Tunnustuksia kynttilänvalossa

Rakkaat ystävämme ilahduttivat meitä muutama viikko sitten ihanalla seurallaan ja paperisella kynttilälyhdyllä. Lyhty on tuliainen Saksasta. Kiitos T, M ja B! En tiedä meneekö Suomen paloturvallisuustarkastuksista läpi, mutta valvotusti on hyvin tuota uskaltanut polttaa ja ideaa on helppo soveltaa myös itse. Tuikkukynttilä palaa pussissa olevassa lasilyhdyssä.

Muumimökin kesäremontista piti seuraavaksi postailla, mutta laitan tähän väliin yhden roikkumaan jääneen jutun syksyisen kynttilänvalon ja parin ajatuksen kera...

Blogistaniassa kannustus ja rohkaisu tuntuvat olevan liikkeelle panevia voimia, mikä on ollut ilo huomata. Ne eivät ole elämässä mitään itsestään selvyyksiä, vaan opeteltavia taitoja. Kuinka helppoa onkaan toisen tekemisten tai persoonan arvosteleminen, moittiminen, sättiminen, mitätöinti ja niin edelleen...tulevat ihmiseltä ihan luonnostaan. 

Erityisen hyvin mollauskulttuuri esimerkiksi sisustusaiheisia blogeja kohtaan on näkynyt olevan voimissaan vauva- ym. lehtien keskustelupalstoilla. Näihin keskusteluihin törmäsin siinä vaiheessa, kun rupesin googlettamalla blogeja lukemaan. Sen verran keskusteluja hämmentyneenä luin, että minulle selvisi, että moni palstojen keskustelijoista ei tunnu ymmärtävän (tai heille ei ole opetettu tai elämä muuten opettanut), kuinka huonoa ja epäreilua käyttäytymistä toisten elämän, valintojen ja persoonan ruotiminen, arvostelu ja päivittely on toisen selän takana.  He eivät ymmärrä, että oma elämä alkaa siitä, että luopuu arvostelevasta mielestään ja lopettaa muiden elämän vikoilemisen ja vatvomisen. Miksi käyttää aikaansa ja energiaansa vaatimalla muilta veitsi kurkulla täydellisyyttä, kun kukaan ei siihen meistä pysty?  

Omaa sädekehääni en tässä voi kiillottaa, koska itsekin linkutan parantumisen tiellä tällä alueella omaan elinpiirini kuuluvissa ihmissuhteissa päivittäin. Etenkin nuorempana olin hyvinkin kriittinen ja arvosteleva mieleltäni ja ärsyynnyin mitä turhimmista seikoista, jotka eivät kuuluneet omaan elämääni, vaan jonkun toisen. En silloin oikein hahmottanut, missä kulkevat oman elämäni rajat ja mistä alkaa toisten elämä, jota minulla ei ole valta tuomita. Onneksi elämä on jotakin rajoista ja omasta rajallisuudesta opettanut. Ties vaikka silloin parinkympin korvilla olisin itsekin langennut aukomaan totuuksiani toisten ihmisten elämänvalinnoista tai -tavoista jossakin yleisellä keskustelupalstalla, jos sellaisia silloin olisi ollut... Nyt vikoilen lähinnä sitä, jos huomaan jonkun muun epäoikeutetusti vikoilevan... siitäkin tavasta pitäisi päästä vielä eroon.  Erilaisia mielipiteitä asioista voi olla, mutta nekin pystyy ilmaisemaan rakentavasti. Ollaan siis toisiamme kohtaan armollisia, rohkaisevia ja kannustavia ja ylläpidetään edelleen rakentavan palautteen kulttuuria blogien kommenttibokseissa!

Blogimaailman tapaan rohkaista sain tutustua muutama viikko sitten sattumoisin syntymäpäivänäni, kun sain mieltäni lämmittäneen tunnustuksen Eripurasten Rauhalan Jonspelta. Sitä & Tätä blogin Tuija muisti myös samaisella tunnustuksella muutama päivä sitten. Kiitokset teille molemmille tunnustuksesta! Kuvienkäsittelyn keltanokkana minun piti perehtyä ensin siihen, kuinka kuvia toisesta blogista kopioidaan, joten sain laitettua tunnustuksen vasta nyt eteen päin. (Jostain syystä en ensin  saanut tunnustuksen kuvaa aktivoitumaan). Tunnustus on tässä välissä kerinnyt kiertää jo niin monessa lukemassani blogissa, että on hyvin mahdollista, että mainitsemissani blogeissakin tämä on jo saatu. Varmasti kaikki lukemani blogit tunnustuksen ansaitsevat, mutta tällä kerralla annan sen seuraaville kauneudellaan ja kekseliäisyydellään inspiroiville blogeille:

Ruususuu

Haikaranpesä kodiksi

Huvilaelämää

Pikku-Ketun puuhamaa

Parolan asema

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla

ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Levollista lauantaiaamua kaikille teille toivotellen

VillaVaahtokarkki

 

Perhosten huoneessa

Tässä huoneessa on vanhin tytöistämme asustellut nämä ensimmäiset vuotemme uudessa kodissa. Nyt on tarkoitus saada tarvittavat muutokset tehtyä, että M voi siirtyä E:n seuraksi perhoshuoneeseen pienten valloittaessa "satumetsähuoneen". Kummankin tytön sänky mahtuu huoneeseen hyvin, koska makuuhuoneissamme ei ole kiinteitä komeroita, vaan kaikki vaatteet ja kodintekstiilit säilytetään kodinhoito/pukeutumishuoneessa. Huoneet ovat näin hyvin muuntautumiskykyisiä. 

Nukkekodin tein opiskeluaikoina. Se toimi aluksi silloisessa opiskeluasunnossamme hoitopöydän yllä vaippakaappina, kun E syntyi. Väri on... sanotaanko mielenkiintoisen vihreä. Nukkekoti alkaa olla jo remontin tarpeessa ja ehkä siitä tulee seuraava intohimoinen sisustusprojekti isojen tyttöjen kanssa. Tähän asti sillä on leikitty verrattain huolettomasti niin kuin toisaalta pitääkin. Taloa ovat asuttaneet nukkien sijaan Pet Shopit ja Sylvania-hahmot.

Koulupöytänä tytöllä on ollut isoisäni vanha kirjoituspöytä, jonka entisöimme kymmenen vuotta sitten.  Taulut on ollut helppo jättää ripustamatta sillä verukkeella, että huoneen järjestys tulee kuitenkin muuttumaan...en tiedä mikä siinä ripustamisessa onkin niin vaikeaa, vaikka joulun tienoilla muuttamisesta on kulunut jo kolme vuotta. Ehkä ei vain malta tehdä reikiä seiniin, jotka on itse kovalla työllä tasoittanut, maalannut ja tapetoinut. No onhan tässä tietysti ollut kaikenlaisia muitakin projekteja koko ajan meneillään...

Koulupöydän vieressä on pieni mummilta ja vaarilta saatu puukaappi, jonka päällä tytön tämän kesän tikkutaloaskartelu sekä koulussa tekemä puuvene. Pihamme "muumimökki" toimi kesällä tyttöjen verstaana, kun sateisien säiden vuoksi sitä ei sisustettu nukkumista varten. Muumimökkiä myös hieman remontoitiin, josta laitan kuvia seuraavaan postaukseen.

Sängyn päälle tyttö oli läjännyt aika hyvän kollaasin vanhoista vuosien läpi säilyneistä käsitöistä. Muun muassa niistä talomme saa tarinaa, kun sitä ei muuten uutuuttaan olekaan. Ihan takimmaisena näkyy MrA:n ehkä ainoa kouluajan ompelutyö "tilkkumato". Harmi etten asetellut sitä paremmin näkyviin, kun vasta kuvia katsellessa tajusin, minkälainen kollaasi kameran etsimeen oli sattunut...Takimmainen pieni tyyny taitaa olla puolestaan E:n ensimmäinen ompelutyö koulusta. Sen päällä minun ompelemani tilkkutyyny vuosien takaa. Perhostyyny on taas elämäni ensimmäinen kirjontatyö peruskoulun 7. luokalta. Sitä ennen olin ollut alakoulun teknisissä käsitöissä, etten ollut kirjontaan aikaisemmin ehtinyt vielä tutustua. Nalle ja pupu ovat rakkaita unikavereita, joista pupun olen tytölle ommellut.

Yöpöydän alla asustelee tytön koulussa tekemä paperimassasäästöpossu.

Yöpöydän päällä Amerikan tuliaisia: pieni posliininukke isältä ja simpukkarasia ystävältä Ellalta. Kaapin päällä on opiskeluaikanani tekemä tilkkumaalaustyö nokkosperhosesta.

Vielä kurkistus nukkekodin sisälle. Tältä näyttää järjestys leikkien keskellä. Ei noin ihania leikkejä viitsi ruveta stailaamaan kuvaamista varten:) Eipä tullut huonetta muutenkaan pahemmin stailattua...

Vanha talonpoikaisrokokootuolin päällä istuskelee tytön ompelemia Tilda-hahmoja, joita en saanut nyt kuvattua tarkemmin kameran muistikortin täytyttyä. Tuolin mies löysi rakennusaikana kaatopaikalta (joo tiedän, ettei sieltä sais mitään ottaa nykyisin mukaansa...). Tuolin istuin odottaa uutta pehmustusta ja päällistä. Samalta kaatopaikkareissulta löytyi myös tuoliin kuuluva pyöreä pöytä, josta on työn alla tytöille puolipyöreät peilauspöydät uudistettuun perhoshuoneeseen. Maalausteline päivänvarjoineen muuntuu näppärästi lampuksi. Kukallinen kassi pitää sisällään tytön neulontatöitä.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! On ollut ilahduttavaa huomata, että tänne jo niin moni (ainakin oman mittapuuni mukaan) tiensä löytää, vaikka vähän verkkaiseen tahtiin kirjoittelenkin:)

VillaVaahtokarkki

Kesän viipyilyä puutarhassa

 

Pari viikkoa sitten räpsin pihakuvia siitä, miltä piha näyttää, kun kesän ruiskumaalauprojektit sun muut romppeet on korjattu pois. Kaikenlaista puuhaa on ollut koko kesän pihassamme vireillä...Tässä tulee kuvia ruusujen kukkaloistosta heinäkuulta, mitkä onnistuttiin vielä virukselta pelastamaan. En tiedä saanko tätä blogiani reaaliaikaiseksi koskaan, vai tuleeko tämä säilymään tällaisena muistojen kirjana. Se jää nähtäväksi...

Polun pyöreät reunakivet aion kaivaa vielä enemmän hiekan sisään, ja tästä näkyy vähän kokeiluja, joissa kivet ovat ehkä jo liiankin syvällä. Mitäs mieltä te olette? Näyttääkö kokonaisuus liian rauhattomalta, jos ne asettelisikin hiekan päälle vain tasaisesti niin kuin on polun oikeassa reunassa?

 Ruusupenkkiin, jonka vierestä yläkuvassa ollut polku kulkee, olen istuttanut rennon sekalaisesti eri pastellinvärisiä jaloruusuja.

Aprikoosin värinen David Austin -ruusu on Englannin tädin Riittan nimikkoruusuksi hankittu. Lajike on nimeltään Lady of Shalott. (Kirjoitusasu pitänee vielä tarkistaa, kun ehdin...)

Tämän ruusun hankin myös Englannin Riittan nimikkoruusuksi. Lajikkeen nimessä oli Windsor... tai jotain sen suuntaista. Harmittaa kun hukkasin lajiketietolapun. Ruusun tuoksu on todella huumaava.

Glory of Dei / Peace.

Astrid Lingren ja Peace.

Astrid Lingrenin latvukseen muodostui hauskannäköinen kukkapallo.

Maaritin ja Riston nimikkokärhö on kukkinut runsaasti koko kesän.

Erkkerin päädyssä olevasta kukkapenkistä putkahti heinäkuussa pieniä laukkoja (joku allium-lajike) ja oransseja liljoja, jotka MrA oli tuonut viime syksynä Hollannista tuliaisiksi. Värit olivat yllätyksiä, mutta todella tahokas mielestäni tuo oranssin ja violetin yhdistelmä.

Lopuksi vielä useampia talon kuvia takapihan suunnasta, kun en osannut päättää, mitkä jättäisin pois:)

En ole tainnut vielä kertaakaan ehtiä ottaa kuvia silloin, kun lampi on täynnä. Tyhjensin altaan ja poistin reunoilta pikkukiviä, jotka eivät olleet kovin viisas valinta allaskumin verhoiluun, koska ne keräävät niin paljon roskia. Ikävä kyllä samalla olen onnistunut tekemään pohjan johonkin kohtaa reiän, josta vesi hiljalleen karkaa. En ole saanut vuotokohtaa vielä paikallistettua:(

Piha-altaan reunalla Mustilanhortensia ja syyshortensia Pink Lady. Kuunliljoiksi valitsin aurinkoa hyvinsietäviä lajikkeita.

Lammen reunalla kasvaa myös Twist-and-Shout -hortensiaa.

Toivottelen teille kaikille oikein aurinkoista sunnuntaita ja uuden viikon alkua!

VillaVaahtokarkki

Synttärihumua

Viikko sitten perjantaina 10 tyttöä juhli M:n 10-vuotissynttäreitä. Tytöt tulivat suoraan koulusta meille, jolloin äipällä oli valmistelut vielä ihan vaiheessa...kakku koristelematta, pöytä kattamatta jne. Pikkuväki oli nimittäin pitänyt huolen tehokkaasti, ettei juhlien laitosta tulisi liian helppoa. Onneksi E tuli aikaisemmin koulusta kotiin avuksi. Tyttöporukan saapuessa makuupusseineen (puolet tytöistä jäi yökulään) laitoin pikaisesti vaahtokarkkikaakaot ja karjalanpiirakat välipalaksi ja toimitin joukon vielä läheiseen puistoon leikkimään. Sain näin ostettua itselleni hieman lisäaikaa. Pikainen kuvaaminen jäi tällä kertaa vähän lapsen kenkiin, koska herkkujennälkäinen juhlaväki alkoi käydä kärsimättömäksi. Tässä kuitenkin muutama otos juhlatunnelmasta. Yllä olevan ilmapallo- ja perhosköynnöksen perhosiin sain idean Ruususuu-blogista.

Tyttö pitää pilkuista ja on niihin äitikin hurahtanut (musta on tulossa ihan mahdoton söpöilijä, tää Villa Vaahtokarkki -nimi on nimittäin alkanut toimia huolestuttavassa määrin itseään toteuttavana ennusteen tavoin :) Oikeesti ei olla erityisiä vaahtokarkkifaneja... ). Kakkutoiveena oli polka dot-kakku. Kuorrutuksen tein pikaisesti kaulittavasta sokerimassasta.

Kakun pohjana oli tyttö E:n leipoma mutakakku. Väliin tein valkosuklaamoussen, johon laitoin mukaan Mariannecrunchia ja hitusen vihreää elintarvikeväriä. Moussen päälle tuli kerros vaniljamaidolla kostutettua kääretorttupohjaa. Minun osani juhlaleipomisissa on käynyt helpoksi, kun lapset osallistuvat jo juhlien valmisteluihin:) Tytöt koristelivat perhoskeksejä ja itseleipomansa muffinssit.

Perhospiparit oli helppo tehdä muotilla isoksi levyksi paistetusta pikkuleipätaikinasta. Ohjeena oli Maailman parhaat pikkuleivät. Ohjeen voin laittaa myöhemmin, jos joku on kiinnostunut.

Meillä on usean vuoden ajan ollut tapana, että juhlien vieraat saavat mukaansa reilun kaupan ruusun, joita on käytetty koristeluissa. "Pikkukrääsän" jakamista olen koittanut välttää.

Synttäri-iltaan kuului kellarin "arkiolohuoneessa" popparien rouskuttelu mukavaa leffaa screeniltä katsellen. Idean popcornitötteröihin sain Haikaranpesä kodiksi ja Designer`s life -blogeista.

Tänä viikonloppuna on myös juhlittu: lauantaina sain yhden vuoden taas lisää. Pientä ikäkriisiä on pukannut, kun nyt tajuaa olevansa lähempänä neljää kuin kolmea kymppiä... No onneksi päivän päätähtinä saimme juhlia kotonamme veljeni M:n ja morsiamensa P:n kihlajaisia. Ihanaa häähumua siis tiedossa, koska häitä vietetään jo ensi kuun lopussa:)

Iloista viikkoa kaikille toivottaen

VillaVaahtokarkki

Totuudenjanoa keittiössä

Valkoisessa keittiössämme näyttää aina tältä...

...ehkä kerran päivässä, tai viikossa tai edes kahdessa...tai ainakin hetken ennen vieraiden tuloa. Paitsi ei edes aina silloin, jos vierasvalmistelut ovat vielä vaiheessa. Tyttö totesi näitä kuvia katsellessaan: "Voi kun meillä olisi aina näin siistin näköistä". Blogiharrastuksen myötä on tullut paljon medialukutaitoon liittyviä keskusteluja tyttöjen kanssa. Muistan miten minua nuorempana suunnattomasti ärsytti sisustuslehtien tyyli näyttää vain täydellisiä koteja. Tai suoraan sanoen en silloin edes ymmärtänyt, miksi ylipäätään jotkut haluavat kotejaan kuvattavan julkisiin lehtiin. Silloin olin vielä niin mustavalkoisen totuudenjanoinen tosikko, etten oikein tajunnut, että sisustuslehtijutut ovat aikuisten leikkiä ja joidenkin harrastus, jossa todellisuus, idealismi, unelmat, tunnelmat ja mielikuvat sekoittuvat mukavasti keskenään, ja josta inhorealismi ja usein myös arkirealismi on blogattu pois. Leikkimielisyys elämässä on hyvä säilyttää, vaikka totuudenjanoinen muuten olisikin. Sen verran silti tunnen vastuuntuntoa medialukutaidottomia kohtaan, että päätin tehdä blogissani kenties ainoan kerran niin, että näytän postauksen lopussa kuvan siitä, miltä keittiö jo näytti illalla vieraiden lähdettyä. Te, jotka haluatte säilyttää kauniin mielikuvanne siitä, että VillaVaahtokarkissa kaikki on aina suorastaan vaahtokarkkimaisen siistiä, älkää katsoko postauksen viimeistä kuvaa:) Jos tänne nyt joku medialukutaidoton tosikko sattuisi eksymään, niin selvennän vielä, että blogissani haluan olla vieraanvarainen: siispä en näytä suurperheen arkirealismin sotkuja, jotka ovat jokaiselle ihmiselle tuttuja, vaan räpsin kuvia muistoiksi niistä verrattain lyhyistä siisteistä ja kauniista hetkistä, jotka nekin ovat totta...edes sen hetken.

Keittiömme suunnittelua saneli vanha astiakaappi, jonka halusin tälle seinälle. Sen vuoksi tingin korotetusta uunista ja astianpesukoneesta.

Yllä oikealla tyttöni E:n rakennusaikana tekemä keraaminen vaahteranlehti, joka toimii teepussialustana.

Kaapinovien vetimiksi valitsin mielestäni juuri sopivan kokoiset ja muotoiset nupit, jotka löytyivät Biltemasta. Vastaavia nuppivetimiä ei ollut löytynyt keittiövalmistajan valikoimista. Vinkin nuppeihin olin saanut sukulaiseltani Juhalta ja Elinalta, jotka rakensivat kauniin Kannustalon paria vuotta meitä ennen. Nuppivetimien pariksi tuli linjakkaammat Ikean vetimet, jotka toimivat laatikoissa mielestäni nuppeja paremmin. Näin sain hakemaani modern country -tyyliä, joka sopii tällaiseen kaupunkihuvilaan olematta kuitenkaan liian ennalta arvattavaa tai kliseistä.

Kaapinovet ovat valkoiseksi petsattua ja lakattua koivua, joka on kestävämpi vaihtoehto kuin vastaava valkolakattu ovi tai mdf-ovi. Valkoiseksi maalattu massiivipuu olisi tehnyt taas mielestäni liian kylmän ja kliinisen vaikutelman yhdistettynä valkoisiin kivitasoihin. Valkoiseksi petsattu tammi olisi sopinut materiaaliksi sen puolesta, että alakerran lattiat ovat sitä, mutta päädyin koivuun, joka on pintakuvioltaan tammea rauhallisempi. Koivupinta antaa tilaa vanhalle astiakaapille katseenvangitsijana eikä kilpaile sen kanssa.  Kaappi on käsitelty Allbäckin pellavaöljymaalilla.

 Ja nyt lopuksi se illan reality vieraiden lähdettyä...

Haasteena itselleni ja muillekin: arvostan itseäni niin paljon, että aloitan päiväni puhtaalta pöydältä:)

Hyvää päivänjatkoa toivottaen

VillaVaahtokarkki

DIY-risainia: takkasetti

Rakennushankkeen alussa keväällä 2007 minulla oli mahdollisuus osallistua oman työni ohessa koulutukseen, johon liittyi muotoilu- ja metallityökurssi. Tehtävänä oli suunnitella kodin käyttöesine. Sen enempää minulla sitten ei olekaan sisustus- tai muotoilualan koulutusta. Tartuin haasteeseen suunnittelemalla takkasetin tulevaan kotiimme kierrätysmetallista. Metallisorvin äärellä tuli vietettyä jokunen tunti. Samoin opettelin hiomaan kiviä, hitsausta, kovajuotosta, takomista ja muita metallintyöstömenetelmiä. Takkasetti sopii hyvin uuteen kotiin ja tuli tarpeeseen. Pölyt ja noet tosin olisi voinut pinnoilta sentään kuvia varten kiillottaa, mutta nyt ei sen kummemmin kuvausta lavastettu. Näkeepähän, että on ollut käytössä.

Takkavälineet riippuvat taivutetussa metallilevyssä, joka on kierrätysrosteria.

Outokummun tehtaan jämäpaloista sain sorvata alumiiniset kädensijat. Sorvasin kädensijojen päihin myös kolot kivien istuttamista varten. Kiviksi hioin ruusukvartsin, lapiksen ja jaspiksen. Kädensijat kiinnittyvät kierteillä metallitangosta tehtyihin varsiin.

Hiilihangon kärkien väli ei saa olla liian suuri, ettei hiilenpalat pääse karkuun. Lapion taivutukset oli helppo tehdä mitoitukseltaan sopivan alasimen ympärille kevyesti nakuttelemalla. "Lana" tai miksi tuota yhtä välinettä nimittäisi, muuntuu tarvittaessa harjaksi, jonka kiinnitystä varten on valmiina reiät.

Perheen pienimmät köllöttelevät jo syksyn tunnelmissa takan edessä olevalla tilkkutäkillä, jonka ompelin vanhimmalle tytölle kehdon päiväpeitoksi. Mitään muutä syksyistä kotiimme ei ole vielä hiipinytkään kuin tämä pikkusiili peittoineen:)

Alkusyksyn tunnelmallista sunnuntaita 

teille kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki