Kellarikerros osa I: Suihkuhuoneen ikikevät

Jatkan taas täällä rakennustarinaamme siten, että päästän teidät kurkistamaan kellarikerroksen saunaosastoa. Säästän teitä silti tällä erää rumilta rakennusvaihekuvilta, koska niitä ei tällä hetkellä ole koneellani. Ehkä vielä joskus toisella kertaa laitan niitäkin ihan omiksi muistoikseni.

  Saunatilat valmistuivat vasta oikeastaan kolmanneksi jouluksi  siinä vaiheessa kun olimme asuneet kodissamme jo kaksi vuotta (muutimme juuri ennen joulua 2009), koska kellarikerros oli saanut odotella rakentajaansa erinäisistä syistä: halusimme hengähtää ja keskittyä talviaikaan normaalimpaan perhe-elämään, kesät menivät pihatöihin ja luottotyömiehellä oli muita työkiireitä (rakensi mm. itselleen talon ;)). Hyvää kannatti silti mielestäni odottaa. Halusin, että saunaosostosta tulisi juuri sellainen, minkä olin päässäni nähnyt jo rakentamisen alusta asti, ja niin siitä tulikin. MrA teki kaikki suuret linjat, minä näpersin laatoitusten ja mosaiikkityön kanssa ja palkattu työmiehemme askarteli lauteet suunnitelmieni mukaan. Hän oli juuri omaan taloonsa rakentanut vastaavanlaiset, joten homma hoitui muutamassa tunnissa. Näpertelyhommat hän todellakin jätti mieluummin minulle. Jotta pääsin laatoittamaan, oli kullanarvoisena apunani serkkuni Jutta, joka pystyi muutamana päivänä pitämään juniorille seuraa joitakin tunteja. Kiitos Jutta! Podin silloin alkuraskauden pahoinvointeja pikkuprinsessasta, ja hommassa lensi kieltämättä muukin kuin lattialaatta :).

Pukuhuoneeseen tullaan kellarikerroksen arkiolohuoneen kautta. Ovi takana vie kellariin tulevien ulkoportaiden kuraeteiseen. Kalusteina tilassa on edelleen väliaikaisratkaisuna parvekkeen pieni pöytäkalusto, jota ei ole sen takia siellä pidetty, ettei juniori pääse kiipeilemään ja tippumaan parvekkeelta. Näen kaluston tilalla mielessäni rouhean säänpieksemästä puusta valmistetun selkeälinjaisen penkin. Sopivaa parrua siihen on olemassa, eli se odottaa vain tekijäänsä. Yleisesti ottaen olen saunatilojen pintoihin ja sävyihin hakenut inspiraationi lapsuuden muistoista Turun saaristosta ja Eeva-tätini savusaunasta. Yritin saada kuviin mahdollisimman oikeat sävyt, mutta en ihan kaikissa kuvissa onnistunut. Joissakin kuvissa on myös ikävää kohinaa, kun olen räpsinyt ilman jalustaa suurilla iso-luvuilla. Tällaista aloittelevan kuvaajan touhua siis edelleen...

Yllä vasemmalla pukutilan seinäpintaa. Suihkujen takana puolikiilloitettua laattaa 15x60 cm, seinissä 30x60 ja lattiassa 60x60 vähän mattaisempana. (Laatat Pastorellin,)

 Pukeutumistilan seinissä on rouheasti hierretty ja Luja-maalilla maalattu antiikkilaastipinnoite. Alunperin olin suunnitellut myös tähän tilaan laatat, mutta vaihdoin suunnitelmaa helpommin toteutettavaksi. Harkkoseinä on vain niin paljon yksinkertaisempaa tasoittaa tiilitasoitteella. Tasoituksen, hionnan ja pölyjen imuroinnin jälkeen kuiva pinta kostutetaan suihkupullolla ja levitetään päälle antiikkilaastia leveällä tasoituslastalla. Antiikkilaastin voi hiertää esim. puu- tai muovihiertimellä tai tehdä haluamaansa kuviota lastalla, pensselillä tai harjalla. Lopullinen laastipinta maalataan ensin pohjamaalilla (esim. Tikkurilan Siro 2), ettei lopullinen pintamaali ( esim. Tikkurilan Luja) lohkeile tai kupli, koska antiikkilaasti kostuu ensin maalista ja sitten taas kuivuessaan kutistuu. Kellaritiloissa saa olla mielestäni rouheampi tunnelma, eli tasoitusten kanssa ei tarvinnut olla niin tolkuttoman tarkka. Helppoa ja nopeaa ammattimiehen toteutettavaksi, mutta onnistuu kyllä taitavalta amatööriltäkin.

 Pukeutumistilasta on avoin oviaukko suihkutilaan. Löylyhuone jää oikealle. Teen siitä erillisen postauksen. Saunan oviaukon tervaleppäosat edelleen käsittelemättä harmahtavalla saunasuojalla, jolla MrA käsitteli kaikki tervaleppäiset katto- ja seinäpaneelit sekä laudepuut ennen asennusta.

 Suihkutilassa yksi sadesuihku (minun toiveeni)  ja yksi seinäkiinnikkeellä säädettävä suihku (MrA:n toive) erilaisiin tarpeisiin.

 Suihkujen välissä ja sivuilla on saippuapullohyllyt ja keskellä tekemäni Omenapuunoksa -mosaiikki.

 

Mosaiikkia varten tein valkoisesta kivikeramiikkasavesta omenankukat (tallaiset amatöörin hieman kömpelöt pullukkalehtiversiot), joiden keskelle kiinnitin ruusukvartsi- ja lasihelmiä.

 

Saippua, shampoo ja hoitoaine ovat Hemtexistä ostamissani pumppupulloissa. Olisin kyllä onnellinen, jos joku shampoovalmistaja alkaisi myydä tuotteitaan kierrätettävissä pahvitetroissa. Saisivat minusta heti vakioasiakkaan. Mietin aina kaupan pesuaine- ja shampoohyllyjen edessä seistessäni, kuinka paljon kaatopaikoille tulee maatumatonta (uusiutumattomista luonnonvaroista) valmistettua muovijätettä kaiken maailman saippuaputiloista... jotka ovat kaiken lisäksi rasittavia kaatuillessan puolityhjinä, ja rumia kaikissa riemunkirjavissa väreissään. Kaikki keraamikot siis kuulolle: valmistakaa kauniita pumppupulloja, joissa valmiina nimikointi saippua, shampoo jne. ... voisi olla kysyntää. Itse nimikoin pullot paremman puutteessa kiveen kirjoittamalla. Sattui ihan tsäkällä menemään vielä niin, että kivien värit sopivat yhteen pullojen värien kanssa.

 

Lopuksi vielä läjä kuvia eri kuvakulmista niin tila hahmottuu paremmin.

 

Tästä tuli taas pitkä sepustus, pahoittelen mahdollisia typoja, joita en millään nyt jaksa oikolukea. Onnittelut, jos jaksoit seurata tänne asti. Voisin yrittää pikkuisen kevyemmällä kaavalla jatkossa:)

Nyt toivotan oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa myös uudet lukijat!

VillaVaahtokarkki

xxx