Unelmista sydän vahvistuu...

Tästä kaikki alkoi :

Kevät ja syksy 2007 tontilla. Tytöt M 5v. ja E 8v.

Keväällä 2007 saimme tulevan talomme tontin. Ei mikään järvenrantatontti, mutta oikein sopiva paikka rakentaa uusia unelmia... tontin takaosassa oli soinen lähde. Koko rakennusjutun ajatteleminen osui sellaiseen ajanjaksoon elämässäni, että olin käytännössä kadottanut kykyni unelmoida yhtään mistään. Mikään ei enää kiinnostanut. Ajattelen, että minut suorastaan pakotettiin (johdatettiin) löytämään unelmani uudelleen. Kaikki kävi hyvin nopeasti, kun MrAction oli laittanut työkaverinsa yllytyksestä paperit tonttiarvontaan paria tuntia ennen määräaikaa. Kun hän illalla asiasta minulle mainitsi, sain sisälleni jännän "kutinan", etten suoraan sanoen edes yllättynyt, kun löysin postilaatikosta viikon päästä ruskean kirjekuoren kaupungin leimoilla.

Pikku hiljaa alun evvk-tilanteen jälkeen aloin päästä jutun juoneen kiinni. Sanoin miehelleni, että hommaan lähdetään siinä tapauksessa, että rakennamme myös kellarin, jonne saamme kunnon verstas- ja ateljeetilat. Vanha kotimme oli ollut oikein ihana  paikka asua,  ja kiitollisuudella muistelen siinä asumiamme vuosia. Käsitöihin ja askarteluun sopivia tiloja kuitenkin kaipasin, koska sydämeltäni olen käsityöläinen ja taiteilija (vaikkakin amatöörisellainen). Aloin nähdä rakennushankkeessa, johon meitä "ajettiin",  mahdollisuuksia uusille unelmille. Unelmien vahvistaessa sydäntä, aloin myös tajuta, minkälaisen lottovoiton olimme saaneet.

Kesälomalla 2007 piirsin ja suunnittelin jo melkoisessa  flowssa tulevia talokuvia millimetripaperille. Kaava määritteli, että talon tulee olla pastellisävyinen, harjakattoinen, kaksikerroksinen ja vaakalaudoitettu. Aumakatoksia ei sallittu. Rakennusoikeutta kahdessa täydessä kerroksessa oli 178m2. Kannustaloa piirustukseni eniten alkoivat muistuttaa, ja Kannustaloon lopulta muutenkin valmistajana päädyimme, vaikka muitakin talovalmistajia kilpailutimme. Kannustalon piirustukset ja tyyli vain miellyttivät meitä lopulta eniten.

 Rakentaminen alkoi varsinaisesti helmikuussa 2008. Päätimme, että rakennusaika ei tulisi olemaan meille mikään tiukka vuoden aikatauluun puristettu suoritus ja projekti, vaan pidemmän ajan prosessi ja osa elämää. Kolmea täyttä kerrosta ei ihan hujauksessa rakennettaisi. Tulisimme tekemään lähes kaiken sähkö- ja LVI-töitä lukuunottamatta itse talopaketin pystytyksen jälkeen. Kumpikin meistä tykkää käsillä tekemisestä ja olemme luonteiltamme sitkeän kärsivällisiä. Se, että lapset olivat jo vähän vanhempia, eikä enää ihan pikkulapsi-iässä, tekivät päätöksen mahdolliseksi. Hiljaa hyvä tulee, kuten sanotaan. Ja mihin ihmeeseen sitä tässä elämässä  on kiire,  kunhan valmista vaan syntyy ja osaa ottaa myös tekemisen osana elämää?

Olimme päättäneet, että minä jättäydyn palkkatyöstä kokopäiväisesti rakentamaan, koska määräaikainen työsuhde päättyi. Matalapalkka-alalla päätös tuntui tässä tapauksessa ihan järkevältä ratkaisulta, koska muutenkin koin tarvitsevani jaksamiseni kannalta "rakennusterapiaa". Toiset vetävät itsensä burnoutiin rakentamalla, minä taas toivuin burnoutista rakentamalla. Sain rakentaa itselleni samalla sekä henkiset että fyysiset rajat konkreettisesti uudelleen. Tämä oli hieno mahdollisuus oppia monenlaisia uusia taitoja. Työskentely tuntui turvalliselta erittäin ammattitaitoisen vastaavan rakennusmestarin ohjauksessa. Suuret kiitokset siitä Janne Airakselle!

Kotimme vuosina 2001-2008.

Syksyllä 2008 muutimme väliaikaiseen asuntoon koulun, työpaikan ja rakennuksen kannalta hyvien kulkuyhteyksien päähän. Koulun ja eskarin alettua pyrimme pitämään arjen rytmin niin normaalina kuin mahdollista lasten harrastuksineen. Käytännössä se tarkoitti, että minä hain lapset oman raksapäiväni jälkeen koulusta ja kuljetin harrastuksissa. MrAction teki toisen päivän raksalla päivätyönsä päätteeksi. Joinakin päivinä tytöt olivat rakennuksella noin seitsemään saakka illalla. He saivat jo rakennusaikana naapurustosta hyviä ystäviä itselleen. Toki väsymyksen ja tylsistymisen muistojakin tytöillä rakennusajasta on. Tuli siinä vietettyä alkuun aikamoista retki-elämää rakennustyömaakopissa...

Niinpä sitten talon rungon pystytyksen jälkeen ei kesän alkaessa ollut vaikea päättää, mitä  kesälomalla tulisimme tekemään...

 Hyvää viikonloppua kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki