Joulun aikaa, taikaa ja jälkitunnelmia

Joulu tuli ja meni, enkä koneelle ehtinyt istuskelemaan edes hyvää joulua toivottelemaan. Tulin tänne blogin puolelle viimeinkin päivittämään joulun tunnelmista, koska niin moni blogistaniassa siirtyy heti joulun jälkeen kevättunnelmiin, eikä tällaisen myöhäisfiilistelijän kuvia kukaan varmaan jaksa katsella enää uuden vuoden jälkeen :). Huomaan käyväni hitaalla ja nauttivani eri vuodenajoista juhlineen aina niin pitkään kuin mahdollista. Siksi täällä joulukin riisutaan  perinteiden mukaan vasta loppiaisena. Tai suurimmat punaisuudet saattavat lähteä jo vähän aikaisemmin. 

Villa Vaahtokarkki täyttyi aaton aattona meille rakkaista ihmisistä. Vaikka omassa perheessäkin on jo kuusi henkeä, niin jotenkin silti kaipaan isovanhempia, veljiä ja siskon perhettä lapsineen joulun viettoon, jos vain heidän on mahdollista tänne tulla. Kokonaisvahvuus joulunviettäjistä oli aattona 16 henkeä ja joulupäivänä 18 henkeä, joista lapsia puolet, eli vilskettä riitti. Ruokapöytä siirrettiin olohuoneen puolelle ja koko juhlaväki mahtui kerrankin saman pöydän ääreen. Aaton aattona viimeistelysiivous sujui hetkessä yhteisvoimin, ja muutenkin valmistelut joulupäivällisineen hoituvat yhdessä. Turha kuvitellakaan, että täällä emäntä hikihatussa ja mieli kireänä yksin raataisi. Sellaiseen ei jouluna energiaa kannata liiemmin tuhlata. Aika hyvin jokainen löytää jo paikkansa ja tehtävänsä, kun yhteen kokoonnutaan. Minä listaan tehtäviä, jotka yleensä velipoika osaa kätevästi delegoida eteen päin.  Kyllä silti tuli vähän sellainen olo, että olisi ollut hyvä, jos lista olisi ollut vähän lyhyempi:)

 

 

Sain joulun alla Mopin kotona -blogin Sannalta mukavan haasteen vastailla viiteen kysymykseen joulun ajasta ja juhlan taiasta. Koneeni kenkkuilun vuoksi kuvien lataamiseen ja saamiseen tänne blogiin menee vain niin hirveästi aikaa, etten harmikseni ehtinyt haasteeseen joulun alla vastata. Siispä vastailen kysymyksiin imperfekti-muodossa niin hyvin kuin pystyn kuvien lomassa. Muuten taitaa haasteen eteen päin laittaminen jäädä, koska joulun aika on jo tältä vuodelta ohi. Samoin on ollut erääseen aiemmin Anulta saamaani tunnustukseen liittyviin kysymyksiinkin jäänyt vielä vastaamatta, joten vastailen niihin tuolla postauksen lopussa. Kiitos Sannalle ja Anulle haasteesta ja tunnustuksesta!

 Sannan antamassa haasteessa piti kuvailla kuvin ja sanoin, miltä joulu tänä vuonna tulisi näyttämään. Tässä postauksessa näette joitakin kuvia, miltä joulu näytti. Mikähän siinä onkin, että kameran kanssa hääräämiseen ei oikein saa keskityttyä, kun aina jollakin juhlaväestä on jo kärsivällisyys kortilla siinä pisteessä, kun kaivan kamerani esiin. Siksi tulee hätäisesti häärittyä ja räpsittyä sen verran kuvia kuin ehtii. Esimerkiksi juhlakattauksesta jäi vielä monta ihanaa yksityiskohtaa (esimerkiksi siskoni ihanien joululautasten kuvioinnit) kuvaamatta. Joo tiedän... tietysti se ideaalitilanteessa menisi niin, että päivälliskattaus olisi valmiina jo heti, kun aamupalapuurot on korjattu pöydästä pois :). No, kyllä niitä kuvia silti tänne aikamoinen pläjäys kertyi, koska blogini on enemmän tällainen muistojen kuvakansio kuin reaaliaikainen päiväkirja.

 

 

Haasteen viidennessä kysymyksessä kysyttiin tämän joulun trendijuttua sisustuksessa/koristelussa. Musta ja valkoinen vaikuttivat olevan monessa kodissa tämän joulun trendi. Itse en juuri sisustele trendien mukaan, koska tykkään enemmän ajattomista perinteistä, mutta omana juttunani ovat olleet tänä jouluna punaiset ruusut, havut ja lumihiutaleet. Ja voivathan omat jutut osoittautua joskus tuurilla hyvinkin trendikkäiksi :). Myös kaikki muut aidot luonnonmateriaalit miellyttävät, koska inhoan pääsääntöisesti kaikkea muovista. Tässäkin tietysti poikkeus vahvistaa säännön, nimittäin haasteen mukaisena helppona DIY-lahjaideana ehdotan laminoituja lumihiutaleita joulukuusenkoristeiksi. Niissä muovi ei haittaa silmääni oikeastaan ollenkaan, vaan saa kuusenkynttilöiden tai auringonvalon heijastumaan kauniisti. Paperiksi soveltuu hyvin tulostuspaperi. Silkkipaperista tehdyt hiutaleet eivät erotu kuusen oksilta mielestäni yhtä kauniisti. Jos ei ole laminointikonetta (joita esim. Lidl myy syksyisin varsin huokeaan hintaan) voi käyttää myös kontaktimuovia sen tilalla. Lumihiutaleiden leikkely on joulun alla meditatiivista puuhaa.

Yhtenä "trendinäni" pidän vuodesta toiseen lasista valmistettuja kuusenkoristeita, ja varsinainen perinne itselleni on tullut siitä, että otan aaton aattona itselleni pienen irtioton kotitouhusta ja käyn stokkan koriteosastolla hakemassa muutaman koristeen lisää vielä puoleen hintaan. Haasteessa kysytty lempisisustuskauppa joulun alla lienee siis Stockmann. Myös Pentikistä löytää yleensä kauniita lasikoristeita. Joulukuusen höyhenköynnökset löysin pari vuotta sitten Sokokselta. Muovisiin kimalleköynnöksiin en jostain syystä ole koskaan syttynyt...

Lasten koristelemassa kuusessa on sekalainen seurakunta erilaisia, pääsääntöisesti punaisia ja valkoisia,  lasikoristeita sekä perinteinen suomenlippuköynnös.

Pikkuprinsessan adventtisukasta tuli hempeä nallekoriste.

Aikaisempina jouluina tyttöjen adventtisukista löytämiä koristeita. Ballerina on poikkeuksellisesti muovia.

Jouluisen kahvipöydän suklaisia herkkuja raikastavat juustokakut. Tänä vuonna kakut MrA. Minä keskityin vain päällysten laittamiseen. Ylläolevassa kakussa piparkakkupohja ja päällä mustikkaa, puolukkaa ja mustikkaglögikiille. Alla olevassa kakussa pohja kaurakekseista ja päällä mandariineja ja mangokiille. Harmillisesti unohdin laittaa hyytelösokerikerroksen ennen mangokiilteen laittoa, joten kakun juusto-osaa sekoittui kakun pintakerrokseen.

 

 

 

Kuusen alla asustelee joulukoristustemme toinen tonttu. Värikkään kuusenalusliinan olen ommellut jo opiskeluaikanani.

 

Tässä joulufiilistelyt tällä erää. Seuraavalla kerralla laitan kuvia projekteista, joita eksyin tekemään joulun alla silloin, kun ajan olisi voinut käyttää vaikkapa ihanan blogikalenterin tekoon tai kakkujen leipomiseen...tai vaikkapa toisten ihanien blogien lukemiseen. Vastaan vielä viikkoja sitten Anulta saamaani tunnustukseen liittyviin kysymyksiin. Tämän tunnustuksen saa tällä kerralla napata itselleen ihan kuka vain teistä ihanista lukijoistani!

Lempinumeroni: 7

Alkoholiton suosikkijuoma: kahvi

Lempieläin: hevonen

Facebook vai Twitter: toistaiseksi ei kumpikaan, koska päivittäinen itselleni asettama ruutuaika ei ole antanut siihen myöden. Olen sosiaalisen elämän hoitamisen suhteen siis toivottoman vanhanaikainen. Sopisin vissiin paremmin pullopostien vuosisadalle :) Haluan, että aikaa jää myös intohimojeni toteutukselle (ks. seuraava kohta), mikä ei vain toistaiseksi olisi mahdollista, jos istuisin ruudun ääressä enemmän.

Intohimo: kaikki käsityöt ja taiteilu kaikista mahdollisista materiaaleista

Suosikkiviikonpäivä: lauantai 

Lempikukka: tasapuolisesti hortensiat, ruusut, pionit ja syreenit

Lempiväri: Laura Ashleyn duck egg blue ja amethyst -sävyt

Ihania vuoden 2012 viimeisiä päiviä kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki

3. adventti

 Kolmannen adventin kynttilät. Adventtisunnuntain aamuna tyttöjä odotti valmiina pieni väkerrykseni...Tilda /Maileg-pupuille sopiva sänky. Tein sen ohuesta mäntyliimapuulevystä, joka löytyi verstaasta. Ties kuinka kauan jo pyörinyt nurkissa... Täysin yöpimeällä yksin en sänkyä malttanut tehdä, joten touhuun mukaan pääsivät päivällä jossakin vaiheessa myös juniori ja M muutamaa naulaa hakkaamaan.

  

Alla kuvakollaasi työvaiheista. Nyt en ehdi tänne juurikaan tarinoida, joten kuvat puhukoot puolestaan.

 Kaavojen tekoa. Konelehtisahalla sahaamista työturvallisuuden huomioiden. Sivulaitojen sahaamista ja kiinnitystä liimalla+pienillä nauloilla. Nupit puuhelmistä liimalla ja naulalla.

 Pohjasäleikköä varten sahasin kattopaneelin reunasta pienet soirot rimaa, jotka liimasin laitojen alareunaan.

Pohjaksi tein säleikön Bilteman koivuisista sytyketikuista, jotka ovat moneen soveltuvaa edullista askartelumateriaalia. Liimasin säleet yhteen pilkullisella silkkinauhalla.

Tytön ompelema Tilda-pupu pääsi heti kokeilemaan sängyn pehmeitä vällyjä. Patjan ompelin vaaleanpunaisesta Ikean pellavasta. Tyynyn kangas tyttöjen vanhasta paidasta. Sopiva muistaakseni Leena-mummin ompelema peitto löytyi valmiina.

Tunnelmallista joulunalusviikkoa kaikille toivottelen!

VillaVaahtokarkki

Arvonnan voittaja

 Berberry-silkki -sydänketjun lukijoitteni arvonnassa voitti Mari Pieniä onnen muruja -blogista. Onnea voittajalle! Muistutan vielä tässä Maria, että ilmoitathan yhteystietosi mitä pikimmiten, niin saan paketin postiin :) Arvonnassa onnettarena ja lappusten kirjoitusapuna toimi tyttöni E.

Tässä vielä pari kuvaa siitä, mitä muun muassa voi puuhata silloin, kun oikeasti pitäisi tehdä jotain jouluvalmisteluita... Olen mestari keksimään kaikenlaisia sivuprojektien sivuprojekteja :) Löysin aivan ihanan kelottuneen katajanrungon läheisestä metsästä. Juuri täydellinen satumetsähuoneeseen. Pesin rungon mäntysuovalla ja juuriharjalla ennen maalausta. Olisihan se ollut kaunis noinkin, mutta lastenhuoneessa se on hygienisempi ilman levä- ja homekerrostumia. Lisäksi juniori pelokkaasti tuumasi "huui" puun tummille käkkyräoksille, joten maalaan sen varmaankin vaalean harmaaksi tai valkoiseksi.

Leppoisaa joulunvalmisteluviikonloppua kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki

P.S. Viime postauksen pikkupöllöillä oli sellainen yhteinen tekijä, että oikeanpuoleisen pöllön on tehnyt Loving white -blogin Hanni. Vasemmanpuoleisella "pöllöllä" on päässään Hannin kirppispöydästä löytämäni myssy sekä tutissaan Hannin tekemä ihana tuttiketju :). Vielä ehkä ehtii vastaavia saada Hannilta; kannattaa käydä blogista kurkkaamassa.

Toisena adventtina

 Tämän joulufiilistelijän saldo on ollut täällä blogin puolella vähän köyhää, kun olen ollut niin laiska kuvaaja. Kaikenlaista projektia ja touhua lasten kanssa on koko ajan meneillään, mutta miten sitä saisikin pysäytettyä itsensä välillä edes muutaman räpsyn ottamiseen...Vielä kerkesin toista adventtia toivottelemaan edes muutaman kuvan kera.

Tytöillä on nallekalenteri, jonka ompelin itselleni vuosia sitten abivuotenani, kun asustelin silloin jo omillani. Muistaakseni inspiraatio ja ohje tuli Uudet käsityöt -lehdestä. Tosin nallet eivät tällä hetkellä varastoi koko adventinajan yllätyksiä pussiinsa, koska täällä on muuan pieni mies, joka pistäisi herkut parempiin suihin. Niinpä pitää äidin muistaa ladata kalenteri joka ilta uudelleen:)   

 

Tässä vielä ennen julkaisematon 1. adventin kuva.

Sitten tämän päivän ohjelmaan...

 Arvaako joku mitä yhteistä on yllä näkyvillä pikkupöllöillä?

Vihjeeksi annan, että kuvan pöllöjen yhtenevyydet liittyvät jotenkin loving white -blogiin.

Kävin tyttöjen kanssa kässäkerholaisten joulumyyjäisissä tekemässä joitakin ihania löytöjä.

Elämän kevät -blogin Kamomilla oli leiponut ja koristellut kauniita pipareita.

Apinalandian Nonnan pöydästä tarttui mukaan nätti henkari, jossa oli kiva idea.

 

Näille kaikille löytyi mieleinen käyttötarkoitus, jonka paljastan myöhemmin. Myyjäisistä niin mielellään haluaisi vaikka mitä, mutta silti piti pitää pää kylmänä, että mitä oikeasti tarvitsee. Mielelläni silti ostan muidenkin käsin tekemää, kun itse tiedän paljon käsitöitä tekevänä hintojen olevan kohdallaan. Nyt on saatu taas muutama uniikki sisustuksellinen söpöläinen Villa Vaahtokarkkia somistamaan:) Mukavaa viikon alkua kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Kotiäidin konttorissa arvotaan

Aivan ensimmäiseksi kiitän kaikkia teitä ihania pöytäpulmapostaukseen kommentoineita! Teidän lukijoiden näkemyksistä oli paljon apua pähkäilyyni. Tämä on ehdottomasti blogin kirjoittamisen parasta antia, että voi saada apua muilta samoista asioista kiinnostuneilta. Tervetulon toivotus myös kaikille uusille lukijoille! Tässä postauksessa ajattelin pitää ensimmäisen arvontani, koska  jotenkin tulin niin hyvälle mielelle siitä, että moni on tänne blogiini jo löytänyt, vaikka vasta alle 30 postausta olen ehtinyt tänne rustata. Tämä on tainnut ainakin tähän asti olla sellainen blogi, jonka ehtii yhden kahvitunnin aikana läpi kahlata:) 

 

Ompeluhuoneen pöydällä on pitkään pyörinyt pätkä Burberryn silkkikangasta, jonka alkuperäisen käyttötarkoituksen olin ehtinyt jo unohtaa, joten valmistin siitä yllä olevassa kuvassa näkyvän sydännauhan teitä lukijoitani ajatellen. Jos voittaja ei voi jostain syystä sietää kyseistä nova - ruutukuosia, niin sen voi sitten pakata vaikka joululahjaksi jollekin, joka tykkää:) Arvonnan pidän tällä kertaa niille, jotka ovat tuonne sivupalkkiin itsensä vakituiseksi lukijaksi kirjanneet. Myös teillä bloglovinin tai blogilistan kautta vakituisesti juttujani lukevilla on mahdollista jättää puumerkki tähän postaukseen, niin pääsette siten mukaan arvontaan. Annan teille noin viikon verran aikaa huomata tämä postaus ja ilmaantua tunnistettavalla nimimerkillä varustautuneena tuonne kommenttilaatikkoon. Ja tietysti mukaan pääsevät myös ne, jotka kirjautuvat lukijaksi ennen ensi viikon torstaina 13.12. suoritettavaa arvontaa. Siten saan palkinnon vielä postitettua hyvin ennen joulua. Sydännauhassa on kymmenen sydäntä, joiden korkeus on 8cm ja leveys 5.5cm. 

Nyt kuitenkin menemme vilkaisemaan sinne "kotiäidin konttoriin", josta olen varmaan ties kuinka monta postausta sitten jo maininnut...piti ehtiä tämäkin postaus jo eilen laittaa, mutta enpä sittenkään kerinnyt, kun oli vielä kaikenlaista säädettävää.

Yläkerran aulasta makuuhuoneen oven vierestä on kulku kodinhoito- ja pukeutumistilaan, jossa on koko kuusihenkisen perheemme vaatehuolto ja -säilytys. Tunnelma kotiäidin konttorissa on varsin kesäinen ympäri vuoden. Tämä on tila, jossa Lauran yltiöromanttiset ruusut saavat kukkia verhoissa ja sulostuttaa muuten niin puisevaa pyykinpesua.

Jo talon suunnitteluvaiheessa syksyllä 2007 törmäsin siihen, että juuri missään valmistaloissa ei kodinhoitohuonetta ole laitettu yläkertaan makuuhuoneiden yhteyteen, tai edes vaatesäilytystilojen läheisyyteen. Tämä voi tietysti johtua kustannussyistä, ettei haluta tehdä pesutiloista erillistä vesieristettyä tilaa yläkertaan, tai sitten vain suunnittelijoina on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä, kuinka paljon kodinhoitotilassa tulee aikaa lopulta vietettyä. Usein kodinhoitotila on saunaosaston yhteydessä tuomassa pesutiloihin klähmäistä tekstiilipölyä tai alakerrassa täysin irrallaan vaatesäilytystiloista, jolloin perheen pyykinpesijä joutuu mielestäni aivan turhaan kuskaamaan pyykkejä ympäri taloa eri huoneisiin ja eri kerrokseen. Vanhassa kodissamme kodinhoitohuone oli tyypilliseen tapaan hämärä ja putkimainen, vaikka ei sentään suoraan pesutilojen yhteydessä. Tiedän, että sekin oli jo ylellisyyttä, koska vanhemmissa taloissa ei ole välttämättä minkäänlaisia kodinhoitotiloja.

Nyt kuitenkin, kun pääsin itse suunnittelemaan, oli kotiäidin työhyvinvointi suunnittelussa ensisijalla. Halusin koko tekstiilihuollon tuuletusparvekkeella yläkertaan makuuhuoneiden läheisyyteen niin, että vuodevaatteet on helppo puistella niitä maahan likaamatta. Tämä tarkoitti sitä, että yläkertaan oli saatava mahtumaan neljä suurehkoa huonetta kylpyhuoneen lisäksi (huomioiden, että rakennusoikeus rajoitti talon pohjapinta-alaa niin, että neliöitä ei ollut tuhlattavaksi asti). Sekä makuuhuoneesta, että kodinhoitohuoneesta on käynti parvekkeelle.  Suunnittelin vaatesäilytyksen samaan valoisaan tilaan pesukoneen ja pyykinkuivaajan kanssa, jolloin pyykin voi viikata suoraan kuivurista askeleen päässä oleviin kaappeihin. Inhoan pyykinpesua, joten halusin tehdä siitä itselleni niin mukavaa kuin mahdollista. Koska vaatesäilytys on kodinhoitohuoneessa, makuuhuoneissa ei tarvita kiinteitä komeroita. Makuuhuoneiden tavaroiden säilytykseen löytyy mielestäni esteettisempiä, käytännöllisempiä ja helpommin liikuteltavia kalusteita kuin komerot. Lisäksi makuuhuoneet mukautuvat paremmin muuttuviin huonejärjestelyihin ilman kiintokalusteita ja lattialle jää myös lastenhuoneissa tarvittavaa leikkitilaa. Nyt meillä on juuri saatu valmiiksi lastenhuoneiden uudelleenjärjestely, kun isot tytöt ovat siirtyneet molemmat E:n perhoshuoneeseen.

Vaatteiden säilytykseen käytimme Ikean PAX-kaappirunkoja koreineen, koska koreja ja muita sisusteita on helppo hankkia itse lisää tarpeen vaatiessa. Jotenkin en rakennusvaiheessa jaksanut vielä loppuun asti miettiä, minkä verran säilytystilaa ja -systeemejä millekin tarvitaan, joten tämä ratkaisu osoittautui todella hyväksi. Peililiukuovet kaappirunkojen eteen tilattiin toisesta yrityksestä mittatilauksena huonekorkeuden mukaisiksi.

Ovi tuuletusparvekkeelle

Tämä komero oli oikeastaan pakko sijoittaa näin keskelle huonetta, koska en halunnut tinkiä  luonnonvaloa tuovista ikkunoista, jotka rikkovat yhtenäiset seinäpinnat aika tehokkaasti. Eli tietty ikkunattomiin kellaritiloihin tehdyssä pukeutumishuoneessa on se etu, että kaappitilaa saa tolkuttomasti enemmän ja lattian keskiosaan jää avarammin tilaa. Nyt sai käytettävät neliöt miettiä tarkkaan, kun niitä ei ollut käytettävissä kuin noin 12m2. Peililiukuovilla saa sentään vähän luotua avaruutta, ja pukeutumistilassa ne ovat muutenkin perustellut. Ulko- ja kausivaatteiden säilytykseen meillä on oma "arkieteinen" tai vaatehuone keskikerroksessa sillä paikalla, jossa useimmiten näkyy olevan valmistalomallien kodinhoitotila. Arkieteiseenkin laitettiin varaus pesukoneelle ja lattiaan vesieristys, jos joskus tulee tarve muuttaa yläkerran kodari tavalliseksi huoneeksi tai vaikka ylellisen suureksi kylpyhuoneeksi, kun kerran vesieristyksetkin on paikallaan:). Kuvia yritin laittaa mahdollisimman monesta eri kuvakulmasta, että tilasta saisi edes jonkinlaisen käsityksen.

 

 

Ilmanvaihtokoneen paikkakin oli syynä tilaa jakavalle poikittaiselle komerolle. Se oli myös syynä sille, että tämä postaus viipyi, koska halusin saada tehtyä koneen alta tulevalle kondenssiveden letkulle ja -astialle viimeinkin suojakotelon. Aikaisemmin kondenssivesiletku roikkui rumasti ja tiputteli vetensä talvella suoraan lattianpesuämpäriin... Alla näkyy paremmat kuvat tästä esteettisestä haitasta. Koneen alle kiinnitettiin hylly, jonka hyllykiinnikkeisiin askartelin vielä pikkuprinsessan vaatteille sopivan vaatetangon jostakin yli jääneestä verhotangonpätkästä.

Pikkuprinsessan hoitonurkkaus. Pöydällä äidin ja isän perintökenkiä odottamassa käyttäjäänsä ja ystävältä saadut suloiset NoaNoan tossut.

Hoitopöydän päällä olevan mobilen rungon askartelin rakennusajalta jääneestä reikäraudasta parin pop-niitin ja spraymaalin avulla. Tarkkasilmäinen erottaa varstaamme hienot naisellisen vaaleanpunaiset kaapinovet (a 5€ / Ikea) spraymaalipurkin takaa :)

Aikaisemmassa postauksessa kerroin inhokkiväriyhdistelmästäni... äitinä en kuitenkaan voi aivopestä lastani ajattelemaan samoin, joten annan hänelle sentään mahdollisuuden oppia pitämään kyseisestä väriyhdistelmästä. Kuva on hoitopöydän yläpuolella olevan kaapin pohjalevystä.

Näkymä hoitopöydän viereisestä ikkunasta... ja sitten käännös ympäri.

Kaappien asennuksen yhteydessä huomattiin, että yläkerran ikkunoiden korkeus lattiasta onkin vain 80 cm, mikä aiheutti pyykkikaapin ja viereisen pöytäkaappilinjan eritasoisuuden...

Näkymä makuuhuoneen oven suunnasta.

Kulku takaisin aulaan. Oven takana vielä liinavaatekaappi, jonne pääsy toimisi mielestäni paremmin, jos ovi aukeaisi toiselle puolelle seinää tai jopa aulan puolelle. Tässä asiassa olemme olleet A:n kanssa erimielisiä, eikä emäntä ole saanut tahtoaan läpi :). Takana näkyy M juniorin kanssa järjestelemässä pienten valtakuntaa joulutunnelmissa.

Pikkusohvalla istuskelevat minua ja MrA:ta esittävät nuket, jotka ystävämme ompelivat meille aikoinaan kihlajaislahjaksi. Huomatkaa harvennut hiuskuontaloni. Kuvastaa kieltämättä hyvin sitä sulkasatoa, jonka imetys on saanut viimeaikoina aikaan hiusten varistessa hyvää vauhtia :). Onneksi on silti ollut, mistä varista.

Eiköhän nyt kuitenkin ole aika jo painaa julkaise-nappia, mutta sitä ennen vielä laitan yhden kuvan arpajaispalkinnosta loppuun, ettei pääse aivan unohtumaan tämän sepostuksen päätteksi. Ihanaa talvista viikonloppua teille kaikille!

xxxxx

VillaVaahtokarkki