Morsiusneitojen pukuja

Tietokoneen ääreen en ole yli viikkoon juurikaan kerinnyt. Sitäkin enemmän on aikaa kulutettu ompelukoneen ääressä. Veljeni häät ovat ensi lauantaina ja olen saanut morsiusneitojen mekot jo ihan hyvälle mallille. Anoppini oli viime viikolla katsomassa muutaman päivän pienten perään, että sain työrauhaa. Kiitos siitä L!   (Oli teknisiä ongelmia: klikkaa kohdasta `lisätietoja`niin näet koko postauksen.)

Keittiöstä metsään

Huomasin, että keittiöpostauksestani oli unohtunut oikeastaan järkevät vaakakuvat pois, joten tämä sekalainen päivitykseni alkaa keittiökuvista, koska niitä sopivasti koneelta löytyi. (Ollappa kunnon laajakuvaobjektiivi ja muutenkin taitoa kuvata...) Kuljetaan siis keittiöstä keskikerroksen vessan ja olohuoneen kautta puutarhaan, josta päädytään vielä syksyiseen metsään. Matkalla vilkaistaan muutamaa sisustuksellista tee-se-itse -yksityiskohtaa.
 Tämän blogipäivityksen mahdollisti oikeastaan rakas uunini, jonka puhdistaessa itse itseään ehdin kuvien kanssa pelailla. Luksusta arjessa, eli voin suositella uunia, jossa on pyrolyysitoiminto!

Tästä kuvasta näkyy paremmin välitilan lasin alla oleva tapetti.

Näitä keraamisia lampun kuuppia en ole itse tehnyt, mutta laitoin niistä lähikuvan, että näkyvät nuo kauniit reikäkuvioinnit. Vielä paremmin ne näkyisivät pimeällä, kun valo siivilöityy niiden läpi kauniisti muodostaen verhoihin kivoja kuvioita...

Keittiön tasolla näkyy keittokirjateline, jonka valmistin oikeastaan edellistä asuntoamme ajatellen elämäni (ainakin tähän asti) ainoalla muutaman opintopisteen laajuisella muotoilun kurssilla. Tehtävänä oli suunnitella kodin käyttöesine puuta taivuttamalla. Puuosat olen valmistanut ohuesta pähkinäviilusta laminoimalla. Se on tekniikka, jossa uretaanipuuliimalla nipuksi yhdistetyt puuviilut puristetaan muotilla haluttuun muotoon. Muotin tein paksusta lastulevystä. Keittokirjatelineen keskiosa on rosterilevyä. Jos jotakuta kiinnostaa, voin laittaa joskus valmistusprosessista kuvia. Ehkä ne kuvat jostakin vielä löytäisin... Ennen kurssia en ainakaan itse ollut koskaan miettinyt, miten puuta taivutetaan, eli ihan uusi aluevaltaus tuo laminointitekniikka oli teoriatasollakin.

DIY-keittokirjateline

Kaapin päädyssä riippuu tytölle ompelemani esiliina, jonka pohjana olen käyttänyt vanhaa vauvan pitsilakanaa.

Yhden kuvan verran piipahdamme keskikerroksen vessassa, johon tuli itse tekemäni käsienpesuallas. Sen verran ehdin intensiivisimmän rakentamisen aikanakin (tai lisäksi) harrastaa, että innostuin lähtemään työväenopiston keramiikkakurssille. Olin silloin juniorista raskaana, etten niin hirveän tehokas rakentaja siinä vaiheessa enää muuten ollut. Savitöistä minulla oli aikaisemmin vain kouluaikanani saamat perustiedot, mutta ilmoittauduin uhkarohkeasti silti sellaiselle kurssille, jossa sai vapaammin toteuttaa omia ideoitaan. Kurssin vanhin jäsen oli 84-vuotias, keski-ikä ehkä n.65 ja minä taisin olla nuorin niukin naukin päälle kolmikymppisenä. Oli terapeuttista höpötellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä vanhemmassa naisporukassa. Voisin sanoa saaneeni kurssilta hyvän opastuksen lisäksi myös paljon korvaavia äitikokemuksia, joista olen kiitollinen.  Moni kurssilainen paljasti altaan lasituspolton jälkeen pelänneensä, ettei työ onnistuisi, koska heillä oli kokeneempina parempi käsitys työn haastavuudesta. Minä kokemattomana ja luottavaisena vaan pakersin työtäni tunnista toiseen, ja onneksi allas säilyi poltoista ehjänä. Tein altaan kaulitusta kivikeramiikkasavilevystä ja muottina käytin jotakin vanhaa ikean lampunkuuppaa. Allas olisi saanut olla hieman suurempi lähinnä allaskalusteen kokoon nähden, mutta polttouuni asetti halkaisijalle rajaksi 40cm.

DIY-käsienpesuallas

Olohuoneen nurkka, josta vanha kaappi siirrettiin kellariin, näyttää nyt tältä. Kuva on otettu kesällä pikkuprinsessan ristiäis-/nimijuhlapäivänä. Kukkakimppu on kerätty neilikoita, morsiushuntua ja freesiaa (joka ei vielä silloin omassa pihassa kukkinut) lukuunottamatta omasta puutarhasta. Pieni klaffilipasto oli 80 euron löytö netin kautta ja se odottaa yhden puuttuvan vetimen kanssa pientä ehostusta. Voipi olla, että lipasto päätyy isojen tyttöjen huoneeseen.

Maljakon juurella isojen tyttöjen jalkavalut vauva-ajalta, jotka hammaslääkäri-tätini on tehnyt. Kiitos A!

Kaikenlaisia kesän kukkakuvia olisi ollut vielä läjäpäin, mutta näin verkkaisella postailulla en niitä tänne  ehtinyt kesän aikana saada. Nyt siis syksyisempiin tunnelmiin...

M:llä päällään syksyn Pomp de Luxia. Kiitos vaatekutsuista Hanna! Kuvat lapsista ovat lähinnä mummeja, kummeja ja muita ystäviä varten.

 Mummin ylläriomenapuu osoittautui talvilajikkeeksi, joka teki todella isoja ja maukkaita hedelmiä. M niitä keräili juniorin kanssa pikku prinsessa ja E yleisönään.

 

Korissa on sadosta vain murto-osa. Omenat ovat yllättävän isoja. Alla olevassa kuvassa oikealla on kaupan perus golden delicious, mikä antaa vähän mittasuhdetta ylläriomppuun. Lajike on siis edelleen arvoitus.

Loppuun vielä muutama syyskuva viime sunnuntain matkalta metsään...

Ihanaa syysviikkoa teille kaikille ja poiketkaahan tilaisuuden tullen metsään, kun sieltä nyt hyvin sieniä löytyy. Kärpässienet tosin jättäkää etanoille... 

Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille. On ollut ilahduttavaa kun lukijat ovat löytäneet kommenttiboksiin! Vuorovaikutus on elämän  suolaa:)

VillaVaahtokarkki

Muumimökin kesäremppa ja puutarhan satoa

Pihassamme on huvimaja tai virallisesti leikkitupa, jos alkuperäisten piirustusten mukaan sitä haluaa nimittää. Vakiintuneemmin on kuitenkin käytössä nimitys muumimökki, koska mökki oli vaaleansinisenä edellisen kotimme pihassa. Rakennusajan mökin elementit makasivat tontillamme pari vuotta pressuilla peiteltyinä ja pitkään säilytysaikaan nähden ne olivat pysyneet yllättävän hyväkuntoisina. Kattopaloista tosin oli lähtenyt teipillä merkkaamani alkuperäisten paikkojen tunnistekoodit, joten ne jäivät hieman vinksalleen, koska mökin kokoamishetkellä ei ollut aikaa ruveta pelaamaan niillä palapeliä. Vaatii hieman enemmän aikaa ja pähkäilyä, että katon reunat saadaan taas samaan linjaan keskenään...

Pihamme "kohokohdat": muumimökki, pihakoivu ja pikkulampi.

Kesällä 2011 tytöt pitivät mökissä muutaman kerran vohvelibaaria ja nukkuivat siellä kavereineen pari viikkoa yhteen menoon, jolloin sinne ei juuri muuta mahtunutkaan kuin patjat lattialle. Kuluneena kesänä muumimökki toimi lasten askarteluverstaana, koska sateinen kesä ei inspiroinut sen enempiin sisusteluihin. Hieman mökin sisustaa kuitenkin remontoitiin viihtyisämmäksi. Suuremmat sisustelut tehdään sitten vasta ensi kesänä.

Ahkerat askartelijat työn touhussa.

"Vasarastani en luovu", tuumii juniori E.

Rakennusaikana jouduimme reklamoimaan paljon valmiiksi maalattuja kattopaneeleja selkeiden pinta-, väri- ja ponttivirheiden vuoksi. Kannustalo hoiti osaltaan reklamaatiot moitteetta. Paneelien valmistaja tosin ei tullutkaan hakemaan reklamoitua tavaraa takaisin, joten säilytimme suuren määrän ylimääräistä paneelia keskeneräisessä kellarissamme viime talveen asti. Sen jälkeen käyttökelpoisimmat paneelit siirtyivät uusiokäyttöön mm. muumimökin seiniin.

Tähän asti mökin sisäseinissä näkyi ulkopaneelin nurja puoli valkoiseksi maalattuna, joka sekin oli ihan ok.

Tänä kesänä seinät saivat huolitellumman ilmeen maalatuista paneeleista. Lisäksi MrA rakensi mökkiin parven. Jotenkin mökki näyttää heti kodikkaammalta "pesältä", kun parvi muodostaa alakerralle matalamman katon, vaikkei mökkiä muuten sen kummemmin olekaan sisustettu. Maton on tyttö E kutonut käsityön kesäkurssilla rakennusaikana.

Parvesta muodostuu "isojen" valtakunta, jonne pienillä ei ole vielä köysitikkaita pitkin asiaa.

  Ensi kesänä yritän saada katon reunalistat vaihdettua Kannustalon leveään koristelistaan, jolloin mökin ilme muuttuisi hieman klassisemmaksi. Toisena vaihtoehtona olisi tietysti tehdä oikein kunnon pitsireunukset timpurin taidonnäytteenä. Vanhat reunalistat ovat olleet omaan makuuni vain "ihan kivat".

Muumimökin vieressä on tuleva grillausalue, joka on tähän mennessä koostunut epämääräisestä kivikokoelmasta. Grillausalueen lopullinen muoto hautuu vielä päässäni... Kivien lämmössä innostui viime syksynä istutettu karhunvatukka tuottamaan jo runsaasti marjoja.

Veljeni ja morsiamensa kihlajaisia vietettiin syyskuun alussa meillä ja juhlapäivän kääntyessä iltaa kohden MrA rakenteli lohenloimutuspaikan grillausalueen kivien keskelle.

Loimutustulen lämmittämät kivet edesauttoivat karhunvatukoiden kypsymistä. Pensaan lehdetkin siinä tosin samalla kärventyivät.

Karhunvatukoita riitti jopa pakkaseen asti...

...sekä kihlajaispäivän Brita-kakun koristeiksi.

Keväällä runsaasti kukkinut suklaakirsikka antoi tällaisen sadon. Kirsikat päätyivät nopeasti kastikkeen muodossa mutakakun ja vaniljajäätelön kera herkkusuiden vatsaan.

Rautatieomenapuu tuotti tälle syksylle myös hyvän sadon hilloa ja paistoksia varten.

Kesäisiin tunnelmiin syksyn sateista huolimatta taas nämäkin muisteluni päättyivät... onneksi voi lukea joistakin blogeista jo joulun kaipuusta ja suunnata halutessaan ajatuksia myös eteenpäin. Seuraaville viikoille on tiedossa tiukkaa aikataulusuunnittelua, kun pitää ehtiä ommella neljälle isommalle tytölle sekä pikku prinsessalle morsiusneitojen mekot ennen kuun loppua. Nähtäväksi jää, mitä tänne blogiin ehdin työn touhussa kuvata ja kirjoittaa...

Alkuviikon terveisin

VillaVaahtokarkki