Miksi kirjoitan?

Aloittaminen on vaikeaa.  Niin kauan olen jo harmitellut, että rakennusaikaiset muistot ovat arkistoimatta, että nyt siihen on tultava loppu. Kirjoitan aluksi takautuvasti Villa Vaahtokarkin tapahtumia rakennusajalta pikakelauksella keväästä 2007 alkaen. Villa Vaahtokarkkihan ei ole mikään virallinen talomme nimi, mutta se jäi elämään tyttömme  eskariopen kommentista, kun hän oli rakennusaikana piipahtanut vastapäisessä naapurissa ja nähnyt tulevan talomme (Kiitos Susanna!). Sillä nimellä tosin löytyy myös erään suloisen nuoren tytön blogi, joten oman blogini nimeksi en sitä voinut laittaa. Mietin jo pilke silmäkulmassa nimivaihtoehtoina myös Villa Kermakakkua tai Villa Hattaraa koska sellaiseltahan talomme näyttää. Hilpeää tyylivaihtelua tämä on modernin kivitaloasumisen jälkeen, mutta silti jotenkin enemmän minua...Siksi blogin ulkoasukin saa olla aluksi niin vaahtokarkkimaisen makea kuin mahdoillista.

Ensi sijaisesti kirjoittelen itselleni omaksi harrastuksekseni, ilokseni, ja tapahtumia arkistoidakseni, koska elämän ruuhkavuosissa pian neljän lapsen äitinä tarvitsen omia pysähtymishetkiä. Tämä on siihen mielestäni hyvä ja helppo tapa, vaikka bloggaamisen opetteluun meneekin vielä vähän aikaa. Tässä ei kuitenkaan ole koko elämäni, enkä aio käyttää siihen enempää aikaa kuin harrastuksiin yleensä käytetään. Toiseksi, viime vuosina en ole ehtinyt pitää ystäviin ja sukulaisiin niin hyvin yhteyttä kuin olisin halunnut. Tänne voin pyytää heitä piipahtamaan, jos he haluavat tietää, mitä viime vuosina olemme puuhailleet. Moni ystävä kun ei vielä ole ehtinyt kylään muuttomme jälkeen. Saa nähdä minkälaiseksi blogini lopulta muodostuu, mutta tässä vaiheessa en aio pitää sitä täysin yksityisenä. Kirjoitan siis nimimerkin takaa, vaikka useimmat tänne vierailulle tulevat ovatkin tuttuja entuudestaan, tai saattavat minut syystä tai toisesta tunnistaa.

Jossakin vaiheessa blogini  muuttuu enemmän sisustus-, käsityö- ja puutarha -aiheiseksi. (Silloin luonnollisesti ne ystävät, joita kyseiset aihealueet yksityiskohtineen eivät niin kiinnosta, voivat pitää minuun muulla tavoin yhteyttä. Facebookissa en ole ikävä kyllä kirjautuneena, enkä toistaiseksi haluakaan sinne kirjautua.) Olen saanut monelta läheiseltäni ja ystävältäni rohkaisua siihen, että ne käsillä tekemisen taidot, joita olen Luojaltani lahjaksi saanut, olisi hyvä jakaa myös eteen päin muille innoitukseksi. Siinä he ovat oikeassa. Siinä kolmas syy tarinoida. Kotiäitinä neljän seinän sisällä lahjat jäävät helposti vain omaksi iloksi, eikä se ole mielestäni suinkaan elämässä tarkoitus. Viimeisen vuoden ajan olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti käyttänyt sisustus- ja käsityöblogeja päiväkahviseuranani ja huomannut niiden olevan loputon inspiraation lähde luovuudelle. (Kumma kyllä aktiivisimpana rakennusaikana en ollut kyseisistä blogeista edes vielä tietoinen.) Minusta on hienoa, että on tällainen harrasteblogien virtuaalimaailma, jonka kautta moni kotiäiti tai muu alan harrastaja saa jaettua ideansa ja ajatuksensa muille. Toivotan siis myös muut rakentamisesta, sisustuksesta ja käsillä tekemisestä kiinnostuneet lukijat tervetulleiksi seuraamaan Villa Vaahtokarkin tarinoita!

Kevätterveisin

Villa Vaahtokarkki

p.s. Huomasin, että ennen kuin kaiken päivän tohinan keskellä ehdin julkaista tätä alkusepustustani, olin saanut tänne jo kaksi lukijaa. Olipa mukava yllätys. Lämpimästi tervetuloa!