tiistai 29. huhtikuuta 2014

Piikkarit ja puutarhaa

 
Ollaan oltu kipeänä, joten neljän seinän sisällä on kaunista päivää vietelty. Pojan kanssa tämän päivän askarteluihin kuului nurmikon ilmaussandaallit. Tai miksi noita nyt nimittäis. Kyllähän näitä kaupasta valmiinakin sais, mutta kivaa puuhaa on tehdä itse kaikesta jämämateriaalista. 3mm:n ja 6 mm:n vanerista sahasin pojan kenkien malliset palat kuviosahalla verstaan puolella sillä aikaa kun pienet piirtelivat askarteluhuoneessa. Poika sai porata huopanaulojen naulausta varten pienet reiät. Sandaalien remmit ovat Kannustalon pystytysvaiheesta jemmattuja elementtien nostoliinoja, joita säästin ja pesin muutamia.
 
Illalla sitten sandaaleja testailemaan. Menivät hyvin äidinkin kumppareihin :).
Pihalla on mullattu kukkapenkkejä ja levitelty uutta kuorikatekerrosta pihan takaosan metsä- ja potager -osastolle. Muutama hassu kasvilavahan meillä vain on jonkinlaista pienviljelyä varten. Olen halunnut pitää tuotantopuolen hillittynä ja hallittuna vielä näinä kiireisinä vuosina, kun erinäisiä projekteja on yllin kyllin.
Ja sitten olis suuren kiitoksen paikka: Täällä on kuukauden verran nyt pöhissyt kompostori, jonka hankin Taloon.com:n järjestäämän Raksaniksit-blogikilpailun voittorahoilla. Olen todella kiitollinen kaikille blogiani kisassa äänestäneille! 
Summasta riitti myös tuohon postauksen ylimmässä kuvassa vilahtaneeseen Black&Deckerin sähköviilaan (mainio vempele!) kuin myös muumimökin takaseinään kiinnitettyyn laskostavaan kasteluletkukelaan (joka on kyllä ihan järkyttävän värinen kaikessa räikeydessään). Lisäksi hankimme yhden puuttuneen wc-käsisuihkun ja pari pidikettä sekä yhden lyhtypylvään. Rakentaneet ja remontoivat kyllä tietävät, miten nopeasti tuollainen tuhat euroa rautakaupassa hupenee;). Kymmenesosa voittosummasta meneekin vielä sitten muuhun kuin omiin tarpeisiin.
 (Miksi muuten ihmeessä noiden puutarhan muovituotteiden pitää olla niin räikeän värisiä (huomio myös keltaiseen puutarhapumppuun)? Biolanin kompostorista sentään oli tullut onnekseni varsin järkevän näköinen harmaa versio. Aikaisempien vihreän ja ruskean mallin takia sitä ei ole ennen halunnut edes omalle pihalle hankkia. Joo, olen visuaalisesti yliherkkä esteetikko, enkä siitä muuksi muutu... mut mainittakoon vielä, ettei tulis kyllä mieleenkään häiriintyä, jos jonkun muun pihalla näitä räikeyksiä esiintyy, eli olkaa ihan rauhassa vaan mun seurassa räikeyksinenne visuaalisesti vähemmän herkät ;). Ehkä hommaan muovimaalia ja tuunaan noi vielä joku päivä vaikka harmaaksi.)


Puhelimen kuvia siis tähän asti ovat otokset olleet... Magnoliassa näyttäisi olevan uusia nuppuja. Talvensuojaturve, verkko ympärillä ja harso päällä se näyttäisi talvehtineen ihan hyvin. Ihkut puutarhahanskat kävin hakemassa Honkkarista Villa Elsallan Sannan vinkkaamana. Harmittaa, että olin asialla liian myöhään, kun meille ei mainospostia tule, ja noita Lauran puutarhatuotteita on ilmeisesti ollut Honkkarissa yksinoikeudella myynnissä jo kuukauden verran. Nää Ashleyn tuotteet ovat tälle huvilatyyliin hurahtaneelle vissiin ainoa pakkomielle...
Tytölle sentään löytyi vielä ihanat uudet saappaat oikean kokoisena.

Loppuun vielä kuvia etukukkapenkin ensimmäisestä kukkijasta: Tarhakylmänkukka.


 



Laitoin tuon edellisen postauksen 2v.-arvonnan linkin tuonne sivupalkkiin, että nekin sinne vielä löytävät, jotka eivät ole ehtineet vielä osallistua.

Hyvää vappua jo kaikille etukäteen toivottelen!


 VillaVaahtokarkin Mari








lauantai 26. huhtikuuta 2014

Arvonta: Villa Vaahtokarkin tarinoita 2v.



 Piipahdin Ison Omenan Suomalaiseen kirjakauppaan...

 ... ja siellä se oli: Hurmaava huvila
Mietin, että aikamoisessa vaativuuden tunnelukossa olisin, jos nyt ei tuntuisi miltään. Oli kivan kutkuttava tunne nähdä omia kuvia kirjakaupassa myytävän kirjan kannessa. Jippii ja tuuletus! (harjoittelen onneni esiin tuomista ;)). Noi kolme alinta kuvaa vasemmalta on siis mun kamerasta :). Myös muita kuviani kansien sisältä löytyy.
Tuumailin, että olisi osuvinta juhlistaa kaksivuotiasta blogiani arpomalla täällä vielä toinen Hurmis ihan omaan piikkiin.

Kansien väliin kun on tallentunut myös Villa Vaahtokarkin tarina. Siinä on joitain muistoja, joista en ole täällä edes kertonut. Ihanan Ilona Pietiläisen kirjan saat omaksesi todennäköisesti muistakin Suomalaisista kirjakaupoista, jos arpaonni ei nyt osu kohdalle, tai et vain muuten luota onneesi.

Arvontaan pääset mukaan yhdellä arvalla jättämällä kommentin tunnistettavalla sähköpostiosoitteella ja kertomalla arpamääräsi tähän postaukseen täällä blogissa tai facebookin sivulla.

Toinen arpa tipahtaa, jos olet blogini kirjautunut lukija tai tykännyt blogin facebook-sivuista. (Tarkistatko vielä tämän asian, sillä arpajaissihteerini (isot tytöt) ovat olleet tarkkoja tästä seikasta, enkä aina ole ehtinyt viestiä laittaa puutteesta henkilölle ennen arvontaa. Aiemmassa arvonnassa he ovat armota vähentäneet arvan, jos profiilia ei lukijat-gadgetista tai facebook-tykkääjistä löydy. Välillä lukijat-gadget on nimittäin kenkkuillut, eikä ole ilmeisesti kirjannutkaan kaikkia yrittäneitä lukijoiden joukkoon. Ja saa siis tässä yhteydessäkin vielä halutessaan tykkäillä ja liittyä lukijaksi, mutta teethän sen muista motiiveista kuin pelkästään arvontaan osallistuaksesi.)

Kolme arpaa saavat kaikki, jotka linkittävät arvonnan omaan blogiinsa tai jakavat arvontalinkin facebookissa. Linkityskuvana voi käyttää postauksen viimeistä kuvaa.

Arvonta päättyy 16.5.2014


Onnea kaikille arvontaan!


♥ ♥ ♥


 VillaVaahtokarkin Mari

torstai 24. huhtikuuta 2014

Babyshower


Huhtikuun alkupuolella ajelin muutama sata kilometriä Etelä-Pohjanmaalle suht extempore järjestetyille hyvän ystäväni  (vanhimman tyttöni kummitädin) vauvakutsuille.  Tätä lasta on odotettu 17 vuotta tähän maailmaan, joten oli todellinen syy iloiseen juhlaan, jonne olisin ollut valmis saapumaan vaikka kuinka kaukaa!

 Pakkasin matkaan tekemäni vaippakakun, jota koristi vanhimman tyttöni ompelema pupu. Vaippakakun koristelussa oli elementtejä sekä tytön että pojan varalle, koska lopulta ei ole koskaan täysin varmaa, kumpaa sukupuolta tuleva lapsi on. Kakun sisälle piilotin vauvanhoidossa tarvittavia yllätyksiä.



Juhlat saatiin pidettyä loppuun asti yllätyksenä päivän sankarittarelle. Lähempänä asuneet ystävät huolehtivat, että juhlittavan siskon kauniissa kodissa pöytä oli täynnä herkkuja. Lisäksi he olivat huolehtineet lahjakortilla siitä, että tulevan vauvan äiti muistaa hemmotella myös itseään.





Kiitokset vielä upealle naisporukalle ihanasta illasta! Aivan näinä päivinä H-hetki koittaa, ja jään ilolla ja jännityksellä odottamaan uutisia pienestä suuresta elämän ihmeestä.
 
Huomisella laitankin sitten lupaamani blogin 2-vuotis synttäriarvonnan käyntiin, joten olkaahan linjoilla.

 ***

Loppuviikon terveisin

VillaVaahtokarkin Mari

 
(P.S. Kuvien kohiseva laatu johtuu hämärässä käyttämistäni suurista iso-luvuista)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!


 
 Ylösnousemuksen päivänä pienimmäisemme piti huolta, että noustaan ylös varhain jo klo 5.34. Kiire oli kova hiekkakakkuja tekemään.



 

 Pääsiäinen vietettiin rakkaan ystäväperheen kanssa hyvin pitkälle ulkona toistemme seurasta ja kauniista säästä nauttien...
 


 ... elämän ihmeitä ihmetellen...


 

 ... ja hyvästä ruoasta nauttien.

 





 




Hyvää pääsiäistä toivotan vielä kaikille!
Nyt palaan vastailemaan edellisiin kommentteihinne :).

***
 VillaVaahtokarkin Mari

P.S. Kuvat sisiliskosta otti MrA


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Maisema-arkkitehtuuria puutarhasta


 Jottei blogin päivittämiset nyt ihan lässähtäisi, laitan muutaman kuvan meidän takapihasta ja sen rakenteesta. Kevätaurinko on vaan antanut virtaa laittaa niin monta juttua taas vireille, että kaikki liikenevä aika menee muualla kuin koneen ääressä istumiseen. Monta postausta on tällä hetkellä kesken. No, ehkä niitä pikku hiljaa tulee valmiiksikin jossakin vaiheessa. Yritän vain muistutella itselleni, että ensi sijaisesti itselleni tässä asioita arkistoin, mutta mukavaahan se on, jos näistä jutuista on muillekin iloksi ja inspiraatioksi. 
Nyt kun piha on vielä talven jälkeen karun näköinen, kaikki sen rakenteelliset jutut erottuu parhaiten, ja voin kertoilla jotain, miksi piha on rakentunut niin kuin on rakentunut, ja mitä sitä suunnitellessani olen ajatellut. Jonkin mittakaavapiirroksenikin aiheesta löysin, mutta en vaivautunut sitä kuvaamaan, kun olin piirrellyt sen niin haalealla lyijykynällä. Pitää tehdä siitä vissiin parempi väritetty versio puutarhakansioon tuleville polville... Mikään ammattilainenhan en puutarhasuunnittelussa todellakaan ole, ihan vaan tällainen harrasteleva wannabe-hortonomi ja -maisema-arkkitehti, jolla ehkä on vähän keskimääräistä vilkkampi mielikuvitus.
 Kuvista näkee, että tonttimme on varsin kompakti kaava-alueen tontti, jossa muut talot ovat lähellä. Siksi myös lähes kaikissa puutarhasta otetuissa kuvissa yleensä näkyy talomme taustalla ja  saa miettiä kuvakulmia valitessaan, ettei muut talot ympärillä taas kovin näkyisi. Alla olevasta kuvasta en kuitenkaan lähtenyt retusoimaan esim. naapurin trampoliinin runkoa. Rajapensasaita kulkee noiden männynrunkojen takana. Männyt halusin säästää riippukeinua varten, jota tosin ei ole edelleenkään ripustettu, koska juuri siinä kohtaa keskellä on muurahaiskeko :). Aamupäivän aurinkoa ne kivasti siivilöivät, että löytyy vähän varjoakin tontilta. Takanaapureihin on parin metrin korkoero. Tontillamme on pinta-alaa 888m2.
Yllä olevasta kuvasta hahmottaa takaterassin ja pergola-alueen välisen kivituhka-alueen, joka ei varmaan kunnolla ole aikaisemmin näkynyt. Laskeskelimme tarvitsevamme tuon alueen siksi, että taloa pääsee dino-nosturilla vielä joskus maalailemaankin (mikä on telineitä huomattavasti helpompaa ja nopeampaa), eli alue on neljä metriä leveä terassin etuosasta isoihin kiviin mitattuna. Kivituhkalla on kiva pelailla vaikka mölkkyä, petangueta tai potkia palloa.
Kivituhka-alueiden käyttö ja huolellinen perustaminen tekee pihasta helppohoitoisen.  Kivituhkan alla on paksu katekangas, jonka päälle kivituhkaa on jyrätty 10 cm kerros. Katekankaan alla oli vielä muistaakseni sellainen 15 cm karkeampaa sora-ainesta. Aikaisemmin postailin pihan perustamisvaiheista täällä. Haravoidahan hiekka-alueita pitää aika-ajoin, mutta nautin siitä äänimaisemasta, mikä haravoidessa tai hiekka-alueella kävelemisestä syntyy varsinkin kesäiltoina. Kivipengerryksillä istutukset kohoavat kivalle hoitokorkeudelle ja nurmikkoalueetkin on helppo ajaa ruohonleikkurilla vajaassa kymmenessä minuutissa. Istutusalueet on erotettu nurmikosta kanttausnauhalla.
 Keittiön erkkeristä on ulko-ovi tuohon terassille, jota näkyy pieni siivu ylimmän kuvan alakulmassa. Laitan vielä tähän muutaman viime kesänä otetun kuvan keittiöterassista, joka on meille aikalailla vain tuollainen aamukahvittelupaikka sohvaryhmän siirryttyä pergolaan. Alla oleva kuvakulma terassille on tytön huoneen/ entisen työhuoneen oven suunnasta.


 


 Tämä kuva on puhelimella otettu räpsy eiliseltä päivältä. Kuvissa näkyy myös liukukolmio, jonka ostimme ystävältä tästä läheltä. Se tulee luultavimmin sijoittumaan pihan taka-osaan, koska kaavailen tuonne alle lapsille yllätykseksi pupujen kotia... 

Terassin käsittelimme viime kesänä harmaaksi kelonharmaalla terassiöljyllä. Liukukolmio tulee saamaan todennäköisesti saman käsittelyn. Alla olevassa kuvassa näkyvä terassipuiden ruskea sävy oli ihan vikatikki, varsinkin kun alun perin käsittelimme sen vielä tuota sävyä tummemmaksi. Poistimme vanhan käsittelyn painepesurilla ja kuvan ruskea on siis painepesurin jäljiltä ennen harmaata käsittelyä. Tummassa sävyssä näkyi kaikki lika ja se muutenkin haalistui todella epätasaisesti.
Terassitolppaan kiinnitetyn keinun askartelin jämäkakkosnelosista edelliskesänä. Kuvasta näkyy, että pojalla (3 v.) oli jo viime kesänä kova vauhti päällä ;).

Yksi vehreä viime kesän kuvakin pihasta oli laitettava. Ei tuota tulevien kuvien karuutta muuten kestä ;). Kivituhka-alue on osoittautunut hyväksi pienten leikkeihin, koska he ovat aina valvovan silmän alla, jos aikuinen sattuu istuskelemaan terassilla tai pergolassa. Lisäksi pergola-alue näkyy kivemmin terassilta, kun se on nostettu kivipengerryksellä terassialueen kanssa suurin piirtein samalle tasolle. Tasamaatontille saimme näin tekemällä vähän korkovaihtelua, joka oli perusteltua myös siitä syystä, että tontti viettää taloon päin. Pintavedet pysyvät nyt paremmin tontin takaosassa. Lisäksi vältyttiin ikävältä maa-aineksen vaihdolta (ja lisäkustannuksilta), jota metsänpohjatontti olisi muuten vaatinut.
 



Tontin takaosan luonnonvarainen "metsäpalstalla" on edelleen rumassa läjässä polttopuita, jotka ovat tontilta kaadetuista puista. Toivon sen siistiytyvän tämän kesän aikana. Muumimökin takana on muutama terassilautojen jämistä askartelemani kasvilaatikko. Lapset ovat niihin innokkaasti istuttaneet joka kesä sipulia, porkkanaa ja perunaa ja iloinneet omasta sadostaan.
Pieni lampi/vesiaihe on sillä kohtaa, jossa joskus vuosikymmeniä sitten on ollut luonnonlähde. Nyt kuvan lammessa näkyy vain talviajan sadevedet. Tänään sainkin jo puron uoman siivottua ja lammen tyhjennettyä, mikä oli tehtävä, koska tein hedelmäpuille ja marjapensaille kevätruiskutuksen pari päivää sitten. Ruiskutetta ei saa tehdä 25 m lähempänä vesistöä, koska siitä tulee vesieliöille haitallisia seurauksia. Kolme sammakkoa lammikosta lötyikin jo kutupuuhissaan, eli hyvä olikin tehdä tyhjennys ajoissa. Tontin takaosan maaperä on todella savipitoista, mutta lammen viereen kaivettu puutarhakaivo poistaa hyvin ylimääräisen kosteuden lähdealueelta. Piha-alueen ja muumimökin sähköt ovat olleet edelleen lopullisesti vetämättä, joten kaivon vieressä on ollut tähän asti epämääräinen jatkojohtohässäkkä. Sähköt laitetaan tämän kesän aikana kuntoon ja tuonne metsän rajaan kaivosta hieman vasemmalle on jo hankittu sellainen Narnia-lyhtypylväs satumaailmamme tunnelmaa viimeistelemään ;).

  Polkua reunustavien isojen kivien asettelussa hyödynsin visuaalista harhaa, eli alkupäähän laitettiin suurimmat kivet ja loppupäähän pienemmät ja matalammat, jolloin syntyy vaikutelma todellisuudesta pitemmästä polusta. Polku myös kapenee hieman loppua kohden. Kaiken kaikkiaan halusin käyttää puutarhassa kaarevia ja epäsymmetrisiä muotoja, koska itse talo on arkkitehtuuriltaan hyvin symmetrinen.

 
 Karun näköinen tämä talvipuutarhamuoto, koska havukasveja ikivihreyttä tuomaan en ole kukkapenkeissä osannut oikein käyttää. Ainakin lammen ympärille niitä voisi jonkun verran lisätä. Sen ympärillä olisi muutenkin hyvä olla joku korkeampi puu tuomassa varjoa, koska nyt lampi on käytännössä koko päivän paahteessa. Lammesta ja purosta on edelleen omat postauksensa tekemättä...
Laitankin tähän nyt vastaukseni pergolan mitoista, joita taannoin kysyttiin. Pergolan pation koko on 4.40m x 7.70m. Pylväät ovat kolmen metrin välein toisistaan ja jänneväli pylväissä on 4.0m, eli katon parrut ovat vähän pitempiä kuin normi 4.5m. "Parrut" katossa on kakkosvitosta ja aseteltu 70 cm välein. Aluksi hieman kauhistutti, että melkoinen tanssilavahan tuo on, mutta nyt ei enää ollenkaan. Mahtuupahan isompikin seurue juhlimaan. Nyt siinä on potkittu palloa ja pelattu sählyä ;).

Vilkaisu vielä etupihan puolelle. Puhelimen kameraräpsy parin päivän takaa. Projektia siis taas pukkaa... Puuaita tehtiin vain tuonne nurkalle asti pari vuotta sitten siihen korkeuteen, mitä luvanvaraisesti piti rakentaa kaavamääräysten perusteella. Jotenkin alkoi tuntua, että loppuvaikutelmasta tulisi liian häkkimäinen, jos sen olisi jatkanut puisena loppuun asti, joten emme 80cm korkean aidan osuutta vielä rakentaneet, koska sen saa tuohon rakentaa ilman erillistä lupaakin. Pari vuotta asiaa pähkäiltyäni päädyin kivipenkissä olevaan matalaan pensasaitaan. Kivillä olemme meidän puolelta korottaneet myös naapurirajalla olevan kiiltotuhkapensasaidan tonttien korkoerosta johtuen, mikä näyttää ihan kivalta.

Nyt hieman mietiskelen, istutetaanko tuohon kivipenkkiin samaa kiiltotuhkapensasta kuin on naapurirajalla vai olisiko jokin ikivihreä versio parempi. Muutenhan noissa etupihan kukkapenkeissä ei havukasveja ole vehreyttä talviaikaan tuomassa, joten ikivihreä aita vähentäisi hieman talviajan karuutta. Suht matalana (n. 50 cm) pensasaita olisi tarkoitus pitää, joten mieleeni tuli, että toimisiko tuossa esim. kääpiövuorimänty? Mahonia ja orjan-/pihalaakeripensas olisivat ikivihreitä lehtipensasvaihtoehtoja, mutta käsittääkseni ne eivät viihdy auringossa. Lisäksi mahonian kirkkaankeltaiset kukat keväällä eivät jotenkin houkuta. Tuo on aika paahteinen paikka puolesta päivästä eteenpäin, vaikka tuo auton nurkka talosta osoittaakin pohjoiseen. Mitäs sanotte? Muitakin ehdotuksia ja hyvin mielikuvituksellisia ja hauskojakin sellaisia otan vastaan.

Krookukset ovat puskeneet vauhdilla esiin. Ne toivottakoot teille pääsiäisen iloa, kun muuten tuo pääsiäinen on tullut aika tehokkaasti skipattua täällä blogin puolella tänä vuonna. Tai voihan olla, että laitan muutaman kuvan vaikka sitten maanantaina. Nyt menen unten maille, jotta jaksan toivottaa ihanan ystäväperheemme viiden lapsen kera meille huomenna tervetulleeksi pääsiäistä viettämään.

Lepoa ja iloa teidän kaikkien pääsiäiseen!



VillaVaahtokarkin Mari