Makuuhuoneemme...

...nurkassa...

...nukkuu...

...pieni prinsessa.

Olet niin rakas!

Yläkerran kylppäri/WC

Yläkerran WC-kylppäristä oli raksa-ajalta huono kuva muistaakseni postauksessa `talo muuttokuntoon`. Otin nyt muutaman tuoreen kuvan tämänhetkisestä tilanteesta. Kylpyamme on edelleen asentamatta, koska se sai MrA:n mukaan odottaa kunnes saunaosasto valmistuu kellarikerrokseen. Saunaan pääsimme siis vasta viime jouluna, koska siinä oli omat ehkä tavanomaista työläämmät näpertelynsä, joista lisää tuonnempana. Liian aikaisin hankittua kylpyammetta on siis säilytetty milloin missäkin jo ainakin kaksi vuotta. Nyt se majailee meidän parvekkeella. Pääsisinköhän kauan odottamaani vaahtokylpyyn vaikka jo ensi jouluna?...:)


 

,

 Lastulevy on materiaali, josta ei mielestäni kannata maksaa liikaa. Allaskaapit ovat malliesimerkkejä lastulevytuotteista, joissa ihmisiä vedätetään ihan sumeilematta. En vain voi käsittää, että joku kehtaa pyytää lastulevyisestä tehtaalla massatuotetusta kantti kertaa kantti -allaskaapista esimerkiksi 1000-3000 e, vaikka olisi kuinka "disainia" ja korkeakiiltokalvopinnoitettua tai viilutettua ovea. Tietysti on kroisoksia, jotka haluavat tulla höynäytetyksi, eikä siinä mitään... Esimerkiksi meidän pöntön kanssa saman valmistajan sopiva allaskaappi (siis ilman allasta) olisi maksanut 1200 -2600 e mallista riippuen. Hohhoijaa... Siispä teimme seuraavanlaisen ratkaisun: allaskaappi on valmistettu itse massiivipalatammesta ja käsitelty hyvin vettä sietävällä Danish Oililla. Vähän on harmittanut, etten käsitellyt puuta jollakin vaalentavalla pigmentillä ennen Danish Oilin levittämistä, sillä puu on kellastunut parissa vuodessa toivomaani enemmän. Allaskaapin valmistamiseen kului useampi satanen, mutta puu on sentään puuta! Itse olin allaskaapin tekohetkellä viimeisilläni raskaana, etten nikkariverstaalle joutanut sahailemaan, niinpä MrA kävi palat piirustusteni mukaan sahailemassa ja oppi samalla käyttämään isoja työstökoneita:)

Tyylillisesti olen miksailija, joka leikittelee väreillä. Haen yleisesti ottaen selkeälinjaisuuden ja krumeluurin tasapainoa. Liian minimalistinen ympäristö saa minut tuntemaan oloni siltä, kuin olisin julkisessa tilassa, liian krumeluurissa ympäristössä taas tukahdun virikeähkyyn. Sisustamista ei mielestäni saa ottaa turhan vakavasti, vaan siihen on suhtauduttava pilke silmäkulmassa. En siis ole tyylifundamentalisti: tykkään kun tilassa eri tyylit käyvät vuoropuhelua keskenään. Maaseudun rauhassa viihdyn runsaamman sisustustyylin ympäröimänä, kaupungin melskeessä taas selkeälinjaisuus rauhottaa. Tällä hetkellä koen asuvani kaupungissa, mutta kuitenkin maalla, mikä on ihana yhdistelmä. Materiaaleissa pyrin suosimaan luonnonmateriaaleja mahdollisimman pitkälle. Jos en saa ostamalla sitä, mitä etsin, teen sen vaikka itse.

Halusin pitää talomme kylpyhuoneet peruskalustukseltaan selkeälinjaisina. Jos iskee taas viehtymys minimalistisempaan tyyliin, se on helppo toteuttaa. Nyt voi rönsyillä romanttisempaan suuntaa pienillä yksityiskohdilla.

Kylpyvaahtopullo odottaa korkkaamista:)

Yksi bloggaamiseen liittyvä juttu, jossa en ole vielä osannut linjaani päättää, liittyy kuvissa olevien tuotetietojen mainitsemiseen. Tuotetietojen mainitseminen kuuluu sisustuslehtien `genreen´ ja ilmeisesti myös vahän rakennus- ja sisustusblogienkin tyyliin. Tähän mennessä olen joitakin tuotetietoja maininnutkin. Jokin siinä silti tuntuu minua tällä hetkellä häiritsevän. Liekö se, että tiedän joidenkin pitävän tuotetietojen luettelointia pelkkänä elintason esittelynä ja ärsyyntyvän siitä. Tietysti niinkin voi ajatella, varsinkin jos mainitaan vain kalliit brändit. Toisaalta kuitenkin esim. taloaan rakentavia tuotetiedot ostopaikkoineen saattavat kovastikin kiinnostaa. Toisia taas tuotetiedot eivät kiinnosta pätkääkään, kun taas toisille ne aiheuttavat juuri tänään Hesarissa mainittua `keeping up with the Joneses`-ilmiötä. Itse en oikein vielä tiedä, mitä asiasta ajattelisin, koska sitä voi tarkastella niin monesta eri näkökulmasta...kysynpä siis teiltä lukijat: haluatteko, että mainitsen jatkossa tuotetietoja vai esittelenkö kuvat vain tunnelman ja inspiraation lähteinä? Se on tietysti selvä, ettei kaikkia voi miellyttää. Mieluiten mainitsen pienten tuottajien esim. käsin tehtyjen juttujen tuotetietoja, mutta suuret valmistajat ja brändit pystyvät mainoksistaan jo maksamaan. Hannis pohti tätä dilemmaa viime maaliskuussa omassa blogissaan. Nannalla taas on mielestäni oikein hyvänä periaatteena esitellä yleensä vain noin kympin maksaneita hankintoja. Toisaalta hyväksi havaittua tuotetta suosittelee mielellään muillekin. Tulkaa siis ihmeessä ilmaisemaan näkemyksenne tuotetietoasiasta kommenttiboksiin, niin oma näkökulmanikin laajenee, ja ehkä saan selkiytettyä päässäni, minkä linjan jatkossa otan. Nyt en siis tuotetietoja erityisemmin mainitse, mutta toki kerron vaikka kommenttiboksissa, jos joku niistä kiinnostuu.

 

Hyvää tuotetta mielelläni mainostan ja ne ovat tällä kertaa Hansgrohen vesikalusteet. Suihkusta saa esimerkiksi todella pienellä vesimäärällä hyvän paineen. Vedenkulutus on ollut huomattavasti vähäisempää entiseen asuntoomme verrattuna, jossa oli eri valmistajan hanat.


Näissä kylppäritunnelmissa toivoitan teille kaikille suihk...eikun syksynraikasta viikonloppua!


VillaVaahtokarkki

Tytön huone

Tässä on tunnelmia tytön huoneesta ja vähän pojankin. M täyttää jo pian 10 vuotta ja siirtyy siskonsa kanssa pian "perhoshuoneeseen". Tämän huoneen valtaavat sen jälkeen juniori ja pikkuprinsessa. Hempeät värit eivät ainakaan vielä ole alkaneet tyttöjä kyllästyttää, joten onneksi ei heti tarvitse ryhtyä tapetointihommiin.  Vielä en ihan jaksaisi. Kuvasin huoneet kuitenkin ennen muutostöitä sellaisina, mihin pisteeseen ne tähän mennessä olin saanut. Esim. taulujen ripustelemisessa olen armottoman laiska. Perhoshuoneessa vierailemme myöhemmin.

Tytön sängyn olen antanut olla männyn värisenä, vaikka kellastunutta männyn väriä en yleensä voi sietää. Tässä tapauksessa se mielestäni tasapainottaa huoneen yleisesti viileää värimaailmaa.

Vanha pulpetti on ollut vuosia meillä hoidossa tädiltäni. Sekin on saanut olla alkuperäisessä värissään. Sen sijaan vasemmassa reunassa pilkottavan asentamatta jääneen pikkukeittiön kellastunut mäntytaso on uudistusajatusten alla. Siitä juttua sitten myöhemmin.

Hyllykkö lelukoreille syntyi helposti mäntylevyistä. Liitoksissa ruuvit ja puuliimaa. Ruuvin kannat kitataan ja maalia päälle. Alaosaan pienet korotuspalat nurkkiin ja jalkalistat kiinni viimeistelynaulaimella. Hyllykkö muuntuu leikeissä hyvin mm. barbien tai PetShopien kodiksi. Korien väliin voisi laittaa myös pystylevyt oviaukkoineen, niin saisi leikkeihin myös huoneiden väliseinät. Korit ovat Ikeasta, mutta niitä ei ikävä kyllä enää valmisteta.

M rakastaa kaikkea pöllö-aiheista. Satumetsä-teemaan löytyi sopiva pöllölamppu täältä.

Pieni sivusta vedettävä sohva on huutokauppalöytö vuosien takaa.

Kaapin lasi-ikkunoihin olen ommellut verhot ja kiinnittänyt ne verhovaijerilla. Pieni kukallinen silkkimekko pääsee vielä pikkuprinsessan päälle ensi keväänä:) Ompelin aikoinani samanlaiset silkkinauhakirjaillut mekot tytöille ystäväni häihin. Kankaan toi ystäväni Kiinasta.

Vaaleanpunamekkoinen posliininukke on muisto omasta lapsuudestani. Muistan, miten olin haaveillut posliininukesta pitkään, ja miten yhdessä jo edesmenneen äitini kanssa menimme kauppaan nukkea katsomaan. Olin tosin tuolloin jo sen ikäinen, että nukke päätyi lopulta lähinnä sisustusrekvisiitaksi. Nukella on ollut kyllä lupa leikkiä, mutta jostakin syystä vauvamaisemmat nuket ovat kelvanneet omien tyttöjen leikkeihin. Nyt se odottaa kaapin päällä, josko pikkuprinsessa huolisi sen leikkeihinsä aikanaan.

Yllä oikealla kuvassa olevan pienen puun on M väännellyt itse rautalangasta. Pupu on ollut rakas unilelu jo vauvaiästä asti. Metallinen skootteri alakuvassa paljastaa, että huoneessa majailee myös juniori. Lipaston päällä on anoppini taitavasti piirtämä kuva tytöstä.

 Juniori on vallannut huoneesta yhden seinustan. Hän on nukkunut samassa huoneessa M:n kanssa jo pitkään. Lelut ovat tosin tähän asti olleet pääosin alakerrassa koreissaan, koska päivän toiminnot tapahtuvat yleensä siellä. Seinällä on anopin piirtämä kuvataulu omasta lapsuuden apina-unilelustani. Arkku (joka ei ole antiikkia) on löytö huutokaupasta. Kuvassa vilahtavan tilkkutäkin ompelin alunperin juniorille vauvaiän leikkialustaksi. Siinä on muutama kangasväreillä painettu myyräaiheinen kuva, joiden tekemiseen inspiraation sain RuttuNuttu-blogin Annikalta. Kun huoneesta tulee virallisesti juniorin ja pikkuprinsessan yhteinen majapaikka, pitää juniorin seinustaa saada vielä vähän "poikamaisemmaksi". Siitä myös juttua myöhemmin. 

Nyt toivottelen hyvät viikonloput ja kömmin nukkumaan...

Villa Vaahtokarkki

Ystävyyden puutarhan perustaminen ja pihan kolmas kesä

Menipäs tämä jutun jatkaminen hankalaksi... kävi niin kurjasti, että tietokoneelle oli ilmestynyt virus, joka oli ehtinyt tuhota tai sekoittaa suuren osan kovalevyllä olleista kuvista:( Jonkin verran MrA sai niistä palautettua. Kyllä rakennusaikaisia kuvia on tellennettu irralliselle kovalevylle, mutta mä en ole jaksanut vielä perehtyä miten sitä käytetään... No liikaa kuitenkin vastoinkäymistä näin aloittelevalle bloginkirjoittajalle, että tässähän meinaa ihan lamaantua. Tai no jos ei lamaantua, niin ainakin puuhata jotain muuta, ettei koneella jouda istuskelemaan. Vielä kirjoittelen takautuvasti puutarhan perustamisvaiheista. Tänne olen laittanut nyt siis sellaisia kuvia, joita satuin koneelta löytämään. Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu myös nyt-hetkessä, mutta pihan perustamisen historiikin haluan kokonaisuudessaan kerrata itselleni muistoksi. Ensin kuitenkin joitakin kuvia siitä, miltä puutarha tällä hetkellä näyttää, lopussa on jotakin tämän kesän puuhista.

Tällä hetkellä polun kivipengerryksellä kukkii pallohortensia ja ukonhattuja (vai olivatko ne punahattuja? Nyt tuli oikosulku...) Takana olevassa "muumimökissä" katon räystäskoristeet ovat vielä miten sattuu, kun haluaisin vaihtaa ne Kannustalon pylväskoristelistasta tehtyihin, että ilme olisi vähän klassisempi.

Kesäkuussa samalla pengerryksellä kukkivat pionit. Myskimalvat kukkivat edelleen.

Maaritilta ja Ristolta saadut kärhöt kukkivat sunsaasti.


 
 Kärhö viihtyy hyvin omenapuun juurella.

Puna (ukon?)hatun takana kypsyy mummin nimikkopuun omenasato.

Pihamökin edessä ja lammen reunalla kukkivat jo viime syksynä istutetut `Dance ballerina dance`-iirikset. Iirikset tulivat suuremman kasvitilauksen mukana, jonka tein Puutarhakeskus Jaakkolasta.

Jalohortensioita olen hankkinut monia eri lajeja. Tämä kuva pensaasta, jossa oli kaikki mahdolliset lilan, vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen sävyt samaan aikaan (ks. yllä oleva kollaasi). Lajiketta en juuri nyt muista.

Ennen kuin kukkaloistoa on päässyt ihailemaan, on muutama kivi kannettu ja jokunen tunti puutarhaa perustaessa vietetty. Olen suunnattomasti nauttinut prosessista, joka jatkuu edelleen. Ei ole tarvinnut miettiä lihaskunnon ylläpitoa tai mihin karistaa "kolmenkympin kierroksella" syntyneiden myötä tulleet raskauskilot. Kiviä kantaessa ja kivituhkaa lapioidessa ovat ihan itsestään hävinneet. Välillä on ollut sellainen flow päällä kukkapenkkejä tonkiessa, että olen ollut hyvin vaikeasti tavoitettavissa (sisko tätä valitteli, että siellä se hurahtaneena tonkii ruusupenkkiään...). Hetkittäin olen saanut "syvällisiä" oivalluksia, miltä Aadamista ja Eevasta on mahtanut tuntua puuhastella puutarhassaan. Jotenkin olen puutarhassa alkujuurillani. Eli palataanpa vielä siihen, mistä aloitimme. Kuvia ikävä kyllä oli koneella nyt todella vähän käytettävissä.

Muuton jälkeinen kesä 2010 toi mukanaan pihan raivauksen ja perustamisen. Olin ollut todella kiitollinen muuton jälkeisestä runsaslumisesta talvesta, ettei tarvinnut rakennusrojuja katsella. Loppukeväästä olin hahmotellut pihasuunnitelman paperille juniorin nukkuessa päiväuniaan. Erään tutun maisema-arkkitehdin kiinnostusta pihamme suunnitteluun olin aikaisemmin tiedustellut, mutta hän ei ehtinyt kiireiltään ottaa asiaa työn alle. Muita en jaksanutkaan asialla vaivata, kun omassa päässä oli alkanyt jo syntyä visioita pihan toteuttamisesta. Aloin siis keväällä 2010 leikkiä puutarhasuunnittelijaa juniorin nukkuessa pitkiä päiväuniaan. Mitään koulutustahan minulla ei aiheeseen ole, enkä kursseillekaan silloin kerinnyt. Ainoiksi eväiksi jäivät siis oma mielikuvitus ja muutama puutarha-aiheinen kirja. Asioita, joita piti ottaa huomioon suunnitelmaa tehdessä oli mm. se, että takapihan terassin eteen oli jätettävä 4m leveä kulkuväylä, jotta taloa pääsisi joskus vielä maalaamaan nosturilla. Muita toiveita oli luonnonmukaiseksi jätettävä alue, vesiaihe, kivipuutarha ja puro, pergola- ja oleskelualue, grillaus- ja loimutuspaikka, tilaa hyötytarhalle sekä peli- ja leikkialue. Eli ahneesti siis kaikki mahdollinen:) 

Mielikuvissani alkoi elää englantilaistyylinen rehevä ja luonnonmukainen huvilapuutarha, koska se mielestäni sopisi talon arkkitehtuuriin ja sisustuksen jatkeeksi. Tietenkin rakkaat suomalaisista puutarhoista tutut perinneperennat kuuluisivat myös puutarhaamme. Rakennusaikana olin halunnut säilyttää edes muutaman täysikasvuisen puun tontilla: kaksi mäntyä lähdekosteikon metsänurkassa sekä yhden koivun. Tyhjän puuttoman tasamaatontin, korkean talon ja korkean kivijalan yhdistelmä ei ajatuksena oikein kiehtonut, vaikka pohjanmaalla olen pääosan lapsuudestani viettänyt ja näky on sieltä päin sinänsä tuttu. Ehkäpä juuri siksi halusin saada pihaan edes jonkinlaista muotoa ja korkovaihtelua. Tonttia ympäröivä maasto on  kyllä vaihtelevan mäkistä ja takana oleviin taloihin nähden korkoeroa on jopa liikaa. 

Pengerryksen ja puron perustamista kesä 2010.

Tänä kesänä puro on näyttänyt jo tältä.  Maisemoinnin saa loppuun sitten kun puron ja pergolan välinen istutuskaistele on mahdollista viimeistellä pergolan valmistuttua.

Koska tontti viettää taloon päin ja takaterassi on suhteellisen korkealla, suunnittelin takapihalle suurilla kivillä pengerrettävän alueen, joka alkaa neljän metrin päästä takaterassista. Siten piha näkyy myös korkealla terassilla istujille ja kaadot saatiin pihan takaosan suuntaan. Suuria kiviä olin säästänyt jonkin verran tontin räjäytystöistä ja yhden rekkalastillisen kiviä saimme hyvältä naapuriltamme, joka taas oli joutunut purkamaan kivillä tehdyn pengerryksen omalta tontin rajaltaan ja halusi päästä niistä eroon.

Viime kesän (2011) urakka oli suuritöinen aita. Huolellisesti tehtyine perustuksineen ja maalauksineen joku laskeskeli siihen kuluneen 300 miestyötuntia. Aita valmistui puoliksi pihasta kaadetuista puista. Kapeat rimat sahattiin leveämmistä puolittamalla ja ne käsiteltiin ensin oksakohdista oksalakalla ja sitten maalattiin. Maalausapua saimme erityisesti rakkaalta veljeltäni ja apeltani R:ltä. Kiitokset myös muille maalausapuna olleille erikseen nimiä mainitsematta! Tontin puista sahattujen tolppien (5x5 tuumaa) tyvet kyllästettiin venekyllästeellä, koska ne valettiin suoraan betonianturaan. Muuten tolpat maalattiin petroliöljymaalilla. Kuvassa aidantolpat vielä tasaamatta ja hatuttamatta. Tasaus on jo tehty, mutta hattujen askartelu odottaa vielä tekijäänsä. Lisäksi aidan etupihalle tuleva matala osa on vielä tekemättä, kun on vielä pähkäilty, miten sen saisi näyttämään edes jotenkin hyvältä massiivisten etuterassin portaiden edessä.

Tältä piha näytti heinäkuussä 2012. Pihan keskiosa odottaa pergolaa köynnöksineen. Kuva otettu parvekkeelta.

Etu- ja sivupihan kukkapenkkien reunakivet MrA laittoi paikoilleen viime kesänä. Luonnonkiviä saimme hakea eräältä räjäytystyömaalta. Kuvat alkukesältä 2012.



Alkukesällä 2012  jalosyreeni Ludvig Späth ja jättilaukka kukkivat takapihalle kaartuvassa kukkapenkissä.

Tänä kesänä takapihan töitä on jatkettu. Poluille ja tulevan pergolan alueelle on levitetty kivituhkaa, jota MrAction on lapioinut ja kärrännyt eri paikkoihin 35tonnia. Juniori on töissä innokas apulainen.

Kiveyksen reunaan on tekeillä mukulakivikaistaleet. Kuvat kesä-heinäkuulta 2012.

Vielä muutama kuva tämän kesän askarteluista:

Mitä ikkunasta puuttuu?...

...no tietenkin ristikot. Juniori on varsinainen Puuha Pete, jolle on kahdessa vuodessa kasvanut ruuvimeisseli käteen ja jolta naulaaminen onnistuu leikiten. Vasara oli "kongkong", ennen kuin hän oppi puhumaan. Edelleenkin tekeminen menee kyllä puheen opettelun edelle. Innokkaasti hän oli apuna äidin ikkunaristikkonäpertelyissä.

Ja valmista tuli: