Sadepäivänä

"Eipä mua sade haittaa

kun saan saappaat jalkaani laittaa

lakki on suuri ja takkikin juuri

sopivasti massuni peittää. "

Tässä oli vielä muutama kuva syyskuun lopulta. Loru on tuttu lasten lorupussikorteista, jotka rakas siskoni on joskus jo isommille tytöille askarrellut. Lorun tekujää en tiedä, mutta voisin veikata Pia Perkiötä... Tietääkö joku muu, että kunnia lorusta menee sille, jolle se kuuluu? Sain uuden vaahtokarkkipurkin synttärilahjaksi syyskuun alussa. Tai pähkinäsekoitusta siinä taitaa tällä hetkellä olla. Alla vielä pari kuvaa syysmetsästä. Sopivat tähän harmaaseen sadepäivään, kun tänään ei talven tulosta ole tietoakaan.

Seuraavaksi sitten värikkään kesäiset tunnelmat tytön huoneesta loppusyksyn harmauteen. Iloa ja lepoa viikonloppuunne!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

Puutarhan syksy

 Tänä vuonna mulle on ollut jotenkin erityisen vaikeaa ja haikeaa luopua kesästä. Kesä vaan oli niin ihana. Viime viikolla oli kamera mukana päiväkävelyllä, että sain vielä syksyn ruskaa ikuistettua.


Etupihan polun reunalla nukkapähkämöt ovat vasta loppukesästä parhaimmillaan. Suunnitteilla on tehdä jotain jouluista mikroprässillä kuivatuista nukkapähkämön lehdistä. Alla saksankurjenmiekan lehdet tehokkaasti koivuangervon luomaa oranssia taustaa vasten.


Tässä joitakin kuvasarjoja takapihalta. Kutakuinkin sama kuvakulma keväästä syksyyn.


Huhtikuun karun näköinen loppu 2013.

Toukokuun alun ja lopun välisessäkin näkymässä oli jo melkoinen ero. Pergola oli noussut paikoilleen.

Monet juhlat juhlittiin kesällä pergolassa kummipojan rippijuhlista lähtien ja paljon vietettiin aikaa ihan "vain" kotona. Inhoan kaikenlaisia lähtöjä, joten senkin puolesta on ollut mukavaa huomata viihtyvänsä kotona. Koti on mulle todella rakas paikka, eikä sen seinät tunnu kaatuvan päälle, vaikka pyörisi vain omissa nurkissa - olen varsinainen kotihiiri. MrA:lla oli kesälomaviikkojen lisäksi vielä isäkuukausi käyttämättä, joten paljon saatiin viettää yhteistä aikaa koko perheenä. Siksi myös yhtä ja toista valmista syntyi kotia laittaessa. Toki kesän aikana lomailimme myös muualla, mutta ne kuvat ovat jääneet nyt vain omiin arkistoihin. Ehkä ensi kesänä tajuan olla aktiivisempi täällä blogin puolella, ettei iske syksyn tullen stressi siitä, ettei ole kuvia saanut tänne talteen. Ehkä laitan kuvia kesästä lisää sitten joskus helmikuussa, kun kesän kaipuu taas alkaa.


Kesän myötä puutarha rehevöityi cottage garden -tyyliin.





Syksy saapui ruskan väreineen.

Viimeisimpiä puutarhan ruusuja pakkanen on jo ehtinyt puraista. Talon väri muuntuu mielestäni tosi kivasti myös syksyn sävyihin.

Rautatieomenapuu kasvoi kesän aikana jo ihan mukavaan muotoon. Loppukesällä sitä karsin. Oikeassa kuvassa puro on jo talviteloilla.

Kuvat puun juurella istuvasta enkelistä loppukesältä ja viime viikolta. Enkeli istuu puun juurella puron lähteellä kaikkien niiden rakkaitteni muistoksi, jotka eivät enää ole täällä tai eivät edes tähän maailmaan ehtineet. Sain pronssienkelin lahjaksi lapsuuden hoitotädiltäni ehkä noin kymmenen vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan virtaava elävä vesi oli alusta alkaen minulle tärkeä elementti puutarhaunelmissani - pala taivasta tässä ajassa.

Tässä oli aikamoinen kuvapläjäys viime viikolta ja viimeiset kuvat sunnuntailta. Syksy on ollut todella kaunis, mutta nyt raikas talven kutsu on jo ilmassa. Pihalampi on tyhjennetty, ruusuja leikelty, että tajuavat ruveta talvehtimaan, pihaa haravoitu ja lohtakin vielä eilen loimutettu. Kaikin puolin on ollut ihana syksy.
Raikkaita loppusyksyn päiviä teille toivottelen loppuviikosta ehkä vielä toisen postauksen verran...


 ♥♥♥

VillaVaahtokarkki

 

P.S. Sen verran silti kesätunnelmia vielä tiedossa, että tytön viimeistelty `Summer Palace` tulee tänne lähitulevaisuudessa lopullisin kuvin. Siinä huoneessa on ikikesä.

Sohvan pikatuunaus

Olohuoneen viimeisintä päivitystä en olekaan vielä tänne tallentanut. Viimeksi täällä taisi olla kuvia siitä kaaoksesta, joka vallitsi työhuoneen kirjahyllyjen siirryttyä tälle puolelle entisestä kirjastohuoneesta. Näissä kuvissa on vielä melko kesäinen tunnelma muutaman viikon takaa. Kirjahyllyjen lisäksi vanha mahonkinen työpöytä siirtyi olohuoneeseen tuunausta odottaneen funkkis-senkin paikalle. Sopii tuohon mielestäni yllättävän hyvin. Työtuolia tosin vielä etsiskellään. Senkki muutti kellariin odottamaan hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaa käsittelyä ja kenties muuttoa johonkin uuteen kotiin, jos ei enää paikkaansa täältä löydä.
Olen ollut positiivisen yllättynyt kuinka toimiva on olohuoneen, työhuoneen ja takkahuoneen yhdistäminen keittiön läheisyyteen samaan tilaan. Työpöydän ääressä voi tehdä läksyjä tai vaikka bloggailla. Paljon on syksyn mittaan kuunneltu musiikkia spotifyn kautta ja polteltu takkaa. Kutimetkin tyttöjen kanssa on kaivettu esille. Kaiuttimet maastoutuvat huoneeseen yllättävän hyvin. Alla olevassa kuvassa näkyy yksi. Löydätkö sen?

Sohva sai tuossa taannoin uuden kankaan ylleen. Päätin tuunata sen pikaiseen silloin ennen niitä loppukesänä tehtyjä kotikuvauksia... kuka hullu lähtee verhoilemaan sohvaa kahta päivää ennen kuvauksia? Minä, tunnustan. Hyvä vaan, että tuli tehtyä tehokkaasti pois alta, mutta ei siinä mitään pieteettiä noudatettu nupinauloineen. Niittipyssy lauloi, ja tein istuimen ja selkänojan kangasosista irrotettavat pitkien tarranauhojen avulla. Sopii paremmin tähän elämäntilanteeseen. Ehkä sitten eläkepäivinä ehtii sitä pieteettiä verhoilussa harrastaa - tai sitten ei. Kävi todellinen tuuri, kun MrA tajusi syöttää googleen himoitsemani verhoilukankaan nimen (ihan hyödyllinen tapa minkä tahansa ulkolaisen tuotteen kohdalla...). Englannista löytyi nimittäin eBayn kautta kangaskauppa, joka myi kyseistä kangasta (L.Ashleyn Luxford stripe) n. 2-3 metrin paloina. Eipä niitä kukaan muu ollut sieltä huutelemassa, joten saimme kankaan vain 15 euron metrihintaan normaalin 80 euron sijasta. Muuten en tuota operaatiota olisi malttanut tehdä vielä pienten tahmatassuiässä... Joo, eli nyt ollaan sitten niin beigevalkoista. Taitaa olla täällä toinen huone makkarin lisäksi, jossa ei värit hypi ihan silmille, vaan alkaa näyttää nyt niin hillityltä ja hallitulta.

Pakko oli räpsäistä pari kuvaa tästä mun trash-designista... vanha postaus siitä löytyy täältä.

Tämän K-tuolin kangas alkaa vedellä myös viimeisiään. Siihenkin hankimme uuden kankaan samaisesta eBayn kaupasta, mutta se ei ole beigevalkoista. Väri paljastuu sitten joskus. Sen sijaan, huomaatteko kirjahyllykokeiluni? Siellä olisi nyt yhden välin verran sitä beigevalkoista kirjahyllytapettia, jolla aikaisemmin vain vitsailin. Jotenkin ei toimi ihan niin hyvin ainakaan suoraan lasiin kiinnitettynä kuin olin kuvitellut. Toisaalta tykkään, että kirjahylly on värikäs ja että kirjat näkyy, mutta jotenkin ne vaan hyppii tässä tilassa liikaa silmille ja tekee liian rauhattoman vaikutelman. Kirjahyllyt näkyvät nyt myös ensimmäisenä, kun kävelee ulko-ovesta sisälle. En vaan jaksaisi jokaista kirjaa erikseen alkaa naamioida, joten yritin säästää aikaa ja päästä vähän helpommalla... Josko ne tapetinpalat laittaisikin tuonne kirjojen taakse kirjahyllyn takaseinään tai johonkin erilliselle pahville vähän taaemmas?






Tässähän meinaa ihan stressi tulla, kun en ole saanut syyskuviakaan tänne purettua. Ihan kesätunnelmissa vieläkin täällä blogissa mennään. Nyt on talossa rauhallista, kun juniori ja isommat tytöt ovat syyslomaa viettämässä tahollaan. Ihanaa laatuaikaa pienen prinsessan seurassa. On hänellä vain niin ihanat jutut, vaikkei vielä juttelekaan. Ehkä ehdin pitkästä aikaa taas teidän muidenkin blogeihin seikkailemaan...
Nyt toivotan kaikille virkistävää syysviikonloppua!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki