Keittiöstä metsään

Huomasin, että keittiöpostauksestani oli unohtunut oikeastaan järkevät vaakakuvat pois, joten tämä sekalainen päivitykseni alkaa keittiökuvista, koska niitä sopivasti koneelta löytyi. (Ollappa kunnon laajakuvaobjektiivi ja muutenkin taitoa kuvata...) Kuljetaan siis keittiöstä keskikerroksen vessan ja olohuoneen kautta puutarhaan, josta päädytään vielä syksyiseen metsään. Matkalla vilkaistaan muutamaa sisustuksellista tee-se-itse -yksityiskohtaa.
 Tämän blogipäivityksen mahdollisti oikeastaan rakas uunini, jonka puhdistaessa itse itseään ehdin kuvien kanssa pelailla. Luksusta arjessa, eli voin suositella uunia, jossa on pyrolyysitoiminto!

Tästä kuvasta näkyy paremmin välitilan lasin alla oleva tapetti.

Näitä keraamisia lampun kuuppia en ole itse tehnyt, mutta laitoin niistä lähikuvan, että näkyvät nuo kauniit reikäkuvioinnit. Vielä paremmin ne näkyisivät pimeällä, kun valo siivilöityy niiden läpi kauniisti muodostaen verhoihin kivoja kuvioita...

Keittiön tasolla näkyy keittokirjateline, jonka valmistin oikeastaan edellistä asuntoamme ajatellen elämäni (ainakin tähän asti) ainoalla muutaman opintopisteen laajuisella muotoilun kurssilla. Tehtävänä oli suunnitella kodin käyttöesine puuta taivuttamalla. Puuosat olen valmistanut ohuesta pähkinäviilusta laminoimalla. Se on tekniikka, jossa uretaanipuuliimalla nipuksi yhdistetyt puuviilut puristetaan muotilla haluttuun muotoon. Muotin tein paksusta lastulevystä. Keittokirjatelineen keskiosa on rosterilevyä. Jos jotakuta kiinnostaa, voin laittaa joskus valmistusprosessista kuvia. Ehkä ne kuvat jostakin vielä löytäisin... Ennen kurssia en ainakaan itse ollut koskaan miettinyt, miten puuta taivutetaan, eli ihan uusi aluevaltaus tuo laminointitekniikka oli teoriatasollakin.

DIY-keittokirjateline

Kaapin päädyssä riippuu tytölle ompelemani esiliina, jonka pohjana olen käyttänyt vanhaa vauvan pitsilakanaa.

Yhden kuvan verran piipahdamme keskikerroksen vessassa, johon tuli itse tekemäni käsienpesuallas. Sen verran ehdin intensiivisimmän rakentamisen aikanakin (tai lisäksi) harrastaa, että innostuin lähtemään työväenopiston keramiikkakurssille. Olin silloin juniorista raskaana, etten niin hirveän tehokas rakentaja siinä vaiheessa enää muuten ollut. Savitöistä minulla oli aikaisemmin vain kouluaikanani saamat perustiedot, mutta ilmoittauduin uhkarohkeasti silti sellaiselle kurssille, jossa sai vapaammin toteuttaa omia ideoitaan. Kurssin vanhin jäsen oli 84-vuotias, keski-ikä ehkä n.65 ja minä taisin olla nuorin niukin naukin päälle kolmikymppisenä. Oli terapeuttista höpötellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä vanhemmassa naisporukassa. Voisin sanoa saaneeni kurssilta hyvän opastuksen lisäksi myös paljon korvaavia äitikokemuksia, joista olen kiitollinen.  Moni kurssilainen paljasti altaan lasituspolton jälkeen pelänneensä, ettei työ onnistuisi, koska heillä oli kokeneempina parempi käsitys työn haastavuudesta. Minä kokemattomana ja luottavaisena vaan pakersin työtäni tunnista toiseen, ja onneksi allas säilyi poltoista ehjänä. Tein altaan kaulitusta kivikeramiikkasavilevystä ja muottina käytin jotakin vanhaa ikean lampunkuuppaa. Allas olisi saanut olla hieman suurempi lähinnä allaskalusteen kokoon nähden, mutta polttouuni asetti halkaisijalle rajaksi 40cm.

DIY-käsienpesuallas

Olohuoneen nurkka, josta vanha kaappi siirrettiin kellariin, näyttää nyt tältä. Kuva on otettu kesällä pikkuprinsessan ristiäis-/nimijuhlapäivänä. Kukkakimppu on kerätty neilikoita, morsiushuntua ja freesiaa (joka ei vielä silloin omassa pihassa kukkinut) lukuunottamatta omasta puutarhasta. Pieni klaffilipasto oli 80 euron löytö netin kautta ja se odottaa yhden puuttuvan vetimen kanssa pientä ehostusta. Voipi olla, että lipasto päätyy isojen tyttöjen huoneeseen.

Maljakon juurella isojen tyttöjen jalkavalut vauva-ajalta, jotka hammaslääkäri-tätini on tehnyt. Kiitos A!

Kaikenlaisia kesän kukkakuvia olisi ollut vielä läjäpäin, mutta näin verkkaisella postailulla en niitä tänne  ehtinyt kesän aikana saada. Nyt siis syksyisempiin tunnelmiin...

M:llä päällään syksyn Pomp de Luxia. Kiitos vaatekutsuista Hanna! Kuvat lapsista ovat lähinnä mummeja, kummeja ja muita ystäviä varten.

 Mummin ylläriomenapuu osoittautui talvilajikkeeksi, joka teki todella isoja ja maukkaita hedelmiä. M niitä keräili juniorin kanssa pikku prinsessa ja E yleisönään.

 

Korissa on sadosta vain murto-osa. Omenat ovat yllättävän isoja. Alla olevassa kuvassa oikealla on kaupan perus golden delicious, mikä antaa vähän mittasuhdetta ylläriomppuun. Lajike on siis edelleen arvoitus.

Loppuun vielä muutama syyskuva viime sunnuntain matkalta metsään...

Ihanaa syysviikkoa teille kaikille ja poiketkaahan tilaisuuden tullen metsään, kun sieltä nyt hyvin sieniä löytyy. Kärpässienet tosin jättäkää etanoille... 

Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille. On ollut ilahduttavaa kun lukijat ovat löytäneet kommenttiboksiin! Vuorovaikutus on elämän  suolaa:)

VillaVaahtokarkki