Rippijuhlat

 

Vanhimman tyttömme sekä siskoni tytön yhteiset rippijuhlat vietettiin meillä pari viikkoa sitten. Ennen juhlia oli yhtä ja toista valmisteltavaa, ja oman jännitysmomenttinsa valmisteluiden viime hetkiin toi siskoni pojan moottoripyöräonnettomuus, jossa pojalta murtuivat kummatkin ranteet ja solisluu. Kiitollisena sai olla siitä, että kummipoikamme säilyi sentään hengissä! Siskoni perheestä pääsi siis vain osa juhlapäivänä paikalle.  Juhlapäivän aattoiltana minulle oli hyvä stressinpurkukeino karata keräämään tienvarresta niittykukkia ja tekaista niistä oveen kranssi.

 Vasemmalla feikki, oikealla aito. Jos totta puhutaan, inhoan tuota feikkiä: tekokukat eivät ole ollenkaan mun juttu, mutta ehkä tässäkin poikkeus vahvistaa vain säännön :).

Ensimmäisen juhlapäivän aamuna takapihan puistosyreenin (Tamelan kaunotar) oksat roikkuivat sateesta raskaina.

 Etupihan puolella 'Syringa Palibin' oli täydessä kukassaan.

 Pöydässä oli herkkuina mm. mummin lusikkaleipiä,

 takuuvarma joka juhlien herkuksi muodostunut Brita-kakku (ohje löytyy esim. täältä),

 sekä viime vuotisista kummipojan rippijuhlista tuttua valkosuklaamoussekakkua. (Lupaan laittaa sen ohjeen heti kun saan, kun joku sitä jo aiemmin kyseli. Kakku oli siis siskoni anopin tekemä).

 Omasta kullannupusta on kasvanut kaunis nuori neito. Mihin nämä vuodet ovatkaan näin nopeasti vierineet? Hurjaa ajatella, että olen itse naimisiin mennessäni ollut häntä vain viisi vuotta vanhempi... ihan teini siis... kääks, ei kai tässä miehen pidä vielä ruveta haulikkoa latailemaan tulevia kosijoita varten? hehe :).

Mekko-ompeluihin en tällä kertaa itse jaksanut ryhtyä ajan puutteen vuoksi sekä turhauduttuani täysin kangaskaupan huonolaatuisiin juhlapukukangasvalikoimiin. Jos itse siihen vaivaan ryhtyy, on kankaan oltava todellakin muuta kuin akryyliä. Ei sen puoleen, että budjettiakaan olisi nyt ollut kotimaisena pukua teettää loppukesän tulevan Amerikan reissun vuoksi (ikävä kyllä :(). Päätin siis uskaltautua kokeilemaan ystävän suosittelemana puvun tilaamista mittatilauksena suoraan täältä. Käsittämätöntä, että täydellisesti istuva erittäin laadukkaasti valmistettu ja huolellisesti vuoritettu puku oli kymmenessä päivässä kotiovella. Kengät ostin samasta paikasta tanssikenkäversioina, joilla kokemattoman korkokenkäilijän on helpompi astella. Teippasin vain pohjat, että voi ulkosallakin tepastella. Korkojen korkeuden sai itse valita.

 

Ensimmäisenä juhlapäivänä vieraita viihdytti erittäin kaunisääninen artisti Chelsea Moon esityksellään. Kyseisen laulajan tuotantoon voit tutustua täällä, suosittelen! :)

Toisen juhlapäivän iltana kaunokainen jaksoi vielä pyörähdellä ilta-auringossa äipän räpsiessä about ne yli 300 kuvaa. Tänne sain laittaa tällaisia hieman anonyymimpiä otoksia tyttöni luvalla. Vieraiden levittyessä pihamaalle kahvittelemaan minulla oli mahdollisuus kaivaa viuluni pitkästä aikaa naftalista extempore, ja pitää pientä kahvikonserttia kouluajan luottosäestäjäni kanssa. Iän tuoma tulkinnan kypsyys taisi tällä kertaa korvata tämän artistin tekniset puutteet ;). Kiitos ystäväni Liisa, oli niin mukavaa musisoida jälleen yhdessä vuosien jälkeen!

Suuret kiitokset vielä kaikille paikalla olleille juhlavieraille ja teille, jotka huomioitte muulla tavoin päivänsankarittarien juhlapäivän!
Kauneutta ja lämpöä viikonloppuunne toivottelen!


***
Mari

Lilaa ja fuksiaa

Tällä hetkellä vähän harmittaa kuinka vähän aikaa tuntuu olevan blogille. Nytkin on hurahtanut vaikka kuinka kauan aikaa siitä, kun koneelle viimeksi ehdin istahtaa. Puhelimen kautta juhannusreissulla pari kommenttia taas joidenkin blogeihin väsäsin, mutta siinä mun blogiaktiivisuus onkin viime aikoina ollut. Huomaan silti, että mulla on tänne ikävä. Tää on niin hyvä tapa ottaa omaa aikaa, mutta olla silti myös jossain määrin sosiaalinen. Ja toteuttaa visuaalista puoltaan. Paljon olis juttua tänne laitettavaksi, jos vaan kerkeis. Stressiä en silti tästä harrastuksesta haluais edelleenkään itselleni muodostaa. Nyt on siis näin, mutta kenties hetken päästä taas toisin.
Mulla on läppärin näyttö ollut edelleen rikki, mutta koska kone muuten pelittää ihan hyvin, se on ollut yhdistettynä tavalliseen isompaan näyttöön. Ajaa siis asiaansa edes jotenkin. Olen silti huomannut, että tästä blogiharrastuksesta tulee paljon hankalampaa, jos konetta ei voi käyttää ja lueskella muiden blogeja esim. aamukahvia juodessaan, vaan pitää aina varta vasten istua työpöydän ääreen. Jossain toisessa elämäntilanteessa se toimisi ehkä ihan hyvin. Päivät kahden pienimmän kanssa ja tietysti nyt kesällä isompienkin kanssa kuluvat sen verran intensiivisesti, että se varta vasten otettu hetki on usein iltamyöhään. Ja tunnustan, että olen tässä viime kuukausina useammin käyttänyt sen myöhäisen ajan nukkumiseen, mikä on ollut ihan viisasta. Parina iltana viikossa voin kukkua pitemmälle. Se on ollut tätä mun uuden vuoden teemaa, että saisin mm. unirytmit kohdilleen ja aivoille tarpeeksi lepoa. Vihdoinkin, kun ehkä puolen vuoden ajan olen saanut nukkua taas yöllä yhtenäistä unta monen vuoden jälkeen. Pikku hiljaa tää aivoremontti ehkä tuottaa taas tulosta hieman kirkkaampana ajatuksenjuoksuna.
No, tässä oli nyt tällaista höpinää ja kuvia taas jo parin viikon takaa. Magnolia, anemone, saksankurjenmiekka ja mummilta saatu pihasyreeni ensikukassaan. Sen verran sateista ja kylmää on ollut, ettei esim. pionit ole aloittaneet täysillä kukintaansa, eli toisaalta myös ihan sopivaa kuvaustaukoa. Tosin niistä tytön rippijuhlista olisi sitten ne yli 500 räpsyä. Ehkä voisin muutaman tännekin laittaa, niin kaunis neitonen täällä pihamaalla silloin pyörähteli.  Nyt olen vaan ollut juhlien ja juhannuksen jälkeen pikkuisen levon tarpeessa ja nytkin uni taitaa maistua parhaimmalle, joten verkkainen meno täällä edelleen kesän aikana jatkuu.
Toivotan ihanaa viikkoa kaikille, ja hyvä on välillä muistaa toivottaa tervetulleiksi myös uudet lukijat. Kiva kun olette täällä!


***

Mari

P.S Ja nyt palaan edellisiin kommentteihinne...

Puutarhan tulppaaneja viime viikolta

 

Aidan ja pergolan vierustaisissa kukkapenkeissä sentään viime syksynä istuttamani tulppaanit nousivat kauniisti kukkimaan. Kuvia puutarhasta olisi vaikka kuinka. Ehkä laitan tällaisia hyvin kukkapainoitteisia kuvapostauksia tässä peräkkäin muutaman. Kuvaamisessa olen jo tämän kevään kuvaillut manuaaliasetuksilla välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä, mutta joku haju alkaa jutusta jo olla. En sen kummemmin kuvia editoi, joten kuvien tänne laitto tuntuu helpommalta ja nopeammalta kuin nuo tekstien kirjoittelut. Eli välillä mennään hyvin vähäsanaisesti. Viikon päästä täällä on rippijuhlat, joten tekemistä riittää. En tiedä, miten sen ajankin saisi vielä riittämään.

Kauneutta uuteen viikkoonne!

*** 

Mari

Kotimaan kesäretkivinkki: Lappenrannan hiekkalinna

Tässä olisi pieni kesäretkivinkki, jos satutte suunnittelemaan reissua Itä-Suomen suuntaan. Muistan jonkun osuvasti sanoneen, ettei se ole metropoliitti, joka ei tunne omaa maataan. Viime vuoden aikana kiersimmekin aika lailla koko Suomen läpi Kainuuta lukuunottamatta, vaikken niistä matkoista ole ehtinyt täällä blogin puolella sen kummemmin kertoillakaan. Viimeiseen pariin vuoteen ei olla taidettu matkustaa kertaakaan ulkomaille. Jossain vaiheessa vaan havahduin, että nyt kun isommat tytöt ovat vanhempia, olisi mukavaa heidän kanssaan kierrellä enemmän myös ihan omaa kaunista kotimaatamme ristiin rastiin. Pienemmätkään eivät osaa vielä kauemmaksi haikailla.  Ja kuuluu se nyt jo ihan  yleissivistykseenkin, että osaa sijoittaa Suomen kartalle vaikkapa sellaisen kaupungin kuin Lappeenranta ;).

 

 Tässä pääsette nyt kuvien myötä visiitille Lappeenrannan viime kesäiseen hiekkalinnaan. Samalla saatte pikakertauksen tai perehdytyksen Suomen kansalliseepoksen Kalevalan runoihin (tai osaan niistä). Tällä kertaa runot voi lukea myös englanniksi tai venäjäksi.

Samoin kuin Kemin lumilinna, Lappeenrannan hiekkalinna rakennetaan joka vuosi uudelleen uuden teeman ympärille. Viime kesänä aiheena oli Kalevala. Hiekan veistäjänä toimi Jukka Lahela. Hiekkaa linnan rakentamiseen kului yli kolme miljoonaa kiloa.

Hiekkalinnan esittelysivulle pääset tästä.

 

 

 

 

 Hiekkalinnan yhteydessä oli muitakin kivoja.aktiviteetteja. Meidän lapset innostuivat maalailemaan mm. savikukkoja.

Ehkä tämä postaus alkaa olla pituudeltaan jo sitä luokkaa, etten laita kuvia enää enempää :) Hienoa jos jaksoit loppuun asti.

 Ollakseen onnellinen ei siis aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan - kotimaan matkailu on varsin varteenotettava ja Suomen taloutta tukeva vaihtoehto. Suosittelen!


***

Mari