Parittomia ja parillisia

Sukista on kyse. Inhoan sukkien parittamista. Tämän kokoisessa perheessa sukkapyykkiä riittää ja niitä parittomia sukkia löytyy joka koneellisesta. Silloin kun konetta ladataan, en jaksa käyttää aikaa sukille pareja etsien, vaan väri ratkaisee koneen sisällön. Yksi pikkuprinsessan pitsisukka päätyi uusiokäyttöön koristamaan parittomille sukille tarkoitettua kassia. Tämä kassi tosin matkasi Tinttarukselle arvontavoiton myötä. Nyt jännäänkin, tuliko se yhtään tarpeeseen, vai onko Tinttarus ratkaissut parittomien sukkien ongelman muulla tavoin :). 

Kassin kantorivat ovat varsin vankkaa tekoa (jos parittomia sukkia alkaa olla kilokaupalla... ), nimittäin Kannustalon seinäelementtien pystytyksen yhteydessä tulleita valkoisia nailonremmejä, joita muutamia pesin ja säilytin kassiprojekteja varten.

Pussin sivutaskussa voi säilyttää sukkien parittamiseen tarkoitettuja klipsuja, jos saa opetettua perheen muut jäsenet niitä käyttämään. Meillä osaa homman vasta vanhin tyttö. Eli kannattaa opettaa rutiini myös itselle;) Klipsuja löytyy markettien siivousosaston hyllystä. Unohdin tietysti ennen hiihtolomaa sellaisia pussin mukaan hankkia, enkä päässyt ilman autoa maanantaina hakemaan, joten Tinttarus sai tällä kertaa vain näytekappaleen klipsusta pussukan mukana :(.

Parillisien sukkien edustajiksi pääsee kuvat talven ainoasta valmistuneesta sukkaparista. Ja voin tunnustaa, että nämäkin oli aloitettu jo viime talvena. Tuntui mukavalta saada taas yksi ikuisuusprojekti päätökseen.:). Sukkien kukat virkkasin ohuesta Dropsin alpakkalangasta. Lehdet kukkiin leikkelin ja ompelin koneessa kutistetuta vanhasta angoravillapaidasta.

Kantapäiden kavennukset tein omasta päästä yrittäen jäljitellä tavallisen sisäsukan kantapääideaa. Tuli ihan hyvin istuvat sukat, mutta mitenköhän tuon kantapään osaisi tehdä vielä uudelleen?

"Tykkään niin maissinaksusista! Ja jos ette vielä huomanneet, niin nappasin äidin banneripilkut tänne paitaani :)"

Aurinkoa keskiviikkoonne!


VillaVaahtokarkki

Portaat ja eteinen

 Hiihtolomasta tuli myös blogiloma, kun reissussa nettiyhteydet eivät ole pelanneet aivan toivotulla tavalla. Kirjoittelen taas vähän sisustusjuttua ja toivotan teidät tervetulleiksi eteiseen ja portaikkoon.

Lähden liikkeelle pääeteisen näkymästä olohuoneesta viistosti eteiseen. Vierasnaulakossa" arjen perussettiä, eli läjä omia takkeja ja haalareita. Takana oviaukosta näkyy "arkieteinen" tai apukeittiö, jonka ovi vie autokatokseen. Tuohon tilaan voisi tarvittaessa siirtää kodinhoitohuoneen tai rakentaa sauna- ja pesutilat, jos elämäntilanne niin vaatisi, koska tila on vesieristetty. Eteinen ja portaikko olivat haastavimpia suunnittelun kannalta, koska talon pohjapinta-ala on varsin kompakti ja portaikkoon kuluu useampi neliö, kun kerroksia on talossa kolme. Yhdessä kerroksessa meillä on huoneistoalaa noin 80 m2, koko talossa muistaakseni 243m2.

Olin omissa piirustuksissani sijoittanut portaikon alunperin tuonne taka-alalla näkyvän keinutuolin kohtaan. Sen verran amatööri kuitenkin olin hahmottamaan tilan kokoa, että oli hyvä, kun Kannustalon myyjä Petri Noponen ammattilaisena sanoi olohuoneen jäävän silloin aivan liian pieneksi, jos portaikko tulisi siihen. Hän osasi sijoittaa portaikon paremmin heti ulko-ovesta tultaessa oikealle, jolloin vältyttäisiin hukkaneliöiltä. Toki sen myötä tuli muutamia muita sisustuksellisia haasteita, jotka näkyvät yllä olevasta kuvasta. Kuva on otettu suoraan siitä kohtaa, kun ollaan tultu pääovesta sisään. Arkkitehdin piirustuksiin oli merkitty kuvan keskellä näkyvästä tolpasta kiinteä kantava seinä oikealle päin. Sen verran sovelsimme tässä kohtaa, että suunnittelin portaisiin lasikaiteet ja kantavan seinän sijaan välipohjaan laitettiin kantava palkki, joka saa tukensa portaikkoon muuratusta keskitolpasta. Muuten tulisi vaikutelma, että ovesta käveltäisiin suoraan seinää päin. En halunnut perinteisiä kaidepinnoja, koska näkymästä olisi tullut liian häkkimäinen. Mielestäni suoralinjaisempi ja pelkistetympi kokonaisuus sopii tällaiseen kaupunkihuvilaan. Lasikaiteet kellariin vievän porrasaukon ympärillä säilyttävät edes jotenkin tilantunnun. Lasien kiinnitysklipsut tosin vielä omaan silmään häiritsevät, koska laseihin on ollut tarkoitus lisätä vielä erilliset valkoiset kehykset sitten joskus... ehkä...

 Portaisiin suunnittelin lasiset "potkulaudat", että tilan valoisuus säilyisi umpiportaista huolimatta. Luonnonvaloa kulkeutuu nyt myös kellarikerrokseen. Itse portaat tulivat lasiurineen Hoviportaasta valmiiksi asennettuna, mutta karkaistujen potkulasien mittaaminen, tilaaminen ja asentaminen jäi meille itselle. Kaideosuuksien suunnittelu ja toteutus ovat myös omaa käsialaamme.

 

Suoraan pääoven yläpuolella porrasaukko on auki yläkerran kattoon asti.

 

Eteisessä keittiöön johtavalla käytäväosuudella on valelipasto, jonka sisään todellisuudessa kätkeytyy lattialämmityksen jakotukki.

Myös eteisessä jakotukki on koteloitu kattopaneelien pätkillä pieneksi tasoksi.

Eteisen peiliksi hankin Ikeasta peilin, joka oli sopivan kokoinen ja hintainen, mutta makuuni ehkä pikkuisen liian krumeluuri hopeisine kehyksineen tuon tapetin ja eteisen kristallikruunun kanssa. Halusin silti jonkin peilin, ja jos nuo asiat alkavat liikaa häiritä (mitä tuskin kumminkaan tapahtuu, kun homma ei kuitenkaan ole kovinkaan vakavaa...) tuon peilin kehyksen voi vaikka kitata sileäksi ja maalata. Hain alunperin valkoista sileäreunaista peiliä, joka tasapainottaisi tapetin romanttisia koukeroita. Peili pitäisi olla myös viitisen senttiä alempana. Istuimena peilin alla on ollut milloin mikäkin tuoli, mutta etsinnässä olisi sopivan klassinen penkki. En halua tilasta liian romanttista. Jossakin lehdessä näin ihanan, muistaakseni Eliel Saarisen suunnitteleman uudistuotantona valmistettavan penkin, joka voisi olla sopiva, mutta jota en ole mistään löytänyt. En huomannut ottaa edes lehtiartikkelia talteen, eli jos joku teistä tietää kuka sellaisia penkkejä valmistaa, olisin tiedoista kiitollinen.

Loppuun vielä olohuoneen puolelta kuva ystävänpäivän jo keväisistä tunnelmista.








 Leppoisaa lauantaita teille kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Arvonnan voittaja

Eilisiltana ennen arvonnan suorittamista kävin lasten ja anoppini kanssa kävelyllä puistossa, joka oli valaistu kauniisti jäälyhdyin ja -veistoksin. Tässä muutamia tunnelmakuvia ennen arvonnan voittajan julkistamista. Kuka tunnistaa kaupungin ja alla olevan kauniin rakennuksen? (...joka ei ole ikävä kyllä mieheni lapsuuden koti :)) Ajelin tänne yksin lasten kanssa pitkän matkan lauantaina hiihtoloman viettoon.  A saa lukea parin viikon päästä olevaan tenttiinsä nyt rauhassa kotona.

 

Ja sitten arvonnan voittajaan... suoritin arvonnan niin, että tulostin arvontakommentit ja lukijalistat. Numeroin kunkin kommentin ja linkityksen kommenttien eteen omalla luvullaan (eli kaksi lukua kommentista ja linkistä) ja sitten vielä lukijoille omat lukunsa lukijalistaan. Yhteensä arpoja tuli siis 223, kun painotukset huomioitiin. Syötin luvun Random.orgin arvontakoneeseen, joka arpoi luvuksi 142. Tämä luku osui

Tinttarukselle!  (klik!)

Paljon onnea arvonnan voitosta!

Tinttaruksen kommentilla oli siis eri numero kuin lukijalistaan osunut voittonumero, mutta laitan sen vielä tähän:

"Kahdella arvalla mukana kauniin blogin ihanassa arvonnassa♥
Oma blogi sisältää vain ajatuksiani elämästä, pienten ihmeiden äärelle seisahtamista. Sanoissani taustalla vahva usko ja luottamus Jumalaan.
Tykkään hirmuisesti omasta opettajan työstäni. Tykkään runoista, rakastan sanoja. Kaunis musiikki on paras rentoutuskeino. Liikkuvaisia lapsia kotona asuu vielä kolme, vanhin on armeijan harmaissa komentamassa sinne hiljattain menneitä. TAvallinen elämä on rikkaus!Blogissasi ammennan kauneutta ja harmoniaa. Kiitos siitä♥"

Ihan kuin tuo arvontakone olisi tiennyt, kuinka antaumuksella Tinttarus mulle yritti parissa edellisissä postauksessa neuvoa, miten sydänmerkkejä saa laitettua viesteihin... sattumaa arvontakoneen puolesta, mutta jotenkin silti niin tarkoituksellista...

Mielettömän ihania ja piristäviä kommentteja olitte kirjoitelleet, ja palailen niihin varmaan tänään illalla lasten nukkuessa. Ennen arvontaa en sinne omia kommentteja laittanut häiritsemään arvontaoperaatiota...

Nyt toivottelen raikasta talvipäivää kaikille ja tervetulon toivotukset vielä kaikille uusille lukijoille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Hyvää ystävänpäivää!

 Ystävänpäivää tulin toivottelemaan teille kaikille ihanille... ja kiittämään ystävällisyydestänne! Alle laitoin vielä muutaman kuvan.

 Eikös se ole ihan tavallista (strange, odd, bizarre...), että olohuoneen nurkkaa koristaa vielä ystävänpäivänkuusi? ;)

Ja käykäähän edelleen aktiivisesti osallistumassa viime postauksessa olevaan arvontaan. Arvontaviestien perässä löydän jatkossa sitten itse teidän blogeihin sekkailemaan. Niille, joilla ei ole omaa blogia, vastailen sinne sitä mukaa kuin kerkeän. Aivan ihania juttuja olette itsestänne kertoneet --- kiitos todella paljon viesteistänne! Ja lämmin tervetulontoivotus myös kaikille uusille lukijoille, jotka olette tänne löytäneet <3 

XXX

VillaVaahtokarkki

Satasen arvonta 10.2.- 17.2.

Sunnuntai-illan tervehdys teille ihanaiset lukijani! Teitä on nyt yli sata löytänyt tänne kirjautuneeksi lukijaksi, joten siitä ilahtuneena arvon pienen piristyksen jollekin teistä, kuten jo aiemmin lupailin. Arvontaan saavat osallistua kommentoimalla nyt kaikki, jotka seurailevat juttujani kutakuinkin säännöllisesti, oli sitten kirjautuneena tai ei. Ilahtuisin kovasti, jos kommentissasi kertoisit jotakin itsestäsi :). Laitan tarkemmat ohjeet arvonnasta postauksen loppuun. Myös kommentin jättämisestä on lopuksi ohje, koska kaikille kommentointi ei ole tuttua, ja pari kyselyä olen aiheesta aikaisemmin saanut. Siispä pieni johdanto arvontapalkintoon:

Kevätaurinko on paljastanut ikävät tahrat ikkunoissa ja muissa lasipinnoissa. Itse viime viikolla innostuin puunailemaan pintoja, kun hankin pullollisen Lauran ihanaa ikkunanpesusuihketta. Meillä puhdistettavia lasi-, ikkuna- ja peilipintoja piisaa. 

 

Kummasti kauniin näköinen pullo motivoi tarttumaan itseensä, kun puhdistusjälkikin on moitteeton ja tuoksu keväisen raikas. Siksi kävin hankkimassa sitä toisen pullollisen tätä arvontaa varten. Arvonnan voittajalle lähtee mukaan toinenkin Lauran hemmottelutuote, jotta ahkera siivooja saa myös itselleen raikkaan olon kaiken puunaamisen päälle:)

 

kuvalähde: http://www.lauraashley.com/perfume/pink-petals-body-wash/invt/sl050/

 Lisäksi mukaan tulee pieni itse tehty kodinhoitoon liittyvä yllätys, joka ei ollut vielä valmis kuvattavaksi. Yritin laatia jonkinmoiset säännöt arvontaan sillä kaavalla, mikä tuntuu kuuluvan jotenkin tähän "blogikulttuuriin", koska haluan muistaa erityisesti vakkarilukijoita, ja niitä joiden kautta tänne niin moni on tiensä löytänyt, eli niitä joilla on omassa blogissaan linkki tänne.

Arvonnan säännöt:

1 arpa: jätä kommentti tunnistettavalla nimimerkillä tai profiililla tähän postaukseen

+1 arpa: olet kirjautunut lukija

+1 arpa: sinulla on linkki blogiini omassa blogissasi

Laske, mitkä ehdot täyttyvät, ja ilmoita arpojesi määrä kommentissasi. Arvonta päättyy sunnuntaina 17.2. klo 21.00.

Onnea arvontaan!

Ja sitten vielä ohje teille kommentin jättämiseen, joille se ei entuudestaan ole tuttua:

Jokaisen postauksen lopussa on linkitetty kohta `n kommenttia´, jota klikkaamalla näkyy jo jätetyt kommentit sekä tyhjä ruutu `Lisää kommenttisi `. Kirjoita siihen viestisi. Ennen kuin painat `Julkaise`- painiketta, valitse sen yläpuolella olevasta ´Kommentti nimellä´- kohdasta alimpana oleva `Nimetön`, jos haluat julkaista kommenttisi anonyymisti laitettuasi viestiin nimimerkin. Silloin viesti ei linkity mitenkään sinuun, eikä blogin kommenttilaatikon muut lukijat tai minä saa selville lähettäjää. Jos sinulla on google-tili (esim. kaikilla g-mail sähköpostia lukevilla on), näkyy googlen profiilinimesi ylimpänä vaihtoehdoista. Sen valitsemalla kommenttisi viesti linkittyy google-tilisi profiilinäkymään blogin kommenteissa näkyvän pikkukuvakkeen kautta. Toivottavasti saitte kirjallisesta ohjeesta edes jotain selkoa... Nyt vain rohkeasti kommentoimaan:)

Onnekasta viikkoa kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki

Pihalla kuin lumiukot

Oltiin viime viikolla pihalla kuin lumiukot. Tässä kuvasaldoa mahdollisimman vähäisellä höpinällä :)

 

 

 Takapihalle hankimme ihanan peuran koristeeksi. Eikös ne peurat ole nyt niin in?...

 

...no ei vaineskaan...

Nämä kuvat räpsäisty lähimmän laskettelukeskuksen maisemista. 

...Sen sijaan takapihalla oli kauniin huurteisia maisemia.

 

Ja taivaalta oli satanut pihaan pieni vaahtokarkki...

 

Tyttö M taiteili talvikakkua...

 

 ... ja äippä päätyi poseeraamaan tyttö E:n välillä kuvatessa. (En ole kyllä pätkän vertaa pousaaja...)

Eikös ollakin kuin kaksi marjaa?

Raikkaan talvista alkuviikkoa kaikille toivottelen! 

<3 <3 <3

VillaVaahtokarkki