Tytön huone

Tässä on tunnelmia tytön huoneesta ja vähän pojankin. M täyttää jo pian 10 vuotta ja siirtyy siskonsa kanssa pian "perhoshuoneeseen". Tämän huoneen valtaavat sen jälkeen juniori ja pikkuprinsessa. Hempeät värit eivät ainakaan vielä ole alkaneet tyttöjä kyllästyttää, joten onneksi ei heti tarvitse ryhtyä tapetointihommiin.  Vielä en ihan jaksaisi. Kuvasin huoneet kuitenkin ennen muutostöitä sellaisina, mihin pisteeseen ne tähän mennessä olin saanut. Esim. taulujen ripustelemisessa olen armottoman laiska. Perhoshuoneessa vierailemme myöhemmin.

Tytön sängyn olen antanut olla männyn värisenä, vaikka kellastunutta männyn väriä en yleensä voi sietää. Tässä tapauksessa se mielestäni tasapainottaa huoneen yleisesti viileää värimaailmaa.

Vanha pulpetti on ollut vuosia meillä hoidossa tädiltäni. Sekin on saanut olla alkuperäisessä värissään. Sen sijaan vasemmassa reunassa pilkottavan asentamatta jääneen pikkukeittiön kellastunut mäntytaso on uudistusajatusten alla. Siitä juttua sitten myöhemmin.

Hyllykkö lelukoreille syntyi helposti mäntylevyistä. Liitoksissa ruuvit ja puuliimaa. Ruuvin kannat kitataan ja maalia päälle. Alaosaan pienet korotuspalat nurkkiin ja jalkalistat kiinni viimeistelynaulaimella. Hyllykkö muuntuu leikeissä hyvin mm. barbien tai PetShopien kodiksi. Korien väliin voisi laittaa myös pystylevyt oviaukkoineen, niin saisi leikkeihin myös huoneiden väliseinät. Korit ovat Ikeasta, mutta niitä ei ikävä kyllä enää valmisteta.

M rakastaa kaikkea pöllö-aiheista. Satumetsä-teemaan löytyi sopiva pöllölamppu täältä.

Pieni sivusta vedettävä sohva on huutokauppalöytö vuosien takaa.

Kaapin lasi-ikkunoihin olen ommellut verhot ja kiinnittänyt ne verhovaijerilla. Pieni kukallinen silkkimekko pääsee vielä pikkuprinsessan päälle ensi keväänä:) Ompelin aikoinani samanlaiset silkkinauhakirjaillut mekot tytöille ystäväni häihin. Kankaan toi ystäväni Kiinasta.

Vaaleanpunamekkoinen posliininukke on muisto omasta lapsuudestani. Muistan, miten olin haaveillut posliininukesta pitkään, ja miten yhdessä jo edesmenneen äitini kanssa menimme kauppaan nukkea katsomaan. Olin tosin tuolloin jo sen ikäinen, että nukke päätyi lopulta lähinnä sisustusrekvisiitaksi. Nukella on ollut kyllä lupa leikkiä, mutta jostakin syystä vauvamaisemmat nuket ovat kelvanneet omien tyttöjen leikkeihin. Nyt se odottaa kaapin päällä, josko pikkuprinsessa huolisi sen leikkeihinsä aikanaan.

Yllä oikealla kuvassa olevan pienen puun on M väännellyt itse rautalangasta. Pupu on ollut rakas unilelu jo vauvaiästä asti. Metallinen skootteri alakuvassa paljastaa, että huoneessa majailee myös juniori. Lipaston päällä on anoppini taitavasti piirtämä kuva tytöstä.

 Juniori on vallannut huoneesta yhden seinustan. Hän on nukkunut samassa huoneessa M:n kanssa jo pitkään. Lelut ovat tosin tähän asti olleet pääosin alakerrassa koreissaan, koska päivän toiminnot tapahtuvat yleensä siellä. Seinällä on anopin piirtämä kuvataulu omasta lapsuuden apina-unilelustani. Arkku (joka ei ole antiikkia) on löytö huutokaupasta. Kuvassa vilahtavan tilkkutäkin ompelin alunperin juniorille vauvaiän leikkialustaksi. Siinä on muutama kangasväreillä painettu myyräaiheinen kuva, joiden tekemiseen inspiraation sain RuttuNuttu-blogin Annikalta. Kun huoneesta tulee virallisesti juniorin ja pikkuprinsessan yhteinen majapaikka, pitää juniorin seinustaa saada vielä vähän "poikamaisemmaksi". Siitä myös juttua myöhemmin. 

Nyt toivottelen hyvät viikonloput ja kömmin nukkumaan...

Villa Vaahtokarkki