Rautatieomenapuu

Rautatieomenapuu aamuauringossa. Kuvan etualalla oleva kukkapenkki on näyttänyt nyt aika karulta. Tyypillisesti siinä ovat kukkineet helmililjojen kanssa Angeligue -tulppaanit, joita viime syksynäkin lisäsin penkkiin parikymmentä. Nyt on täytynyt jonkun myyrän tehdä tuhojaan, sillä koko penkistä puski vain pari tulppaania esiin. Lisäksi hyvästä talvisuojauksesta huolimatta ruusuista näyttää kuolleen ihana Edelweis-ruusu sekä kaksi Peace-ruusua. Mitään muuta en nyt syyksi keksi kuin, että myyrä on niidenkin juuret jyrsinyt. Vai olisiko alkukevään kuivuus ne kiduttanut? Harmittaa. Ehkä löydän niiden paikalle vaikka kauniit David Austin -ruusut, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi.

 

Innokas kesäkukkien kastelija työssään. Ruukuissa vuorineilikkaa ja orvokkia.

 

Rautatieomenapuu vielä ilta-auringossa. Saimme tämän puun myös tupaantuliaislahjana. Kiitokset Pekka, Marjo ja Teemu tästä ilahduttajasta!

Puro ja lampi eivät olleet vielä kuvaamishetkellä toiminnassa. Ennen kuin pahin siitepölyvaihe roskineen on ohi ei puroa kannata laittaa päälle. Nyt se jo iloisesti solisee.

Sen pitemmittä puheitta toivottelen iloa ja kauneutta keskiviikkoonne!

***

Mari

P.S. Laitoin jo viime postaukseen sanatunnisteen kommentointiin päälle, koska roskapostirobotit olivat alkaneet pommittaa kommenttisähköpostiosoitetta liian ahkeraan. Toivottavasti hetken päästä voin sen sitten taas kommentoinnin helpottamiseksi ottaa pois. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka sanatunnistekoukeroista huolimatta jaksatte kommentoda!

Kirsikkapuun kukkiessa

Kerrankin lyhyt pieni hetki, jolloin molemmat pienet nukkuvat ja pääsen tänne taas teitä moikkaamaan... Viime viikko kului kuin siivillä miehen ollessa työmatkalla. Kotiin pääsi onneksi turvallisesti ja viikonloppuna teimme pienen miniloman pitkästä aikaa aivan kahdestaan. Juhlittiin 18-vuotispäiväämme. Ihan teinejä siis vielä ollaan -  tässä avioliitossamme ;) Ei sen puoleen, ihan teineinä ja rakastuneina me edelleen käsi kädessä tuolla ympäri ämpäri kuljetaan.

Viime viikolla kukkivat kirsikkapuut pihallamme kauniisti. Jotenkin sitä päivien päätteeksi ei malttanut istua koneen ääreen, vaan vetäytyi mielummin ihan omaan rauhaan esim. hyvän kirjan seurassa, tai nautti kevään kauniista illoista puutarhassa touhuillen. Jonkinlaista sosiaalista väsymystä kenties? Paljon on ollut muutenkin ajateltavaa jo ihan tulevan vuoden aikana käynnistyviin työkuvioihinkin liittyen. Kaikkea uutta opittavaa ja hauduteltavaa olisi ihan mielettömästi. Vielä on kuitenkin kaikki avoinna, mitä tuleman pitää. Kaikki ajallaan.

Kallen ja Katin perheeltä saatu kirsikkapuu kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Viime vuoden aikana se kasvoi todella tuuheaksi. Puu olisi kannattanut pari kesää sitten siirtää vielä lammen reunalle alla olevan suklaakirsikan paikalle, joka ei kasva läheskään yhtä suureksi ja joka istutettiin ensimmäisenä talvena kuolleen kirsikkapuun tilalle. Suklaakirsikka olisi mahtunut olemaan pergolan vierustalla paremmin, mutta kaipa nuo näinkin menevät.

Loppuun laitan vielä "metsäpalstan" nurkasta ottamani pari kuvaa. Tuohon mäntyjen väliin olisi lopultakin tarkoitus saada riippukeinu. Viime vuosien aikana siihen on kasvanut sopivasti pari pihlajaa varjostamaan päivän kuumimmalta helteeltä. Riippukeinu pitää ripustaa tavallista korkeammalle, sillä keskellä mäntyjä on alati kasvava muurahaiskeko. Ilmeisesti jonkinmoiset rappuset tai kiviaskelma pitää kehitellä riippukeinuun kiipeämistä varten. Muurahaiset saavat edelleen rakennella kotiaan ja pitää mäellämme asustavat käärmeet loitolla. Onko joku nähnyt sattumoisin esim. harmaan tai pellavan sävyistä yksiväristä riippumattoa jossain? Nyt en millään jaksaisi tehdä haluamaani itse...

Metsässä kukki itsekseen sinne kasvanut marjatuomipihlaja. Mustikkaa ja puolukkaakin on sen verran, että yhden piirakan noiden mättäiden sadosta on perinteisesti pyöräyttänyt. Metsänpohjan siistin kuorikatteella.

 

 Ainoana rodokasvina tällä havumetsävyöhykkeellä on toistaiseksi pieni atsalea. Lisää rodokasveja aion laittaa vasta ensi vuonna, kun saamme polttopuukasan poltettua pois tieltä kenties ensi talven aikana. Edelleen on tontilta kaadettujen puiden polttoa jäljellä... Luonnonvaraisena kesän mittaa maasta puskee oravanmarjaa, metsätähtiä ja saniaisia. Nyt kukkivat metsätähdet.

 Lisää puutarhakuvia tulossa pikapuoliin, koska muuten saan näitä latailla tänne vielä joulunakin. Omassa pihapiirissä sitä pitkälti tuli viime viikko pyörittyä, vaikka välillä muutamat kevätjuhlat käytiinkin juhlimassa.

Nyt toivotan lämmintä päivän jatkoa. Tästä päivästä on vielä nautittava, jos huomenna taas kylmenee!

***

VillaVaahtokarkin Mari

2-vuotias ja 2v.-arvonnan voittaja

 

 

Myöhälle meni tämä arvonnan toteuttaminen. Ilta meni tuossa pienten nukkumaan mentyä puutarhaa kastellessa. Kiitollisena elämästä. Rakas soitti, että työmatkalento oli tyssännyt Halifaxiin koneen toisen moottorin rikkouduttua. Kaikki hyvin.

  Pikkuprinsessan 2-vuotissyntymäpäivänä

pääsimme nauttimaan uskomattoman kauniista kesäpäivästä. 

Suklaakirsikka täydessä kukassa.

 Random org. -arvontageneraattori selvitti voittajan blogini 2-vuotisarvonnassa. Hurmaava Huvila kirja matkaa täten Ninnulle. Onneksi olkoon!

Ninnu oli kommentoinut näin: "Mukana kaikilla kolmella arvalla! Kirja on ihana ja jos onni ei nytkään suosi niin täytyy suunnata kirjakauppaan ;)"

Eipä tarvitse Ninnun nyt mennä kirjakauppaan, eli kannatti osallistua :). Paljon onnea siis vielä kerran ja kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille!

Nyt toivotan kaikille kevään kauneutta tulevaan viikkoon, ja lähden tästä itse unten maille. Palaan vielä edellisiin kommentteihinne.

***

VillaVaahtokarkin Mari

Juhlaa juhlan perään

 Mietin tässä juuri, että meillä arki taitaa olla pitkälti palautumista juhlista ja suuntautumista taas uusia kohti. Iso perhe, kuten myös siskon perhe, joten paljon juhlia. Varsinkin toukokuussa on monta merkkipäivää alkaen vapusta, miehen synttäreistä, äitienpäivästä, pikkuprinsessan synttäreistä ja meidän hääpäivästä. Itseasiassa huomenna on pienimmän synttärijuhlat, mutta täytyy sanoa, että ne päätettiin mennä nyt hyvin pienimuotoisella kaavalla, sillä jo kuukauden päästä vietetään talon täydeltä esikoisemme ynnä serkkunsa rippijuhlia. Huih kuinka vuodet kiitävät!

 

Orientoitumisena tuleviin suurjuhliin näytän viimekesäisistä vastaavista pippaloista kuvia. Silloin täällä vietettiin nimittäin kummipoikamme rippijuhlia. Oli ilo ja kunnia tarjota juhlille puitteet.

 Herkulliset valkosuklaamousse-mansikkakakut oli leiponut kummipojan mummi.

 

 Kuppikakkuja ja cookies-keksejä leipoivat tyttömme serkkutyttöjensä kanssa.

 Herkkuja ennen oli tarjoiltu maukasta savukalakeittoa, jonka valmistuksesta vastasi siskoni mies.

 Juomaksi olin tehnyt lime-simaa, johon käytin muistaakseni hunajaa fariinisokerin sijaan. Hunajan maku oli melko vahva valmistusvaiheessa, joten kunnon erän sai limettejä sekaan mehustaa. Taisin lisätä ihan hitusen elintarvikeväriä vahvistamaan vihreää väriä ja saattoipa olla joukossa mustaherukanlehtiäkin ensimmäisen vuorokauden maustumisvaiheessa. Lime ja violetti olivat kattauksen teemavärejä.

 

 

Oi näitä kesämuistoja - mansikat ja alkukesän heleänvihreät koivunlehdet. Ihan pian saadaankin niistä jo nauttia!

 

Pergola oli jo varsin ahkerassa käytössä viime kesänä ja niin kyllä tulevinakin. Vuoden päästä vietetään sitten miehen pyöreitä, sen jälkeen seuraavana kesänä minä hyvästelen kolmenkympin luvut ja vietämme  20 v. hääpäiväämme, siitä seuraavana kesänä taitaa ollakin jo ylppäreiden ja toisen tytön rippijuhlien vuoro ja väliin mahtuu tietysti liuta ihan perussynttäreitä, joten yhtä juhlaahan tässä seuraavat vuodet vain ovat;)

Huomisten synttärikemujen vuoksi en ehtinyt vielä arvontaa suorittamaan, joten palaan todennäköisimmin aiheeseen vasta sunnuntai-illalla, kun lapset nukkuvat ja mies on lähtenyt työmatkalleen rapakon taakse. Siihen asti annan siten myös lisäaikaa arvontaan osallistumiseen. Arvontaan pääset tästä.

Nyt toivottelen teille kaikille kaunista ja lämmintä kevätviikonloppua!

***

VillaVaahtokarkin Mari