Yks juttu

Edellisessä postauksessa jo mainitsin rakentamisen viimeistelyvaiheen motivointivinkistä tee se itse- rakentajalle. Meille ne olivat toukokuussa tehdyt lehtikuvaukset. Blogin aloittamisen jälkeen vuoden aikana on muutama toimittaja ehtinyt kysyä rakennustarinaamme tai kotiamme lehtijuttuun. Vastaaminen kyselyihin ei ole ollut kuitenkaan ihan automaattisen selvä. Siitä kerron pian.  Kun Ilona Pietiläinen kysyi jutun tekemisestä Kodinrakentaja-lehteen, olimme pähkäilymme saaneet päätökseen ja toivotimme Ilonan yhdessä valokuvaaja Katri Lehtolan kanssa mielellämme tervetulleiksi kotiimme. Kyseinen lehti mielestämme sopii asiapainoitteisuudellaan ja monipuolisuudellaan hyvin rakennustarinamme painoversion julkaisijaksi.

 Olen pohtinut erilaisia aiheeseen liittyviä argumentteja. Jostain syystä lähelleni on osunut muutamia tuttuja tai ystäviä, ja tiedän muitakin ihmisiä muun muassa blogistaniasta, joiden on vaikea hyväksyä sitä, että joku suostuu lehtijutun tekemiseen. Toisena ääripäänä tuntuvat olevan ne, jotka ihastuneesti kannustavat ja suhtautuvat juttujen tekoon iloisen myönteisesti. Kriittisimmin asiaan suhtautuvat ihmettelevät, miksi joku A) haluaa yksityisasioitaan (koti, nimet, ammatit) julkisuuteen B) olla mukana jossain kliseisessä diipadaapajutussa, C) antaa suuren lehtitalon tienata rahaa hyväksikäyttämällä kuvia kodistamme tai D) antaa nimeään, asuinpaikkakuntaansa tai ammattejaan jutussa julki, koska jokuhan voi vaikka googlata tiedot ja ruveta häiriköimään meitä... Lisäksi he ilmaisevat näkemyksensä usein sellaisella paatoksella ikään kuin se olisi viimeinen totuus asiasta. Olen pohdiskelijaluonne, joten kaikki argumentit yleensä puntaroin, vaikka osaan näkemykseni on päivän selvä. Toisaalta eriäviäkin mielipiteitä ihan ymmärrän. Siksi ehkä olen tavallista perusteellisemmin tässäkin asiassa miettinyt, miten asiaan suhtaudun ja lähdemmekö jutuntekoon vai ei. (Hitsit, kun olisi helpompaa välillä olla pohtimatta yhtään mitään ja riemusta kiljuen ottaa vaan vastaan tällaiset iloa tuovat asiat elämässä!)

Tässä siis pohdintani edellä esitettyihin argumentteihin ystävät ja tutut hyvät ja kaikki muut, jotka tunnutte jotenkin tunteellisesti juttujen tekoon suhtautuvan:

 A) Koti on meille lähtökohtaisesti elämistä ja asumista, eikä esittelyä varten, mutta nyt kun olemme rakentaneet tämän kodin alusta alkaen itse ja  itselle, ajatus siitä, että "esittelisin" kotiani myös ihan vieraille on ollut helpompi hyväksyä oman blogin aloittamisen jälkeen. Miellän ensisijaisesti esitteleväni kotimme kautta kättemme työtä sekä luovaa ja laajaa suunnitteluprosessia, enkä niinkään elintasoa tai syvempää perheemme yksityiselämää, mikä itselleni tuntuisi vieraalta (olipa elintaso sitten mikä tahansa).

B) Lehtijutuissa on epäilemättä kliseitä, mutta niihin voi suhtautua huumorilla ja hyväksyä niiden olemassaolon ottamatta niitä turhan vakavasti. Ei kaikkien juttujen todellakaan tarvitse pohtia aina syvällisesti elämän tarkoitusta tai ikuisuuskysymyksiä, vaikka hyvähän ne on muuten olla pohdittuna. Ja vaikka joku hallitsee diipadaapailun ja jonkun mielestä"turhamaisten" asioiden ympärillä pyörimisen, niin ei se poissulje sitä, etteikö ihminen eläisi syvästi. Peräänkuulutan siis jälleen medialukutaitoa.

C) Toki suuret lehtitalot hyötyvät taloudellisesti kaikista saamistaan jutuista, mutta antaessaan myös saa. Jutun tekeminen oli todella mukavaa ja opettavaista kaikesta sitä edeltäneestä stressistä huolimatta, ja muistoksi itselle jäävät ihanat ammattilaisen ottamat valokuvat sekä itse painettu juttu. Lisäksi todella moni asia saatiin valmiiksi ja päätökseen ennen kuvauksia, vaikka tosi moni asia jäi myös tekemättä. Jos ei rakennusvaiheessa kauheasti työmiehiä työllistä, niin voihan sen tehdä jälkikäteen näinkin. Toki sitä silti edelleen miettii, moneenko juttuun on valmis lähtemään mukaan.

 D) Vaikka jutussa mainitaan nimet, ammatit ja asuinkunta, ei se tee kenestäkään julkisuuden henkilöä, josta ihmiset olisivat jotenkin erityisesti kiinnostuneita. Tietysti se taitaa juuri monia ärsyttää, että juttuja tehdään ihan tuntemattomista tavallisista ihmisistä. Mutta kenestä muusta? Koska itse en suhtaudu kehenkään yksittäisessä lehtijutussa tai vaikka jossakin blogissa olleeseen yksityishenkilöön minään julkkiksena tai rupea heidän tietojaan googlettamaan, niin eiköhän mekin pysytä edelleen ihan tavallisena tallaajina lehtijutusta huolimatta. Kaikki ihmiset ovat ihan tavallisia - myös "julkkikset". Mielestäni olisi aika itsekeskeistä alkaa ajatella niin, että jos olen jossain kertajulkaisussa, niin sen perusteella kaikki olisivat juuri minun yhteystiedoistani kiinnostuneita tai tuijottelisivat minua jotenkin enemmän lähikaupan kassajonossa, tai rupeaisivat vaikka häiriköimään. Siksi en lähde mukaan esitetyn argumentin ajattelutapaan. Uskon vakaasti siihen, että kyseisen lehden lukijakunta on varsin täyspäistä porukkaa. Täällä blogissa olen anonymiteetin halunnut pitää lähinnä sen vuoksi, jos sattuisin vielä palaamaan virkamiesammattiini, jolloin anonymiteetistä on tietyissä tapauksissa hyötyä.

Suosittelen siis lämpimästi kaikille kotiaan itse rakentaville ja remontoiville, että jos toimittaja kyselee lehtijutun tekemisen perään, niin suostukaa ihmeessä! Tiedän, että osa osaa suhtautua asiaan heti innostuneesti, niin kuin kuuluukin. Kummasti silloin alkaa tapahtua ja to do -lista lyhentyä, vaikkei edelleenkään ihan loppuisi. Tätä postausta maustamaan laitoin joitain kuvia, joita itse tulin räpsineeksi toisen kuvauspäivän aikana. Aika vähän kuvia ehdin ylipäätään ottaa. Juniori sattui olemaan poikkeuksellisen hulivilituulella ekana jutuntekopäivänä, jolloin harmiksemme satoi, ja jolloin MrA:lla oli normi työpäivä. Katri tuli kuvaamaan toistamiseen aurinkoisena päivänä, jolloin ehdittiin sentään jotain kahvipöytäänkin leipoa:) Ihanat muistot päivistä jäi. Kiitos Ilona ja Katri!

 Luulin, että juttua joutuisi odottelemaan vuoden, niin kuin yleensä vissiin joutuu, mutta yllätyin, että se tuleekin jo tämän kuukauden Kodinrakentaja-lehteen! Nyt alkaa vähän jänskättää. Lähinnä sen takia, että olo kuvauspäivänä oli kaukana siitä ideaalista, miten joku ehkä olisi vastaavaan päivään valmistautunut... Enpä taida kertoa sen enempää, vaan katsotaan minkälainen jutusta tulee, ja ehkä sitten voin kertoa taas medialukutaidonedistämisvimmassani lisää... tai sitten en.


Uuden viikon terveisin

VillaVaahtokarkki