Adalmiinan Helmessä & ystävän pihamaalla

 

Viimeisen kolmen viikon aikana olen räpsinyt yli 1700 kuvaa. Voitte varmaan  arvata, että olen runsauden pulassa, mitä niistä tänne blogiini laitan ja varsinkin millä ajalla. Nyt leikin PicMonkey -ohjelmalla ja ymppäsin tänne varsinaisen kuvaähkyn tehokkuusajattelullani.  (Ja tehokkuus on ainakin joissakin asioissa mielestäni ahneutta ;)). Pahoittelen, että teidän lukijoiden kannalta tämä tapa ei ole ehkä mieluisin, koska osaa kuvista saa nyt tihrustaa oikein toden teolla. Varsinkin ystäväni piha olisi ansainnut kunnon kokoiset kuvat, mutta postauksesta olisi tullut kilometrin mittainen. En osannut laittaa kollaasien leveyksiä ihan kohdalleen. Jostain luin, että jos kuva on 600 pikselin levyinen, se ei kuluttaisi blogin kuvatilaa käytännössä ollenkaan, mutta ei se oikein toiminut tuossa pitkässä kollaasissa. Yritin maustaa postausta vielä muutamalla suuremmalla kuvalla tuonne sekaan.

Lähden tällä kertaa liikenteeseen niistä kuvista, joita napsin paimiolaisesta sisustusliikkeessä vieraillessani ystäväni luona. 

Poikkesimme ystäväni kanssa vanhasta tavarasta kiinnostuneen sisustustajan unelmakohteeseen eli Adalmiinan Helmeen. Vanhaan navettarakennus on täynnä ihania aarteita. Jostakin syystä kamerani etsimeen hakeutui liikkeestä useampikin kaunis valaisin. Mitään en varsinaisesti ollut etsimässä  tai hakemassa, eikä mitään sen suurempia heräteostoksiakaan tullut tehtyä, mutta muutamaa juttua jäin kyllä hauduttelemaan. Kellarikerroksen rouheampiin tunnelmiin monikin juttu olisi sopinut.

Tällaisella vanhalla kahvimyllyllä tekisi mieli jauhaa itse paahdetut kahvipavut ja hauduttaa niistä kunnon nokipannukahvit. Olen tässä viime viikolla saanut maistaa yhtä ja toista "ennen vanhaan" elämystä, joista voin kertoilla toiste sitten lisää. Ja sitten myös saatte tietää, miksi tänä kesänä vanhojen tavaroiden liikkeet ovat minun osaltani jääneet ihan perustellusti lähinnä kuvauskohteiksi.

Adalmiinan Helmessä lumoutui jo pelkästään tavaroiden silmiähivelevän kauniista esillepanosta ja tunnelmallisesta valaistuksesta.

 

Pitihän pikkuprinsessan päästä kokeilemaan, onko patjan alla herne... ihan jo senkin vuoksi, että liikkeen nimen osat löytyvät myös pikkuprinsessamme nimestä. (Sandaalit olivat sitten justiinsa kaupasta haetut ja käyttämättömät - muuten en häntä tuonne varsin arvokkaan pellavapäväpeiton päälle olisi ne jalassaan päästänyt.) 

Tästä vanhasta ikkunanpokasta saisi vaikka upean sängynpäädyn tai peilin. Tuonne taakse esimerkiksi kaunis silkillä päällystetty ja pehmustettu ohut vaneri vain kiinni - olis aika chic...

Uutta ja vanhaa säilytysratkaisua sulassa sovussa esim. päivän posteille.

Kaikenkaikkiaan Adalmiinan Helmi oli mainio retkikohde, kun aivan lähellä on vielä eläintila, jossa lapsetkin viihtyvät. Siellä on muun muassa seepra-aasi ja paljon muitakin kivoja eläimiä. 

Sisustusretkemme päätteeksi kuvailin vielä ystäväni pihamaata. Harmillisesti kävi amatöörimäinen moka, etten ollut ladannut kamerani akkua ennen reissua ja se päätti kesken kaiken tietysti simahtaa. Onneksi Lumia 920:n hyväksi osoittautunut kamera pelasti pälkähästä ja sain sillä räpsittyä loput kuvat. 

 

  

Pihamaalla on paljon luonnonkalliota. Kissankellot kukkivat kauniisti kallion koloissa. Tontilla on myös lähdepohjaan kaivettu lampi lumpeenkukkineen. 

  
Ystäväni oli juuri tuunannut tytölleen vanhan 70-luvun leikkimökin. Vanha tummanvihreä maali oli vaatinut kuulemma ylleen neljä uutta maalikerrosta.

Etualalla oleva hiekkalaatikko on tehty tontilta kaatuneiden puiden rungoista.

  Oliko ystäväni takapihalla todellakin keskellä kesää lunta?

 Ehei, vaan mielettömän hieno vaalea kallio, joka paljastui metsän alta, kun kaksi vuotta sitten tapaninpäivän myrskyssä heidän tontiltaan oli kaatunut 50 puuta. Näky myrskyn jäljiltä oli ollut kuin mikäkin sodan jälkeinen taistelutanner. Juurakoiden raivauksen jälkeen kallio raavittiin esille ja pestiin. On aika upea ilmestys, vai mitä?

Nyt toivottelen kaikille rentouttavaa ja aurinkoista sunnuntaita!

XXX

VillaVaahtokarkki