sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Jos tätä vaikka vielä tarttis...

Kaappien perkuu on täällä vielä jatkunut. Tällä viikolla ollaan käyty koko tekstiiliarsenaali läpi niin, että tytöt seuloivat omista vaatteistaan pienet ja käyttämättä jääneet pois, mies omansa, ja minä omani sekä pienten vaatteet. Tolkutonta pyykkäystä ja silitystä on riittänyt kaiken päälle, että saa vaatteet kirpparille. Mietin ekaa kertaa sitten opiskeluaikojen, että ehkä näin mittavan urakan päälle voisi olla järkevää varata jostain itsepalvelukirppikseltä pöytä. Tosiasia on se, että nyt olis ihan tarvetta niillekin kolikoille, kun kotihoidon tuelle tipahdin, ja ekaa kertaa on neljä lasta keväällä kengitettävänä... Tähän mennessä olen monta vuotta selvinnyt kaaoksesta sillä, että olen kiikuttanut vaatteita ja tavaroita pitkin vuotta esim. Fidaan. 
Lisäksi olen siivonnut kaikki muut kodinhoitohuoneen kaapit ja laatikot. Käsittämätön määrä kaikenlaista "jos tätä vielä joskus tarttis"-kamaa on pesiytynyt kaappeihin. Pian paljastan niistä yhden parhaimman... Kaipa se on vaan tämä pula-ajan mummojeni perintö, mistä on vaikee päästä irti. Toinen heistä oli sota-ajan evakko, toinen toimi lottana. Välillä sitä toivoisi, ettei olisi tällainen tee -se-itse-näpertäjä-viherpiipertäjä-luonne, vaan näkisi roskan ja rikki menneen vain romuna, joka heitetään pois, eikä keksisi kaikelle aina kymmentä uutta käyttökohdetta. Kyllä niin olis helppoa. Meidän suvussa on tätä vikaa muillakin. Joku sitä juuri tuumi, että mä saan sentään jotain aina tehdyksi romumateriaaleista, mutta jos se vika on sellaisella, joka kyllä keksii ihan hirveen hienoja ideoita, mut ei kumminkaan niitä koskaan toteuta, niin sitten onkin jo aika sotkuinen soppa valmis...
 
Siivoilujen lomassa ollaan tietenkin kovasti jo kaivattu kesää ja pidetty juniorin kanssa kahvi- ja jätskihetkiä terassilla pikkuprinsessan nukkuessa. Innostuttiin juniorin kanssa koristelemaan pääsiäisasetelmaa kesäisemmäksi...


... ja pitihän se kantaa terassin pöydälle kahvitteluhetken iloksi.
 
Tule jo kesä!
 
Tyttö M leikki yksi ilta pikkuprinsessan kanssa ja oli testaillut hänen päälleen BabyBorn-nuken vaatteita.

Pikkuprinsessa on innostunut vähän väliä esittelemään uutta hienoa "temppuliikettään".

Kukkuu!

Yhtenä aamuna piti kesyttää tarhapöllö --- varsinainen parturin painajainen. Tasan kymmenen minuuttia aikaa videoviihdytyksellä kyniä pehko kuosiinsa, ja heti ensimmäisen minuutin jälkeen alkaa vikinä: kutittaa! Olis näppärää,  jos osaisin käyttää hiustrimmeriä, mutta olen laittanut sen joskus kiertoon, kun en oppinut sitä käyttämään ja saan saksilla ja kammalla parempaa jälkeä. Eihän tuo jälki vastaa huippuammattilaisen työtä, mut luulen, että keskinkertaisen kuitenkin, joten en viitsi vinkupöllöasiakkaalla pertureitten hermoja kiristellä. 
Ja sitten paljastan, mitä kaapista perusteellisessa siivouksessa löytyi, vaikka mietin jo kehtaanko... En arvannutkaan, että sisäinen hamsterini on tätä luokkaa, mutta kun noihin hamsterikuviin tuossa alussa jo päästiin, niin menköön... ja liittyy tää tuohon kotiparturiteemaankin. Siivouksessa yhdestä hyvin marinoituneesta laatikosta löytyi...  
pussillinen permanenttirullia noin vuodelta 1987! Et jos niinku joskus vielä tarttis...ei hyvää päivää. Eli nyt ystäväni Teea, jos tätä luet, niin muistat varmasti tän kotiparturin uran alkuvaiheet, kun vitos- ja kutosluokkalaisena tein sulle sujuvasti kotipermanentteja;) Käsittämätöntä, että meidän äidit on suvainneet moisen puoskaroinnin. Mut toisaalta olin niin tarkkaan vissiin seurannut kampaajan mulle tekemiä permanenttejä ja tehnyt hänelle tiukkoja teknisiä kysymyksiä, että osasin huuhdella ekan vaikuttavan aineen perusteellisesti pois ennen kiinnitysaineen laittamista, eikä pahoja kärvähdyksiä päässyt sattumaan. Muistan silti, että korvan päällä olevat ohuemmat hiukset meni aika sähäkälle käkkärälle, kun käytin niissä pienempiä rullia...
 Muistan kuulleeni kotipermanenttien kulta-aikana, että joku mummo oli antanut ykkösaineen vaikuttaa hiuksissaan yön yli, että varmasti kihartuu. Ei tarvinnut sitten enää kakkosainetta laittaakaan...

Toinen pula-ajanmummo-syndrooman oire paljastui läjänä rikkinäisiä villasukkia (tässä ei ole kaikkia). Jollekin olisi päivän selvää heittää sukat menemään, kun kerran vielä villaisina maatuvatkin. Itse kuitenkin näen noissa vielä varsin käyttökelpoiset varret... et jos joskus vaikka sais neulottua uudet jalkaosat. Parsimiseen multa menis sama aika, joten siihen en ryhdy. Pitää ottaa nuo mukaan seuraavalle pitkälle automatkalle.

Pääsiäisen jälkiä löytyi vielä olohuoneesta.
Pikkuprinsessa tietenkin ehti heti höyhentä maistelemaan...

... ja voi sitä pettymystä, mikä tulikaan, kun äiti otti höyhenen parempaan talteen!

Viime viikonloppuna kävin monday To sunday HOME -blogia pitävän Päivin private sale -myynnissä, jonka hän piti kauniissa Espoon lomakodissaan. Päivi on lanseerannut pellavaisen kodintekstiilimalliston, johon ihastuin. Itseä oli hyvä vähän palkita ahkerasta ja sitkeästä suursiivousurakasta, että sen jaksaisi vielä viedä loppuun...
...ostin kaksi rillalla koristeltua ihanaa pellavatyynyliinaa. Innostuin jopa "merkkikuvaukseen", vaikken sen pointtia maailmanlaajuisesti tunnetuista merkeistä ymmärräkään, mutta silloin teen mielelläni poikkeuksen, jos kyseessä on tuntemattomampi tai kotimaisen yksityisyrittäjän laadukas tuote.

Päivin lomakodissa oli kaunista kevättunnelmaa. Näihin kuviin on myös tämä postaus hyvä päättää, ettei mieliinne jää pyörimään ne järkyn riemunkirjavat permanenttirullat, joiden hävittämiseen hyvä syy löytyy niiden väristä, jos ei muuten ;)

Ihanaa sunnuntaita toivotan. Nauttikaahan kevään tulosta ja lintujen laulusta!

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Nyt en ymmärrä, miksi tässä tekstissä tää fonttikoko ja väri välillä vaihtelee. Muuten kone pelittää jo paremmin, kun mies vihdoin sai alustettua tän uudelleen. 






 

20 kommenttia:

  1. Yhden kakadun ( töyhtöpää-pojan ) äiti täälläkin!
    Tukka pidettävä mahdollisimman lyhkäisenä, jotta se näyttäisi siistiltä :D Ja ihan sama juttu: valitus alkaa heti, kun ensimmäiset haituvat on saatu leikattua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Koo:) Lyhyt tukka täälläkin ehdottomasti edukseen. Poika tosin aina niin ylpeästi sanoo "Mul on iso pää", mut jos tukka on kuin peikolla, niin ehkä se alkaa näyttää jo liiankin isolta... Pääasia tietty, et on itse päähänsä tyytyväinen;)

      Poista
  2. Olettepas saaneet kukka-asetelmaan kesää mukaan:) Tuo on niin totta ja paha tapa myös itselläni jemmata kaikkea, että tästä voisi tehdä sitä ja tätä ja jos joskus vaikka tarvitsisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu:) Onneksi nykyisin eri matriaaleille on niin hyvät kierrätyssysteemit, että vois opetella suosiolla viemään kaiken sen, mitä ei juuri ja heti tarvitse suoraan kiertoon, ja hakea sitten vastavasti kierrätyskeskuksesta uutta materiaalia, jos ihan oikeasti tarvitsee.

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja niin ihana pikku prinsessa!! Terveisin kahden parikymppisen pojan äiti, joka toivoo pikku prinsessaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanne! Ehkä ne pari parikymppistä poikaa tuovat jo muutaman vuoden päästä sinulle niitä pikku prinsessoja --- ties vaikka saisit useammankin:)

      Poista
  4. Valtavan kevätsiivouksen olet jo suorittanut.... hienoa! Täällä kaappien siivous ja tavaroiden vähentäminen edessäpäin, myös varastot ja autotalli, kaipaavat kunnon päivitystä. Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tepa --- täällä on itseasiassa myös ulkovarasto vielä järjestettävä ja sen seinät maalattava, kun ovat olleet vielä pelkällä kipsilevyllä... Verstaassakin vielä vähän uutta hommaa, vaikka se juuri järjestettiin. Mut jos nyt vielä jaksetaan, niin ehkä ei sitten ihan heti tarvitse uudestaan, jos vain on tarkkana, ettei uutta tavaraa tule tilalle. Mitään kun ei lisää tarvita. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Toivon hartaasti saavani edes pienenpienen inspiraationsiemenen siivousinnostasi. Olen niitä tyyppejä, joille kaikki mikä näkyy on oltava järjestyksessä, mutta voi voi sitä joka kaappiin katsoo... Oletko aivan varma, ettei kotipermanentti enää tule muotiin. Mieti vielä :D. Aivan ihastuttava pikkuprinsessa kuvissa ja tuo tarhapöllö on laji, joka vierailee meilläkin säännöllisesti kaksin kappalein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nainen Talossa --- nuo tarhapöllöt on kyllä ihania, vaikka eivät kynimisestä tykkääkään:) Mä luulen kans, että noi permanentit on tulossa taas, mutta noi rullat jää kyllä käyttämättä. Meidän tytöille tota hiusta on siunaantunut siinä määrin, että mieluusti maksan jollekin kampajalle tuntien rullaamisesta, jos jompi kumpi kestokiharat joskus haluaisi. Iloa uuteen viikkoon!

      Poista
  6. Voi kun teidän pikku prinsessa on suloinen :) Tuohon hiusten leikkauksen kutinaongelmaan kun joku tosiaan keksisi ratkaisun. Meillä poika rupeaa itkemään heti ensimmäisten hiustupsujen pudottua niskaan. Eipä tulisi kyllä mieleenkään viedä poikaa parturiin. Valituksesta huolimatta on kiva leikkiä itse parturia ja plussaa on, että poika ei osaa vielä arvostella lopputulosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria:) Tämä kotiparturin asiakas oli vinkumisistaan huolimatta liikuttavan tyytyväinen lopputulokseen: ensimäiseksi, kun isä tuli töistä kotiin, hän oli hymyssä suin esittelemässä isille "Kato mun hiano kukka" (ei osaa sanoa aina t:tä sanan alkuun). Iloa uuteen viikkoon!

      Poista
  7. Niin ihania kuvia teidän lapsista! Erityisesti nuo höyhenkuvat : )
    Mainitsin jo miehelleni, että meidän pitäis ryhtyä ihan samaan
    urakkaan, turhaa ja tarpeetonta tavaraa on kaapit täynnä!
    Ja niitä muuttolaatikoitakin on vielä muutamia purkamatta...

    Nuo permispaplarithan on hauska löytö - niillä alkaa olla kohta
    jo varmaan keräilyarvoa ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Ainakin lämpöarvoa (tunne- ja keräilyarvon lisäksi)noilla rullilla pian on, kun joutuvat energiajätteeseen... Tosin vähän aina epäilyttä energiajätteeseenkään laittaa sellaista muovia, jonka palokaasujen laadusta ei oo aivan varma. Tsemppiä sinne, jos niitä muuttolaatikoita alatte purkamaan. Kerro sitten, mitä kaikkea mielenkiintoista reliktikamaa sieltä löytyi;) Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  8. Suloiset kuvat lapsistanne:)
    Tuli noista Little Pet shop eläimistä (ihqut kuvat niistä;D) mieleen, tyttöni leikki-ikä, hän leikki noilla pikkuotuksilla kauaaan ja leikit olivat mielikuvitusta täynnä:)
    Siivoan komeroita turhasta aika ajoin pois ja mietin nykyään tarkkaan ennenkuin ostan...Turhan karsiminen puhdistaa henkiseti, eikös...;)

    Kivaa viikkoa, nyt kiirehdin töihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marikki! Täälläkin Pet Shopeilla on leikitty piiitkään ja vieläkin isot tytöt (myös vanhempi 13v.) innostuvat niillä välillä leikkimään. Onneksi saavat vielä lisäaikaa lapsuuteensa leikkimällä pikkuisten kanssa:)
      Turhan tavaran karsiminen puhdistaa tosiaan henkisesti. Miksi ympäröisi itsensä tavaralla, jolla ei tarkoitusta ja merkitystä? Iloa päivääsi!

      Poista
  9. Hei. Sinulle on leikkimielinen haaste blogissani.
    www.hopealusikkapuussa.blogspot.com
    -Marianne :)

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia ja aivan ihana talo teillä :)

    VastaaPoista