The piano

Viime kesänä maalasin entisessä kirjasto-/työhuoneessa olleen ruman kellastuneen pianomme suhumaalilla valkoiseksi. Se päätyi valmistuttuaan takaisin samaan huoneeseen, eli nykyiseen tytön huoneeseen, koska tyttö sitä eniten tällä hetkellä soittaa. Pariovien takaa pianoa saa helposti hyödynnettyä myös perhejuhlien musiikkiesityksiin ja muuhun yhteiseen musisointiin.

Tässä vielä kuva vanhasta lookista päällään seinälle asentamaton taulukollaasi. (aargh!)

Muodonmuutos oli melkoinen ja mielestäni varsin onnistunut.

Paikkana talon ulkoseinä ja terassin oven läheisyys eivät ole pianolle aivan parhain, mutta vanhalla pianon paikalla on tytön peilauspöytä, joka sopii sille seinälle vain niin hyvin, ettei raaskittu sitä siirtää pianon tieltä.

Pieni klaffilipasto sai siis siirtyä pois pianon alta. Itse asiassa juuri eilen siirsin sen takaisin entiselle paikalleen olohuoneen puolelle, kunhan olin ensin roudannut sen tieltä yhden kirjahyllyn kellarikerroksen arkiolohuoneeseen...

Nyt sitten vähän ohjeita, jos vastaavaan tuunausoperaatioon lähdette. Ja varmistakaa sitten ihan oikeasti, ettei pianolla ole markkina-arvoa sellaisenaan. Tästä yksilöstä eroon pääseminen olisi teknisesti ollut vaikeampaa kuin uuden ostaminen, joten ei ollut mitään hävittävää. Ja koska ei ollut mitään hävittävää, lähdin kokeilemaan juttua kutakuinkin edullisimmalla maalilla, mitä kaupasta sai, koska sitä palkitsevampaahan homma on, mitä vähemmän rahaa kuluu. Käytössä olivat siis Motonetin alkydipohjaiset maalit,  3,90 €/plo.

Tarvikkeet:
n. 12 pulloa mattavalkoista suhumaalia
n. 12 pulloa maalarin valkoista (antique white) maalia

n. 3 kpl hiomasieniä  2€/ kpl/ Motonet. Pari karkeampaa pohjustushiontaan ja yksi hienompi välihiontoihin. Tällainen kulunut yksilö toimi oikein hyvin välihionnoissa.

- hyvä hengityssuojain.

- suojahanskat

 - riittävästi suojapahvia ja maalarinteippiä
- mikrokuituliinoja pölyn pyyhkimiseen
- edullisia pressuja "maalaushuoneen" tekemiseen (itse kiinnitin pressut takaterassin tolppien väliin)

 Pohjatöihin päätin käyttää aikaa tasan kaksi tuntia ja aloittaa suhuttelun sen jälkeen. Hioin siis rivakasti vanhan lakan pinnan rikki irrotetuista pianon levyosista ja rungosta. Mitään sen perusteellisempaa hiontaa en tehnyt. Ihan älytöntä olisi lähteä kaikkea vanhaa lakkaa poistamaan...
Levyosien irrottamiseen käytä apunasi akkuruuvinväännintä ajan säästämiseksi. Jos sinulla ei sellaista satu olemaan, voit voittaa sellaisen arvonnasta vaikka täältä. :) Näin pianon kanto-operaatio vaikkapa parvekkeelle onnistuu kahdelta hengeltä (minä plus mies). Tässä kuvassa maalaussuojaaminen on vasta vaiheessa, mutta käytä suojapahvia koskettimien ja pianokoneiston suojaamiseen. Pedaalit voit kääriä vaikka sanomalehteen ja kieputtaa teippiä ympärille. Muovista suojaa en suosittele, koska ohuet maalikerrokset varisevat siitä helposti ja maalihile tarttuu tuulen mukana osien uusille maalikerroksille.

Käytin pohjamaaliksi mattapintaista valkoista maalia. Käsissä suojahanskat, silmillä suojalasit, päässä suojahuivi, muutenkin suoja-asu (pitkähihainen paita ja housut, remppasellaiset) sekä vielä hengityssuojain. Eli suojaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Aika lailla yksi purkki maalia kuluu tämän päädyn kokoiseen alaan. Tässä kuva ensimmäisen purkin testauksen jälkeen... vanha lakka ei kupli, mutta maalausjäljestä saa tulla tasaisempaa... Eli rauhallinen eteneminen maalipintaa tarkkaillen. Ei saa jättää "appelsiininkuorivaiheeseen", mutta ei ruiskuttaa liikaakaan, ettei tule valumia. Kannattaa ehkä harjoitella kuitenkin muuhun kuin varsinaiseen pintaan yksi pullollinen...

Yksi vaihe, jossa ei kannata muuten oikaista, on maalipurkin ravistelu. Sitä todellakin kannattaa ravistella! Varsinkin edullisemmassa maalissa tunnollisesti se purkissa suositeltavat kolme minuuttia, koska muuten lentää kökkäreitä.

Levypinnat oli helpompi suhutella vaakatasossa maalauspukkien päällä. Ensin siis kaksi kerrosta mattamaalia. Kevyet ja nopeat välihionnat ja huolelliset pölynpyyhinnät aina kerrosten välillä. Päälle 2-3 kerrosta kiiltävällä maalilla. Tietty enemmänkin saa suhutella, jos haluaa, mutta tämäkin määrä peitti jo ihan riittävästi. Kestävyyttä pintaan tietysti saa aina maalikerrosten lukumäärää kasvattamalla. Maalikerrosten kannattaa antaa välillä kuivua, eli koko projektiin kuluu kyllä aikaa, kun levyjä pystyy aina rajallisen määrän kerralla maalaamaan, mutta yhteen maalikerroksen suhuttelusessioon ei mene kuin muutama minuutti.

Jos maalaat kotitekoisessa "pressumaalaamossa", jossa tuuletuksena toimii oikea tuuli, niin maalaa levyt siten, että tuulen suunta on vastainen siihen suuntaan nähden mihin maalaat. Silloin maalauksesta tuleva hieno maalipöly ei lennä maalaamattoman levypinnan suuntaan, mikä tekee jäljestä epätasaisen. Seinäpressut kannattaa kiinnittää ylhäältä ja alhaalta jämäkästi, etteivät ne lentele tuoreeseen maalipintaan (kokemuksesta opittu). 

Ohut maalikerros ei tukkinut vielä pinnan kaikkia puunsyykoloja, vaikka muuten sileä ja valkoinen onkin. Ajattelin, että ohut maalikerros ei vaikuta pianon akustisiin ominaisuuksiin niitä heikentävästi. Siksi en tehnyt pianon maalausta maaliruiskullamme akryylipohjaisella kalustemaalilla, jolla muut huoneen kalusteet ruiskumaalattiin viime kesänä, vaikka sillä olisi saanut paksumman kerroksen maalia pianon pintaan.


 Kannattaa myös katsoa, että maalaa sellaiseen valon suuntaan, että maalausjälki näkyy pinnassa hyvin heijastuneena, kun sitä maalatessa katsoo alaviistosta. Silloin näkee parhaiten, että maalisuihkun jäljestä tulee tasainen. Hyvä etäisyys spray-pullolle maalattavasta pinnasta on n. 25 cm. Itse tykkäsin maalata "peruuttamalla", jolloin valmiin jäljen näki parhaiten. Tuulen pitää tulla silloin maalaajan selän suunnasta. Ja muistettava tosiasia on myös, että maalatessa käry käy, mutta hajuhaitta on vain hetkellistä ja poikkeuksellista. Suojalasit ja hengityssuojaimet ovat välttämättömät maalaamisen välittömässä läheisyydessä. Projektiin saa varata kokonaisuudessaan monta päivää, vaikka itse maalaushetkiin ei aikaa juuri kulukaan.

Nyt piano ei ole enää minkään "merkkinen", joten ajattelin kiinnittää siihen vielä uudeksi merkiksi leikkisästi jollakin tyylikkäällä fontilla "My Steinway". Vanhaa pianojakkaraa en vielä maalannut, kun etsinnässä olisi joku vähän kivemman näköinen uusi versio. Nyt tuo peilauspöydän tuoli ajaa sen asiaa, ja ne yhdessä linjakkaan pianon kanssa tasapainottavat mielestäni oikein hyvin toisiaan.

"Sisustuspianolle" kertyi hintaa suojauksineen päivineen sellaiset 100-150€, jos ajalle ja vaivalle ei hintaa lasketa.
Ei olleenkaan paha, vai mitä? ;)

♥♥♥

VillaVaahtokarkki