keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kesäseikkailut osa 2/ Summer adventures part 2

Ja tarina jatkuu...
Veljeni jumittui L.A.:ssa lentokentän rajatarkastuksiin. Passintarkastajat ihmettelivät veljeni  hyvää englanninkielen taitoa, kouluttautumista eri puolilla maailmaa ja viimeaikaista Brasilian matkaa. Veli oli ollut ennen Amerikkaan lähtöään Brasiliassa työmatkalla kolme viikkoa liikuntavammaisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Häneltä oli myös kysytty, paljonko hänellä on rahaa maahan tullessaan, johon veli oli sanonut, ettei kovinkaan paljon, koska palkka ei näy vielä tilillä. Eihän rajavartijat voineet ymmärtää, ettei hänellä ole osoittaa työstään palkkashekkiä. Hmm, todella epäilyttävää...

Now I continue the story I started on the last post...
My brother gets stuck at LAX. They wonder about his good command of English language, his studies around the world and a late trip to Brazil. He had been to Brazil just recently being a personal assistant to a tetraplegic man. He was asked if he had any money coming in. But the pay check hadn't arrived just yet and there was paycheck to show. Suspicious, wouldn't you say?

Mitä lie olivat epäilleet, mutta kolmannella tarkastuspisteellä he penkoivat veljeni tavarat ja lukivat jopa hänen päiväkirjaansa. Hän oli sattunut kirjoittamaan sitä englanniksi. Sen perusteella tarkastajat olivat osanneet kysyä, onko veljeni menossa naimisiin, johon hän tietysti vastasi rehellisenä miehenä myöntävästi.  Tarkastajat ilmoittivat, ettei hän pääse maahan, koska hänellä on väärä viisumi. Olisi pitänyt olla kihlatun viisumi! Ei veljeni sitä ollut tiennyt, koska hän oli saanut konsultilta neuvon tulla maahan tavallisesti turistina. Hänellä oli myös kallis paluulippukin ostettuna, niin kuin kuuluu. Niinpä veljeni vietiin putkaan odottamaan paluulentoa takaisin Suomeen.

What ever their suspicion they went through his stuff and read his journal which just happened to be in English. Based on the journal officers knew to ask whether his intention was to get married to which my honest brother admitted. Access denied! They reported that he would need the appropriate visa to be let in the country. From his immigration consultant he had received the advice to come in the country as a tourist. He even had an expensive outbound ticket as he was supposed to. So my brother ended up being held up in a detention facility.

Ellei Chelsea olisi neuvokkaana osannut selvittää, missä veljeäni säilytetään, he eivät olisi edes nähneet toisiaan. Chelsean onnistui löytää veljeni selaamalla nettifoorumeita, joilla ihmiset etsivät vangittuja sukulaisiaan. Tilanne oli todella absurdi: he olivat kuin missäkin elokuvakohtauksessa pidellen käsiään vastakkain erottavaa lasia vasten. He saivat jutella vain kymmenen minuutin ajan. Voitte vain kuvitella, kuinka traumaattinen kokemus tämä oli siinä tilanteessa heille kummallekin. Lopulta veljeni vietiin selliin ja hän vietti siellä yönsä  huumausainerikollisten seurassa viihdyttäen heitä hauskoilla arvoituksillaan. Seuraavana päivänä hänet lähetettiin paluukoneella takaisin Suomeen.

If it wasn't for Chelsea's ingenuity, they probably wouldn't have seen each other during this whole episode. She found where he was held up by browsing forums where people are looking for their lost family members that are imprisoned. The whole scene was absurd, almost like from your average movie. They held up their hands against the separating screen while being told by the guard that they had ten minutes. You can imagine how traumatic that would have been for the both of them. At the end of it he was taken back to his cell where he spent his night entertaining inmates convicted for their drug crimes with his amusing riddles.

Tästä alkoi uuden viisumin hakeminen, jonka käsittelyn nopeuttamiseksi piti laatia mahdollisimman vahva hakemus. Chelsea perheineen valvoivat kutakuinkin kolme vuorokautta putkeen selvittäessään viisumihakemuksen liitteisiin tarvittavia asioita. Jopa meidän suomalaisten sukulaisten lentolipputositteet tarvittiin hakemukseen mukaan. Tuhansien eurojen arvoisista lipuista kun ei ollut mahdollisuutta saada minkäänlaista korvausta takaisin. Ei ollut minkäänlaisia takuita, että häät pystyttäisiin pitämään aikataulussaan. Piti vain odottaa. Ja odottaa...

So they had to begin the visa application process. To make it faster they had to come up with an application as strong as possible. Chelsea with family stayed up the best part three days straight making sure that they had all the possible attachments for the application. Even the plane tickets from us Finnish relatives were needed. There would be no refunds for the tickets worth thousands of euros. There would be no guarantees that the wedding could be held on time. You would just have to wait. And wait..


Kun hakemus oli jätetty, Chelsea lensi Suomeen; rakastuneen nuoren parin ero oli käynyt jo liian tuskalliseksi. Koditon veljeni asusteli meidän askarteluhuoneessamme ja Chelsea yläkerrassa tytön "perhoshuoneessa" seuraavan kuukauden. Voisin sanoa, että heidän loppuun asti hiottua deittailukulttuuriaan oli ihanaa ja erittäin inspiroivaa seurata. Siitä voisi kirjoittaa jopa oman "Satumaisten deittien salaisuus" -oppaan ;). Paljon oli tällaisella täysi-ikäisellä ruuhkavuosia läpikäyneellä parisuhteella taas mieleenpalautettavaa siinä, että toisen kohtaamiseen kannattaa nähdä vaivaa. Kunnolla ja ihan oikeesti. Kauniit hetket elämässä syntyvät toisen huomioimisen ja vaivannäön kautta. Ja siitä, että huomioi ja pysähtyy siihen hetkeen, jos toinen on nähnyt vaivaa. Ihailen ja arvostan muutenkin heidän periaatteellisuuttaan ja kärsivällisyyttään, että he ovat halunneet selkeästi erottaa toisistaan seurustelu-, kihlaus- ja avioliittovaiheen, joilla jokaisella on oma tärkeä merkityksensä tehtävänsä, ja rakentaa suhdettaan syvälle toistensa tuntemiselle. Tämä ei nykyaikana taida olla aina mitenkään itsestään selvää parisuhteita muodostettaessa. Heidän tarinastaan ei voi sanoa, että se olisi "aivan toista maata" - se on selvästikin taivaassa suunniteltu!

After filing the visa application Chelsea flew to Finland; being apart from each other had become too painfull for them. My homeless brother lived in our basement room and Chelsea stayed upstairs in our daughter's "butterflyroom" for a month. It was very inspiring to see and follow their creative dating culture. You could even write a guide about 'Secrets of Fairytale dates' now :). They also reminded us that even if you are going through your "busy years" it's really worth it making efforts to spend time with  your husband/wife and create beautiful moments in your life. I also appreciate their patience and principles to keep separate these three periods: dating, engagement and marriage. Every of those periods has its own specific meaning and function. They want to ground their relationship on knowing each other that is not always self-evident nowadays. Apparently their relationship is made in heaven!



 Matkamme lähtöpäivä lähestyi. Viisumin kiirehtimispäätöstä odotettiin. Sitä ei tullut. Lopulta nuori pari joutui nielemään sen pettymyksen, mikä hääpäivän siirtäminen hamaan tulevaisuuteen aiheutti. Häät olisi voitu tietysti viettää täällä Suomessakin, mutta lopulta he tulivat siihen tulokseen, että heidän häänsä ovat vain kerran elämässä -kokemus, joten silloin ei tyydytä kompromisseihin. Me  päätimme silti lähteä matkalle, vaikka siitä tulisikin tällä kertaa "vain" lomamatka. Pääsimme Ruotsiin saakka, mutta siihen matka sitten tyssäsikin.  Olenpa taas niin kurja, että jatkan siitä sitten runsaampien kuvien kera seuraavalla kerralla ;) ...

Our departure date approached.
They waited for the decision whether the visa application process was granted an expedited status. It never came. Finally, the young couple had to accept the disappointment that they had to postpone the wedding date somewhere into the future. They could have married also here in Finland but they didn't want to make a compromise. Getting married is really once in a life time experience for them. We decided to make our trip anyway although it would now be 'only' a holiday. We got as far as Sweden until the problems started. But I'll leave that for the next time ;) ...





10 kommenttia:

  1. No johan siellä on sattunut... Jatkoa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mä vaan teitä nyt odotutan, kun en meinaaa löytää sopivaa saumaa jatkaa... mut kyl se tästä jatkuu vielä :)

      Poista
  2. Voi hyvät hyssykät. Ihan sanattomaksi vetää! Voin vain kuvitella mitä kaikkea on ajatuksissa liikkunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä kaikenlaisia ajatuksia tuli ja meni :)

      Poista
  3. Herranen aika mikä jännitysnäytelmä. Odotan seuraavaa jaksoa. Tämähän on kuin paraskin naistenlehden jatkokertomus. Paitsi että tätä ei uskoisi ellei se olisi totta. Ethän odotuta kovin pitkään ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yritän jatkaa pikapuoliin, mut voi vielä pari päivää venyä, kun on nyt pikkusen kiireitä :)

      Poista
  4. No onpas jännittävä kertomus ja vieläpä totta! USAssa ne on tosi tarkkoja siellä rajalla. Harmittaa vaan tuollaiset, varsinkin kun on saanut ohjeeksi mennä turistiviisumilla. Paperihommaa on ihan kamalasti avioon astumisessa yhdysvaltalaisen kanssa.
    Täällä odotellaan jo jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli vähän sellainen olo, että siellä kaikki on mahdollista. Myös tällainen pieni mielivallalta tuntuva toiminta. Tapasin muuten sun sukulaisen tuossa viikko sitten, hauskoja yhteensattumia :)

      Poista
  5. Jännä ettei veljesi saanut sitten vaan mennä lomalle turistina usaan, olisivat vaikka sitten laittaneet jonkun merkinnän ettei "naimalupaa" ennen kuin hommat selvitetty jne...olipa kauhiaa luettavaa, sydän pompotti koko tekstin ajan, eikä se loppunut viimeisellä lauseellakaan, mitä ihmettä teille nyt on tapahtunut!!?? Mehän ollaan käyty siellä nyt pitempiä aikoja 3vuoden aikana 7 kertaa ja joka kerta ne on kattunut tosi oudosti mun passia, siinä mulla on vielä silmälasit (ei enää kun silmät leikattu) ja näyttää kun olisi ruskeat silmät (oikeasti vihreät)...sit ne siinä tarkastuksessa kyselee että onko mulla piilarit, mä että ehei ja kerron leikkaukset jne. ja eikös siitä soppa synny, et miten mulla voi olla ruskeat silmät...hitostako minä tiedän!! kauheet soittelut suomen konsulaattiin jne ja mun passiin tuli joku merkintä ja siitä lähtien aina ne tenttaa tota samaa asiaa ja mä joudun joka kerta ennen koneeseen nousua siihen erikoistarkastukseen, joka kerta!!!! Nyt viime reissulla ne sanoi että vaikka passin aikaa on vielä jäljellä niin neidon on hyvä tietää että kirjoihin on nyt merkattu että tällä passilla ei usan kamaralle ole enää mitään asiaa....huokaus, tuli kallis reissu kesällä mun matkustaa Madridiin uusimaan passia mut minkäs teet, nyt mulla on taas vihreät silmät.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari - Kyllä ne virkailijat siellä rajalla ovat vaan tosi virkaintoisia. Ja hyvä että säkin sait vihreät silmäsi takaisin ;), vaikka toi on kyllä kurjaa joutua noihin tehotarkastuksiin jonkun itsestä pikkuseikan takia. Varsinkin, jos itelläkin on sellainen olo, että on tooosi epäilyttävä tyyppi ;)

      Poista