Jos tätä vaikka vielä tarttis...

Kaappien perkuu on täällä vielä jatkunut. Tällä viikolla ollaan käyty koko tekstiiliarsenaali läpi niin, että tytöt seuloivat omista vaatteistaan pienet ja käyttämättä jääneet pois, mies omansa, ja minä omani sekä pienten vaatteet. Tolkutonta pyykkäystä ja silitystä on riittänyt kaiken päälle, että saa vaatteet kirpparille. Mietin ekaa kertaa sitten opiskeluaikojen, että ehkä näin mittavan urakan päälle voisi olla järkevää varata jostain itsepalvelukirppikseltä pöytä. Tosiasia on se, että nyt olis ihan tarvetta niillekin kolikoille, kun kotihoidon tuelle tipahdin, ja ekaa kertaa on neljä lasta keväällä kengitettävänä... Tähän mennessä olen monta vuotta selvinnyt kaaoksesta sillä, että olen kiikuttanut vaatteita ja tavaroita pitkin vuotta esim. Fidaan. 

Lisäksi olen siivonnut kaikki muut kodinhoitohuoneen kaapit ja laatikot. Käsittämätön määrä kaikenlaista "jos tätä vielä joskus tarttis"-kamaa on pesiytynyt kaappeihin. Pian paljastan niistä yhden parhaimman... Kaipa se on vaan tämä pula-ajan mummojeni perintö, mistä on vaikee päästä irti. Toinen heistä oli sota-ajan evakko, toinen toimi lottana. Välillä sitä toivoisi, ettei olisi tällainen tee -se-itse-näpertäjä-viherpiipertäjä-luonne, vaan näkisi roskan ja rikki menneen vain romuna, joka heitetään pois, eikä keksisi kaikelle aina kymmentä uutta käyttökohdetta. Kyllä niin olis helppoa. Meidän suvussa on tätä vikaa muillakin. Joku sitä juuri tuumi, että mä saan sentään jotain aina tehdyksi romumateriaaleista, mutta jos se vika on sellaisella, joka kyllä keksii ihan hirveen hienoja ideoita, mut ei kumminkaan niitä koskaan toteuta, niin sitten onkin jo aika sotkuinen soppa valmis...

 

Siivoilujen lomassa ollaan tietenkin kovasti jo kaivattu kesää ja pidetty juniorin kanssa kahvi- ja jätskihetkiä terassilla pikkuprinsessan nukkuessa. Innostuttiin juniorin kanssa koristelemaan pääsiäisasetelmaa kesäisemmäksi...

... ja pitihän se kantaa terassin pöydälle kahvitteluhetken iloksi.

 

Tule jo kesä!

 

Tyttö M leikki yksi ilta pikkuprinsessan kanssa ja oli testaillut hänen päälleen BabyBorn-nuken vaatteita.

Pikkuprinsessa on innostunut vähän väliä esittelemään uutta hienoa "temppuliikettään".

Kukkuu!

Yhtenä aamuna piti kesyttää tarhapöllö --- varsinainen parturin painajainen. Tasan kymmenen minuuttia aikaa videoviihdytyksellä kyniä pehko kuosiinsa, ja heti ensimmäisen minuutin jälkeen alkaa vikinä: kutittaa! Olis näppärää,  jos osaisin käyttää hiustrimmeriä, mutta olen laittanut sen joskus kiertoon, kun en oppinut sitä käyttämään ja saan saksilla ja kammalla parempaa jälkeä. Eihän tuo jälki vastaa huippuammattilaisen työtä, mut luulen, että keskinkertaisen kuitenkin, joten en viitsi vinkupöllöasiakkaalla pertureitten hermoja kiristellä. 

Ja sitten paljastan, mitä kaapista perusteellisessa siivouksessa löytyi, vaikka mietin jo kehtaanko... En arvannutkaan, että sisäinen hamsterini on tätä luokkaa, mutta kun noihin hamsterikuviin tuossa alussa jo päästiin, niin menköön... ja liittyy tää tuohon kotiparturiteemaankin. Siivouksessa yhdestä hyvin marinoituneesta laatikosta löytyi...  

pussillinen permanenttirullia noin vuodelta 1987! Et jos niinku joskus vielä tarttis...ei hyvää päivää. Eli nyt ystäväni Teea, jos tätä luet, niin muistat varmasti tän kotiparturin uran alkuvaiheet, kun vitos- ja kutosluokkalaisena tein sulle sujuvasti kotipermanentteja;) Käsittämätöntä, että meidän äidit on suvainneet moisen puoskaroinnin. Mut toisaalta olin niin tarkkaan vissiin seurannut kampaajan mulle tekemiä permanenttejä ja tehnyt hänelle tiukkoja teknisiä kysymyksiä, että osasin huuhdella ekan vaikuttavan aineen perusteellisesti pois ennen kiinnitysaineen laittamista, eikä pahoja kärvähdyksiä päässyt sattumaan. Muistan silti, että korvan päällä olevat ohuemmat hiukset meni aika sähäkälle käkkärälle, kun käytin niissä pienempiä rullia...

 Muistan kuulleeni kotipermanenttien kulta-aikana, että joku mummo oli antanut ykkösaineen vaikuttaa hiuksissaan yön yli, että varmasti kihartuu. Ei tarvinnut sitten enää kakkosainetta laittaakaan...

Toinen pula-ajanmummo-syndrooman oire paljastui läjänä rikkinäisiä villasukkia (tässä ei ole kaikkia). Jollekin olisi päivän selvää heittää sukat menemään, kun kerran vielä villaisina maatuvatkin. Itse kuitenkin näen noissa vielä varsin käyttökelpoiset varret... et jos joskus vaikka sais neulottua uudet jalkaosat. Parsimiseen multa menis sama aika, joten siihen en ryhdy. Pitää ottaa nuo mukaan seuraavalle pitkälle automatkalle.

Pääsiäisen jälkiä löytyi vielä olohuoneesta.

Pikkuprinsessa tietenkin ehti heti höyhentä maistelemaan...

... ja voi sitä pettymystä, mikä tulikaan, kun äiti otti höyhenen parempaan talteen!

Viime viikonloppuna kävin monday To sunday HOME -blogia pitävän Päivin private sale -myynnissä, jonka hän piti kauniissa Espoon lomakodissaan. Päivi on lanseerannut pellavaisen kodintekstiilimalliston, johon ihastuin. Itseä oli hyvä vähän palkita ahkerasta ja sitkeästä suursiivousurakasta, että sen jaksaisi vielä viedä loppuun...

...ostin kaksi rillalla koristeltua ihanaa pellavatyynyliinaa. Innostuin jopa "merkkikuvaukseen", vaikken sen pointtia maailmanlaajuisesti tunnetuista merkeistä ymmärräkään, mutta silloin teen mielelläni poikkeuksen, jos kyseessä on tuntemattomampi tai kotimaisen yksityisyrittäjän laadukas tuote.

Päivin lomakodissa oli kaunista kevättunnelmaa. Näihin kuviin on myös tämä postaus hyvä päättää, ettei mieliinne jää pyörimään ne järkyn riemunkirjavat permanenttirullat, joiden hävittämiseen hyvä syy löytyy niiden väristä, jos ei muuten ;)

Ihanaa sunnuntaita toivotan. Nauttikaahan kevään tulosta ja lintujen laulusta!

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Nyt en ymmärrä, miksi tässä tekstissä tää fonttikoko ja väri välillä vaihtelee. Muuten kone pelittää jo paremmin, kun mies vihdoin sai alustettua tän uudelleen.