekstitkin loppun asti, ja tervetuloa tiirailemaan nyt sitä kolikon kääntöpuolta. Toivon, että tämä lisää lukijakunnan medialukutaitoa yleisesti ottaen, vaikka en varsinaisesti mediakasvattaja olekaan.

Palmusunnuntaita edeltäneestä lauantaiaamusta voin näyttää kuvan keittiönpöydän "kattauksesta" näin alkuun:
Yritin miettiä, miten näitä kuvia lukee sellainen ihminen, jolla on hyvä medialukutaito ja elämänkokemusta (M&E), ja miten taas ennakkoluuloisesti ja elämää mustavalkoisesti tulkitseva medialukutaidoton "anonyymi panettelija" (AP). Lopuksi tulkitsen kuvaa todellisuuden mukaan. Tästä kuvasta heiltä voisi tulla vaikkapa tällaisia kommentteja:

AP:" Järkkyy. Ei voi olla totta, että jollain on noin törkyinen keittiönpöytä... kamalan siivotonta väkeä!
M&E: "Jaa, taitaa olla keittiönkaappien siivous meneillään... Näkyy olevan talousmuovit ja kuiva-ainekaappi työn alla..."

Todellisuus: Oltiin koko konkkaronkkana ryhdytty mittavaan suursiivousprojektiin ja tyhjennetty kaapit yhdessä keittiön pöydälle lauantaiaamuna, pyyhittiin kaapit ja järjestettiin uudelleen. Kaappien siivous kesti huomattavasti lyhyemmän hetken, kuin jos olisin yrittänyt selviytyä siitä yksin. Silloin se olisi keskeytynyt ehkä sata kertaa ja kestänyt koko viikon...Ihan kaikkia kaappeja ei siltikään saatu vielä lauantain aikana valmiiksi, koska muutakin ohjelmaa päivään sisältyi.

 Tältä keittiö näytti maanantaina heti, kun olin haasteen saanut. Kuvat ovat suoraan kamerasta ilman sen kummempia säätöjä.

 AP: "Kello on jo melkein kaksi maanantaina ja noin tolkuton kaaos vielä viikonlopun jäljiltä. Juoko se äiti siellä vaan kahvia ja bloggaa päivät pitkät?!... Projekti on edelleen ihan levällään, vaikka just se sano siivonneensa... Karseeta, miten jollain voi olla lähtenyt homma noin hanskasta... Mokomakin yhteiskunnan vapaamatkustaja!"

M&E: "On siellä uusi viikko taas alkanut... Sunnuntai on ilmeisesti mennyt lepäillessä ja perheen kanssa puuhaillessa, niin kuin kuuluukin. Toivottavasti urakka saadaan päätökseen ja sitä voidaan juhlia, vaikka nuo pikkuiset tuossa näyttävät sitä mukaa sotkevan, kun äippä siivoo..."

Todellisuus: Palmusunnuntaina on virvottu. Koko keskikerros ja kellarikerroksen askarteluhuone plus portaat on virvontaoksien silppua täynnä, jota on imuroitu pariin kertaan jo sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna. Imurinletku lojuu lattialla, koska imuroitavaa tulee koko ajan erinäisiä laatikoita siivoillessa. Äiti on sunnuntai-iltana käynyt kuntosalilla ja stretchingissä. Jumppareissun päätteeksi hän on istahtanut väsyneenä mutta virkistyneenä iltapalalle ja viettänyt blogihetken jatkuvan siivoamisen sijaan. Maanantaita ei ole todellakaan aloitettu puhtaalta pöydältä... eikä maailma ole tälläkään kertaa kaatunut siihen.
 Maanantaiaamuna äiti on yrittänyt varastaa hetken vanhan kaapin sälälaatikon järkkäilyyn sillä aikaa, kun juniori on syönyt aamupalaansa (huom. siisti ylälaatikko!). Tasoilla lojuu edelleen tavaroita odottamassa kuskausta paikalleen... Tiskit saavat odottaa sitä, että kone on pessyt edellisen satsin...tytöt hoitavat tyhjennyksen. Lattia on jo kertaalleen aamulla imuroitu ja siivottu, mutta se on myös nanosekunnissa uudelleen sotkettu, verhonvaihto on kesken... Siirryimme juniorin kanssa parin extempore-pääsiäiskortin askarteluun, jonka jälkeen ollaan purettu vielä ylimääräistä energiaa ulkona... Lounaan jälkeen on työtasot levällään, koska ennen juniorin päikkäreitä leikimme vielä ylhäällä vähän aikaa. Varsin huonosti nukutun yön jälkeen (pikkuprinsessan unikoulu ollut menossa) istun hetkeksi alas juomaan kahvia ja lukemaan mm. Sallyn blogipäivitystä, josta tämän haasteenkin bongasin. Junioria en ole saanut  nukahtamaan päikkäreille. Koulusta palanneet tytöt onneksi katsovat vähän aikaa pienten perään. Otan kamerani esille, ja kuvaan surutta sen hetkisen todellisuuden kodistamme... kellarin kaameuksia voin paljastaa joskus toiste, kun nyt en sinne kameran kanssa kerinnyt.

Eteinen oli ehkä järkyttävimmässä jamassa pitkään aikaan. Pari virpojakaverin lainaamat vaatteet olivat edelleen maanantaina tuolilla, kengät hujan hajan. Kiireisiä virpojia oli kotiutunut ilmeisesti hyvän saaliin kera... Arkieteisessä kirpparille meneviä paperipusseja ja keräyspahvipussi lattialla kaatuneena...

Tytöt laittoivat tavaransa paikoilleen, kun heitä asiasta muistutin. Toiseen kuvaan tytöt olivat jo ehtineet nostaa takit tuolilta pois.
 
Makkari oli melko kuosissaan, vaikken jaksakaan yleensä laittaa päiväpeittoa paikoilleen.

Kylppärissä olin aamulla aikaisin siivonnut pari laatikkoa sillä aikaa, kun pikkuiset katsoivat makkarissa ison siskon kanssa hetken aamun lastenohjelmia ennen tytön kouluun lähtöä. Projekti jäi kesken, joskin jotain valmistakin oli ehtinyt tulla...

 Olen ollut yllättynyt muutamia sisustusbloggaajien vastaavia naked truth-postauksia lukiessa, miten moni kommentoija tuntuu todellakin luulevan tai pelkäävän, että blogistien tai sisustuslehtien kodeissa näyttää aina yhtä siistiltä kuin kuvissa. Todellisuudessa (sori kun väännän vähän rautalangasta) sisustusblogien kodeissa asuu vain tavallisia ihmisiä ja siellä eletään ihan tavallista elämää niin kuin muissakin kodeissa, saipa blogista tai sisustuslehdestä minkä kuvan tahansa. Blogin, lehden tai minkään muun median perusteella en ainakaan itse tee kirjoittajasta tai jutun kohteesta yhtään pitemmälle meneviä tulkintoja, koska niissä näkyy vain promillen luokkaa henkilön elämästä ja todellisuudesta.

Sotku on aina sotku, eikä siitä mihinkään pääse, mutta ainakaan itse en satunnaisen vierailun tai sotkukuvan perusteella luokittele tai leimaa ihmistä "sotkuiseksi" tai "siistiksi". On osattava nähdä kuvan tai sen hetkisen tilanteen taakse. Jos ihminen on esimerkiksi univajeessa, fyysisesti vakavasti sairas, loppuunpalanut, masentunut, tai käy läpi jotain psyykkisesti kuormittavaa prosessia, on selvää, että ainakin hetkellisesti (päiviä, viikkoja, jopa monta vuotta) voi elämän mielekkyyden lisäksi kadota myös siivoamisen merkitys. Silloin ihminen suhteuttaa asioiden tärkeyttä vähän isommasta perspektiivistä, jolloin arjen sotkut ovat vain pikku juttuja. Omassa elämässänikin on menty läpi pidempi ajanjakso, jolloin ollaan menty todella selviytymisvaihteella... Oli tilanne mikä oli, niin  niin kauan kuin tässä ajassa tallataan, olostaan voi silti tehdä huomattavsati viihtyisämmän pitämällä ympäristönsä siistinä.

Olohoneen ilme ehti muuttua jo kuvien ottamisen aikanakin melkoisesti. Ekassa kuvassa vain tyynyt olivat vähän miten sattuu. Seuraavassa kuvassa ne ovat jo lattialla, kun olin käynyt välillä räpsimässä kuvia työhuoneesta...
...mitäs siitä, vaikka silkkityynyt luuhaavat lattioilla, kunhan lapsilla on hauskaa!  

 Vanhan kaapin päälle on jemmattu peli, jota oltiin pelattu perjantaina miehen  ja isojen tyttöjen kanssa Eart Hourin aikaan kynttilänvalossa... se kuuluisi oikeasti kellarissa olevaan arkiolohuoneen pelikaappiin. Myös varsin sisustuksellinen kirkkaankeltainen pomppupallo on nostettu kaapin päälle... juniorin vauhti meinaan yltyy välillä melkoiseksi.

Työhuone pienen projektin keskellä:
AP: " Siis edelleen ihan karseeta...mitä ihmeen sälää tulla arkistokaapin päällä on: rälläkkä, pianosarana, rikkinäinen kellopeli, neulatyyny, akkarii, pokkarii, kameran laatikko jne. Vieläkin noi kuvakollaasin kehykset makaa tossa pianon päällä seinälle laittamatta. Ei  voi olla noin saamatonta porukkaa...Ja kattokaa tota työpöytää ja nojatuolia! Kuka tollasen kaaoksen keskellä pystyy asumaan?!"


  M&E: "Jaa-a, nyt en kyllä ihan  ymmärrä. Aika boheemia meininkiä. Näyttäis olevan verhojenvaihtoprojekti meneillään, mutta mistä toi kaikki muu sälä on tänne eksynyt?"

Todellisuus:  Syksystä helmikuun loppuun asti mies on ollut linnoittautuneena työhuoneeseen tenttipaperiensa keskelle. Sen jälkeen paperit ovat odottaneet siivoajaansa kuukauden. Tosin joulun aikaan toi huone oli ihan kuosissaan. Pikkasen on tenttiläistä väsyttänyt urakan jälkeen, ja itse en toisen papruihin todellakaan koske. Mukavampaa kun on mielummin puuhannut pitkästä aikaa jotain lasten kanssa ja ollut muutenkin vähän rennompi. Onneksi työhuone ei ole jatkuvasti silmien ja kovan käytön alla, joten sotkut ovat voineet ihan hyvin odottaa rauhassa siivoojansa aikaa. Sitten alkaisin huolestua, jos kuukausi tolkulla huone näyttäisi tuolta ja hakisin jo ulkopuolistakin apua; joku huolestuisi jo muutaman tunnin tai päivän jälkeen, mutta itse olisin sillä periaatteella jo pyöreässä huoneessa suljetulla osastolla... sen verran tärkeämpiäkin huolikohteita on ollut. Pianosarana odottelee tossa rälläkällä katkaisua, että saatais taas toi lattialla oleva työpöydän kaapinovi paikoilleen, josta vanha sarana oli irronnut. Lisäksi kaapin päälle on eksynyt pari lastenhuoneeseen kuuluvaa juttua. Neulatyyny liittyy verhojenvaihtoon. 

 

Laitoin nyt vielä muutaman kuvan projektin edistymisestä parin seuraavan päivän ajalta, kun niitäkin tuli otettua. Loppuviikosta tuli vieraita, mutta silloinkin oli yksi ja toinen siivousurakkaan kuuluva juttu kesken. Vuosien varrella olen siedättänyt itseäni kestämään sotkuihin liittyvää häpeää, koska mielestäni on silti parempi, että näkee ystäviä, kuin että häpeässään jättää heidät kutsumatta. Todellinen ystävä ei pidä minua huonona ihmisenä sotkujen takia, eikä tule arvostellen testailemaan sormellaan, mistä pölyä löytää. Esimerkiksi näissä Neljän tähden illallinen -tyyppisissä ohjelmissa näkee välillä sellaisia vieraita, jotka tekevät pölytestejään itselleen lähes vieraan ihmisen kodissa, johon heidät on kutsuttu --- mielestäni täysin käsittämätöntä, rajatonta ja todella törppöä käytöstä, jos nyt ihan suoraan sanon, ja puolestani heitä arvostelen. Tunnen suurta myötähäpeää näiden ihmisten käytöksen puolesta. Toisen koti on sentään toisen koti, ja varmasti jokainen resurssiensa mukaan parhaansa vieraiden viihtymisen eteen yrittää!
 
Lapsiperheessä tilanne koko ajan elää ja elämään kuuluvat hetkelliset sotkut, jos vanhemmat myös leikkivät lastensa kanssa eivätkä koko ajan itse siivoa. Tosin tunnustan, etten itse pysty keskittymään lasten kanssa leikkimiseen, jos kaaos on ylittänyt tietyn rajan. Sen verran adhd-taipumusta mulla taitaa olla... Normaalitilanteessa joku nurkka voi olla hyvinkin "edustuskuntoinen", kun taas joku osa kodista voi olla ihan järkyttävän sotkuinen ja projektin alla. Silloin jos ja kun pitää priorisoida, mistä päästä paikkoja pitää siistinä, niin itselläni menee seinien sisäpuoliset osat (oman perheen hyvinvointi) listassa talon ulkopuolisten sotkujen (muiden hyvinvointi) edelle, oli se sitten jonkun mielestä kuinka itsekeskeistä ajattelua tahansa. En siis kuulu niihin, jotka viimeiseen asti yrittävät säilyttää kulissit kunnossa ja miettivät, mitä muut ajattelevat, vaikka hienoahan olisi aina pystyä muutkin huomioimaan. Aina ei suuren perheen kanssa vaan voi, kun ei jaksa. Perusarjessa väsymys yleensä painaa enemmän ja vähemmän ja keskittymiskyky siisteyden ylläpitämiseen on välillä todella olematon. Paremman kuvan lukijan totudenjanoa tyydyttämään saisi tietysti ottamalla siivotusta kohteesta kuvia useamman kerran vaikkapa viikon aikana (ja vielä muulloin kuin suursiivouksen keskeltä), jolloin näkisi, miten elämä muuttaa kuvaa.


Tätä ennen olen ottanut blogiini kuvia sellaisista hetkistä, kun kyseinen kuvauskohde on juuri siivottu. En halua silloin esittää olevani siistimpi ihminen kuin todellisuudessa olen, vaan haluan kuvissa välittää kauneutta, jota varmasti jokaisessa kodissa on. Ehdin postailla noin kerran viikossa, joten kyllä viikkoon niitä kauniita hetkiäkin saa mahtumaan ihan kiitettävästi. En ole harrastanut sitä, että kaapaisisin tavarat kuvauksen tieltä Ikean siniseen (mielestäni todella rumaan, mutta asiansa hyvin ajavaan) kassiin, mutta jos joku blogisti niin sattuu tekemään, niin sekin on mielestäni ihan ok, koska se tuo varmasti iloa arkeen.

 Kodinhoitohuoneessa on ollut koko viikon meneillään vaatekaappien armoton perkaus ja pyykkäys. Siistiä hetkeä ei ole ollut moneen päivään... Tyttöjen huoneessa oli kaveri ollut palmusunnuntain ja maanantain välisen yön kylässä.
 Sisutusblogien ja -lehtien "genreen" ei kuulu näyttää näitä normaalin elämän epäesteettisimpiä hetkiä, mutta kukapa muukaan niitä kotonaan haluaa aktiivisesti kuvata saatika muille esitellä? Kuka ihan oikeasti haluaa nähdä kuvia ventovieraan ihmisen sotkuisista nurkista päivittäin? Ehkä se on lohduttavaa, mutta ei yhtään inspiroivaa. Sotkuista kotia näyttämällä ihminen paljastaa itsestään paljon intiimimmän ja haavoittuvaisemman puolen, kuin siistiä kotia kuvatessaan. Sotkuissa näkyy eletyn elämän jälki, siisti kuva kodista on vain  kuva tilasta ja sen viihtyisästä tunnelmasta.

Vielä yhteenvatona: Sisustusblogeissa keskitytään elämän kauniisiin ja visuaalisiin puoliin, jotka eivät synny sattumalta, vaan niihin on erikseen keskityttävä ja niitä luotava. Rumuus, sotku ja lika tässä langenneessa maailmassa syntyvät ihan itsestään. Itse en usko maailman sattumanvaraiseen kauneuteen muutenkaan, vaan luonnossakin ihailen Suuren Suunnittelijan tarkoituksellista, merkityksellistä ja aktiivista luomistyötä, oli se sitten jonkun mielestä kuinka epätieteellistä ajattelua tahansa. Ideana sisustusblogeissa on saada kaunis tunnelma talteen, mikä sinänsä on yhtä todellinen kuin sotku --- edes sen (erikseen luodun tai lavastetun) hetken. 


Koko totuus vielä edellisistä kuvista: Olimme aloittaneet pääsiäisen alla mittavan suursiivouksen ja ruvenneet järjestelmällisesti siivoamaan läpi kaikkia kaappeja ja laatikoita ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen muuttomme jälkeen. Sälää on joka puolella menossa paikasta a paikkaan b, joka on pääosin kierrätysastia. Operaatio piti tehdä jo vuosi sitten, mutta silloin mies makasi viikkotolkulla täyshoidettavana yläkerrassa polvileikkauksensa vuoksi, enkä itse loppuraskaudesta kaiken passaamisen jälkeen venynyt enää kaappeja siivoilemaan. (Joo, seli seli...) Rakennusaikana tapahtunut muutto motivaatiokämppään ja sen jälkeen tähän kotiin olivat molemmat olleet melkoisia paniikkimuuttoja, jolloin ei oltu keritty ja jaksettu kunnolla kaikkea ylimääräistä tavaraa karsia. Kevät, kesä ja syksy hujahtivatkin muissa puuhissa, joita blogiinkin olen kirjannut. Laskeskelin, että tähän siivousurakkaan menee normiarjen keskellä (ilman tukiverkostoa = miehen vanhemmat 350 km:n päässä) kolme viikkoa, kunnes kaikki tarpeettomaksi käynyt materia on karsittu ja kuskattu UFFille, Fidaan, kierrätykseen tai kaatopaikalle. Siivousprojekti on edellyttänyt tietysti kaikkien isompien perheenjäsenten osallistumista, ja on tarkoittanut käytännössä sitä, että ruutuaika laitetaan minimaaliselle tasolle. Tällä hetkellä telkkarin muutoinkin vähäinen katselu on ehdollistettu samanaikaiseen pyykkien silittämiseen.  Juniori on saanut myyrä- ja puuhapete-videoiden yliannostuksen ja itse olen viettänyt ahdistavia hetkiä päivisin loputtomalta tuntuvan kaaoksen keskellä. Olen yrittänyt siitä huolimatta pystyä keskittymään välillä myös leikkimään pienten kanssa. Tämä on ollut nyt vaan armotonta suorittamista, vaikka armollisuus menee ainakin mulla noin yleensä ottaen arvona siisteyden edelle.  Elämä on opettanut tätä perfektionistia hölläämään pipoaan... Mutta rajansa kaikella sotkullakin --- nyt se raja viimein tuli vastaan.

Tällaista sotkua tällä kertaa, seuraavaksi palaan sitten siisteihin kuviin kodista, jossa myös kaapit ovat järjestyksessä. Niitä en silti yksityisyyssyistä teille rupea esittelemään. Luulen, että homma tuli nyt aika tyhjentävästi kuvattua ja lukijakunnan medialukutaitoa toivottavasti lisättyä, joten jos jollakin blogistilla on tähän vielä lisättävää, niin olkaa hyvät vain ja tarttukaa haasteeseen:)

Siistiä viikkoa kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki




56 kommenttia:

  1. Wautsi! Ihana postaus lapsiperheen arjesta! Vaikka sulla nyt siivouksen ollessa käynnissä, tuota sälää näkyvillä enemmän kuin tavallisesti, niin silti...
    Meillä se menee ainakin niin, että kun saat yhden huoneen kunnolla kuosiin ja siirryt seuraavaan, on lapset jo ehtineet levitellä kamojaan sinne siivotulle puolelle :D
    Ja mun lapsilla on kuitenkin ikää jo 14 ja 8 vuotta!
    Varsinkin kaikki mahdolliset pöytätasot tuntuvat keräävän ihan ihmeellisen määrän tavaraa melkeinpä nanosekunnissa!
    Eräs ystäväni aina sanookin, kun hänen luokseen menee kylään " Että jos sotku häiritsee, niin sen kun kääräset hihat ja ryhdyt toimeen "
    Mielestäni se on hyvä viesti kylään tulevalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Koo:) Tässä vaiheessa, kun on jo kolmen kympin paremmalla puolella, sitä tavaraa on vaan kertynyt enemmän kuin on ehtinyt laittaa pois --- siitä huolimatta, vaikka mäkään en ole mikään intomielinen shoppailija. Vuosien aikana on pakko ollut opetella ottaa se apu vastaan, mitä esim. anopilta olen saanut, ja olen todella kiitollinen, että mulla on anoppi, joka ei tule tänne arvostelemaan, vaan ryhtyy toimeen hyvin hienotunteisella tavalla. Ja ylipäätään toi periaate, mikä ystävälläsi on, pitäis olla kaikilla. Samoin arvostelun sijaan on parempi laittaa vaan ne hihat heilumaan ja kysyä, miten voi olla avuksi. Mulla on vielä se periaate, että jos joku tulee toistamiseen tänne arvostelevalla asenteella, niin häntä en sen jälkeen enää tänne kutsu.
      Tää suursiivousviikkojen julistus on täällä toiminut nyt ihan hyvässä hengessä ja yhdistänyt perhettä positiivisella tavalla, eli taidetaan ottaa tavaksi:)
      Ihanaa viikkoa sinulle!

      Poista
    2. Hulluksihan sitä tulisi jos kaikki päivät läpeensä vain siivoaisi!
      Koti on kuitenkin elämistä varten, ja kyllä se elämä ilman muuta saa siellä myös näkyä. Ei ole kenenkään asia tulla arvostelemaan. Mutta tiedätkö mitä? Ainakin musta on tuntunut vähän siltä, että sen jälkeen kun aloitin bloggaamisen, aika moni ihminen tulee kylään juuri sillä nimenomaisella asenteella... Luullaan, että koska blogissa kaikki on siistiä ja siloiteltua, niin se on joku vallitseva todellisuus meidän kotona. Aika hassua.
      Sitten ollaan järkyttyneen näköisiä kun pyykkikone pyörii, ja pojan ulkovaatteet ovat eteisen lattialla, koiran nukkuma-alustana :D

      Ihana anoppi sulla. Mun äiti on myös vähän samanlainen tapaus. Etenkin jos olen kipeänä, se tulee päivittäin hoivaamaan ja siivoamaan, tuo jopa ruokaa tullessaan <3

      Poista
    3. Sanos muuta ja olen myös huomannut lievää yllättyneisyyttä joidenkin vierailevien kohdalla, jos koti ei olekaan yhtä siisti kuin blogin kuvissa. Itse kun en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö muiden blogien kodeissa näkyisi todellisuudessa normaalin elämän jälki.
      Sulla on ihana äiti:)

      Poista
  2. VOi ihanuus! Mä oon niin paha tässä epäjärjestyshäpeässäni, että olen oikeasti saanut sellaista huokailua pitää koneen toisella puolella moneen kertaan, kun ihmiset ovat "vilauttaneet" todellisuuttaan. Mä kun olen luullut, että olen ainoa koko maailmassa, jonka kodissa ei ole kaikki koko ajan tip top. Mies yrittää huudella, että älä stressaa, tää on ihan normia lapsiperheen eloa, mutta silti mä olen ihan paniikissa, jos joku tulee edes eteiseen käymään. Tästä lähtien uskallan päästää meille kenet vaan, millon vaan - nää jutut ovat oikeasti olleet niin terapeuttuisia :-) KIITOS :-) Pitäisköhän munkin laittaa samanlainen postaus? En ole saanut haastetta, mutta eipä se varmaan haittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannis sä oot ihana! Toivottavasti et oo tuntenut ainakaan silloin häpeää, kun mä oon teillä käynyt, koska se on toooodella turhaa... Mä en nimittäin jaksa arvostella enää yhtään mitään tai ketään muuta kuin arvostelua. Ja heitän haasteen nyt sulle, kun meinasin niin muutenkin tehdä kulmakunnan bloggaajille, eli nyt vaan postausta kehiin! Ja tervetuloa tänne koska vaan!

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen postaus!

    Itse ajattelin kuvia katsellessa, että täällä asuu onnellinen perhe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! Kyllä vaan kaikesta sotkusta huolimatta onnellisesti yhdessä täällä sitä vastaan nyt taistellaan, ja sit pitää kunnolla juhlia, kun homma on saatu päätökseen:)

      Poista
  4. Ihan niinkuin meillä oltaisiin! Nuo kuvat siis. Hyvin on kodikasta ja lämminhenkisen näköistä perhe-elämää siellä elelty. Niinkun pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Taija:) Kyllä sellainen pieni sotku on vaan jotenkin kodikasta. Muutenhan sitä luulis, ettei täällä asu ketään. Kotoisaa alkavaa viikkoa sinne!

      Poista
  5. Ihana nähä, että muillakin lapsiperheillä se tavara vaan liikkuu itekseen paikasta toiseen. :) Kiitos tästä postauksesta! Nimim. eiliset vieraat tuli eteisestä sisälle hypäten tavararöykkiön yli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Teea --- on se vaan kumma miten ne tavarat seilaa ja nimenomaan ihan itekseen:) Kyllä täälläkin on välillä vieraat (tai siis ystäviähän he silloin ovat) tarttua tohon lojuvaan imurinletkuun, että ollaan saatu siivous päätökseen. Tai välillä he pääsevät keittiöön auttamaan tarjoilujen kanssa. Onneksi omassa lähipiirissä ei ole ketään, joka odottaisi täyttä palvelua. Rentoa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Näitä on niin ihana katsoa (muidenkin blogeista) - tajuaa tosissaan sen, että on sitä muillakin tätä kaaosta kuin meillä :) Kun tuntuu, että oma koti aina hujan hajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja --- Kyllä tää taitaa olla ihan hyvä haaste, koska tämä on vapauttanut tosi monia turhista syyllisyyden ja häpeän tunteista. Ruuhkavuosissa sitä ei vaan kaikkeen kertakaikkiaan repeä, ja se on hyvä hyväksyä. Sopivasti boheemilla meiningillä pysyy paljon onnellisempana kuin koko ajan sitä miettiessä mitä muut ajattelee:) Iloa viikkosi!

      Poista
  7. tää on yksi niitä ihanimmista postauksista mitä oon blogimaailmassa lueskellut. tavallista elämää eikä stailattuja kuvia ilman elämisen merkkejä.
    ihan kun olisi ollut kuvattu meillä.
    mukavaa viikkoa!!
    ~M~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Dagdrömmar --- Kyllä tallaiset postaukset näyttävät tulleen ihan tarpeeseen:)

      Poista
  8. Kiitos tosi terapeuttisesta blogistasi. Vaikka ihania kauniiden kotien postauksia on nautinto katsella, niin hengettömiksi ne jäävät, jos niihin ei mitään tarinaa, pohdiskelua yms. ole liitetty. Sinun blogissasi oli ELÄMÄÄ. Siitä kaunis kiitos.
    terv satunnainen lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos satunnainen lukijani. Siisti tyhjä sisustuskuva on tosiaan vähän hengetön, kuten asian hyvin ilmaisit. Voipi olla, että annan jatkossa elämän vähän näkyä, kun olen saanut toimitettua itselleni tämän oman kodin sisustuslehden valmiiksi:)

      Poista
  9. kiitos myös tästä postauksesta. Kauniita kuvia on ihana katsoa, mutta tämä postaus oli terapeuttista - myös teillä on joskus paikat hujanhajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi --- ihmisiä täällä tosiaan vaan ollaan;)

      Poista
  10. Näinhän se menee, niin kotoisaa. Tämä on kyllä varsin terapeuttinen haaste :).

    Ihana blogi sinulla, liityin lukijaksi :). Tervetuloa vastavierailulle, vaikkapa tähän samaiseen sotkupostaukseen:

    http://tarja-snowland.blogspot.fi/2013/04/the-naked-truth-is-here.html

    Terkuin Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja ja tervetuloa lukijaksi! Pitääpä tulla vastavierailulle kurkkamaan miltä teidän sotkut näyttää;)

      Poista
  11. Hihhih, kovin tutun näköistä ;) Täällä yks ME (medialukutaitoa ja elämänkokemusta omaava) osaa katsoa kaaoksen läpi, että talossanne asuu juurikin onnellinen perhe! Mikäs sen parempaa kuin kaappien siivous! Kiitos kivasta postauksesta pohdintoineen.

    Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sally! Tää oli ihan kivaa, kun selkeästi tuli myös lukijoiden tarpeeseen. Niin moni tuntuu luulevan, että tässä olis ollut jotain erityistä tarvetta esittää jotain täydellistä, jos on sattunut siistiä kotia tähän mennessä kuvaamaan. Sä oot just toi M&E, joka silti tietää, et täällä on tällaista sisustuskuvista huolimatta ja tiesit varmasti myös, että tähän haasteeseen uskallan tarttua, eli kiitos itsellesi:)

      Poista
  12. Kiva postaus! Ihan tutunnäköistä - tuollaistahan se on lapsiperheessaä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Susanna! Eri elämänvaiheissa koti näyttää tosiaan erilaiselta ja outoahan olisi,jos ei lasten tuoma elämä mitenkään näkyisi.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Hieno kirjoitus ja hyvään saumaan otit haasteen vastaan! :) oikein spesiaalitilanne! Ihana tunne kun on saanut taas tavarat oikeille paikoille ja tietää mistä minkäkin löytää. Ainakin vähän aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulriikka! Nimenomaan vähän aikaa tuo järjestys kestää, mut jos kerrankin sais sitä luotua vähän enemmän ympärilleen, niin jäis energiaa ehkä enemmän myös sen ylläpitämiseen. Toivossa on hyvä elää...

      Poista
  15. Ihanaa arkea! Tuollaostahan sanon lasten (isojen ja pienten) kanssa, kun saat yhden paikan siivottua niin kaksi on sotkettu... Mutta niin lohduttavaa nähdä tätä samaa kaaosta muillakin kuin vain itsellään :). Ja nuo pöytätasot ovat kyllä uskomattomia romujen kerääjiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu --- kyllä näitä vartaistukikokemuksia on näemmä ihan hyvä jakaa. Noi pöytätasot on kyllä oikein romumysteereitä. Mistä ihmeestä sitä sälää sikiää?

      Poista
  16. Näinhän se on todellisuutta varmaankin jokaisessa normissa perheessä. Ihana arki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo --- tää on nimenomaan ihan normaalia ihanaa arkea:)

      Poista
  17. Mahtava postaus, kiitos siitä. Ja näinhän se menee, arki ja sotkut ovat vaan niin tätä! Meillä on AINA (paitsi valokuvissa) tyynyt lattialla, ja just viime viikolla kengurupallo nostettiin päiviksi kirjahyllyn päälle jäähylle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofie! Just tyttö 10v. mua muistutti, että super-Nanny laittaa lapsen jäähylle eikä lelua... on vissiin kattonu ohjelmaa enemmän kuin äitinsä:)) On se niin paljon helpompaa välillä oikasta ja laittaa toi pallo vaan pois, mut kiva kun saa kasvatuksellista tukea jo näistä isommistakin;)

      Poista
  18. Minä just Miikalle ihmettelin sitä, että kuinka usein te oikein imuroitte, kun silloin kun imuroin, niin ei voinut edes puhua kunnon pölyistä teidän lattioilla. Sitten kun kotona imuroin reilun yhden viikon jälkeen, niin villakoiratarhoja löytyi monesta nurkasta. Eli on sulla varmaan vieläkin varaa löysätä :) Ja nämä kuvat kertoo kyllä onnelllisesta perheestä niin kuin jo moni muukin on kommentoinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina, olit just sellainen ihana "vieras", joka tarttuu toimeen, kun tarvitaan. Ehkä mä olin siellä työhuoneessa jo jotenkin imuroinut ton raivausprojektin aikanakin paria päivää ennen, et pölyt ei ollu koiriintunut. Keskikerroksessa imuri on käytännössä ainakin joka toinen päivä esillä, koska keittiössä talviaikaan lattialämmityksen takia tulee jo päivässä pölykoiria. Murusia saa harjata rikkaluukkuun pari kertaa päivässä, ettei pienin pistele kaikkea poskeensa:) Tervetuloa taas tänne heti kun vain ehditte!

      Poista
  19. Hei! Ihan tässä vanhakin nuortuu katsellessa ja lukiessa blogiasi, on elämää ja meininkiä ihanien lasten kanssa kauniissa talossa. Osoitit melkoista rohkeutta näin tarttuessasi Sallyn haasteeseen-- ja -- rohkeus palkittiin tosimukavilla kommenteilla.Tällaistakin tarvittiin sisustusmaailmassa. Sitten arjen keskeltä on taas mieluisaa välillä itsekunkin nauttia arjen kauneuspuolesta blogeissa. Aurinkoterveiset vielä lumen keskeltä, kohta pääsemme romanttisen kauniiseen Devoniin.

    VastaaPoista
  20. Kiitos M-L<3 Tänne saapui eilen niin kiva kortti nimipäiväsankarille --- kiitos siitäkin ja nauttikaa keväästä Devonissa. Terveiset myös sinne!

    VastaaPoista
  21. Hei! Ensimmäistä kertaa kommentoin, oli niin tosi hyvä postaus että pakko kiitellä :)
    Tää on niin arkea ja sitähän meillä kaikilla riittää. Eräs tuttavani kertoi että hänen 12v poikansa siivoaa (äidin vaatimuksesta) joka ilta huoneensa, kaikki tavarat paikoilleen jne. Meillä on saman ikäinen poika, eikä tulisi mieleenkään vaatia moista. Eihän meidän perheen aikuisetkaan joka ilta saa kaikkia paikkoja tiptop, niin kuinka sitten sitä lapsilta vaatisin. Totta kait normi patistukset "nosta noi vaatteet, petaisit joskus sängyn jne", niitähän mä joudun itsellekin hokemaan :) Pari kertaa viikossa sitten tiukempi rutistus ja paikat ovat taas hetken kuosissa.
    Terkuin Lilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lilli! Siivoustouhuissa en itse lähde nalkutus- tai manipulointilinjalle, eikä yleensä mutenkaan kyseenalaiset vaikuttamisen keinot (uhkaus, kiristys, pakottaminen, syyllistäminenb, vaatiminen jne.) ole oikein toimivimpia saatika oikeutettuja. Lahjonta tosin tässä tapauksessa on ihan hyvä, jos haluaa lasten tekevän jotain ekstraa, joka kuuluu heidän "tonttinsa" ulkopuolelle. Ja tietysti, jos itse huolehtii hyvin oman osuutensa, niin silloin sitä voi toteavasti edellyttää muiltakina. Meidän perheessä jokaisella on siisteyden suhteen omat paheensa, mulla esim. astioiden pöydälle jättäminen, parilla muulla sukkien riisuminen sinne tänne, pari jättää vaatteita lojumaan, pari akkareita, työkaluja jne... jotenkin näitä sotkuja luovia ikäviä tapoja pesiytyi etenkin rakennusaikana, jolloin keskittymiskapasiteetista kaikki meni rakentamiseen. Nyt yritetään taas tehdä parannusta kukin omista paheistaan, ettei homme leviä ihan käsistä, minä tietysti etunenässä. Silloin normaalilla viikkosiivouksella pärjää ihan hyvin:)

      Poista
  22. Ensinnäkin, sinua on kyllä vaikea uskoa neljän lapsen äidiksi...mukava lukea tekstiäsi ja tuotahan se on pienten lasten kanssa; koti elää, tavarat ovat välillä piilossa ja välillä esillä. Kyllä tuo talonne on kaunis sekä sisältä, että ulkoa. Mukavaa viikkoa sinne!!
    XX

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos päivi<3 Kiva oli viikonloppuna tavata ja tutustua hinoihin tuotteisiisi. Mukavaa loppuviikkoa myös sinne!

      Poista
    2. ...heti rupes häiritsemään vielä tuo kirjoitusvirhe "hinoihin", kun yhdellä kädellä tässä kirjoittelen, eli e sinne väliin:)

      Poista
  23. Mahtava postaus. Kiitos. Kaaos ja siisteys ovat alati vaihtuvia olotiloja myös meillä. Vielä kun oppisi itse paremmin sietämään lapsiperheessä esiintyvää väistämätöntä kaaosta. Myönnän, että pipo on kireällä aina siivousoperaatioiden välissä :).

    VastaaPoista
  24. Kiitos Nainen Talossa! Tuo siisteyden alati vaihtuva olotila onkin osuva ilmaus. Jee, mä sain pyykkiurakan ja tekstiilien perkuun päätökseen ja painun nyt vaahtokylpyyn:) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  25. Aivan mahtava postaus. Mä oon täällä monta viikkoa miettiny, että miten toiset äidit jaksaa pitää kodin niin siistinä ja vaan sisustaa ja sisustaa, kun ite en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Lisäksi teen vuorotyötä. On kolme jo aika isoa lasta, 2 x 12 v. ja 14 v. Silti meillä ikuinen kaaos. Mikään ei pysy edes siivouspäivän iltaan asti paikoillaan. No, nyt tajusin: Ei teillä muillakaan :) Jatka vaan kauniiden kuvien ottamista ja mä pidän mielessä, että samassa jamassa me kaikki äidit ollaan: pyykkiä, pyykkiä ja vielä kerran pyykkiä :) Mukavaa kesän odotusta! PS: Teillä on todella kaunis koti. Sotkuisenakin :) t. Johanna

    VastaaPoista
  26. Kiitos Johanna! Hyvä, jos postaus vähän helpotti oloasi ja kenties hivenen lisäsi medialukutaitoasi, eli muista vain jatkossa, että kaikissa perheissä on ne pyykit ja siivoukset, vaikka kuvat olisi kuinka kauniita tahansa:) Tietty joillakin saattaa olla kertynyt turhaa materian vastusta enemmän kuin toisilla, mikä vaikeuttaa järjestyksen ylläpitämistä. Siksi meilläkin ollaan nyt useampi viikko aherrettu kaikki liikenevä aika kaappien perusteelliseen siivoamiseen turhan tavaran pois laittamiseen, ettei turha roju salakavalasti valloita koko kotia. Mukavaa kesän odotusta sinullekin!

    VastaaPoista
  27. tämä on sitä oikeaa elämää :)
    mieki voisin juuri nyt kuvailla naked truth -kuvia ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kuvaile ihmeessä! Oon vallan unohtanu tänne vastailla...

      Poista
  28. Kiitos ihanasta postauksesta, jota näin jälestäpäin päädyin lukemaan! Terapiaa minulle, joka hajoilen täällä neliöissä joihin nähden meillä alkaa olla aivan liikaa tavaraa. Mielessä vain haave isompiin neliöihin muuttamisesta, joka sekin tapahtuu ehkä noin vuoden päästä. Parhaillaan menossa taas kierros tavaroita paikalleen siirrellen tässä kaksiossamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jade - vastaus on vähän näköjään viipynyt, mutta toivon, että pääsette pian uusiin neliöihin, mut karsi, karsi ja karsi aina kun mahdollista, tässä on meinaan karsittu edelleen viime toukokuusta asti;)

      Poista
  29. tosi ihana juttu:)
    mulla on täällä kellariremontin pahvilaatikotkin kaiken muun kaman keskellä ja sitä tosiaan kertyy ajan mittaan vaikka ei ole edes mikään himoshoppaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit jutusta Anonyymi:) Ymmärrän hyvin tunteen, koska meillä myös oli kellariin kuuluvat tavarat tungettuna melkein kaksi vuotta näihin kahteen ylimpään kerrokseen. Jes, sain viime torstaina askarteluhuoneen lopulta siivottua kunnolla!

      Poista